20. elokuuta 2008

20.08.2008 keskiviikko

Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.
Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.

Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.

19. elokuuta 2008

19.08.2008 tiistai

Herätys oli kello 01.30 LMT ( Local Mean Time ). Kävin ulkona, siellä satoi ja oli pimeää. Ei tuntunut houkuttelevalta eikä turvalliselta lähteä kapeaan ulosajoränniin sillä kelillä. Reitillä oli valopoijuja, mutta riski sekoittaa ne taustan muihin valoihin oli mielestäni liian suuri. Päätimme odotella päivän valkenemista.
Seitsemän aikaan päivä oli valjennut ja sade lakannut – vesikin oli laskenut, eikä ulosajoa enää suositeltu. Irrotimme kuitenkin köydet 07.15 ja lähdimme yrittämään, emme malttaneet odotella.
Puolen tunnin ajon jälkeen totuus selvisi, ohjeita olisi pitänyt noudattaa jos olisi halunnut edetä merelle. Juutuimme hiekkasärkkään ja olimme siinä kuin västäräkki vasta tervatulla katolla, ei kulkenut eteen eikä taakse. Varmuudella pääsisimme jatkamaan 2 tunnin kuluttua. Laskimme ankkurin ja keitimme kahvit. Katoimme aamukahvit istuinkaukalon pöydälle ja yritimme olla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Saimme kuitenkin kiusallisen häirikön. Paikallinen lintubongari oli huomannut meidät ja suuntaili kauko-objektiiviaan meitä kohti rannalta muutaman kymmenen metrin päästä. Ensin tuli mieleen, että pitää mennä ja heittää kamera mereen, mutta uinti / kahluumatka oli pitkähkö ja vaihdoimme strategiaa – päätimme poseerata kuvaajalle kahvimukeinemme ja se taisi tehota, koska hän lähti katselemaan mielenkiintoisempia kohteita.
Vesi nousi hitaasti mutta varmasti ja hieman ennen kymmentä nostimme ankkurin ja lähdimme hitaasti syvyysmittaria seuraten etenemään kohti avomerta, jonne päästiinkin tällä yrityksellä. Tuuli oli virinnyt kivasti ja nostimme purjeet aurinkoisella merellä päästen mukavaan 7 solmun vauhtiin.
Ohitimme Dublinin edustan niemen ja suuntasimme etelään kohti Irlannin kaakkoisnurkkaa. Samaan suuntaan matkasi kaksi muutakin venettä. Ohitimme toisen ja saavutimme melkein toisenkin. Tämä piristyi kuitenkin, eikä päästänyt meitä ohitse. Kippari kierteli erilaisia virtapaikkoja taitavasti saaden niistä hyötyä, meidän purjehtiessa suoralla kurssilla. Illalla auringon laskiessa 10 tunnin purjehduksen jälkeen olimme jo 5 mailia perässä.
Puolen yön aikaan olimme ohittamassa kaakkoiskärkeä ja Tuskar Rockia. Se olikin meille tuskainen. Ajoimme kuin miinaan 2,5 solmun vastavirtaan ja ymmärsimme nyt, miksi kaveri oli kiertänyt kaukaa ulkokautta. Vuorokauden vaihtuessa jatkoimme samalla kurssilla ulos ulkomerelle.

18. elokuuta 2008

18.08.2008 Maanantai

Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.
Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.



Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.
Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.
Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.
Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.

17.8.2008 sunnuntai

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisen. Ei ollut tietoakaan sateista ja tuulista. Heräsin varhain ja kun huomasin muun miehistön olevan syvässä unessa, päätin lähteä aamulenkille. Kävelysauvat ovat mukana, muta niiden ulkoiluttaminen on jäänyt toistaiseksi vähälle. Sauvakävely on täälläkin jotenkin tunnettua, eivätkä vastaantulijat mahdottomasti tuijota. Sitä kutsutaan täällä nimellä Nordic Walking.
Kävelin merenrantaa muutamia kilometrejä ja tapasin jonkin verran paikallisia aamulenkillä olijoita. Matkalla oli hiekkaranta, joka oli sopiva uimaranta. Näin pari uimaria ja ranta hietikolla oli ratsastajia hevosineen. Parkkipaikalla oli hevoskuljetusautoja ja näytti siltä, että aamuratsastus rantahietikolla oli suosittua.
Aamiaisen jälkeen tehtiin veneessä huoltoa ja Ylermin opastuksella selviteltiin Navtex - laitteen toimintaa ja sen lähettämiä sanomia. Navtex on tärkeä säätiedotusten ja erilaisten merenkulun varoitusten vastaanottolaite.
Iltapäivällä paikallinen purjehtija poikkesi veneellä. Hänellä oli samanlainen vene ja hän oli erittäin kiinnostunut kaikista asennetuista lisävarusteista. Illalla järjestelin karttoja ja yllättäen Jukka poikkesi veneellä Valeryn Samin ja Valeryn siskon kanssa. Ylermin ja Jukan tavatessa kävi ilmi, että he olivat käyneet samaa koulua Turun läänin Koskella ja Jukka muisti tämän myöhemmän merenkulkijan menestyneen erinomaisesti taideaineissa.
Yöpuulle mentiin toiveikkaana, että huomenna tämä asfaltilla seilaaminen loppuun ja saadaan Meritähti laskettua omaan elementtiinsä suolaiseen veteen.

16.08.2008 lauantai

Yöllä ilma muuttui todella surkeaksi. Yöllä tuntui, että maissa pukeilla oleva veneemme muuttuu lentokoneeksi tai ainakin kaatuu, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Aamiaisen jälkeen selvittelin veneen tilannetta ja mahdollisuuksia saada se veteen samana päivänä. Sain lupauksen, että nostetaan veteen, jos ilma vähän paranee, tällä kelillä ei uskalla nostaa, tuuli on liian kova.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen piti luopua toivosta, ilma vain paheni. Tämä tarkoitti sitä, että seuraava tilaisuus olisi maanantaina. Aloimme elää sen mukaan. Ensiksi asensimme istumalaatikon kaikki sivut ym kiinni, ettei pelkkä katos lennä tuulen mukana Irlannin mereen.

Kävimme hakemassa Ylermille purjehdusvarusteita. Etsimme takkia, housuja ja saappaita. Paikallisessa sinänsä hyvin varustetussa liikkeessä tahtoivat koot loppua kesken, mutta saappaita lukuun ottamatta löysimme sopivat tamineet hintaa 220 euroa. Parhaan laadun valtamerelle tarkoitettu puku oli maksanut yli 1000 euroa, Ylermin rahat säästyivät kun koko ei ollut sopiva. Myyjänä oli viehättävä Portugalilais - rouva, joka olisi helposti saanut Ylermin avaamaan lompakkonsa reilumminkin. Saappaat haettiin
paikallisesta rautakaupasta. Rautakauppa oli semmoinen vanhanajan rautakauppa jollaisena tämänikäiset rautakaupan muistavat. Saappaat haettiin puisen varastorakennuksen ullakkokerroksesta, joka oli täynnä puusta paikalla tehtyjä hyllykköjä täynnä tavaraa hintamerkintä mukana. Tässä tapauksessa vähän alle 20 euroa. Muistui mieleen myös Speden elokuva jossa rautakaupan toimintaa kuvattiin.

Iltapäivällä tuuli laantui ja aloin tehdä huoltotöitä. laitoin Vesan ansiokkaasti tekemälle 3-osaiselle lisäpuomille ( 4 - 9m ) kaidekiinnityksen. Tätä puomia on tarkoitus käyttää tarvittaessa myös hätärikinä. Asensin turvaliinan istumalaatikkoon. Se kiertää nyt istumalaatikon lattialla pöydän ympäri. Siihen voi kiinnittyä kajuutasta noustessa kohta portailta ja siirtyä yhdellä kiinnityksellä ruorille. Kannelle liinat on asennettu jo aiemmin. Kursseilla ja pelastuskoulutuksessa on käyty läpi monia
asioita millä pelastetaan ihminen, joka on veden varassa. Se on tärkeää. Vielä tärkeämpää on mielestäni kuitenkin se johtopäätös, jonka olen monen muun ohella tehnyt: - veteen ei pidä joutua - tee kaikkesi ettet sinne joutuisi. Merestä ei ketään helposti pelasteta vaikka olet kuinka kurssitettu ja varustettu.

Illalla sain houkuteltua Ylermin pubiin, siinä oli yllätys yllätys hieman tekemistä. Luulisin, että vanha maailman meriä kolunnut seilori haluasi Irlantilaiseen pubiin vuosien tauon jälkeen. Pubiin mentiin ja paikka oli viehättävä väkeä runsaasti ja muutenkin ok. Ylermi tilasi juomaksi Black and Ten. Baarimikko ymmärsi mitä se tarkoittaa ja allekirjoittaneelle selitettiin, että siinä on puolet Guinesiä ja puolet lageria. Jotain kummaa on kuitenkin vuosien saatossa tapahtunut. Parikymmentä vuotta
sitten tämmöisiltä reissuilta olisi palattu aamulla lompakko huomattavasti kevyempänä 5 -10 olutta nauttineena. Nykyisin ensimmäisen pintin puolivälissä rupeaa miettimään, että eiköhän lähdetä kotiin. Varhaiset aamuhetket aivot kirkkaina, hyvin nukutun yön jälkeen, ovat houkuttelevampi vaihtoehto kuin riehakas ilta ja yö.
Iltapalaksi makkara ja sitten nukkumaan.

15.08.2008 perjantai

Lähtöpäivän aamuna joutui taas huomaamaan sen, että asioita on jäänyt liikaa sen viime tipan varaan. Heräsin viideltä ja aloin keräämään tavaraa reppuun ja lentolaukkuun. Ohjelmassa oli vielä pikainen kattoremontti, terveyskeskuksessa käynti ym ym. Lähtö olisi kymmeneltä.

Matkan aikana tulleeseen vaivaan sain aimo annoksen uusia lääkkeitä. Veneen lääkevarasto on jo melkoinen. Mitenkähän selvitään, jos joudutaan veneen kanssa huumeratsiaan jossain Portugalin rannikolla.. Ylermi tuli ja Marjatan kyydissä lähdimme kohti Pirkkalan kenttää. Lähtöselvittelyt menivät muuten ok mutta tietenkin monitoimityökalu oli unohtunut käsimatkatavaroiden joukkoon. Oli vähällä, että olisin joutunut luopumaan siitä, mutta Marjatta kävi pelastamassa sen tarkastajien kynsistä.
.
Koneessa oli hauskaa, kun Ylermi ei saanut turvavyötä riittämään. Se oli parikymmentä senttiä lyhyt vaikka hän oli juuri kertonut laihtuneensa. Lentoemäntäkään ei onnistunut ja toi lopulta metrin mittaisen jatkopalan varastoistaan. Siinä oli jo kasvuvaraakin. Tilanne selvisi kuitenkin, takana oleva matkustaja lopulta huomasi, että turvavyö kierteli väärästä paikasta ja jäi sen vuoksi lyhyeksi. Uskottavuus laihtumisväitteelle parani oleellisesti.

Dublinissa koneelta poistuessa riittää käytäviä käveltäväksi. Lopulta saavuttuamme matkatavarahihnalle jouduimme odottelemaan lähes tunnin ennen kuin Tampereen laukut ilmestyivät hihnalle. Meidän laukkumme oli avattu. Johtuisiko myöhästely siitä, että koneen laukut olivat käyneet läpi jonkin erikoistarkastuksen.

Selvittyämme terminaalista ulos otimme taksin 15 km päähän marinaan veneelle. Veneessä kaikki oli ok. Paikat olivat kuivat erittäin runsaista sateista huolimatta. Sateita ja myrskyistä keliä oli riittänyt koko kolmen viikon ajan jonka olemme nyt olleet poissa mereltä. Emme olisi sanottavasti päässeet eteenpäin vaikka olisimme olleet täällä odottamassa.

11. elokuuta 2008

Paluu veneelle

Veneilyvapaa on kohta lopussa. Lennän perjantaina Dubliniin ja mikäli kelit sallivat alamme purjehtia kohti Irlannin lounaisosia mahdollisesti Corkiin, jossa saamme miehistövahvistusta. Sen jälkeen valmistaudumme Biskajan ylitykseen. Se voi alkaa aikaisintaan 21.08., mutta sopivaa säätä voi joutua odottelemaan useita päiviä toivottavasti ei viikkoja. Ylitys kestää 3-4 vrk +x vrk.