Saapuminen Arkösundiin ja Götan kanavalle

Aamu avautui pilvisenä ja tuulta oli vielä kohtalaisesti. 15 mailia ennen Arkösundia veneen laitepuolelta katosi sähköt hetkeksi kaksi kertaa. Siitä pelästyneenä otimme perinteisennavigoinnin käyttöön ja merkitsimme kuljetun reitin huolellisesti.Totaalista ”Black Outia” ei kuitenkaan tullut. Vika löytyi pääkytkimestä, joka oli jotenkin kulunut ja pääsi katkomaan virtaajos vipuun osui jokin isku. Arkösundin jälkeen ajelimme koneella kapeaa reittiä kohti Mem´iä, josta alkaa Götan kanava.

Kanavan alussa oli pieni kanavatoimisto, jossa voi maksaa kanavamaksun. Paikalla olleesta tankkauspisteestä sai tankattua. Kanavamaksu oli 6500 Skr ja polttoaine maksoi 15 Skr/l. Ruotsissa diesel on tällä hetkellä kalliimpaa kuin bensiini.

Tankkauksen jälkeen aloitimme sulutusharjoittelun. Kaksi ensimmäistä sulkua olivat rauhallisia ja hioimme tekniikkaa. Tekniikka oli kunnossa kolmannella sululla Söderköpingin keskustassa, jossa sulun reunalla suoritustamme seurasi runsas yleisö. Sulutus meni mallikkaasti, kuten suomen lippua perälippuna kantavalle veneelle sopii.

Kiinnityimme laituriin aivan Söderköpingin keskustaan. Oli mukava päästä lämpimään suihkuun edellinen tilaisuushan oli ollut kolme päivää aikaisemmin lähtösatamassa. Ullan toimesta, muun miehistön avustamana syntyi makoisa illallinen jälkiruokineen. Illallisen nautittuamme painuimme unten maille yksitellen
reippaaseen tahtiin kippari tapansa mukaan ensimmäisenä.

Itämerellä

Aamu valkeni utuisena. Tuuli oli laantunut täysin, mutta kohtalainen maininki keikutteli venettä reippaasti. Odotimme tuulta, mutta kun vene maininkien ansiosta vaihtoi suuntansa takaisin kohti Utötä annoimme periksi ja käynnistimme koneen. Jatkoimme n. 4 solmun nopeudella tuulta odotellen.

Saimme tuulta vasta illalla. Se yltyikin reippaaksi. Pahaksi onneksi suunta oli suoraan vastainen, joten kryssimme koko yön kohti Arkösundia. Aamuyöllä Kalle bongasi mereltä puisen veneen, joka oli saattanut olla jokin purjeveneen jolla. Vene osoittautui hienoksi. Päätimme yrittää ottaa sen hinaukseen. Pitkän puuhailun jälkeen onnistuimme saamaan siitä otteen n. 1,5 m aallokossa. Aloitimme hinauksen innokkaana, mutta harmiksemme huomasimme, että veneen parraslista ei kestänyt hinausta ja alkoi irtautua. Jokin ajan kuluttua meillä oli hinauksessa vain parraslista ja siihen kiinnitetty komea 2” paksu köysi. Nostimme ne kannelle ja totesimme, että helpompi näin. Koko veneen hinaaminen Karibialle ja takaisin olisi ollut kovin työlästä.

Utön kautta Itämerelle

Aamu valkeni kauniina ja nautimme aamupalan rauhassa ihaillen kaunista saaristoa. Aamupäivä kului näperrellessä kaikkea pientä. Puolen päivän aikaan lähdimme Nauvon ja Korppoon välisen lossin laiturille noutamaan Kalevia. Kalevi tuli ja toi mukanaan matkalle tilatut laadukkaimmat ruokajuomat.

Irrotimme köydet klo 14.00. Välittömästi lepuuttajia kerättäessä huomasimme yhden lähteneen omille teilleen. Lähes tunnin tiiviiden etsintöjen jälkeen luovutimme. Siitä tuli hävikkilistan ensimmäinen merkintä.

Suuntasimme kohti Utötä. Kahden tunnin koneajon jälkeen nostimme purjeet. Utön kohdalle saavuimme n. 21.30. Soitimme Kalelle ja kysyimme Itämeren viimeisintä sääennustetta. Sen perusteella päätimme jatkaa suoraan merelle. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi.

Yön aikana oli melko navakkaa länsituulta, joka nosti mukavan vastaisen aallokon. Elämän lankoihin kytkeytyneinä jatkoimme läpi yön vuorotellen vahteja.

Lähtö kotisatamasta

Varsinainen valmistelujen loppuhuipennus kesti kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä tyhjensin veneen kotisataman - Peterzensin vierasvenesataman - vierestä http://www.laurapstudio.com/satama.html Lehtisen Karilta vuokraamaani tilaan. Toisena päivänä vene siivottiin kaikkia koloja myöden, kiitos vaimolle. Kolmantena päivänä vene täytettiin matkalle mukaan otettavilla varusteilla, ensimmäisen legin miehistön avustuksella. Lähtöä edeltävänä päivänä oli Peterzensin vierasvenesatamaan kokoontunut mukava joukko eri etapeille osallistuvaa miehistöä ja muita tuttavia. Yhteistyössä saatiin vene lähtökuntoon, vaikka aurinko ja pouta eivät suosineetkaan.

Lähtöajankohta oli 15.6. klo 13.00 ja aamu aukeni aurinkoisena. Tuntui mukavalta kun lähtöä seuraamaan oli vaivautunut ilahduttavan runsaasti tuttavia. Saimme erilaisia läksiäislahjoja mm laulukirjoja kovilla, pehmeillä ja myös läpinäkyvillä kansilla, selviytymistyökaluja, jotka sisälsivät mm kirveen.

Ensimmäisellä legillä miehistöä oli 5 henkeä. Naapurin Ulla ja Kalle, jotka ovat jo kokeneita purjehtijoita kolmen kesän harjoittelun jälkeen. Markku, nuoruuden tuttu ammattikoulu ajoilta lähtien Markku oli ollut merillä nuorena miehenä ja purjehduskokemusta parilta kesältä. Kalevi on tuttava jo kansakoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien. Olemme olleet myös työkavereita vuosikymmenien ajan. Kalevi joutui hoitelemaan muutamia asioita vielä ennen lähtöä eikä tullut mukaan ensimmäisenä päivänä vaan ajoi meidät kiinni seuraavana päivänä autolla. Hän hyppäsi mukaan Nauvon ja Korppoon väliseltä lossilaiturilta.

Lähtöhetken koittaessa vaihdettiin viimeiset hyvästelyt. Hyvin aikataulussa irrotimme köydet ja lähdimme liikkeelle ”Tyfoni” – soiden. Parattulan laiturilta saimme äänimerkki konsertin vauhdittamaan matkaa Ströömille, sen eteläpäähän. Meritähdellä ei oltu vielä purjehdittu tänä vuonna, joten purjeitten virittäminen teetti normaalia enemmän töitä, koska köydet kulkivat enimmäkseen vääriä reittejä.

Iniön aukkoa lähestyi samaan aikaan Vuosnaisten suunnasta purjevene. Sain puhelun veneen sähköasennukset tehneeltä Tapsalta, siihen vastasin kuuntelematta, että en voi nyt puhua ja ilmoitin soittavani takaisin. Parin tunnin päästä soittaessani hän kertoi olleensa juuri siinä purjeveneessä ja yrittäneensä tavoittaa meitä. Hän olisi toimittanut mukaan keräämänsä varaosapaketin. Varaosat ovat nyt tulossa muuta reittiä.

Lähdimme aurinkoisessa säässä kevyellä sivutuulella purjehtimaan Iniön aukkoa Etelään tavoitteena Turun Pursiseuran maja Tjärulot. Ensimmäisen tappion jouduimme nielemään, kun perässä tullut Duo lipui hiljaa ohitsemme. Duo ehti saada 1 - 2 mailin etumatkan, ennen kuin saimme Meritähden vauhtiin. Sitten loppuikin yhteinen reittimme.

Vähän matkaa saimme reipasta tuulta vaihtelevista suunnista. Veneen hallinnassa oli tekemistä, koska emme saaneet tuulessa purettua Duon päänmenoksi viritettyjä spiirapuomi järjestelyjä. Käännyttyämme Nauvon ja Korppoon väliseen salmeen oli tuuli täysin vastainen. Annoimme periksi ja jatkoimme lopun matkaa koneella.
Perillä Tjärulotissa ilta oli lämmin ja aurinkoinen. Muu miehistö nautti saunasta ja grillauksen tuloksista, mutta kippari vaipui unten maille kohta kun vene oli saatu kiinnitettyä. Hyvä, että sain purjehdustamineet riisuttua. Markku ja Kalle olivat grillin äärellä pureutuneet perusteellisesti erään kotipaikkakuntamme konepajan historiaan. Myöhäinen oli muuttunut aikaiseksi, kun pojat siirtyivät yöpuulle

Matkan valmistelut

Purjehdusmatkan valmistelut oli aloitettu vuonna 2005 uuden veneen hankinnalla. Päätöstä asiasta ei ollut, mutta haave eli. Välillä tavoite oli kirkkaammin mielessä ja välillä asia oli taka-alalla. Venettä varusteltiin kuitenkin voimaperäisesti ja yritin saada kerättyä asiaan liittyvää tietoa lähes kokopäivätoimisesti. Valmisteluun kuului tietojen ja taitojen kartuttaminen ja itse veneen varustelu.

Näissä asioissa sain kiitettävästi apua monilta henkilöiltä. Erityisesti haluaisin mainita Suomen Valtameripurjehtijat ry sihteerin, joka väsymättä vastaili kysymyksiin, Duon ja Navigateurin kipparit, radioliikenneasioissa auttoivat Kale ja Jaakko. Kotisataman isäntä Eerikki auttoi myös monella tavalla.

Valmisteluihin liittyen suoritin erilaisia kursseja lukuisan määrän ja sain monenmoisia kortteja, lupia ja ”titteleitä”. Kaksi purjehduskurssia, rannikko- ja saaristolaivurikurssit, Cevni – tentti, radioamatööritutkinto, SRC – ja LRC radioaseman hoitajan lupakirjat, sukelluskurssi ym.ym solmukursseja unohtamatta. Purjehduskokemusta hankittiin ensimmäisenä kesänä käymällä Kustavista Maarianhaminassa ja Kaskisissa. Seuraavina vuosina kävimme Visbyssä, Tukholmassa, Pietarissa, Tallinnassa, Haapsalussa ja Saimaalla Savonlinnassa. Muutaman kerran olimme liikkeellä kelillä, jolloin kokeneet viisaat olisivat jääneet satamaan.

Päätös lähtemisestä matkalle syntyi lopullisesti Helsingin venenäyttelyn aikoihin kun ilmoitin veneeni Meritähden ARC2008 kilpailuun Las Palmasista St Lucialle Karibialle. Tämä antoi uutta pontta lähtövalmisteluille. Miehistön kokoaminen oli oma haasteensa, koska halusin että mukana olisi vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Purjehdusharrastukseni on vain viiden vuoden pituinen ja olen asunut suurimman osan elämästäni Loimaalla, joukosta ei helposti löytynyt kokeneita ja innokkaita purjehtijoita, joilla olisi ollut halu ja mahdollisuus lähteä mukaan.

Mukava porukka kuitenkin löytyi. Uskon taitoakin olevan sopivasti eri etapeille. Valmisteluissa sain talkooapua silloin kun sitä tarvitsin ja pystyin käyttämään. Itseni valmistelut sitoivat täysin viimeisten kuukausien ajan. Siitä huolimatta lähtöpäivän lähestyessä tuli mieleen, että olisipa aloittanut vaikka pari päivää aikaisemmin. No vanha sanontahan on, että ellei viime tippaa olisi keksitty, olisi monta asiaa jäänyt toteutumatta.