24.08.2008 sunnuntai 3. päivä Biskajalla

Yö oli kulunut vauhdikkaasti tähtien tuikkiessa ja kuun valaistessa. Ohi kulkenut alus oli tunnistanut meidät valonheittimensä avulla. Aluksen perässä oli punainen vilkkuva valo ja Ylermin tulkinnan mukaan se kuljettaisi jotain vaarallisia aineita. Päivän aikana vauhtia oli parhaimmillaan yli kymmenen solmua. Matti valmisti jauhelihakastiketta ja keitti perunoita. Ne nautittiin hyvällä ruokahalulla. Muita aluksia ei tullut näköetäisyydelle koko päivän aikana. Illalla ladattiin akkuja ajamalla koneella 3 tuntia.
Kolmannen vuorokauden matkaksi tuli 170 Nm.

23.08.2008 lauantai 2. päivä Biskajalla

Yöllä tuuli oli voimistunut ja kääntyi hiljalleen lounaaseen ja etelään. Muutimme veneen kurssia vastaavasti kohti kaakkoa. Ensimmäisen vuoron vaihdon jälkeen tuuli yltyi edelleen ja päätimme pienentää genuaa niin, että lopulta ulkona oli vain puolet ja isosta purjeesta 70%. Matti keitti onnistuneesti aamu puurot ja sai ne pysymään kattilassa. Lautaset eivät kuitenkaan pysyneet pöydällä ja puuro jouduttiin nauttimaan yksi kerrallaan seisaaltaan. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa ja joka paikassa oli kova jyske ja pauke. Iltapäivällä tuuli oli kääntynyt kohti etelää. Me päätimme vaihtaa halssia ja purjehtia kohti länttä ettemme ajautuisi liian syvälle Biskajalle. Tällä halssilla purjehdimme 8 tuntia jolloin tuuli taas kääntyi, nyt länteen ja me jatkoimme styyrbuurihalssilla (?) kohti etelää.
Päivällä otin nälkäisenä kokkivuoron ja valitsin yksinkertaisimman valmispastan. Se nautittiin lusikoiden mukeista ruokajuomana vesi. Päivällä tuli sateen ja usvan keskellä näköetäisyydellä vastaan kaksi purjevenettä. Lämpötila oli aamulla +15 ja päivällä +17 astetta. Toisen vuorokauden matkaksi tuli 140 Nm.

22.08.2008 perjantai 1. päivä Biskajalla

Yövuoro sujui hyvin. Yhtä hinaajaa jouduttiin väistämään klo 2 aikaan. Aiemmin vastaan tuli hinaaja vetäen porauslauttaa. Tuuli pysyi hyvänä ja nopeus oli 8 solmun luokkaa koko yön. Ylermi oli aloittanut tietovisailut Matin ja muiden päänmenoksi ja viihdyttämiseksi. Mannerheimin hevosten nimet tulivat ylityksellä tutuksi.

Vahdin vaihdon yhteydessä aamu neljältä Riitta huomasi merenkäynnin vatsanpohjukassa. Hän asensi Iisalmen apteekissa suositellut rannekkeet paikoilleen. Sen tehosta ei ole täyttä varmuutta, mutta sanotaanhan, että jokainen tulee autuaaksi oman uskonsa kautta ja niin se orastava pahoinvointikin helpotti eikä uusinut enää kovemmassakaan kelissä. Päivä valkeni 06.30 ja Irlannin mantereesta oli näkyvissä enää heikko siluetti. Aamupuurot jätettiin kuitenkin väliin ja ne korvattiin puolen päivän mysleillä hillolla kuorrutettuina.
Päivän aikana matka jatkui mukavasti. Näimme pyöriäisiä veneen ympärillä, mutta ne olivat niin vikkeliä, ettemme saaneet kunnon valokuvaa. Lämpötila oli aamulla +12 ja päivällä vähän korkeampi. Näimme kolme valasta n. 50 metrin etäisyydeltä. Ne sukeltelivat ja etääntyivät veneestä, mutta niiden vesisuihkut näkyivät pitkään merenpinnalla.

Illalla ajoimme moottorilla 3 tuntia akkujen lataamiseksi. Aurinkoa ei ollut niin paljoa, että paneelit olisivat ladanneet akut päivällä. Virrankulutusta lisäsi lämmittimen päällä olo ja autopilotin ”response” – asetuksen ollessa 9, jolloin se vastasi veneen poikkeamiin aggressiivisesti. Muutin asetukseksi 3, jolloin pilotti työskenteli paljon rauhallisemmin. Ensimmäisen vuorokauden matkaksi tuli 140 Nm. Vuorot toimivat normaalisti, purjeita viriteltiin ja osallistuttiin Ylermin visailuihin eri elämän aloilta.

21.08.2008 torstai

Aamu avautui aurinkoisena ja lupaavana. Aamiaisen jälkeen ryhdyimme valmistelemaan Biskajan ylitystä. Tilasimme polttoaine täydennyksen. Ylermi rupesi kokoamaan jollaa ja toimi samalla venevahtina. Riitta, Matti ja minä suunnistimme bussilla reput selässä lähimpään kylään pitkän ostoslistan kanssa. Leipurilla ja parissa muussa pikkukaupassa käynnin jälkeen suuntasimme paikalliseen Lidliin. Ostoslistalla oli mm. 60l pullotettua vettä ja 10 isoa suklaalevyä hätäravinnoksi ym. Makeannälkää ei tulkittaisi hätätilanteeksi. Kolme kärryä saatiin täyteen ja muovikasseihin sullottuna ne täyttivät kymmenen kassia. Ostokset maksoivat 229 euroa ja se tuntui kohtuulliselta. Paluumatka tehtiin taksilla.
Veneellä Ylermi oli saanut jollan pumpattua ja polttoainetta oli toimitettu 45l. Tankkaus ei ollut onnistunut yhtä siististi kuin edellisessä paikassa. Tavarat pakattiin veneen uumeniin, jolla sidottiin kannelle ja asennettiin myrskyfokka kutteristaagiin käyttöönottovalmiiksi. Useammalta taholta saatujen säätietojen perusteella luvassa olisi otollinen sää Biskajan ylitykselle, joten päätimme lähteä samana päivänä.

Veneelle tuli käymään paikallinen purjehtija joka oli edellisenä yönä tullut kotisatamaansa mm Suomeen suuntautuneelta 10 viikon purjehdukselta. Hän opasti meitä purjehtimaan ensin rannikon tuntumassa länteen ja jatkamaan aina 11 pituuspiirille asti, jolloin meri olisi syvä ja mahdollinen huono keli olisi siedettävämpi.
Irrotimme köydet klo 19.15 ja suuntasimme ulkomerelle väistellen paikallisten ”torstai-kisan” osallistuvien kilpaveneitä. Vastaan tuli myös suurehko alus matkalla satamaan kahden hinaajan avustamana.

Tuuli oli suotuisa ja saimme kohta 7 – 8 solmun nopeuden. Annoimme mennä rannikon tuntumassa tavoitteena 11 pituuspiiri. Päätimme noudattaa 4 tunnin vahtivuoroja ja kaksi henkeä aina kannella. Ylermi ja Matti ottivat ensimmäisen ylipitkän vuoron. Riitta ja Jari tulisivat vahtiin aamulla neljältä.

20.08.2008 keskiviikko

Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.
Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.

Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.

19.08.2008 tiistai

Herätys oli kello 01.30 LMT ( Local Mean Time ). Kävin ulkona, siellä satoi ja oli pimeää. Ei tuntunut houkuttelevalta eikä turvalliselta lähteä kapeaan ulosajoränniin sillä kelillä. Reitillä oli valopoijuja, mutta riski sekoittaa ne taustan muihin valoihin oli mielestäni liian suuri. Päätimme odotella päivän valkenemista.
Seitsemän aikaan päivä oli valjennut ja sade lakannut – vesikin oli laskenut, eikä ulosajoa enää suositeltu. Irrotimme kuitenkin köydet 07.15 ja lähdimme yrittämään, emme malttaneet odotella.
Puolen tunnin ajon jälkeen totuus selvisi, ohjeita olisi pitänyt noudattaa jos olisi halunnut edetä merelle. Juutuimme hiekkasärkkään ja olimme siinä kuin västäräkki vasta tervatulla katolla, ei kulkenut eteen eikä taakse. Varmuudella pääsisimme jatkamaan 2 tunnin kuluttua. Laskimme ankkurin ja keitimme kahvit. Katoimme aamukahvit istuinkaukalon pöydälle ja yritimme olla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Saimme kuitenkin kiusallisen häirikön. Paikallinen lintubongari oli huomannut meidät ja suuntaili kauko-objektiiviaan meitä kohti rannalta muutaman kymmenen metrin päästä. Ensin tuli mieleen, että pitää mennä ja heittää kamera mereen, mutta uinti / kahluumatka oli pitkähkö ja vaihdoimme strategiaa – päätimme poseerata kuvaajalle kahvimukeinemme ja se taisi tehota, koska hän lähti katselemaan mielenkiintoisempia kohteita.
Vesi nousi hitaasti mutta varmasti ja hieman ennen kymmentä nostimme ankkurin ja lähdimme hitaasti syvyysmittaria seuraten etenemään kohti avomerta, jonne päästiinkin tällä yrityksellä. Tuuli oli virinnyt kivasti ja nostimme purjeet aurinkoisella merellä päästen mukavaan 7 solmun vauhtiin.
Ohitimme Dublinin edustan niemen ja suuntasimme etelään kohti Irlannin kaakkoisnurkkaa. Samaan suuntaan matkasi kaksi muutakin venettä. Ohitimme toisen ja saavutimme melkein toisenkin. Tämä piristyi kuitenkin, eikä päästänyt meitä ohitse. Kippari kierteli erilaisia virtapaikkoja taitavasti saaden niistä hyötyä, meidän purjehtiessa suoralla kurssilla. Illalla auringon laskiessa 10 tunnin purjehduksen jälkeen olimme jo 5 mailia perässä.
Puolen yön aikaan olimme ohittamassa kaakkoiskärkeä ja Tuskar Rockia. Se olikin meille tuskainen. Ajoimme kuin miinaan 2,5 solmun vastavirtaan ja ymmärsimme nyt, miksi kaveri oli kiertänyt kaukaa ulkokautta. Vuorokauden vaihtuessa jatkoimme samalla kurssilla ulos ulkomerelle.

18.08.2008 Maanantai

Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.

Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.

Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.
Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.
Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.
Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.