9. heinäkuuta 2008

Shetlantiin tutustumassa

Olimme päättäneet pysytellä Lervikissä koko päivän tutustuen saareen ja jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä. Aamulla aamutoimelta palanneet Lassi ja Jaakko yllättivät kiikuttamalla veneeseen tuoretta lämmintä leipää, jota oli löytynyt lähikaupasta. Aamupäivällä tutustuttiin lähikorttelin palveluihin, mm kenkäkauppoja syntyi ostaessamme Crocs ´eja alennusmyynnistä sopivasti. Turisti – infosta saatujen opastusten perusteella, päätimme vuokrata auton ( Renault Zenic ) ja lähteä tutustumaan saareen.
Saarella ajeltiin tietenkin englantilaisittain ratti väärällä puolella. Kuljettajan tehtävä lankesi eniten vääränkätisellä automaattivaihteisella ajaneelle Jarille. Suuntasimme kohti pohjoista ja pian huomasimme uudehkon Tescon ( englantilaisten Kesko ) myymälän tien varressa. Poikkesimme sinne senkin takia että parkkipaikalla tuntui olevan hyvää tilaa. Myymälään sisään mennessämme aloimme ihmetellä keskeneräisyyden tuntua ja sitten meidät pysäytti vartija, joka pyysi kirjaansa jokaisen henkilötiedot. Tämä kummastutti, mutta hetken kuluttua selvisi, että myymälää ei ollut vielä avattu vaan avajaiset olisivat muutaman päivän kuluttua. Tämä selvitti hyvät paikoitustilat. Emme kuitenkaan jääneet odottamaan avajaisia vaan päätimme etsiä toisen liikkeen matkan varrelta.
Jatkoimme matkaa ja kuinkas ollakaan kartan lukija huomasi meidän olevan pohjoisen sijasta olevan matkalla etelään. Samapa tuo karttaan oli sinnekin merkitty nähtävyyksiä. Maisemassa hämmästytti lähes täydellinen puuttomuus. Maaperässä oli hyvin ohut humuskerros, joka ei ilmeisesti antanut elinmahdollisuuksia suuremmille kasveille. Niityillä oli paljon lampaita ja näimme myös ilmeisen aitoja Shetlannin poneja. Saaren lentokenttä oli myös etelässä. Tie ylitti kiitoradan, piti katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä vasemmalle varmistaakseen ettei tule nousevia tai laskevia lentokoneita. Oli siinä liikenne valotkin.
Saaren eteläkärki nousi erittäin korkealle ja oli jyrkkäreunainen merelle. Niemi oli nimeltään Sumborn Head ja huipulle niemen kärkeen oli rakennettu majakka nimeltään Sumborn Head Lighhouse. Se oli alun perin rakennettu 1821 ja majakka oli modernissa käyttökunnossa. Paikalla oli myös kookas metallinen paineilmatoiminen sumutorvi. Sen käyttövoima oli varastoitu sumupäivän varalle kahteen suureen paineilmasäiliöön. Ilmeisesti systeemiä ei enää käytetty. Niemen jyrkille rinteille olivat pesiytyneet Lunnit ( Puffins ), joita esiintyy erittäin harvoissa paikoissa. Kallioilla oli myös merimetsoja, jotka olivat jättäneet normaalit jälkensä maisemaan. Paikalla oli lintubongareita kameroineen joiden objektiivit vaikuttivat parimetrisiltä.
Paluumatkalla Lervikiin kartanlukijan neuvojen mukaan onnistuimme harhailemaan näillä muutamilla teillä. Kaupungin lähestyessä autoileva miehistö tunsi itsensä nälkäiseksi ja yhteistuumin päädyimme englantilaisen pikaruuan hankintaan. Sanomalehtiin käärityt Fish & Shipsit kainalossa siirryimme lounastamaan Meritähden kannelle. Fish tarkoittaa rasvassa kypsennettyä turskaa ja Shipsit ranskalaisia perunoita. Kylläisinä ja rasvaa suupielistä nuoleskellen päätimme jatkaa matkaa uusiin kohteisiin. Nopeasti kuitenkin väsähdimme ja päätimme, että nyt on nähty riittävästi saarta. Pubi kulttuuriin perehdyttäisiin vielä illalla ja aamulla varhain lähdettäisiin jatkamaan matkaa kohti Orkney saarta. Pubiin tutustuttiin pursiseuralla. Pursiseura oli mainio paikka. Veneitäkin nostettiin merestä suojaan useita metrejä terassille. Ulompana oli ankkurissa viikinkivene, jolla kuljetettiin innostuneita turisteja. Pubi oli iltaisin hyvin miehitetty ja siellä erottuivat kohtalaisesti vakioasiakkaat jotka luultavasti eivät olleet enää muutamaan vuoteen purjehtineet. Heillä oli kuitenkin paljon tarinoita ja hyviä neuvoja kolleegoille ja nuoremmalle ikäpolvelle.

8. heinäkuuta 2008

Pohjanmeren ylitys

Lähdimme Stavangerista merelle klo 00.36. Satamasta ajettiin ulos varovasti yrittäen erottaa loistot ja muut kaupungin valot toisistaan. Styyrpuurin puolella näkyi jonkin aikaa samaan suuntaan ajavan purjeveneen kulkuvalot, ne katosivat kuitenkin näköpiiristä ennen kuin tulimme avomerelle. Nostimme purjeet kun pääsimme väljemmille vesille noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä. Yöpurjehdus eteni rivakasti suunnitelman mukaan 5 – 6 solmua tuuli takaa 5 – 7 m/s. Aamun valjetessa ohitimme uloimmat Stavangerin edustan saaret ja samalla alkoi tuuli ja mainingit voimistua. Tuuli tuli takaa ja mainingit viistosti styyrpuurin puolelta takaa. Edellisten johdosta aamupuuroin keitto hankaloitui ja Marjatta luopui aamiaisen laitosta. Lassi jatkoi puuron ja teeveden keittoa keikkuvissa olosuhteissa yrittäen varjella aikaansaannoksien pysymistä kattiloissa. Aamupalan valmistettiin ja tarjoiltiin olosuhteista johtuen yhdelle kerrallaan ulkokannella. Merenkäynti oli saanut aikaan sen, että kaikki eivät sitä enää kaivanneetkaan. Jaakko nautti aamiaisen urheasti, mutta joutui puolen tunnin kuluttua antamaan periksi ja luopumaan Elovena annoksestaan ja se päätyi tyylikkäästi Pohjanmeren turskien ruuaksi.
Tuulen edelleen voimistuessa yritimme pienentää rullattavaa genuaa menon tasaamiseksi. Rullauslaite ei kuitenkaan suostunut toimimaan ja edessä oli matka keulalle selvittämään tilannetta. Jari lähti kontaten, elämän lankoihin vahvasti kiinnitettynä lähestymään kantta pitkin veneen keulaa yrittäen pysytellä vauhdissa mukana. Keulalle päästyä selvisi, että jostain syystä rullausköysi oli kiertynyt väärin rullalaitteen ympärille. Köysi saatiin vapautettua vetämällä se kokonaan rullalaitteelle keulaan ja uudelleen takaisin istumalaatikkoon. Syy, miksi näin oli käynyt, jäi sillä kerralla epäselväksi. Jälkeenpäin saamamme tiedon mukaan aallokko oli 4 – 5 m korkuista, onneksi pidempää kuin Itämerellä yleensä.
Matkaa jatkettiin voimistuneessa tuulessa ja merenkäynnissä. Marita oli varautunut merisairauteen liimaamalla laastarin korvan taakse. Liekö laastari ollut väärä tyyppiä tai jostain muusta syystä merisairaus voitti ja piti hänet sängyssä ämpäri vierellään koko lopun matkan Lervikin satamaan asti. Purjeita rullattiin sisään menon tasaamiseksi. Illalla tuuli vaimeni, mutta kohtalainen maininki muistutti meren voimasta pitäen meidät liikkeessä. Samaan aikaan olimme tulleet öljynporausalueelle. Norjalaisten poraustornin ohitimme 15 mailin etäisyydeltä ja näimme sen vain lähinnä tutkassa, mutta siirryttyämme englantilaisten alueelle olimme suoraan törmäyskurssilla heidän mahtavan valaistun poraustornirakennelmansa kanssa. Päätimme väistää ja kiertää rakennelma runsaan mailin etäisyydeltä. Polttoainetankitkin oli juuri täytetty. Ei ollut tarvetta tiedustella olisiko heillä ollut suoramyyntipistettä. Karttaan oli merkitty, että tuommoista rakennelmaa ei saa ohittaa 500 m lähempää. Minkähänlainen operaatio olisi käynnistynyt jos olisi ajanut viereen?
Aamuyön tunteina meno rauhoittui ja osa miehistöstä nukkui ulkona ja yksitellen kävimme torkahtamassa sisätiloissa. Aamupäivällä 10 aikoihin matkaa ollessa jäljellä 30 mailia oli tuuli tyyntynyt niin, että vauhtimme oli vain 2 – 3 solmua. 2 – 3 m maininki läiskytteli purjeita ikävästi. Päätimme käynnistää koneen ja ajaa 5 solmun nopeutta Lervikin satamaan. Sinne saavuimme 16.30. legin pituudeksi tuli ennakoidusti 217 Nm ja aika-arvio 40h toteutui tarkkaan.Lervikin satama-altaista toinen oli täynnä, mutta toiselta puolelta löytyi mainio kylkikiinnityspaikka. Olo oli väsynyt, mutta muuten rehvakkaan puoleinen olimmehan ylittäneet Pohjanmeren meille haasteellisissa oloissa.
Satamakonttorin ystävällistä henkilökuntaa piti valistaa suomen jäsenyydestä EU :ssa ja kuulumisesta Shengen – maihin - näin saatiin täytettävien lomakkeiden ja plankettien määrää pudotettua oleellisesti. Täällä jouduimme ensimmäisen kerran tekemisiin vuoroveden kanssa, mutta laituri oli onneksi ponttonilaituri. Satamassa oli norjalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja englantilaisia veneitä, sekä meidän veneemme suomesta.
Suihkutilat oli järjestetty niin, että saimme panttia vastaan avaimen paikallisen pursiseuran tiloihin. Siellä 2 :lla punnan kolikolla sai lämmintä vettä suihkuun 15 min ajan. Tilat olivat viihtyisät ja monipuoliset pursiseuran tarpeita palvelevat mm oma baari, joka avattiin klo 19. Siellä Meritähdenkin miehistö virkistäytyi useampaan otteeseen. Illallisen jälkeen uni otti voiton yksitellen jokaisesta.

6. heinäkuuta 2008

Paluu Stavangeriin

Aamulla heräsimme auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan hiljalleen kohti Stavangeria, jossa päätimme viettää seuraavan yön. Ennen kaupunkia tankkasimme polttoainetta varakanistereita myöten säiliöt täyteen, samoin makean veden säiliöt täytettiin piri pintaan. Tämä erityisesti sen vuoksi, että lähtisimme aamulla varhain avomeriosuudelle kohti Shetlantia, joka oli 200 Nm etäisyydellä. Mikäli saavuttaisimme 5 solmun keskinopeuden kuluisi matkaan 40h. Tankkausten jälkeen etsimme laituripaikkaa ja sellainen löytyi taas aivan kaupungin keskustasta.
Päästyämme nettiin kaupungin avoimen verkon kautta saimme tuoreet säätiedot ja uutiset. Säätiedot lupasivat sopivaa tuulen suuntaa, mutta tuuli tyyntyisi Norjan rannikolla maanantai-iltana. Tämän vuoksi päätimme lähteä liikkeelle varhain yöllä, että pääsisimme riittävän kauas rannikolta ennen kuin tuulet vaimenevat.

5. heinäkuuta 2008

Takaisin vuonolta uuden miehistön voimin

Aamu aukeni taas raikkaana ja Marita kävi herättelemässä itsensä joella. Aamiaisen jälkeen tutustuimme kylään ja vaihdoimme loput matkakuulumiset. Saimme tiedon ettei Loimaalla ollut tapahtunut mitään erikoista. Ei ollut varsinainen uutinen. Keskipäivällä lähdimme hitaasti ajelemaan vuonoa kohti Stavangeria tavoitteena yöpyä Forsandin vierasvenesatamassa. Kaikki tulomatkalla nähdyt mahtavat maisemat olivat nyt uuden miehistön ihailtavissa.
Poikkesimme ruokailemaan voimalaitoksen laituriin ja samalla kokeilimme edellä mainittuja ”tuhansien” askelten portaita jonkin matkaa alkupäästä, mutta päätimme olla yrittämättä ylös asti, tuskin ainakaan oma kuntoni olisi kestänytkään kipuamista ylös. Samalla saimme tietoa voimalaitoksen vaiheista, joista selvisi, että kaikki näkyvä on jo poissa käytöstä ja uusi tehokkaampi voimalaitos on louhittu viereiseen kallioon näkymättömiin ja suojaan.
Tulimme vierasvenesatamaan hyvissä ajoin ja saimme venepaikan. Hinta oli ilman sähköä 50 NOK, sähkö olisi maksanut 25 NOK. Paikalla oli suihkut ja pesukoneet. Oli lauantai-ilta ja ilmeisesti siitä syystä veneliikenne oli erittäin vilkasta. Tuntuu, että täällä veneellä liikkuminen on vähän samaa kuin mopoilu nuorisolle suomessa. Kävimme kävelyllä kylällä ja totesimme, että kaikkialla on erittäin siistiä vaurasta ja kaunista. Rakennuskohteita oli runsaasti ja autokanta näytti korkealuokkaiselta. Norjalaisten öljytulot vaikuttanevat asiaan.

4. heinäkuuta 2008

Lysebotn Lysefjord-vuonon pohjukassa


Aamulla saimme herätyksen, kun suihkuturbiineilla varustettu nopea yhteysalus kävi satamassa. Alus sai aikaan sellaiset pyörteet, että vene keikkui kuin pahimmassa myrskyssä. Keikkuminen jatkui melkein puolituntia aluksen lähdön jälkeen. Ihmettelimme mistä johtuu etteivät pyörteet vuonon pohjalla vaimene nopeammin. Lopulta ne kuitenkin vaimenivat ja saimme huomata, että päivä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena.
Aamulla miehistö houkuteltiin veneen puute- ja korjauslista kimppuun. Päivän aikana syntyi mm yksityiskohtainen kalusto- ja varusteluettelo sijaintitiedoilla, vesitankin liitos korjattiin, vene siivottiin, kattopaneeli kiinnitettiin, Jouko paikkasi pienet kolhut paikkamassalla ja puhdisteli tahroja. Kone huone kuivattiin ja öljyä lisättiin, jostain syystä konehuoneen pilssiin ja sivukoteloihin kertyy hieman vettä, jos aallokko on ollut korkea tai on ajeltu turhankin suurella kallistuksella. Odoteltiin vaihtomiehistöä kyselemällä aina välillä heidän sijaintiaan. Leirintäalueella oli kesätöissä amerikkalainen nuorukainen, joka toimi vaellus- ja kiipeilyoppaana. Hän oli melkein häiriöksi asti kiinnostunut veneestämme ja matkastamme. Hän ilmoitti olevansa halukas liittymään miehistöön, mikäli syksyllä turistikauden jälkeen on paikkoja.
Olimme antaneet Googlen arvioida ajoajaksi Tukholmasta kohtaamispaikalle 14 h 40 min. Väliaikatietojen perusteella arvio tuntui pitävän paikkansa. Uusi miehistö saapuikin lopulta hieman aikataulusta edellä. Ensimmäinen toteamus oli, että olette te paikan keksineet. Loppumatka oli ollut norjalaista ”maisematietä” ylös ja alas kulkevaa serpentiiniä höystettynä lukuisilla tunneleilla, joista pisin oli ollut useita kilometrejä. Ajaessa oli pakko säästellä auton jarruja, koska tehokkaat kunnossa olevat jarrut ovat elintärkeät näillä teillä.
Matkan loppupäässä oli näköalapaikka josta oli näkynyt vuonon perukka. Jaakko oli videokameran zoomin avulla tunnistanut veneemme. Matka suorintatietä alas olisi ollut n. 600 m, mutta serpentiinitietä pitkin ajaen mittariin kertyi 8,5 km. Auto purettiin nopeasti tulevista tavaroista ja lastattiin lähtevän miehistön kasseilla ja pusseilla. Sitten vaan hyvästelyt ja miehet autoon ja matkaan kohti Tukholmaa, jonne tavoittelivat seuraavaksi illaksi. Ajan pitäisi riittää, ellei matkalla ilmene ongelmia. Mersu vanhus joutui reissulla kovan haasteen eteen, mutta suoriutui tehtävästä kunniakkaasti 20 v kokemuksella.
Miehistö majoittui ja ennen nukkumaan menoa Marita ja Lassi kävivät vielä vuoristosta laskevan joen suistossa uimassa. Vesi oli puhdasta ja kylmää. Samaan aikaan eräs turisti kävi nappaamassa jokisuistosta komean lohen.

3. heinäkuuta 2008

Stavangerista vuonoille

Herätyksen kanssa ei ollut ongelmia. Aamulla hiekkaurakan tuli viimeistelemään puhtaanapitolaitos. Harjakoneilla alueen puhdistaminen veneemme vierestä alkoi klo 5. Se siitä toriparkista - eilen olisi voinut tyytyä satamaan hieman keskustan ulkopuolella.
Tänään lähdemme tutustumaan vuonoihin. Tarkoituksena on ajella Lysefjord vuonoon ja tutkia sen ihmeitä. Illalla lähtee myös uusi miehistö Suomesta. He ehtinevät tänne vielä ennen kuin perjantai vaihtuu lauantaiksi.
Ajoimme Stavangerista Høgs Fjordenin vuonon kautta Lysefjordeniin vuonoon, joka on saamamme tiedon mukaan eteläisin näyttävä vuono paikallisen mittapuun mukaan. Matkalla poikkesimme tankkaamaan. Paikan löytämisessä oli se tavallinen tarina. Paikallisen opastuksen mukaan se on aivan vieressä nurkan ( niemen ) takana 5 min kävellen tai veneellä. Jouko lähti kävellen ottamaan köysiä vastaan ja kuinkas ollakaan emme veneeltä löytäneet tankkauspistettä, mutta löysimme onneksi Joukon, joka oli puolijuoksua yrittänyt pysyä rannalla perässämme. Viiden minuutin kävely muuttui 20 min raviksi eikä polttoainetta löydetty sen ohjeen mukaan perästäkään. Onneksi seuraava ohje oli parempi ja tankkaamaan päästiin 3 Nm matkan päässä Vassøy saarella n. 59º 00,0´N 005º 46,5´E.
Olimme ajaneet edellisen tankkauksen jälkeen kaikki kone ajot alhaisilla kierroksilla 1200 rpm. Ilmeisesti siitä johtuen kulutus oli vain 2 l/h. Kaksinkertaisella kierrosluvulla kulutukseksi on mitattu yli 5 l/h, eikä vauhti kuitenkaan ole ollut kuin 30% korkeampi.
Matkalla huomasimme englantilaisen yksityisen luksus – risteilijän olevan matkalla samaan suuntaan ja ohittaen meidät. Kohtasimme aluksen jo kolmannen kerran.
Matkalla oli muutama suuri lohiallas. Ymmärrämme nyt, että lohenkasvatukselle on täällä aivan eriluokan edellytykset kuin esim. Kustavissa. Rehevöitymistä tapahtuu paljon helpommin veden ollessa 4 - 10 m verrattuna täkäläiseen 100 – 200 m.
Yhteysalusliikenne on rannikolla ja vuonoissa runsasta. On nopeita ja hitaita aluksia, turisti- ja vakiovuoroaluksia. Tähystäjän pitää olla tarkkana kun otetaan vielä mukaan runsas huvivenekanta ja se tosiasia, että täällä tarvitaan venettä siirtymiseen paikasta toiseen.
Lyseford vuonon suulla poikkesimme kaupan laituriin. Kaupasta tarttui mukaan vihanneksia ja jäätelöt. Samalla teimme ensimmäisen ehdotuksen miehistön vaihtopaikaksi. Ehdotimme Lauwik´in lauttasatamaa. Suomesta uusi samana iltana ruotsin laivaan ajava miehistö ilmoitti löytäneensä paikan ja että se sopisi heille. Kyselin paikallisilta että voisiko Lysefjordin perälle ajaa autolla ja vastaus oli kielteinen. Myöhemmin ilmeni, että ehkä paremmalla kielitaidolla olisi kohta selvinnyt, että sinne ei pääse autolla siitä suunnasta toisesta suunnasta kylläkin.
Lysefjord vuono osoittautui mahtavaksi nähtävyydeksi Loimaalaisille tasaisten peltojen tallaajille. Vuono on kapeimmalta kohdaltaan ainoastaan 200m leveä korkeimmillaan seinämät nousevat 600m korkeuteen lähes pystysuoraan.
Vuonon alkupäässä on myös Prekenstolen kalliokieleke, jonka korkeus on 597m ja sinne voi mennä helpoimmin ottamalla bussin vähän aikaisemmin vuonon rannalta ja kävelemällä loppumatkan. Me tyydyimme katselemaan kielekettä alhaalta päin veneestä niskat kipeänä. Matkalla oli myös voimalaitos, jonka turbiinit olivat saaneet vetensä satojen metrien korkeudelta altaista joista oli johdettu alas kaksi rinnakkaista putkilinjaa ja huoltovaunun kiskot. Niiden vierellä oli portaat. Askelmia on todennäköisesti muutama tuhat. Ajoimme ohi ja samalla kokoajan kiihtyvä vastatuuli saavutti maks. 17 m/s nopeuden. Vuonon solassa oli pidettävä lujaote lippiksestä.
Vuonon loppupäässä oli vesiputous, joka olisi mahdollistanut veneen kannen pesun ajamalla putouksen alle. Vallitsevassa tuulessa putous ”roihusi” näyttävästi ja auringon paiste sai syntymään komeat sateenkaaren värit.
Saavuimme perille klo 19 paikallista aikaa ja huomasimme, että paikalla oli runsaasti autoja, paikallisia ja paljon turistien asunto- ja muita autoja. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että paikalle johtaa tie. Tapasin saksalaisen moottoripyöräilijän, jonka kartan ja navigaattorin perusteella ymmärsin, että paikalle tullaan maisemateitä pohjoisen kautta. Sitten vaan ilmoittelemaan, jo ruotsin laivassa olevalle, uudelle miehistölle osoitteen muutoksesta. Lopulta saimme heidät uskomaan, että kannattaa vaihtaa kohtaamispaikka.
Paikannimi on Lysebotn. Siellä oli vierasvenelaituri, jossa meidän lisäksemme oli yksi puolalainen ja yksi ruotsalainen vene. Paikalta löytyi myös yhteysaluslaituri, suosittu leirintäalue ja energiayhtiön toimitiloja. Paikka oli jylhä, komea ja siisti. Yhteysalus laiturin yhteydessä oli odotustila WC – tiloineen. Tilat olivat asialliset ja hämmästyttävät siistissä kunnossa. Suomessa tämmöiset tilat ovat yleensä sellaisessa kunnossa, että ne eivät houkuttele kävijöitä.
Satama-altaassa oli erittäin kirkas vesi kuten muuallakin täällä. Altaassa näkyi runsaasti medusoja ja meritähtiä
Timon valmistaman illallisen nautittuamme olin valmis sänkyyn. Osa miehistöstä kuitenkin jaksoi parantaa maailmaa pitkälle yöhön. Yö oli erittäin lämmin. Leirintäalueen pubiin tutustunut partio raportoi aamulla, että olut maksoi 45 NOK ( 0,33l pullo 4,7 % ). Yksimielisesti todettiin janojuoma kohtalaisen arvokkaaksi, mutta mitähän mies ei maksaisi janonsa sammuttamiseksi.

2. heinäkuuta 2008

Norjan rannikkoa ylöspäin

Lähdimme liikkeelle yhdeksältä. Tavoitteena oli kryssiä Mandaliin, jonne oli alunperin tarkoitus purjehtia suoraan Göteborgista, mutta tullessamme yhdellä halssilla tuulen suunnan vuoksi Arendalin joudumme nousemaan takaisin kaksi päivää. Pitää tottua uusiin yksiköihin, enää ei kannata mitata aikaa minuuteissa. Päivissä arviointi antaa paremman osumatarkkuuden. Ruotsalaiset suosittelivat meille kaunista sisäreittiä. 19 m sillan johdosta, emme voisi kulkea sitä kokonaan. Kohta, jossa voisimme ulkomereltä siirtyä reitille, näytti kartalla kovin sotkuiselta ja kivikkoiselta. Luovuimme ajatuksesta, parempi pysytellä tällä paikallistuntemuksella syvissä vesissä.
Satamasta ulos ajettaessa vastaan tuli hieno yksityinen suurehko huvialus Britannian lipun alla, sen tapasimme myöhemminkin muutaman kerran.
Keli osoittautui leppoisaksi. Kolmen halssin vaihdon jälkeen olimme Mandalin edustalla. Meno oli mukavaa ja päätettiin ajaa yön yli suoraan kohti Stavangeria. Melko pian päätöksen jälkeen tuuli tyyntyi täydellisesti joten käynnistimme koneen. Ajelimme koneella kuusi tuntia seuraavan vuorokauden puolelle. Yöllä klo 02.15 tuulen noustua päätimme nostaa purjeet. Matkalla kohdattiin runsaasti verkko- tai muita poijuja. Mitään ei tarttunut köliin, eikä potkuriin.
Tuuli petrasi reippaasti aamun edetessä ja puhalsi melko takaa. Viritimme virsikirjan ja vauhti oli 8 – 9 solmua ja huipuksi merkittiin 10,5. Mittarien mukaan päättelimme että n. 1 -1,5 solmun myötävirta auttoi matkan etenemisessä. Vauhdin hurmassa olimme ajaa ohi Stavangerin sisäänmenoväylän. Se tuli yllättäen ja taas oli navigoinnissa lähestymisongelmia outojen karttojen johdosta. Lopulta uskoimme löytäneemme oikean sisäänajo väylän ja annoimme mennä. Sisään ajaessa ihmettelimme kookasta öljynporauslauttaa, joka ymmärtääksemme oli telakalla.
Ehdimme Stavangeriin kello 14 aikaan. Valitsimme aivan keskustassa olevan Vågenin sataman. Laituripaikat olivat täynnä ja kiinnityimme vieressä olevan pääsataman laituriin. Saimme satamakonttorista luvan olla paikalla yhden vuorokauden. Paikka on mukava, koska veneestä voi suoraan astua torille ja ollaan iltaelämän sydämessä. Satamamaksu suoritettiin toriparkin automaattiin samaan autojen parkkeerauksen kanssa. Ilma oli muuttunut helteisen polttavaksi ensimmäisen kerran lähdön jälkeen.
Meillä oli huono onni ajankohdan kanssa. Satamassa oli jokin hiekkaralli menossa. Edessämme olevalla katukivetyksellä oli tilapäisesti varastoituna kymmeniä rekkakuormia hienoa hiekkaa. Sitä kuormattiin ja ajettiin pois kovalla metelillä usean kuormaajan ja rekan toimesta. Urakka tuli valmiiksi illalla hyvissä ajoin ja rekkaralli päättyi. Satamaa ympäröivät lukuisat baarit ja yökerhot. Edellisen yön purjehdus hillitsi mukaan menoa. Yöelämästä eivät väsyneet miehet päässeet nauttimaan. Uni voitti. Jaksettiin sentään juoda Kalevin tarjoamat syntymäpäivä kahvit kakun ja kuohuviinin kera. Onnea vielä päivänsankarille.
Stavangerin kaupungilla oli tarjota ilmainen langaton netti. Sen sai aktivoitua lähettämällä tekstiviestillä tiettyyn numeroon viestin WIFI. Paluuviestinä tuli käyttäjätunnus ja salasana, ne olivat voimassa 60 min sisään loggautumisesta.
Murheitakin huomattiin. Keulatankin päällä olleiden karttojen ja muiden esineiden huomattiin kastuneen. Syyksi arvioitiin vedentekokoneen syöttöletkun läpivientiliitoksen vuotoa, kun tankki on täynnä ja kovassa kelissä tankin vesi ”hölskyy”. Liitos tiivistettiin onnistuneesti myöhemmin.