19. kesäkuuta 2009

Perjantai 19.6.2009 Juhannusaatto. Paluu kotisatamaan.

Minulle lankesi pitkä neljän tunnin vahti puolenyön molemmin puolin. Vahdin alussa tuuli voimistui ja luvattu sadekuuro saavutti meidätkin. Purjeita piti reivata ja pukea sadevarusteet. Kaksi tuntia ennen saapumistamme Utön edustalle sade yltyi niin, että oli vaikea tähystää. Plotterin lukukin vaikeutui. Samaan ajankohtaan osui Helsinki – Tukholma laivareitin ylittäminen. Risteilijät tulivat ylityksen aikana molemmista suunnista. Jostain syystä plotteri sekoili pahimpaan aikaan ja laivojen AIS merkinnät plotterilla käyttäytyivät hassusti eivätkä pitäneet yhtä tutkaheijasteiden kanssa. Selvisin tilanteesta kuitenkin ilman kommelluksia. Ruotsin lautat saivat kulkea reitillään rauhassa emmekä joutuneet liian lähelle toisiamme.

Saavutimme Utön sisäänajoreitin paikallista aikaa viideltä aamulla. Uutena haittana oli sankka sumu. Näkyvyys oli tuskin 100 metriä. Plotterin avulla pysyi kiitettävästi reitillä, mutta reitin vapaana oloon tarvittiin tutkaa. Tutkan ja plotterin varassa navigoimme seuraavat kolme tuntia.
Utön jälkeen Kari tuli vahtiin. Sumu hälveni vähitellen. Korppoon ja Nauvon välistä lossiväylää ylittäessämme se oli jo hävinnyt kokonaan.

Viimeisen aamiaisen laittoi Jatta, se maistui kaikille. Minä olin matkan aikana pyrkinyt pitämään aamiaisvuorot itselläni jostain syystä. Olen aina ollut aamuvirkku. Tämän matkan aikana se on hieman lipsunut.

Kiersimme TPS Pyytinkarin saaritukikohdan edestä. Siellä ei vielä ollut ruuhkaa. Kolme venettä oli jo kiinnittyneenä laituriin. Kotisatamaan ajoimme oman mökkirannan edestä. Oli mukava nähdä tutut paikat pitkästä aikaa.

Peterzénsin vierasvenesatamaan. saavuimme klo 10.00 ( UTC). Vastassa oli Marjatta ja satamaisäntä Erik, sekä muita paikalla olleita tuttuja ja tuntemattomia. Paluu ajankohtaan ei oltu järjestetty samanlaisia juhlia kuin lähtiessä. Syynä oli epävarmuus paluuajankohdasta. Nyt ehdimme parhaaseen mahdolliseen aikaan juhannussalon pystytykseen ja juhannussaunaan.

Matkan kestoksi tuli 1 vuosi ja 4 vrk. Matkalla nähtiin, koettiin ja opittiin monenlaista. Nyt on kuitenkin päällimmäisenä tunne että oli kiva tulla takaisin. Yritän tehdä syksyn aikana yhteenvedon matkasta ja laittaa mukaan muutamia videon pätkiä.

Kiitos kaikille, jotka edesauttoivat tämän matkan onnistumiseen.

18. kesäkuuta 2009

Torstai 18.6.2009 Viimeinen legi - kotiin

Haaveenani oli Falmountista lähtiessä ollut ehtiä Kustaviin kotisatamaan juhannukseksi. Siitä piti aina välillä luopua. Matkan taittuessa suotuisasti se palasi mieleeni. Nyt tavoite oli taas erittäin lähellä. Karin avustuksella irrotimme köydet aamulla 00.00 Visbyn satamassa ja suuntasimme kohti pohjoista.

Aluksi teimme matkaa koneen avustuksella purjeet ylhäällä. Yön aikana tuuli nousi ja kone voitiin sammuttaa. Aamuyöllä etenimme virsikirjalla useita tunteja n. 5 m/s tuulessa. Aamulla nautittiin matkan viimeistä edellinen aamiainen. Jatta totesi, että matka on loppumassa. Minä totesin siihen, että minulla oli sama tunne jo Falmountiin saavuttaessa Atlantin ylityksen jälkeen.

Illalla tuuli voimistui ja jouduimme reivaamaan purjeita. Illaksi oli luvattu sadekuuroja, mutta ne eivät tavoittaneet meitä illan aikana.

17. kesäkuuta 2009

Keskiviikko 17.6.2009 Päivä Visbyssä

Yön aikana pystyimme purjehtimaan, mutta viimeisten kolmen tunnin aikana piti ottaa kone avuksi säilyttääksemme kurssin kohti Visbytä. Tuuli pyrki viemää meidät liiaksi kohti itää ja rannikkoa. Aamulla tuli vastaamme suomalainen purjevene LauraX. Se oli matkalla etelään.
Saavuimme Visbyn vierasvenesatamaan klo 10.05. Tämän etapin pituudeksi tuli tripin mukaan 187 Nm. Aikaa kului 29h 5min ja konetunteja kertyi 17,4.
Satama vaikutti tyhjältä, kun olin viimeksi ollut siellä parhaan kesäsesongin aikaan. Tankkasimme ensin polttoainetta 81,5l ja sitten kiinnityimme marinaan kylkikiinnityksenä paraatipaikalle. Ilma oli kaunis aurinkoinen lämpöä +20 astetta. Kesä ja turistit olivat saapuneet Visbyhyn, mutta veneilijät eivät vielä olleet ehtineet tänne. Kävimme Karin kanssa kaupassa tekemässä muonatäydennyksiä viimeistä etappia varten. Matka vanhan kaupungin rannasta muurien ulkopuolelle oli kohtalainen ja laittoi veren kiertämään. Teimme ostokset paikallisessa Komsum´issa. Suihkun jälkeen kävimme syömässä viereisessä rantaravintolassa. Minä ja Kari painuimme aikaisin nukkumaan, mutta Jatta kävi vielä iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.

16. kesäkuuta 2009

Tiistai 16.6.2009 Kohti Gotlantia

Irrotimme köydet Allingen satamassa klo 05.00. Ilma oli aurinkoinen ja lähes tyyni. Ajoimme koneella purjeet nostettuna. Laitoimme tavoitteeksi 6 solmun keskinopeuden. Silloin ehtisimme seuraavaan määräsatamaamme Visbyhyn huomenna puoleen päivään mennessä. Matka taittui kohtalaisen reippaasti. Laivaliikennettä oli ja jouduimme muutaman kerran lähietäisyydelle. Isommat laivat usein muuttivat ajoissa kurssiaan. Niiden seuraaminen oli helppoa AIS´in avulla. Kalastusalukset pyydyksineen pääsivät joskus yllättämään. Niillä ei useinkaan ole AIS´ia ja niiden pieni koko haittaa näkyvyyttä. Hinauksessa olevat pyydykset ulottuvat usein pitkälle aluksen taakse. Öölannin saaren eteläkärkeä lähestyessämme vastaamme tuli ruotsalainen sotalaiva, Sen muoto oli erikoinen. Arvelimme, että se oli yritetty tehdä tutkassa heikommin erottuvaksi.

15. kesäkuuta 2009

Maanantai 15.6.2009 Päivä Bornholmissa

Jatta oli vahtivuorossa yöllä yhdestä neljään. Hän raportoi joutuneensa väistämään tankkeria, joka muuten olisi ohittanut meidät 0,2 Nm etäisyydeltä. AIS mukaan tankkerin nopeus oli 14 solmua ja se oli matkalla Pietariin.
Tuuli oli yön aikana noussut ja lähestyessämme Bornholmia pienensimme purjeita kaksi kertaa. Meno oli mukavaa ja päätimme mennä saman tien Rønnen sijasta saaren pohjoisosaan Allingeen. Saavuimme Allinge satamaan kello 08.30. Legin pituudeksi tuli tripin mukaan 167 Nm, Aikaa kului 28h 15min, siitä ajettiin koneella 10,7h. Satama-allas oli pieni, mutta suojainen. Siellä oli 12 muuta venettä 28 – 33 jalan pituisia. Meritähti vaikutti altaassa isohkolta. Se ei pitkiin aikoihin ollut kooltaan erottunut muista marinoissa olleista veneistä, ellei sitten pienempänä. Karibialla seurana oli yli satajalkaisia.

Paikka oli idyllinen ja kaunis. Jatta lähti hakemaan kahvipullia, olimmehan Tanskassa. Ostokset konditoriasta eivät onnistuneet käteisen puutteessa. Minä lähdin myös etsimään ja löysin kahvileipää pienestä marketista, jossa sain maksettua Visalla. Pullat olisivat konditoriassa olleet houkuttelevamman näköisiä. Otimme pienet päiväunet ja lähdimme sen jälkeen nauttimaan rannan savustamon ravintolan kalapöydästä. Kalapöytä oli mainio hinta 98 DKK ( 13,16 euroa ). Ruokajuomaksi tilasimme ison keskioluen 0,5l. Laskussa oluen hinta yllätti se oli 58 Tanskan kruunua ( 7,8 euroa ). Ellei olut ollut kallis niin kalapöytä oli edullinen.

Ruuan jälkeen menimme suihkuun ja sitten kauppaan. Juuri rantautuneesta aluksesta oli tullut kymmeniä 13 – 15 vuotiaita nuoria. He olivat kaikki samaan aikaan meidän kanssamme kaupassa. He liikkuivat kolmen ryhmissä ja jokaisella oli ostoslista kädessä. Hyörinä oli melkoista, mutta nuoret olivat silti kohteliaita. Heitä tuntui olevan kaikkialla menossa hyllyjen välissä kovalla tohinalla. Ilmeisesti he olivat koulustaan luokkaretkellä ja hakivat ruokatarvikkeita illallista varten.
Veneelle päästyämme nautimme jälkiruokana pakkauksen jäätelöä ja sitten nukkumaan.

14. kesäkuuta 2009

Sunnuntai 14.6.2009 Kohti Bornholmia

Irrotimme köydet varhain klo 04.15 ja suuntasimme Itämerelle. Tavoitteenamme oli purjehtia Tanskalle kuuluvaan Bornholmiin tällä legillä. Sää oli aurinkoinen ja tuuli heikkoa. Ajoimme koneella ja nostimme myöhemmin isopurjeen avuksi. Kello 09.30 aikoihin vastaamme tuli isohko saksan merivartioston ( Küstenwache ) alus. Kohdallamme se kääntyi ympäri. Se otti meidän kurssimme ja seurasi rinnallamme samalla nopeudella. Kannella alkoi hyörinä kumiveneen ympärillä. Se laskettiin veteen ja Meritähteä kutsuttiin VHF :llä. He ilmoittivat nousevansa veneeseemme ja tekevänsä rutiini tarkastuksen. Toivotin heidät tervetulleeksi. Kumivene tuli viereemme neljän hengen miehistöllä. Kaksi heistä tuli veneeseemme. He olivat kiinnostuneet veneen papereista ja reitistä. Sain esitellä kaikki lupakirjat. Kansainvälisen huviveneen kuljettajan ja radioaseman hoitajan lupakirjaa myöten. Olihan se mukava kun edes joku tällä matkalla oli niistä kiinnostunut. Matkaa oli tehty vuorokautta vaille vuosi, eikä kukaan ollut niitä tähän mennessä kysellyt. Niiden hankkimiseksi kävin lukuisia kursseja neljän vuoden aikana.

Tarkastus meni hyvin, juteltiin niitä näitä. Huomautus tuli kun emme olleet nostaneet kärjellään olevaa kolmiota näkyvälle paikalle. Näytimme, että meillä on sellainen mukana ja lupasimme nostaa sen näkyville. Niin myös tehtiin. He sanoivat tarkistavansa tietomme, ja jos jotain epäselvyyksiä ilmenee, palaisivat puolentunnin sisällä takaisin.

Tuuli voimistui niin, että pystyimme purjehtimaan loppuillan ja yön. Yöllä ei enää tullut täysin pimeä. Uskalsimme purjehtia ilman tutkaa.

13. kesäkuuta 2009

Lauantai 13.6.2009 Olympiahafen Kiel

Sovimme illalla, että lähtö on varhain aamulla klo 05.00. Kari tulisi auttamaan veneen liikkeelle saamisessa ja minä ajaisin kohti Kieliä. Saavuttuamme 2 mailin ajon jälkeen takaisin kanavaan huomasin kanavaa pitkin lähestyvän VOR ( Volvo Ocean Race ) kilpaveneen. PUMA Ilmostro http://pumaoceanracingblog.blogspot.com/. Ihmettelimme mitä vene tekee täällä tähän aikaan. Sen pitäisi olla Tukholmassa valmistautumassa kilpapurjehduksen viimeiselle osuudelle Tukholma – Pietari. Täällä se vain oli. Myöhemmin ollessamme kuuloetäisyydellä ruorimies vahvisti, että ovat viemässä venettä Tukholmaan. Vene ei ilmeisesti ollut kuitenkaan varsinainen kilpavene vaan jokin muu tapahtumaan liittyvä Puma vene. Kilpavene oli täyspunainen.

Immirgrantin miehistö kuvasi kanava-ajoa tylsäksi. Me emme tunteneet samoin. Nähtävää oli runsaasti. Laivoja oli välillä sikin sokin, pysähtelyjä ja peruuttamisia. Liikenteen pysähdellessä kokonaan me pystyimme etenemään kanavan reunan tuntumassa pienen syväyksemme ansiosta.
Saavuimme Kiel – Holtenau – sululle parin tunnin ajon jälkeen. Puma ajoi sulkuun edellämme ja sulun hoitaja kävi heidän kanssaan pitkät keskustelut. Luulimme heidän selvitelleen kanavamaksun suorittamista luottokortilla. Sulun avauduttua Puma lähti liikkeelle ja me perässä. Yritimme viestittää sulunhoitajalle missä maksaisimme oman kanavamaksumme. Hän heilautti kättään ja käski jatkaa matkaa.

Meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Paarbuurin puoleisesta yläapuvantista oli irronnut säikeitä Ijmuiden - Cuxhaven välillä. Häiritsin Sakun aamurauhaa suomessa tekstiviestillä. Tiedustelin voisiko hän hakea meille vaijerin korjauspaikan Kielissä. Saku löysi netin avulla lupaavan paikan Olympiahafenista ja me suunnistimme sinne.

Matkaa sululta oli 7 mailia ulos merelle. Yritimme löytää sieltä vapaata meille sopivaa laituripaikkaa. Puikkelehdimme kovassa sivutuulessa venerivistöjen välissä. Onnistuin tuulen viemänä kolauttamaan keulakaiteen muoviputkella suojattuun tolppaan. Kaide vääntyi hieman, mutta on oikaistavissa. Emme löytäneet sopivaa paikkaa. Siirryimme viereiseen Hafen Strande marinaan. Ajoimme suoraan polttoainelaituriin. Tankkasimme 109 l dieseliä ja kyselimme samalla paikkaa. Paikka löytyi.

Kirjauduttuamme marinaan kiipesin Karin ja Jatan avustamana mastoon irrottamaan apuvanttia. Toimenpide onnistui helpohkosti. Vaijerin kanssa suuntasimme rantaa pitkin Olympiahafeniin venetarvikeliikkeeseen jossa vaijeri saataisiin korjattua. Liikkeessä ei ilahduttu lainkaan esittämästäni ongelmasta. Heillä ei kuulemma ollut tämän 7 mm vaijerikoon kaikkia osia. Kaveri sanoi, että Selden tekee ne Bavarialle. Hänellä ei ole mahdollisuutta pitää kaikkia kokoja varastossa. Olimme Saksassa ja ongelmamme koski saksalaisen valmistajan Bavarian vanttia. Kysyin, että miten tämä on mahdollista? Pitääkö meidän jättää vene tänne ja lentää suomeen tai ruotsiin hakemaan osia. Hän sanoi, ettei voi auttaa ja haukkui myös toisen saksalaisen venevalmistajan Hansen samasta syystä.

Liikkeessä oli myös saksalainen purjehtija, joka kuuli asian. Olimme itse jo luovuttamassa. Hän puuttui keskusteluun ja kävi kaverin kanssa läpi eri vaihtoehtoja. Hänen avullaan löytyi ratkaisu. Liikkeessä olevilla osilla voitiin nykyinen vaijeri jatkaa. Jatketulla apuvantilla pääsisimme purjehtimaan kotiin.

Näin tapahtui ja saimme vaijerin parin tunnin odottelun jälkeen. Paikalleen asentaminen onnistui hyvin ja nyt Meritähti olisi taas täydessä iskussa Itämeren ylitykseen. Loppuillan vietimme lepäillen. Illalliseksi Kari laittoi maistuvan kala-aterian.

12. kesäkuuta 2009

Perjantai 12.6.2009 Kielin kanavaan

Perjantaipäivä valkeni aurinkoisena ja selkeänä, mutta vielä erittäin tuulisena. Lähdimme polkupyörillä kaupungille hakemaan muona täydennystä. Satamasta sai lainata polkupyöriä. Kolmella pyörällä lähdimme liikkeelle ja etsimään sopivaa markettia. Sellainen löytyi pienen etsinnän jälkeen ja saimme ostettua tarvitsemamme tavarat.

Päätimme lähteä eteenpäin tuulisesta kelistä huolimatta. Tuulta oli 15 - 20 m/s. Meille tuuli oli takamyötäinen, eikä haitannut matkantekoa merkittävästi. Toiseen suuntaan pyrkineen Immigrantin se piti laiturissa. Immigrant olisi ulkomerellä joutunut pohjanmerellä syntyneeseen aallokkoon. Se on tällä tuulella liikaa turvalliselle purjehdukselle.

Irrotimme köydet kello 10.15 ja suuntasimme Elben suistoa myöten kohti Brünsbuttel´ia Kielin kanavan sisäänajosulkua. Erittäin voimakkaaksi noussut tuuli ja vilkas liikenne teki jokisuistossa purjehtimisen vaativaksi. Väistelimme tulevia ja meneviä laivoja. Saavuimme sululle kahden tunnin seilauksen jälkeen.

Ajoitus onnistui hyvin. Emme joutuneet odottelemaan sisäänajoa vaan pääsimme ajamaan suoraan sisään toisten perässä. Yritimme tulkita ohjausvaloja netistä tulostamamme oppaan avulla. Oman ymmärryksemme mukaan sulkuun ei ollut ajolupaa, mutta ajoimme kuitenkin sisään kun toisetkin niin tekivät.

Kielin kanavassa on sulut ainoastaan molemmissa päissä. Korkeusero on metrin luokkaa ja sulutus on sen vuoksi yksinkertaista. Sulun selvittämiseen kului puoli tuntia. Lähtiessämme sulusta liikkeelle Jatta meinasi jäädä kyydistä. Hän onnistui lopulta kipuamaan mukaan Karin avustuksella. Ajelimme kahden muun purjeveneen kanssa kuuden solmun nopeutta eteenpäin. Rahtilaivoja ja muita suurempia aluksia tuli vastaan ja ohitteli meitä harvakseltaan. Matkalla vastaamme tuli suomalainen Meriauran alus. Innokkaana tervehdimme, mutta emme huomanneet aluksessa mitään vastareaktiota. Vahdin oli oltava tarkkana. Yhden rahtialuksen ohittaessa meidät lähietäisyydeltä tempaisi potkurivirran imu veneemme keulaa voimakkaasti. Törmäyksen estämiseksi piti automaattiohjauksesta siirtyä nopeasti käsiohjaukseen.

Kanavan poikki oli useita siltoja ja losseja. Eräs lossi oli erityisen mielenkiintoinen. Se liikennöi rautatiesillan alla ja koko lossi riippui vaijereilla sillan rakenteista. Lossi ei koskettanut vettä lainkaan. Autoilijan kannalta se vastasi normaalia uivaa lossia. Hyvin näytti toimivan.

Kanavassa huvialusten liikennöinti on sallittua ainoastaan päivänvalolla. Laskimme ehtivämme Obereider – järvelle ennen pimeän tuloa. Löysimme sopivan marinan järven pohjukasta. Ajoimme Regatta-Verein Rendsburg marinaan. Saimme kylkipaikan polttoainelaiturista, koska tulimme niin myöhään ja lähtisimme varhain. Kovan sivutuulen johdosta ahtaisiin väleihin ajaminen olisi ollut hankalaa. Marina oli korkealaatuinen ja kohtuuhintainen. Otimme lämpimät suihkut ja painuimme pehkuihin. Unta ei tarvinnut pitkään odotella.

11. kesäkuuta 2009

Torstai 11.6.2009 Päivä Cuxhavenissa

Aamulla herätessämme huomasimme tuulen edelleen voimistuneen ja voimakkaan sateen jatkuvan. Totesimme tehneemme oikean päätöksen jatkamalla eilen matkaa tänne. Ilmoittautuessani satamakonttorissa meille osoitettiin parempi paikka. Saimme kylkipaikan suojaisesta osasta satama-allasta. Satamakonttorin eteisessä tapasin kaksi suomea puhuvaa miestä. He osoittautuivat raumalaisen s/y Immigrantin miehistöksi. Jatta ja Kari olivat Raumalaisina tunnistaneet kotikaupunkinsa veneen laiturissa jo aamulla.
Jatta pesi koneellisen pyykkiä. Immigrantin päällikkö Kalle Saarinen tuli vierailulle Meritähteen. Vaihdettiin matkakokemuksia. Kalle kertoi, että Cherbour´issa olisi Immigrantin miehistön vaihto ja uusia gasteja kaivattaisiin. Kari oli kiinnostunut, mutta ei halunnut lähteä niin pian uudelle matkalle. Teimme Kallen kanssa kaupat Meritähden matkassa olleesta satelliittipuhelimesta. Kauppaan sisältyi Itämeren eteläosien merikarttojen lainaaminen Meritähteen.
Illalla vierailimme Immigrantissa ja jatkoimme matkakokemusten vaihtoa.

10. kesäkuuta 2009

Keskiviikko 10.6.2009 Saapuminen Cuxhaveniin


Aamuyöllä auringon nousun aikaan kuulimme VHF :ltä MAYDAY DELAY viestin paikalliselta radioasemalta. Ymmärsimme, että viestin lähettänyt purjevene oli menettänyt peräsimensä ja oli ohjauskyvytön. Viestissä annettiin oletettu sijainti ja kaikkia lähistöllä liikkuvia pyydettiin tarkkailemaan vaikeuksissa olevaa venettä.

Kuulin helikopterin äänen ja näin sen taivaalla. Se lähestyi ulkomereltä päin tehden laajan kaarroksen ja suuntasin sitten kohden meitä. Kopteri laskeutui matalalle ja tuli erittäin lähelle. Se pörräsi lähietäisyydellä niin, että korvat särkivät. Kopterista avattiin sivuovet ja sitä kautta meitä kuvattiin jonkin aikaa. Koneesta ei kutsuttu meitä radiolla. Luultavasti tapaus liittyi vaikeuksissa olleen purjeveneen etsintöihin. Kolmen tunnin kuluttua tuli MAYDAY FENEE ilmoitus. Vaikeuksissa ollut vene ilmoitettiin paikannetuksi ja että apu on matkalla.

Lähestyimme määräsatamaamme Borkumia. Se oli 10 Nm sivussa reitiltämme. Tuuli vaihteli 10 – 15 m/s ja kävi korkeimmillaan 17 m/s. Ennuste lupasi tuulen voimistuvan illalla ja jatkuvan voimakkaana kaksi päivää. Päätimme suunnata Borkumin sijasta suoraan Cuxhaveniin. Siellä olisimme Kielin kanavan suulla ja voisimme lähteä eteenpäin kovemmallakin kelillä.

Muutimme kurssin ulommas merelle. Jouduimme avittamaan menoa koneella parin tunnin ajan. Sen jälkeen pääsimme muuttamaan kurssin niin, että pystyimme jälleen purjehtimaan. Koko matkan Amsterdamin edustalta Elben suulle rannikko on erittäin matalaa ja väylät kulkevat etäällä rannasta.

Elben suistolla liikenne kasvoi. Väylä oli merkattu hyvin ja sitä ruopattiin koko ajan. Lähestyessämme Cuxhavenia tuuli nousi ja sade alkoi. Pimeys ehti laskeutua ennen kuin ehdimme satamaan. Oli jälleen hankala ajaa satama-altaaseen erilaisten valojen peilatessa ja häikäistessä näkyvyyttä. Onnistuimme kiinnittymään yhden laiturin päähän. Tuuli ja altaaseen sisään tulevat mainingit tekivät yön levottomaksi, mutta se ei juuri häirinnyt unta.

9. kesäkuuta 2009

Tiistai 9.6.2009 Kohti Kielin kanavaa

Aamulla otimme säätiedot. Niiden mukaan tuulet voimistuisivat seuraavan päivän iltapäivällä ja olisivat vastaiset. Sovimme, että jos ennuste ei muutu iltapäivällä, niin varaudumme lähtemään merelle alkuillasta. Jatta ja Kari halusivat vielä mennä jatkamaan Amsterdamin kierrostaan, mutta minä jäin huoltamaan venettä ja valmistelemaan sitä merelle lähtöä varten.
Tankkasin veneeseen polttoainetta kahdesta kanisterista 40 litraa ja vaihdoin 3 kg BlueGas – kaasupullojen tilalle 11 kg pullot. Tuuli oli kohtalainen ja sai aikaan melkoisen konsertin veneiden mastoissa vinguttaen ja läpsyttäen vaijereita ja köysiä.
Jatta ja Kari palasivat kaupunkikierrokseltaan. Sääennuste ei ollut muuttunut. Teimme päätöksen lähteä merelle yötä vasten. Tavoitteenamme olisi saksan rannikolla Borkumin satama. Köydet irrotimme 15.25. Ajoimme ulos sataman pääaltaasta samaan aikaan keskikokoisen tankkerin kanssa. Tuuli puhalsi mukavasti ja antoi meille 8 – 9 solmun nopeuden. Aluksi ohitimme suuren tuulivoimalapuiston. Tuulimyllyjä oli satakunta suorissa riveissä. Ennen pimeän tuloa kohtasimme kalastusaluksen. Ohitimme sen perän kautta melko läheltä. Huomasimme, että se oli kelannut perässä vetämänsä nuotan näköisen pyydyksen aivan kiinni omaan ahteriinsa. Ohituksemme jälkeen se laskettiin mereen. Lähtiessämme tuuli oli 7 m/s, mutta voimistui koko ajan aina 15 m/s asti.

8. kesäkuuta 2009

Maanantai 8.6.2009 Päivä Amsterdamissa

Lähestyessämme aamuyöllä Ijmuidenia ohitimme öljyn / kaasunporaustorneja. Päivän valjetessa olimme jo Hollannin rannikon läheisyydessä näköetäisyydellä rantaan. Satama oli suuri ja aallonmurtajien sisään ajoivat myös Amsterdamin satamiin suuntaavat laivat.

Löysimme huvivenesataman ja sieltä laituripaikan pienen etsiskelyn jälkeen. Perillä olimme 09.30. Legin pituus oli tripin mukaan 134 Nm, Aika 25 tuntia, josta moottorilla 15 h. Xia ja Jorma olivat jo ehtineet satamaan. Jorma oli saattelemassa gastiaan lentokentälle.

Sataman palvelut olivat erinomaiset. Peseytymis- ym tilat olivat ok. Suihkussa riitti lämmintä vettä. Aamupuurot syötiin hieman normaalia myöhemmin. Saatuamme veneen ja itsemme kuntoon suuntasimme Amsterdamin keskustaan. Sinne oli bussiyhteys satamasta. Matka kesti tunnin ja reitti kulki osittain mereltä kaupungin keskustaan johtavan kanavan vierellä. Reitin varrella oli runsaasti tuulimyllyjä. Ne olivat nykyaikaisia sähköntuotantoon tarkoitettuja. Siipien pituus useita kymmeniä metrejä. Ne pyörittävät yläilmoissa olevaa bussin kokoista ”dynamoa”. Niitä on kaupungin ja sataman välillä kymmeniä, mahdollisesti satoja. Kanavan viertä bussilla ajaessa oli hämmentävää nähdä kanavassa oleva valtamerialus. Sen nähdäkseen joutui katsomaan ylöspäin. Kanavan veden pinta oli paljon tien pintaa korkeammalla.

Saavuimme lopulta keskustaan. Olimme jo puolimatkassa hyppäämässä bussista ulos. Kuljettaja onneksi pelasti tilanteen kysymällä, että emmekö tulekaan perille asti. Päätepysäkillä tuli uusi ongelma. Missä me olemme. Kukaan ei osannut näyttää turistikartaltamme, minne olemme tulleet. Lopulta tämäkin ongelma ratkesi ja uskoimme, että osaamme ”navigoida” kaupungilta takaisin.

Kaupunki oli keväisen vehreä ja suurkaupungin tavoin täynnä elämää. Kiertelimme kanavan reunoja. Polkupyöriä, kahviloita ja baareja oli runsaasti. Monen hämärän kuppilan edustalla oli outo imelä tuoksu. Mieleen tuli että niissä poltellaan muutakin kuin kevyt savukkeita. Amsterdamin kierros ei ole mitään, ellei tutustuta punaisten lyhtyjen alueeseen. Kiertelimme alueella. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta useissa ikkunoissa oli esittely alkanut – varsinainen mannekiini esitys.

Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Ravintola oli korkeatasoinen ja laskukin osoittautui olevan sen mukainen. Jatkoimme vielä kaupunkikierrosta. Seurasimme mm eräällä aukiolla jalkapallo-ottelua pehmeällä hiekkapohjalla. Aukiolle oli tuotu pehmeää hiekkaa ja aidatulla alueella oli menossa kova ottelu. Ymmärsimme, että joukkueissa oli paikallisten seurojen senioripelaajia.

Päätettyämme lähteä takaisin veneelle löysimme bussipysäkille yllättävän hyvin. Olimme valmiina odottamassa 10 min ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Bussi tuli parin minuutin kuluttua ja lähti samantien ennen aikatauluun merkittyä aikaa. Onneksi hyppäsimme mukaan. Meille jäi sellainen vaikutelma, että pysäkin aikataulu on ohjeellinen ja siitä voi poiketa hieman kumpaankin suuntaan.

Veneellä nautimme vielä iltateet ja pienen drinkin Kari mielijuomasta salmiakinmakuisesta tummasta siirappimaisesta yskänlääkkeestä.

7. kesäkuuta 2009

Sunnuntai 7.6.2009 Kohti Amsterdamia


Aloitimme päivän normaalisti aamiaisella ja suihkulla. Tämän jälkeen siirryimme polttoainelaituriin tankkaamaan. Tankkasimme 89,24 l dieseliä. Hinta 95,49 €. Kello 08.30 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan kohti Amsterdamin edustalla olevaa Ijmudenin satamaa.
Tarkoitus oli jatkaa suoraan kanaaliin, mutta kartassa ei ollut viitoitettua reittiä matalikkojen läpi. Päätimme ajaa tuloväylää takaisin 10 mailia ja kääntää sitten kanaaliin. Tämän ensimmäisen 10 mailia jouduimme ajamaan koneella vastatuuleen. Päästyämme kääntymään ensin kohti pohjoista ja sitten koilliseen purjeet vetivät vauhdikkaasti sivu- ja takamyötäisessä.
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Jatta ja Kari saivat ensimmäisen kerran tällä matkalla nauttia vauhdikkaasta purjehduksesta. Liikenne kanaalissa oli vilkasta. Matkalla sivuutimme kaksi ”laivaparkkia”. Niissä oli suuri määrä toimettomia laivoja ankkurissa odottamassa rahtia. Toisessa ankkurointipaikassa oli yli sata laivaa. Tämä on yksi osoitus nykyisestä lamasta ja rahtien vähyydestä. Olemme paluumatkalla nähneet varmaankin muutaman sata ankkurissa olevaa alusta. Paljonkohan niitä on kaikkiaan maailmassa.

6. kesäkuuta 2009

Lauantai 6.6.2009 Päivä Dunkerquessa

Aamiaisen jälkeen kävin kirjautumassa sisään satamaan ja sain koodit suihkuun ja muihin saniteettitiloihin. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Satama osoittautui kaikin puolin viihtyisäksi. Kielivaikeuksia oli hieman jo satamassa ja myöhemmin kaupungilla enemmän. Ranskalaiset eivät ole kovin aktiivisia englanninkielen harrastajia.

Kävimme suihkussa ja valmistauduimme visiitille kaupungille. Veneemme vieressä laiturilla oli pantupystyyn jonkinlaiset kekkerit. Tarjolla oli syötävää ja juotavaa. Väkeä kerääntyi paikalle runsaasti. Päätimme olla osallistumatta kemuihin, koska emme näyttäneet kuuluvan kohderyhmään.

Satamassa oli menossa myös jokin meripelastusharjoitus. Altaassa esiteltiin pelastuslautan laukaisua. Seurasin puuhaa hetken. Laukaisun kanssa oli suuria vaikeuksia. Pitkän työskentelyn jälkeen lautta saatiin laukeamaan ja se avautui oikeaan muotoon. Esitys oli varoittava esimerkki siitä miten laukaisun ei olisi pitänyt mennä. Luulen, että tositilanteessa myrskyävällä merellä lauttaa ei olisi saatu avattua lainkaan.

Teimme kävelylenkin kaupungille. Tutustuimme mm suureen kirkkoon ovien ollessa houkuttelevasti avoinna. Osuimme kirpputorille, joka oli pystytetty viikonvaihteen ajaksi. Sieltä löytyi kaikkea mahdollista rihkamaa, tarpeellisiakin tavaroita ja elintarvikkeita.

Minä päätin palata täältä takaisin veneelle. Jatta ja Kari jatkoivat vielä kierrostaan. Kari ilmestyi veneelle seuraavaksi. Jatta oli mennyt tutustumaan sataman yhteydessä olevaan sotamuseoon. Siellä oli II -maailmansodan maihinnousuun liittyviä juhlallisuuksia ja näyttely.

Illan vietimme veneellä keräten voimia seuraavaa legiä varten.

5. kesäkuuta 2009

Perjantai 5.6.2009 Ranskan puolelle

Yö kului rauhallisesti moottorilla ajellessa. Jatta tuli vuoroon kolmelta ja minä painuin nukkumaan. Päivä valkeni utuisena. Ohitimme Hastingsin voimalaitokset ja pian niiden jälkeen lähdimme ylittämään kanaalia. Suuntasimme Calaisin sijasta Dunkerque´n satamaan. Liikenne oli vilkasta. Kanaalin suuntaisen liikenteen lisäksi oli paljon poikittaista liikennettä Dower – Calais. Navigoimme muun liikenteen seassa onnistuneesti. Päästyämme ranskan rannikon läheisyyteen jouduimme toteamaan että vastassamme on sekä vastavirta ja vastainen tuuli. Yön pimeys oli myös laskeutumassa maiseman ylle. Etenimme loppumatkan 3 solmun nopeudella. Päästyämme sataman sisäänajoaukolle oli jo täysi pimeys ja merenkäynti oli noussut navakaksi. Ennen sisäänajoa varmistelin moneen kertaan, että olemme oikealla aukolla. Valomeri taustalla häiritsi varsinaisten navigoinnin avuksi tarkoitettujen valojen näkyvyyttä.
Onnistuimme sisäänajossa ja löysimme huviveneille tarkoitetun altaan ja laiturit. Kiinnityimme ensin lähimpään vapaaseen paikkaan. Tutkittuamme muita vapaita paikkoja siirryimme vielä mielestämme paremmalle paikalle. Olimme perillä 22.30. Legi Cowes´ista kesti 26 tuntia ja siitä koneajoa 24,7 tuntia. Matka lokin mukaan oli 145 mailia. Nautimme iltadrinkit ja painuimme nukkumaan. Huomenna päivänvalossa katseltaisiin minne on tultu