26.09.2008 perjantai. Lento Suomeen.

Herättyäni pentterin sohvalta veneen sekasotkun keskeltä, söin aamiaisen ja aloitin loput työt veneen jättämiseksi satamaan. Tyhjensin jääkaapit ja muut ruokavarastot pilaantuvista ruuista. Suljin paikat ja aktivoin hälytysjärjestelmän toimintakuntoon. Hälytys asetetaan päälle kännykän tekstiviestillä ja se kattaa murto-, liike-, palo-, akkujännite- ja pilssihälytyksen. Mahdollinen hälytys tulisi tekstiviestinä kännykkääni. Laite jo kerran kuolettanut hankintahintansa kun kotisatamassa lämmityslaitteen polttoainepumpun letkun kautta alkoi virrata dieselöljyä tankista moottoripilssiin. Sain hälytyksen ja ajoin 130 km katsomaan mikä oli hätänä. Syy selvisi ja hälytyksen ansiosta polttoaine jäi moottoripilssiin. Mikäli koko polttoaine tankki ( 230 l ) olisi vuotanut tyhjiin olisi aine levinnyt koko veneen pohjalle. Siivoaminen olisi ollut kaamea urakka, eikä hajua olisi todennäköisesti saanut pois kuin ajan kanssa.

Jätin satamatoimistoon yhden avaimen ja ilmoitin hälytyksistä. Toimistosta tilattiin taksi ja se oli paikalla 15 min kuluttua. Matka lentokentälle kesti puolituntia ja maksoi 17 euroa. Edessä oli lento Helsinkiin Madridin ja Amsterdamin kautta. Kokonaisaika on 11 tuntia ja lisäksi vielä automatka Loimaalle. Jaakko oli lupautunut hakemaan kentältä.

Matka taittui ahtaissa penkeissä lentojen aikana ja kentillä roikkuen vaihtojen aikana. Veneellä matkustaminen on ehdottomasti mukavampaa ainakin suotuisilla säillä, mutta lentämisellä on yksi ylivoimainen etu nopeus. Se on kiistaton etu vaikka joutuisikin odottelemaan vaihtojen aikana muutamia tunteja.

Helsinkiin kone ehti hieman aikataulusta myöhässä klo 00:30. Löysimme toisemme Jaakon kanssa ja Loimaalle ehdittiin kolmen aikoihin.

25.09.2008 torstai. Kotiinlähtövalmisteluja

Aamulla oli aikainen herätys. Antti, Jukka ja Kari viimeistelivät pakkauksiaan kotimatkaa varten. aamiainen ehdittiin kuitenkin syödä. Antti oli sopinut, että vuokra-auto palautettaisiin lentokentällä, joten matka sinne hoituisi omatoimisesti. Antti kävi nuotittamassa reitin jo edellisenä iltana, ei tosin löytänyt haluamaansa reittiä, mutta uskoi sen nyt aamulla löytyvän.

Poikien lähdettyä aloin valmistelemaan venettä lähes kolmen viikon seisokkiin. Kävin ostamassa kaksi lukkoa sitlooran laatikoihin. Olin joutunut murtamaan vanhat lukot Dublinissa, unohdettuani avaimet kotiin edellisellä kotimatkalla.

Vedentekokoneen valmistelu ”seisokkia” varten oli suurin työ. Käyttöohjetta tavaten menin sen läpi vaihe vaiheelta. Ensin huuhtelu makealla vedellä ( ei klooria ). Sen jälkeen ajettiin pumpun ja suolanerottelusuodattimen desinfioivaa liuosta, joka estäisi bakteerikasvuston syntymisen käyttöseisokin aikana. Kaikki suodattimet myös irrotettiin huuhteluajon jälkeen. Toivottavasti laite lähtee taas toimimaan kun sitä tarvitaan Atlantin ylityksellä.

Nostelin patjat ylös kylkiasentoon. Avasin kaikki mahdolliset luukut sisätiloissa. Siirsin jollan perämoottorin, köydet ja vinssien veivit ym sisälle veneeseen. Kokosin ”pappateltan” täyteen mittaan istumalaatikon päälle jolloin se oli täysin ummessa.

Tämän jälkeen vene oli sisältä kuin pahinkin varastokoppi ja jouduin tekemään töitä saadakseni itselleni yöpymispaikan seuraavaksi yöksi.

24 .09.2008 keskiviikko. Tutustuminen Teneriffaan

Aamulla ei ryyplauluista ollut jäljellä kuin tyhjä pullo pöydällä. Se korjattiin pois aamiaiskattauksen tieltä. Aamiaisen ja suihkujen jälkeen valmistauduimme saarikierrokselle. Olimme varanneet edellisenä päivänä vuokra-auton ja se tuotaisiin klo 10. Antti oli osoittanut kuljettajana hyvää taitoa ja kärsivällisyyttä, joten hänet valtuutettiin kuljettajaksi.

Auto tuotiin ja Antti otti sen vastaan. Vastaanottotilanteessa Antin huomio kiinnittyi auton tuojaan niin, että paperien täyttö ja opastus kesti muiden mielestä ikuisuuden. Kahvinpavun värisen pitkäsäärisen ja hoikan, herkästi hymyilevän neitosen lähdettyä Antti huomasi vastaanottaneensa erittäin kuhmuisen ja lommoisen auton. Kolhut kuvattiin varmuuden vuoksi ennen liikkeelle lähtöä.Matkaan päästyämme ajoimme saaren eteläosaan Teide – vuoren ( 3715 m ) juurelle. Vuori on aikanaan muodostunut samoin kuin koko saarikin tulivuoren purkauksen seurauksena. Matkalla oli hienoja maisemia mm havupuuvyöhyke Kanarian mäntyineen. Vuoren juurella maisema taas oli kuin kuussa, sieltä esitettyjen valukuvien perusteella. Ympärillä oli erilaisia kivi- ja laavamuodostelmia. Suuria alueita oli myös laavahiekan peittäminä. Teiden huipulle pääsi vaijerihissillä. Se oli suljettu voimakkaan tuulen johdosta, joten emme päässeet siellä käymään. Olimme varautuneet lämpimillä tuulen pitävillä vaatteilla ja ne olivat todella tarpeen täällä korkealla. Rannan helteistä ei ollut tietoakaan.

Otin puhelun kotiin tarkoituksella suunnitella seuraavien viikkojen ohjelmaa kotona käynteineen. Puhelun aikana kävi selväksi, että neuvotteluvara oli erittäin pieni. Ohje oli, että kotiin, mitä nopeammin sitä parempi.

Palasimme kiertoajelulta toivomuksestani nopeutetulla aikataululla. Kiersimme kuitenkin Puerto de la Cruzin kautta.

Veneelle päästyäni soitin paikalliseen matkatoimistoon Scantraveliin suomea puhuvalle Hannalle ( puhelin +34928261195 ) ja sain varattua sopivan hintaisen lennon kotiin perjantaille. Lento oli kahdella välilaskulla Madridin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin. Edestakaisen lipun hinta oli 436 euroa.

Loppupäivä ja ilta kului kaikilta lähtöön valmistautumisen merkeissä. Pakkaamista ja siivousta, Antti, Jukka ja kari lähtisivät aamulennolla.

23.09.2008 tiistai. Puerto Ricosta Teneriffan Santa Cruziin

Tänään on päivä jolloin pitää siirtyä takaisin Teneriffan puolelle. Jukan, Antin ja Karin lennot ovat sieltä torstaiaamuna ja tarkoitus on tutustua vielä saareen yhden päivän kiertoajelulla.

Normaalien aamutoimien jälkeen irrotimme veneen laiturista ja siirryimme vastaanottolaituriin odottamaan satamatoimiston avautumista klo 10. Halusin palauttaa suihku- ja pesutilojen avaimen siitä antamani 20€ pantin takaisin saamiseksi.

Matkaan päästiin hieman yli kymmenen. Ajoimme ensin koneella kauemmaksi merelle ja sitten jatkoimme eteenpäin purjeilla. Tuuli oli oikean suuntainen ja pääsimme etenemään suurimman osan matkaa purjeilla

Kirjoittelin matkan aikana matkakertomusta, Jukka testaili amatööriyhteyksiä ja venettä kuljettivat lähinnä Antti ja Kari.

Matkalla ui vastaamme kookas merikilpikonna. Lähdimme koneella peruuttaen lähestymään sitä, koska valokuvausta varten. Päästyämme lähemmäksi se nosti yhtä käpäläänsä kuin tervehdykseksi ja painui samalla pinnan alle. Ei vaikuttanut varsinaiselta linssiluteelta. Ehdimme perille Santa Cruzin marinaan klo 17. Matkaa kertyi 50,9 Nm.

Keskustelimme illallisvaihtoehdoista. Karin ilmoitettua että hän voisi katsoa mitä saa aikaan, oli valinta selvä. Tarjolla oli tomaattipyreellä maustettua tonnikalaa ja pastaa, jälkiruokana omenalohkoilla vahvistettua hedelmäsalaattia. Lopuksi snapsit kokin esittämän snapsilaulun kera. Tällä kerralla pitäisi sanoa ruokaryyp raumlaisen Ryyplaul kans. Tässä on laulun sanat vapaasti kielitaitoisten käyttöön myös Rauman ulkopuolella.

Raumlainen ryyplaul

Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks, kaad kolmaskin viel.

Jos sun veres on paks, älä ussempa kaad, sil muuten käy niin, et ryyp kaataa snuu.

Proiskis!!!

Laulun jälkeen vene hiljeni nopeaan tahtiin ainakin kipparin korvissa. Uni vei voiton.

22.09.2008 maanantai. Päivä Puerto Ricossa.

Aamulla lähdin lenkille hieman kello kuuden jälkeen. Otin sauvat mukaani ja sain kummeksuvan oloisia katseita vastaantulijoilta. Liikkeellä olivat etupäässä puhtaanapitolaitoksen henkilökunta ja ravintoloiden aamuvuorolaiset, jotka siivoilivat edellisen illan jälkiä ja laittoivat paikkoja kuntoon uutta päivää varten. Muutama iäkkäämpi rouva ulkoilutti koiraansa. Kulkukissoja oli runsaasti kadunvierellä etsien ruokaa. Paikkoja laitettiin siistiin kuntoon eripuolilla ja pienetkin paperinpalat kerättiin roskiksiin. Kokonaisuudesta sai siistin kuvan.

Lenkin päätteeksi hain kaupasta aamiaisleivät ja sitten kiiruhdin kahvin keittoon veneelle. Toiset nukkuivat vielä mutta heräsivät vähitellen yksikerrallaan synnyttämääni kolinaan. Aamiaisen jälkeen koko miehistö innostui veneen kunnostustöistä. Antti ja Jukka maadoittivat SSB radion maatason häiriöiden vähentämiseksi ja Kari venttiilihuoltoa septitankkien tyhjennysventtiileille, jotka olivat jäykät ja etumainen osittain jumiutunut. Kankeus johtui venttiilikarojen jäykkyydestä. Imeyttämällä CRC karanlaakeriin ne lähtivät toimimaan helpommin. Maadoituksen asentaminen onnistui ja lyhytaaltoradiolla modeemin kautta dataa lähetettäessä eivät enää muut veneen sähkölaitteet innostuneet pärisemään.Kari halusi kalamatkalle, mutta ei onnistunut saamaan vapaata paikkaa samalle päivälle. Jonoa oli kolme päivää. Hän olisi halunnut kerralla raumalaisten kalajuttujen tähtihahmoksi, mutta se ei onnistunut tällä matkalla. Päivä oli paahtava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oman mittarimme nousi aina 37 asteeseen veneen sitloorassa. Miehistö viihtyi erinomaisesti hiekkarannalla katselemassa maisemia.

Illalla ruokapaikan valinta oli vaikea. Sellaisen paikan löytäminen, joka sopi kaikille, tuntui välillä mahdottomalta. Lopulta paikka löytyi, viihtyisä ja sopivan hintainen. Paikka oli siitä mukava, että siellä ei ollut liiallista tyrkyntää, eikä huijausta, ellei ennakoitua pienempää laskua sellaiseksi lasketa.

Veneelle palatessamme poikkesimme Irlantilaiseen pubiin, jossa erinomainen laulaja viihdytti yleisöä esittämällä toiveiden mukaisia kappaleita taidokkaasti ja tyylillä. Kappaleiden lomassa hän viihdytti vitseillä, jotka eivät meille kielivaikeuksien vuoksi avautuneet. Taputimme ja nauroimme kuitenkin toisten mukana.

Näimme myös yhden vauhdikkaan tanssiesityksen kun saman pöydän kahta eri sukupolvea edustavat naiset tanssivat vauhdikkaasti Jiveä. Meteli oli nykytyylin mukaan kova ja poistuimme korvia särkien pikku hiljaa rantaa pitkin veneelle.

21.09.2008 sunnuntai. Siirtyminen Puerto Ricoon.

Lähdimme aamulla merelle vienossa tuulessa. Tuulta oli 3-4 m/s ja suunta oli sopiva genaakkerin käytölle. Nostimme genaakkerin ja annoimme veneen lipua paahtavassa auringossa kohti etelää 3 – 4 solmun nopeudella.

Matkalla tuli vastaan sunnuntaikalastajien veneitä ja muita kruisailijoita. Rannikolla ennen Maspalomasin lomakeskusta rannalla oli erittäin laajat tuulivoimala-alueet. laskimme yli 100 voimalaa yhdellä näkymällä. Maspalomasin jälkeen rannalta tulee näkyviin sementtitehdas, jonka silhuetti muistuttaa siiloineen New Yorkin silhuettia.

Rantauduimme Puerto Ricon marinaan. Marinan toimistossa ei osattu montaa sanaa englantia, mutta asiat saatiin selville ja marinapaikka kahdeksi yöksi. Ajoimme taas perä edellä numeroituun paikkaan marineron opastuksella. Ensimmäiseksi teimme öljynvaihdon moottoriin ja perälaitteeseen. Öljyt olivat lämpimät ja tulivat helposti ulos koneesta.

Puerto Rico on suomalaistenkin turistien talvella suosima lomakohde. Huvivenesatama tuntuu olevan muun rakennustoiminnan puristuksessa. Ajankohta oli liian aikainen, jotta olisimme tavanneet suomalaisia ja saaneet ostaa suomalaisia lehtiä. Lennot alkavat vasta lokakuun puolivälissä. Nyt paikalla tuntui olevan mm espanjalaisia, saksalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia.

Tapasimme myös yhden saksalaisveneen Bavarian, jolla oli ARC lippu, s/y Blue Pearl ( www.sy-blue-pearl.de ) Veneessä oli nuoripari, joka oli lähdössä kiertämään maapalloa. he olivat varanneet aikaa kolme vuotta. Ainoa suomalainen, jonka tapasimme, oli Jukan vanha työkaveri. Hän yritti viihdyttää jäätelönmyyjää kadun varrella.

Illalla lähdimme tutustumaan turistikeskuksen iltaelämään tarkoituksella ruokailla sopivassa paikassa. Kadun varret olivat täynnä ravintoloita ja sisäänheittäjiä oli kuin Hampurin Reperbanilla. Hyva ruoka, halpa hinta löytyi jokaisen sanavarastosta ja parhaat osasivat enemmän. Ostoskeskuksen vilinässä runsas tyrkyntä teki siitä epämiellyttävän paikan, jos halusi viettää rauhallisen illallishetken.

Illallisesta selvittiin, emmekä tulleet huijatuksi, sen jälkeen kun otimme ensin yhteen väärän hintaisen viinin tuonnista pöytään. Yön hämyssä kävelimme veneelle ja istuimme vielä tovin sitloorassa ennen nukkumaan menoa.

20.09.2008 lauantai. Las Palmasissa.

Lähdin aamulla lenkille kuuden aikaan ja tutustuin vähän laajemmin sataman ympäristöön ja Las

Palmasin rantabulevardin edessä olevaan hiekkarantaan. Kaikkialla oli vielä kova meno päällä. Toiset olivat aloittaneet työpäivänsä varhain ja toiset olivat vasta lopettelemassa yön yli jatkunutta juhlintaa, sitten seassa vielä muutama tämmöinen aamuvirkku.

Veneelle palatessani jouduin kiipeämään laiturin portin yli. En saanut mukanani ollutta avainta toimimaan lukossa. Laitoin aamiaiseksi teetä, kahvia ja sämpylöitä. Elovenat, kotimaiset ja paikalliset, olivat loppuneet muun miehistön suureksi iloksi.

Aamutoimien jälkeen lähdimme Antin kanssa hankkimaan venetarvikkeita. Piti vaihtaa uudet öljyt ja suodattimet ja muita pieniä hankintoja oli suoritettava. Otin myös pyykkisäkin mukaani. Tarvikkeet tuli hankittua ja opin pesukoneen ja kuivaajan käytön. Palattiin veneelle tarvikkeiden ja puhtaiden pyykkien kanssa. Päivällä oli tarjolla herne/nakki-keittoa. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä riitti reilusti yli 30 astetta. Kari kiipesi parantamaan SSB – radion antennikaapelin kiinnitystä radiomiesten ohjeiden perusteella.

Veneellä nautitun illallisen jälkeen lähdimme tutustumaan kaupungin sykkeeseen. Mentiin kävellen seuraten Anttia joka kiihkeästi etsi nettikahvilaa. Toiset alkoivat nurista. Antti antoi periksi, ja sitten mentiinkin Karin tahtiin, joka puolestaan taas kerran etsi paristoja kameraansa. Lopulta kuitenkin päädyttiin rantabulevardille ravintolapöytään ja nauttimaan pieniä oluita. Paikallinen olut on mietoa ja raikasta ja maku on lähempänä jotain janojuomaa kuin kotoista Karhua tai Olvia.

Istuessamme oluita nauttimassa Antti bongasi pilvien ja usvan seasta taivaanrannalta Teneriffan puolella olevan Teiden vuoren profiilin. Näkymää yritettiin tallentaa kameralla. Lopuksi kävelimme urheasti takaisin veneelle ja saimme portinkin auki. Uni tuli ilman vaikeuksia.

19.09.2008 perjantai. Siirtyminen Las Palmasiin.

Herätys oli klo 06.00. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, että ehtisimme uuteen marinaan sopivasti iltapäivällä. Tuuli oli noussut ja se vinkui vanteissa 10 – 12 m/s voimalla ja tuntui tulevan oikeasta suunnasta halutessamme mennä Gran Canarian eteläkärkeä kohti. Avain olisi pitänyt luovuttaa vartijalle, jonka sanottiin olevan paikalla 24h. Yritimme tavoittaa häntä VHF kanavalla 9 useaan otteeseen ilman tulosta. Lähdimme liikkeelle avaimet taskussa, saatamme tarvita niitä vielä.

Päästyämme sataman edustalle ja saatuamme purjeet ylös jouduimme toteamaan, että nousukulma ei riitä kiertämään Gran Canariaa etelän kautta ilman kryssejä ja aallokon suunta tekisi matkasta vähemmän mukavan. Muutimme suunnitelmaa ja otimme kurssin kohti pohjoiskärkeä ja Las Palmasia. Sinne matka taittui vauhdikkaasti 8 - 9 solmun nopeudella, kunnes olimme saaren suojassa ja tuuli loppui kokonaan. Lopun matkan ajoimme koneella. Las Palmasin edustalla Kari oli vahdissa ja sai puhelun. Jostain syystä hän halusi puhua selkä menosuuntaan päin. Puhelu kesti pitkään ja kurkistettuani veneen keulalle havaitsin pienehkön kalastusveneen suoraan edessä törmäyskurssilla. Törmäys vältettiin, mutta se oli taas yksi muistutus tarkkaavaisuuden tärkeydestä. Perävanan mukaan ohjaaminen ei ole turvallisin tapa.

Las Palmasin satama on suuri. pohjoisesta lähestyttäessä joutuu pelkästään aallonmurtajan reunaa ajamaan 5 km ennen kuin pääsee sisäänajoaukkoon, josta on vielä pari kilometriä huvivenesatama-altaaseen. Ajoimme ensin polttoaine laituriin ja tankkasimme matkan tähän mennessä edullisinta dieseliä. 80l á 0,85 €/l. Tässä hinnassa ei voi veroja olla kovinkaan paljon.

Satamatoimisto oli suljettuna ja jouduimme odottamaan sen avautumista tunnin verran. Saimme paikan laiturista no 17. ARC kilpailun osanottajana saimme alennusta ja maksu oli sähköineen suihkuineen 14 €/vrk. Peruutimme laituriin ja kaivoimme limaiset ja likaiset mooring köydet, joilla veneen keula kiinnitettiin tukevasti. Nyt oli taas käyttöä langonkille. Raumalaisella oli suuria vaikeuksia luottaa langonkin rakenteeseen, mutta lopulta saimme houkuteltua hänet laiturilta takaisin veneeseen sitä myöten. Kari keräsi rohkeutensa kun satamaan tulo drinkin tarjoiluaika lähestyi.

Kippari jäi veneelle ja tutkimaan sataman ihmeellisyyksiä, kun muu miehistö suuntasi hankkimaan muona täydennystä. He kävivät lähistön Hyperdinossa ja muiden oivallisten ostosten lisäksi tekivät varsinaisen löydön. Punaviiniä 0,75l hintaan 0,85 €. Viini osoittautui vielä aivan kelvolliseksi. Viinirypälemehu olisi maksanut 2,10 €/l. Takaisin pojat tulivat taksilla maksu 3,5 €.

Minä vierailin tällä välin rannan nettikahvilassa. Monet naputtelivat kannettavia tietokoneitaan, mutta minä en onnistunut saamaan linjaa toimintakuntoon. Ehkä myöhemmin.

Illallisena oli tarjolla broiler–fileitä curry–kastikkeessa riisipedillä. Illallinen oli mainio, kiitos kokille. Kippari meni nukkumaan aikaisin, mutta muu miehistö piti elämää yllä pitkälle yli puolen yön.

18.09.2008 torstai. Saapuminen Teneriffalle.

Yö sujui normaalisti vahtivuoroja seuraten ja aamupäivän aikana alkoi AIS ilmoitella vilkastuneesta laivaliikenteestä Teneriffan ja Gran Canarian edustalla. Tavoitteenamme oli Santa Cruzin satama. Tällä tuulen suunnalla emme sinne suoraan pääseet, joten otimme kahden tunnin ajaksi toisen halssin. Harmi vaan tuuli kääntyi ja olimme taas halssin vaihdon jälkeenkin lähestymässä samaa pistettä kuin edellisellä kerralla. Laitoimme koneen päälle ja ajoimme sataman edustalla olleita aluksia väistellen satamaan, jossa meidät otettiin vastaan. Matka Selvagensilta oli 123,4 Nm aika 24h 30 min. Kokonaismatka Madeiralta 292,3 Nm ja aika 2 vrk 3h 15 min.

Tuuli oli noussut reilusta ja se asetti oman haasteensa perä edellä laituriin ajoon. Ehdimme paikalle juuri ennen toimiston sulkeutumista, joten saimme kirjattua itsemme sisään. Sataman suihku- ja pesutilat oli uusittu ja ne olivat viihtyisät.

Suihkun jälkeen suuntasimme kaupungille Antin opastuksella. Päädyimme keskustan ulkoilmaravintolaan syömään. Paikka oli vilkas ja seurasimme ihmisten hyörinää. Veneelle palatessamme joimme vielä matkalla iltakahvit ja ostimme tuoretta leipää seuraavaksi päiväksi.

Kari teki pidemmän tutustumislenkin kaupungille, mutta palasi veneelle hyvissä ajoin. Olimme päättäneet jatkaa matkaa aamulla varhain kohti Gran Canariaa.

17.09.2008 keskiviikko. Selvagem saaret.

Aamurituaalien jälkeen aloimme odotella Selvagen saarille saapumista. Matkaa oli kuitenkin vielä jäljellä useampi tunti, kulutimme aikaa veneellä nauttien hyvästä vauhdista. Puheenaiheet kääntyivät pikkuhiljaa vakio aiheisiin.

Lähestyessämme Selvagem Grande saarta( http://www.panoramio.com/photo/4836929 ), näimme etäämmällä sen edustalla kalastaja-aluksen. Aluksen perätilassa oli muutama mies ongella. Kiikarilla katsoen näytti kuin he olisivat onkineet ilman vapoja uittaen pelkkiä siimoja ja jonkinmoisia syöttejä aluksen sivulla. Kaloja näytti nousevan helpohkosti. Meistä niitä tuli liiankin helposti ja siitä jäi vaikutelma halkojen pinoamisesta veneen perään. Kalojen kokokin vastasi halkoa. Tämä tapahtui mielestämme suojelualueella tai ainakin sen rajalla.

Saaren rantaan ajamiseksi oli purjehdusoppaassa tarkat ohjeet. Kiersimme sen eteläpuolelle itäkautta noin mailin etäisyydellä ja ankkurointiin merkittyyn lahteen tarkkaa ohjeen mukaisessa suunnassa seuraten samalla syvyysmittaria. Se ei käynyt alle 10 metrissä. Kiinnityimme lahdessa olleeseen teräspoijuun pitkähkön köyden varassa välttääksemme kosketusta poijuun. Matkaa oli kertynyt Madeiralta 169,25 mailia ja aikaa kulunut 27 tuntia.

Nautimme aluksi voileivät ja seurasimme tapahtumia rannalla. Siellä näkyi pieni maja ja uudempi rakenteilla oleva tila. Rannalta tunnistimme kaksi henkilöä touhuissaan. He eivät kiinnittäneet meihin suurempaa huomiota. Rantaan olisi pitänyt mennä jollan avulla ja pohdimme olisiko se vaivan arvoinen. Saari oli karun näköinen ja löytääkseen jotain mielenkiintoista pitäisi kiivetä ylös. Päätimme jatkaa matkaa, pysähdys jäi vajaaksi kahdeksi tunniksi.

Kari kovana kalamiehenä alkoi ideoida miten me saisimme noita halon kokoisia kaloja pyydystettyä. Veneessä ei ollut kalastusvälineitä. Jaakko on ottanut vastuun kalojen pyydystämisestä ja mahdollisen saaliin laittamisesta, mutta hän tulee veneeseen välineineen vasta Atlantin ylitykselle.

Kari teki koukun haponkestävästä sokasta, siiman lippunarusta ja syötiksi pala saksalaista maustettua makkaraa. Yritys oli hyvä, mutta kalat eivät valitettavasti olleet makkaran syönti päällä.

Otimme suunnan kohti Teneriffaa, jonne oli suunnilleen 100 mailin matka. Ehtisimme perille huomenna valoisaan aikaan. Aluksi jouduimme ajamaan koneella, mutta neljän tunnin kuluttua saimme hyvän tuulen ja matka jatkui joutuisasti purjehtien totuttujen rutiinien mukaan.

16.09.2008 tiistai. Lähtö kohti Kanarian saaria.

Aamulla meri tuntui rauhalliselta ja pilviä oli taivaalla uhkaamassa sadekuurolla. Satamakonttorissa Cátia katsoi sääennusteen U-grip palvelusta ja kopioi muistitikulleni tiedoston 7 seuraavan päivän säästä. Tuulet näyttivät leppoisilta, mutta me halusimme jo jatkaa matkaa eteenpäin. Cátia ehdotti, että poikkeaisimme matkalla Selvagens saarilla. Ne ovat Portugalille Madeiran lailla kuuluvat pienet saaret 160 mailia Madeiralta Teneriffan suuntaan. Saarilla on vain vartija ja satunnaisesti luontotutkijoita. saarelle pääsemiseksi tarvitaan lupa, josta Cátia lähetti anomuksen jonnekin virastolle. vastausta ei kuulunut tunnin aikana ja hän sanoi, että käytännössä hakemus riittää ja antoi lähettämänsä paperin meille. Satamamaksu oli 27 euroa yöltä sisältäen sähkön ja veden.

Sveitsiläiset lähtivät ja Meritähtikin oli lähtökunnossa. Miehistö oli kannella touhuamassa lähdön kanssa ja marinero laiturilla valmiina lähettämään meidät matkaan. Olin juuri kutsumassa porukan yhteen sopimaan miten ahtaasta paikasta lähdetään liikkeelle, kun keulasta huudettiin, että irti on. Marinero oli hieman hätäinen irrottaessaan köydet laiturista. Yhteistä suunnitelmaa ei ollut, mutta pian oli jokaisella miehistön jäsenellä oma suunnitelma ja niitä esiteltiin eripuolilta huitomalla käsillä erisuuntiin. Tarkkaavaiset gastit tutkivat tilannetta niin, että kipparilla ei aina ollut näkyvyyttä mihinkään oleelliseen suuntaan. Onneksi ei ollut tuulta kuin nimeksi.

Tilanteesta selvittiin ilman törmäyksiä, mutta se oli kipparin täydellinen painajainen. Merelle päästyämme ajoimme ensin muutaman tunnin koneella. Sitten tuuli nousi ja saimme purjeilla mukavan vauhdin, parhaimmillaan 9 solmua. Saavutimme Antin ohjauksessa kaksi samaan suuntaan matkalla ollutta purjevenettä. Ne suuntasivat myöhemmin enemmän itään kohti Lantzarottea.

Yöllä näimme AISin mukaan lähestyvän merkillisen laivan. Sen matkan päämääränä oli Brasilia, nopeutta 12 – 13 solmua, ei ohjattavissa, mutta törmäyskurssilla kuitenkin. Laivan ollessa 5 mailin etäisyydellä näimme siinä runsaasti valoja ja ne vaikuttivat punaisilta. Äkkiä valot sammuivat ja laiva käänsi kurssia 90 astetta etelään kohti Kanarian saaria. Hitaasti se häipyi näytöltä. Myöhemmin Las Palmasin satamassa oli öljynporauslautta hinaajien kanssa. Se sopisi kyseiseksi alukseksi. Hinaus on voinut olla matkalla kohti Brasiliaa, mutta syystä tai toisesta on päätetty poiketa Las Palmasissa.

15.09.2008 maanantai. Madeiran levadat.

Aamiaisen varalle kipparia oli useaan otteeseen neuvottu pienentämään puuroannosta ja niin

tapahtui nytkin. Antti onnistui jotenkin kiertämään koko velvollisuuden.

Pakkauduimme nopeaan tahtiin autoon toisen päivän saarikierrokselle. Nyt suuntasimme saaren länsi päähän Paúl da Serra vuorelle tutustumaan rinteisiin rakennettuihin veden keruu järjestelmiin levadoihin.

Renu kiskoi meidät taas urheasti, Antin ohjastamana ylös, satojen hiuspinnikurvien läpi. Vuoriston tässä osassa oli eräänlainen laaja ylänkö, jossa tiet olivat kohtalaisen tasaisia ja suoria. Pysähdyimme ylhäällä kahvioon, jossa pääsimme katsomaan Suomen uutisia netistä. Ne eivät olleet kehuttavia. Räikkönen ei ollut pärjännyt viikonvaihteen kisassa ja maailmantalous oli romahtamisen partaalla. Hjallis oli ulkoiluttanut linnanmäellä samaan aikaan toista entisistä vaimoistaan, nykyistä tyttöystäväänsä ja molempia poikiaan. Toinen edellisistä vaimoista ei ollut mahtunut mukaan. Hyvä näin - kai sille porukalle saa jo ryhmäalennuksenkin.

Ajoimme erään levadan suulle ja lähdimme kävellen seuraamaan sitä aina alkulähteelle tai putoukselle asti. 3 km pitkä kanava oli n. 50 cm leveä ja 40 cm syvä betonista tehty kouru, joka vuoren seinämää kiemurrellen tasaisesti nousi ylöspäin. Vesi virtasi kourussa tasaista tahtia kohti keräilyallasta. Kourun reunalla oli polku, jota myöten oli mahdollisuus kävellä. Välillä, kun alarinteen puolella ei ollut kasvillisuutta, oli satojen metrien pudotus suoraan sivulla näkyvissä. Oli parempi olla tuijottamatta alas.

Antti tarpoi perille päästyämme putouksen alle viimeisellekin lammelle. Jonkin ajan kuluttua hän tuli esiin kiven takaa hiukset märkänä ilman paitaa väittäen käyneensä uimassa. Kari ja minä otimme haasteen vastaan. riisuuduimme ja menimme veteen tarkoituksella uida. Kari kasteli itsensä hartioita myöden ja minäkin napapiirin yläpuolelta. Tästä jäi todisteeksi kuvia. Antin uinnista on vain hänen oma kertomuksensa.

Paikalle ehtinyt saksalaisrouva perääntyi huomaavaisesti huomatessaan Karin ja minun pyrkivän nopeasti ylös hyytävän kylmästä vedestä. Ei huomattu lähtiessä ottaa uimahousuja mukaan. Paluumatkalla marssiessamme syntyi kova väittely siitä, kuinka pitkällä patikkareissulla olemme olleet. Antti taisi voittaa tämän mittelön. Meille Karin kanssa olisi kelvannut pitempikin ehdotus johtuen ilmeisesti heikommasta kunnosta. Päätimme lähteä ajelemaan alaspäin kohti marinaa. Kokki lupasi tänäänkin kunnon pihvit, jos vain löydetään kunnon raaka-aineet.

Matka alas oli yhtä mutkainen kuin ylöskin. Pysähdyimme erään kylän lupaavan näköiseen Super Mercadoon ja sieltä löytyi ihan aito lihatiski lihamestareineen kaikkineen. Ikkunan takana pakkasessa oli runsaasti ruhoja. Kari ja lihamestari aloittivat vilkkaan keskustelun koskien illalliseksi laitettavia pihvejä. Ruhoja tuotiin näytille tunnollisesti ja ahkerasti. Lopulta kokillemme alkoivat kelvata tämän tekemät ehdotukset – leikataan tuosta ja tuosta ja sahataan tuolta. Välillä nostettiin koko porukalla neljä sormea pystyyn ja sanottiin FILEE OLEE.

Kommunikointi tuotti mainion lopputuloksen. Neljä hienoa suurta pihviä. Eivät ne aivan ilmaisia olleet yhteensä 22 €. Laadusta ja palvelusta joutuu aina maksamaan.. Kerättiin vielä muutkin tarpeet mukaan ja suunnattiin kiireesti auto kohti venettä.

Funchallin ja marinamme välillä oli Madeiran lentokenttä. Tasaisen maan puutteessa se on rakennettu meren rantaan niin, että koko pitkä ja leveä kiitorata on pilarien päällä kuin silta. Moottoritie alittaa kiitoradan. Melkoinen rakennelma.

Veneellä Kari valtasi taas itseoikeutetusti pentterin ja aloitti pihvien käsittelyn. Niiden kanssa oli tarjolla riisiä ja salaattia. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja ruokajuomat etiketin mukaan. Nälkä lähti ja tiskiä syntyi. Otin tiskivuoron ja sen selvittyä olikin nukkumaan menoin aika. Huomenna on suunnitelmissa lähteä kohti Kanarian saaria.

14.09.2008 sunnuntai. Madeiran vuoristossa.

Aamutoimien jälkeen otimme vastaan meille toimitetun vuokra-auton. Antti otti sen vastuulleen ja samalla hänelle lankesi kuljettajan rooli seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Vieressämme olleen sveitsiläisen veneen kippari nolasi itsensä silmissämme kysymällä minkä maan lippu perälippumme on. Olisi pitänyt kysyä hänen lipustaan samaa ja vastauksen jälkeen olisi voinut vaikka kysäistä mikä valtion alusmaa Sveitsi oikein on ja missä päin se sijaitsee.

Pakkauduimme Renault Clio´on, Antti kuskin paikalle, Jukka kartturiksi, Kari ja minä toimimme neuvonantajina takapenkillä. Mukaan otettiin maastovarustus. Tarkoituksemme oli suunnata ylös vuorelle.

Muutaman kilometrin ajettuamme totesimme saaren olevan varsin haasteellinen kohde paikallisille tien rakentajille. Tiet kulkivat tunnelissa, oli rakennettu siltapilarien varaan tai se oli jyrkkään rinteeseen rakennettua serpentiiniä.

Tunneleissa oli 40 km/h nopeusrajoitus. Antti ajoi 70 km/h ja paikalliset paketti- ym autot sujauttelivat vauhdilla ohi. Kuljettaja ja kartturi joutuivat aina välillä kiivaasti vaihtamaan mielipiteitä siitä missä ollaan ja minne mennään. Takapenkin oivalliset neuvot, ohjeet ja muu tilannekomiikka sai Antin puristamaan rattia rystyset valkoisena. Porukka pysyi kuitenkin kasassa ja matkaa tehtiin yhdellä autolla. Vuorenrinnettä noustessa poikkesimme yhteen kylään kahville. Kuppila oli kansoitettu sekä paikallisilla, että turisteilla. Oli sunnuntai ja vapaa päivä.

Jatkoimme matkaa ja pieni Renu jaksoi kiskoa meitä aina vaan ylöspäin. Lopulta saavutimme pisteen, josta autolla ei enää voinut jatkaa. Täällä olimme pilvien yläpuolella vuorenhuipulla. Rakennettuja vaellusreittejä lähti vuoren jyrkänteille.

Lähdimme etenemään yhtä polkua ylös ja alas huimaavassa maisemassa kohden Pico Ruivoa. Lipsahdus polun sivuun olisi monessa paikassa merkinnyt satojen metrien pudotusta. Ylämäet tuntuivat, pulssi nousi johtuen heikentyneestä kunnosta ja ohuesta ilmasta. Olimme 1810 m merenpinnan yläpuolella Pico do Areeiron huipulla.

Vaellusreitit olivat vaikuttavat ja niille lähti runsaasti ihmisiä retkivarusteineen. Me emme olleet varautuneet pitkään patikkaretkeen vaan suuntasimme parin tunnin kuluttua auton keulan alaspäin kohti Funchal´ia. Satojen mutkien ja risteysten jälkeen löysimme Funchal´in marinan edustalla olevan ostoskeskuksen parkkitaloon. Reippaassa tahdissa etsiydyimme ensimmäiseen kahvioon välipalalle. Olut ja kolmioleipä 3 €, kahvi ja viineri 1,90 €. Tuntui kohtuulliselta.

Antti huomasi vieressä parturin ja alkoi tuntea voimakasta tarvetta hiustenleikkuuseen. Syynä saattoi olla hiusten pituus tai viehättävän näköinen parturi. Mies palasi tyytyväisen näköisenä. Hiukset oli pesty kahteen kertaan ja päänahka hierottu perusteellisesti. Saksiakin oli Antin mukaan käytetty vaikka me emme sitä oikein huomanneet.

Tutustuimme Funchall´in huvivenesatamaan ja totesimme, että ei siellä todellakaan ollut vapaata tilaa. Marina oli kaupungin sydämessä, mutta tuntui kuumalta, hiostavalta ja ahtaalta. Emme katuneet, että olimme joutuneet toiseen marinaan.

Antin miehistön juniorijäsenten edellisellä käynnillä maalaama logo oli vielä ihan kohtuullisessa kunnossa. Suomalaisveneitten logoja löytyi yhteensä toista kymmentä, mm Loimaan naapurista Forssasta oli marinassa kahden venekunnan logot.

Satamakierroksen jälkeen tunsimme olomme väsyneeksi ja nälkäiseksi. Haimme muona täydennystä illallista varten mm pihvit, jotka juuri ja juuri täyttivät kokin vaatimukset. Löysimme takaisin veneelle ja pääkokki Kari valtasi pentterin. Luvassa oli kokoliha naudan pihvit, keitettyjä perunoita, vihreää salaattia ja laadukkaat ruokajuomat.. Kokki onnistui loistavasti ja illallinen maistui. Nälkä kasvaa syödessä ja piti saada jälkiruokaa. Lukuisten ehdotusten joukosta Kari lupautui valmistamaan rommilla flambeeratut banaanit. Täydellinen suoritus olisi kokin mukaan edellyttänyt flambeeeraukseen ruokaöljyn sijaan voita ja rommin sijaan konjakkia. Nyt piti tyytyä saatavilla oleviin tarpeisiin. Muu miehistö ei ollut reseptin muutoksesta moksiskaan vaan pisteli banaania poskeen reippaasti.

Vatsat tulivat täyteen, samoin tiskialtaat. Jukka ja Antti jaksoivat tiskata. Sen jälkeen tuli veneeseen hiljaisuus pyytämättä.