27. lokakuuta 2008

27.10.2008 maanantai. Matka Puerto Ricosta Las Palmasiin.


Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja valmistelin merelle lähtöä. Irrotin köydet 7.45 ja ajoin ulos. Rannan tuntumassa ei tuulta ollut lainkaan, mutta olin ilmeisesti viisastunut omasta kokemuksesta ja satamassa saamastani vihjeestä, jonka mukaan tuuli olisi heikkoa aluksi, mutta kun tulisin saaren itäisimmän pisteen itäpuolelle pääsisi pohjoistuuli puhaltamaan vapaasti ja itäinen niemenkärki kiihdyttäisi sen vielä voimakkaammaksi.

Ohjeet ja olettamukset pitivät paikkansa tuuli tuli suoraan pohjoisesta ja synnytti melkoisen aallokon. Minua ei kiinnostanut lainkaan jatkaa matkaa kryssien tuulta vastaan vaan vedin genuan sisään ja jätin puolet isosta purjeesta tasapainottamaan menoa. Ajoin koneella, mutta suoraan aaltoja vastaan ei voinut ajaa ryskytys oli liian kova. Luovin koneella ajaen 30 astetta kummankin puolen. Silti meno oli ikävää ja ryskäytteli aina välillä tosi epämukavasti.

Yritin ajaa varovasti, mutta yhdellä heilahduksella astiakaapin ovi rävähti auki, lautaset ja mukit levisivät pentterin lattialle. Onneksi ne eivät olleet särkyvää materiaalia. Mikroaaltouunin pohja-alusta sen sijaan oli lasia ja sen sain satamaan päästyäni kerätä pieninä murusina lattialta. Uunin oven lukko ei pitänyt vaikka uuni on asennettu veneeseen nähden poikittain.

Perille päästiin kuitenkin tälläkin legillä. Ajoin polttoainelaituriin klo 15.15. Päivämatkaksi tuli 39 merimailia. Tankkasin veneen odotellessani satamakonttorin avautumista klo 16. Konttori aukesi ja menin ilmoittautumaan. Yritin neuvotella paikasta niin, että suomalaisveneet voisivat olla toistensa vieressä, perustelin asiaa turvallisuudella. Satamassa oli ollut häiriöitä ja veneisiin oli murtauduttu. Ehdotuksiani ei noteerattu, mutta liekö siitä ollut kuitenkin apua kun lupasivat Meritähdelle paikan laiturista no 10. Laiturissa on pitkäaikaisia ”asukkaita” ja se mielletään turvallisempana.

Lähdin siirtämään venettä kohti paikkaa no 43. Lähestyin sitä peruuttaen ja huomasin kohta suomen lipun ja veneen perässä heiluttavan miehen. Siellä oli Jussi toivottamassa tervetulleeksi. Olin kuullut Jussista tuttavien kautta aikaisemmin. Hän on maailman ympäripurjehduksensa jälkeen viettänyt useita vuosia talvet Las Palmasin satamassa.

Meritähti saatiin onnistuneesti kiinni laituriin ja tästä sitä ei enää irrotettaisi kuin harjoitusmielessä ennen ARC lähtöä. Tämänkin purjehduspäivän jälkeen uni maistui. Olin tyytyväin mukavasta laituripaikasta

26. lokakuuta 2008

24 - 26.10.2008 . Puerto Rico


Meritähti oli Puerto Ricon satamassa kolme päivää ja neljä yötä. Päivien aikana siivosin ensin kaiken sen sotkun, jonka olin saanut aikaiseksi tulomatkalla, pesin vaatteitani ja veneen kannen ja muun niihin kuivuneesta suolakerroksesta. Perjantai – illan vietin lenkkeillen auringon laskun jälkeen. Irlantilaisesta pubista kantautunut musiikki houkutteli lopulta sinne iltaoluelle. Paikka oli taas melkein täynnä ja ihmisillä tuntui olevan hauskaa.


Lauantaiksi vuokrasin auton ja lähdin käymään Las Palmasissa. Päivä oli kuuma eikä autossa ollut jäähdytystä. Matkalla poikkesin Teidessä moottoritien varrella olleeseen rautakauppaan ja ostin sieltä vesiletkun 2 x 20m. Mukana tuli sopivasti erilaisia liittimiä ja suuttimia, ei tosin sellaista jolla letkut olisi saanut liitettyä toistensa jatkoksi.

Kävin katsomassa satamassa ja siellä oli ainakin yksi suomalainen vene. Päättelin sen olevan Xian, joka osallistuu myös ARC kisaan. Kävin myös katsomassa Suomi seuran tiloissa. Siellä olisi mahdollisuus käydä ruokailemassa ja illanvietossa. Toiminta oli alkanut edellisellä viikolla ja sitä pyörittivät täällä talvisin asuvat suomalaiset. He ovat pirteitä eläkeläisiä ja seuran toiminta tuo mukavaa aktiviteettia ja hyödyttää jäseniä.

Sunnuntaipäivän vietin veneellä kirjoitellen tätä blogia ja puuhaillen kaikkea pientä. Aamulla viereen tuli tuttu tanskalaisvene. Se oli tullut yöllä Teneriffan San Miquelin satamasta ja saanut tehdä matkaa erittäin tuulisessa kelissä. He olivat kuitenkin päättäneet lähteä matkaan, koska luvassa oli vielä kovempaa tuulta. Tänne piti päästä, koska isovanhemmat Tanskasta olivat tulossa. Päivällä paikka oli niin kuuma ja helteinen, että ilman varjon tuomaa suojaa, ei olisi jaksanut tehdä mitään. Illansuussa kävin luovuttamassa avaimet, lähtisin maanantaiaamuna kohti Las Palmasia.

23. lokakuuta 2008

23.10.2008 torstai. Lähtö Teneriffalta


Kello herätti puoli neljän aikaan aamulla. Nopea aamiainen, pakkausten viimeistely ja kiireesti matkalle kohti pohjoista lentokenttää. Marjatan lento lähtisi 07.30 ja matka kentälle kestäisi tunnin. Moottoritietä pitkin matka onnistui hyvin ja joutuisasti. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja löysimme tarvittavat portit ja geitit. Edessä oli hyvästelyt ja pitkä matka varsinkin Marjatalla. Hän olisi kotona 21 tuntia liikkeelle lähtömme jälkeen.

Lähdin ajamaan kentältä takaisin veneelle ja nyt aamuliikenne oli jo huomattavasti vilkkaampaa, paikoitellen ruuhkaista. Täällä ajaminen on pelottavaa johtuen epävarmuuden tunteesta ja paikallisten nopeista reaktioista. Äänimerkkiä painellaan herkästi mitä erilaisista syistä, eikä se aina kohdistu omaan ajamiseen. Takana ajava voi antaa pitkän äänimerkin ja se osoittautuukin tervehdykseksi paikalliselle vastaantulijalle tai jollekin tienvarressa olevalle.


Päädyin onnistuneesti takaisin veneelle. Jätin auton ja avaimet marinaan ja valmistelin veneen lähtökuntoon. Nyt piti ottaa huomioon liikkeellelähtö yksin ja erityisesti rantautuminen seuraavaan marinaan yksin. Kello 8:45 irrotin köydet ja lähdin ajamaan ulos satamasta. Otin tavoitteeksi ajaa Puerto Ricoon n. 50 merimailin päähän. Tunsin edelliseltä käynniltä sataman vastaanottolaiturin ja osasin asetella köydet ja lepuuttajat niin, että selviäisin tarvittaessa.

Ulkomerelle päästyäni tuuli oli vaimeaa, mutta kahden metrin korkuinen maininki keikutteli venettä. Otin rohkeasti kaikki purjeet auki ja sain siitä koneella ajaessani solmun lisää nopeutta. Kahden tunnin matkanteon jälkeen tuuli oli noussut niin, että sammutin moottorin. Tuuli voimistui hitaasti ja tuli noin 70 astetta keulasta paarpuurin puolelta. Maininki ja aallokko tuli samasta suunnasta. Olin matkalla Teneriffan eteläpäästä Gran Canarian eteläosaan. Päästyäni kunnolla irti rannan tuntumasta tuuli nousi saarten välisessä ”solassa”. Vauhti nousi nopeasti kahdeksaan solmuun, aallokko kasvoi ja alkoi aina välillä lyödä sisään istumalaatikkoon. Reivasin etupurjetta ja päästin puomin enemmän tuulen suuntaan. Pienet reivaukset eivät auttaneet riittävästi, koska tuuli kiihtyi koko ajan. Paarpuurin puoleinen vessan ikkuna oli unohtunut auki, vettä oli lattialla..

Menin turvavyön kanssa liinoihin kiinnittyneenä mastolle rullaamaan isoa purjetta sisään. Siinä oli hankalinta se että yksin operoidessani jouduin vapauttamaan ison purjeen ensin ja se hakkasi tuulessa kuin vietävä ennen kuin sain sen rullattua kireäksi.

Matka jatkui. Suolaista vettä, tosin melko lämmintä, tuli päälleni. Parraslista oli usein vedessä ja vene kallistui muutaman kerran niin paljon, että aloin miettimään paljonkohan se kestää kallistusta kaatumatta. Ilman merenkäyntiä purjeveneen ei pitäisi kaatua kovassakaan tuulessa eikä kallistuksessa. Veneen kallistuessa purjeen kallistava voima pienenee ja samaan aikaan kölin oikaisu momentti kasvaa. Jossain pisteessä oikaisumomentti voittaa kallistavan momentin. Tuulta on harvoin ilman aaltoja ja aallon korkeus riippuu siitä vapaasta matkasta joka tuulella on aallon kasvattamiseksi. Aallokossa on aina välillä suurempi aalto. Se on jokin kerrannainen. Tämmöisen ”mamma” – aallon iskiessä valmiiksi kallistuneen veneen sivulle on veneen kaatuminenkin mahdollinen.

Lopulta genuasta oli ulkona enää 1,5m läpyskä ja isosta oli ulkona 20%. Vauhti oli silti 8,5 – 9,5 solmun välissä. Tuuli oli 15 m/s ja kävi puuskissa 18 – 19 m/s. Positiivista tässä oli se, että matka määräsatamaan kutistui reipasta tahtia. Perillä olin klo 15:30 ja matkaa kertyi vähän vaille 50 merimailia. Keskinopeus oli noin 7 solmua irrotuksesta kiinnittymiseen. Satamassa oli vastaanottaja, joten kiinnittymisessä vastaanottolaituriin ei olut vaikeuksia. Menin maksamaan satamamaksua. Sisäänkirjautumisoperaatioiden ollessa meneillään taakseni jonottamaan tuli vaalea kaveri joka tervehti suomeksi. Kaveri esitteli itsensä Teemuksi. Hän kipparoi englantilaista suomalaisvalmisteista Swan 57 venettä täällä omistajan lukuun. Veneen nimi on Tenareze. Kyydissä oli parasta aikaa englantilaisia vieraita. Vene osallistuu myös ARC – kilpailuun Teemun kipparoimana ja suomalaisella miehistöllä.

Sain laituripaikan ja siihen peruuttaminen oli koko matkan surkein esitys. Tuuli oli voimakas ja se tuli sivusta silloin kun piti peruuttaa vene rivien välissä oman paikan kohdalle. En uskaltanut pitää riittävää vauhtia ja ajauduin sivuttain kiinni kahden veneen keulaan. Oma keulapotkurikaan ei jaksanut taistella tuulta vastaan. Tilanteen pelasti kaksi sataman kaveria ja Teemu työntämällä viereisten veneitten keuloilta. Riittävä vauhti olisi antanut eväät taistella tuulta vastaan, mutta olisiko käännös osunut ahtaaseen väliin jää arvoitukseksi. Nyt selvittiin kuitenkin ilman vaurioita, mutta tyylipisteet jäivät kehnoiksi.

Varasin paikan neljäksi yöksi ajattelin tutustua paikkoihin käymällä mm Las Palmasissa ja kunnostaa venettä. Päivän matkanteon jäljiltä merivedestä kastuneet ja sittemmin kuivuneet vaatteet olivat aivan valkoiset kuivuneesta suolasta. Olin valmis pitkille yöunille väsyttävän, mutta hienon purjehduspäivän jälkeen.

22. lokakuuta 2008

22.10.2008 keskiviikko. Tutustuminen Teneriffaan.


Otimme aamulla hyvissä ajoin uuden startin kohti Teide – vuorta. Matkalla poikkesimme hakemaan pesulasta sinne eilen jättämämme pyykit. Saimme ne puhtaina, mankeloituina ja viikattuina yli 20 kg hinta 29 euroa. Samalla ostimme viereisestä marketista mukaamm salaattilounaat ja vettä juotavaksi.

Edellisen päivän ajoharjoittelu auttoi. Löysimme helposti oikealle reitille. Teide – vuoren huippu näkyi auringossa houkuttelevana. Etenimme mutkaista, mutta hyvä tasoista päällystettyä tietä San Miquelin kautta ylöspäin. Tien varrella oli runsaasti pengerviljelyksiä joissa kasvoi mm viiniköynnöksiä ja perunaa.

Matkalla n. 1500m korkeudessa sijaitsi Vilaflorin kylä. Kylän kohdalla alkoi mäntymetsävyöhyke. Muutama kilometri kylän jälkeen saimme ihailla Vilaflorin jättimäistä mäntyä. Mänty on 45 m korkea ja sen halkaisija on 316 cm. Puu keräsi runsaasti ihailijoita ihmettelemään sen kokoa.

Lähdettyämme eteenpäin oli äkkiä yhdessä neulansilmäkurvissa tien tukkona pieni kuorma-auto. Autoa lastattiin miesvoimin männyn neulasilla. Niitä käytetään mm. eläinsuojissa kuivikkeina. Ylöspäin ajettaessa mäntymetsä harveni ja näköalapaikoilta sai ihailla upeasti laaksojen ja rinteiden yli avautuvia näköaloja merelle.

Teiden kansallispuiston keskellä kohoaa varsinainen tulivuori Teide. Maisema on vaihtelevaa mustan, ruskean ja okran sävyisiä hiekka- ja laavakivialueita on tien molemmin puolin. Emme olleet liikkeellä yksin. Henkilö-, paketti-, maasto- ja linja-autoja kulki tiellä yhtenä virtana.

Teiden huipulle pääsee vaijerihissillä. Hissi kuljetti tasaista tahtia ihmisiä ylös ja toi takaisin tullessaan toisia alas. Vuoroaan odottavien määrä oli niin suuri, että päätimme jättää huipulla käynnin väliin.

Jatkoimme matkaa ja vierailimme tienvarressa olleessa luontokeskuksessa. Siellä esiteltiin filmien, kuvien ja piirrosten avulla tulivuoren syntyä. Tuliperäisen maan kasvisto esiteltiin erikseen ympärille rakennetussa puistossa.

Tähän aikaan mikään kasvi ei kukkinut. Kukinta-aika on keväällä ja kesällä. Seudun harvinaisesta kasvista, kuningatarneidon kielestä oli merkkinä korkea kuivunut runko ja siitä erottuvat haivenet. Marjatta oli erityisen kiinnostunut kasveista ja haluaisi joskus nähdä niiden kukkivan. Hänellä oli mukana opaskirjana Hannu ja Leena Aarnion ”Luontomatkalle Kanarian saarille. Teneriffa ja Gomera”. Kirjassa on runsaasti kuvia saaren kasvillisuudesta ja sitä voi muutenkin suositella yhdeksi seudun matkaoppaaksi.

Laskeuduttaessa Teideltä alas kohti pohjoista alkoi mäntymetsien jälkeen puukanerva- ja laakeripuumetsät. Puissa oli runsaan kosteuden merkkinä naavaa. Mekin saimme konkreettisesti todeta tulleemme sadevyöhykkeelle. Ilma muuttui sateiseksi ja usvaiseksi nopeasti. Ajaminen oli ajoittain vaikeaa huonon näkyvyyden johdosta. Päätimme pysähtyä nauttimaan aamulla hankkimamme eväät ja odottaa samalla sään selkenemistä.

Sään selkiinnyttyä lähdimme liikkeelle alaspäin. Maisemat muuttuivat viljaviksi rinteiksi ja asutusta oli runsaasti. Tavoitteenamme oli kiertää takaisin satamaan saaren luoteisnurkan kautta. Eksyimme kuitenkin Puerto de La Cruzin kaupungin ruuhkiin. Sieltä ulos pääseminen ja uudelleen reitille ajo vei energiat niin, että valitsimme helpoimman käsillä olleen vaihtoehdon. Ensin moottoritietä kohti
Santa Cruzia, Teneriffan pohjoisen lentokentän ohi ja sitten etelään johtavalle moottoritielle. Sateisella ja sumuisella kelillä se tuntui järkevältä vaihtoehdolta.

Näillä saarilla on paljon nähtävää. On vain hyväksyttävä se ettei muutamassa päivässä ehdi joka paikkaan perusteellisesti tutustua. Ilmasto on tähän aikaan samanlainen kuin kotona Suomessa parhaaseen kesäaikaan. Varsinaista rantalomaa emme ehtineet viettää, emmekä sellaista odottaneetkaan. Olemme muillakin matkoillamme tottuneet retkeilemään ja hakeutumaan uusiin kiinnostaviin kohteisiin.

Ehdimme veneelle hyvissä ajoin valmistelemaan huomista lähtöä. Marjatta lähtisi aamulla lentäen kotiin ja minä lähden viemään Meritähteä yksin Gran Canarian puolelle. Marinan väki sai kuitenkin aikaan vielä äksoniä ilmoittamalla, että meidän pitää siirtää veneemme viimeiseksi toiseen paikkaan. Mereltä oli tulossa 24 metrinen vene ja sille piti saada tilaa. Meritähti siirrettiin ja hoidin myös kaikki muodollisuudet aikaista aamulähtöä varten.

Paikallemme ilmestyi englannin lipun alla purjehtinut 80 jalkainen Oyster – purjevene. Vene oli kaikin puolin hieno. Tämmöinen ei ole aivan jokaisen saatavilla. Rajoitteena on hinta, joka lienee yli 5 miljoonaa euroa. Harvoin kukaan voi omaa venettään koosta riippumatta kutsua halvaksi. Tämä ei ainakaan, vaikka tämmöiset ostetaan Swan veistämön edustajan mukaan taskurahoilla.

Marjatta pakkasi tavaransa kotimatkaa varten. Lähtö olisi huomenaamulla varhain pohjoiselta lentokentältä.

21. lokakuuta 2008

21.10.2008 tiistai. Tutustuminen Teneriffaan.

Aamulla otimme vastaan varatun vuokra-auton. Lähdimme sillä tutustumaan lähiseutuun. Keräsimme veneestä mukaamme pyykit ja veimme ne samalla lähistöllä sijaitsevaan pesulaan.
Pesulan löytämiseksi olimme saaneet paikalliset ohjeet ja se löytyi vaivattomasti. Tilanne oli aivan toinen, kun piti löytää ulos loma-asutuksen keskeltä. Olimme suunnitelleet Teide - vuorelle menoa, mutta jo ohi kulkevalle moottoritielle löytäminen tuntui hankalalta. Aluetta rakennettiin vielä ja opasteet ja viitat olivat ilmeisesti pystytysvuorossa vasta viimeisenä, jos silloinkaan.


Lopulta onnistuimme kiperien tilanteiden ja harhailujen jälkeen löytämään moottoritielle. Lähdimme ajamaan sitä pohjoiseen kohti Santa Cruzia. Ohitimme muutaman kilometrin päässä sijainneen Teneriffan eteläisen lentokentän. Käännyimme jonkin matkan päästä kohti Teide – vuorta ja etenimme ylöspäin n. 30 km mielenkiintoista mutkaista tietä. Tie johdatti meidät läpi kylien ja pikkukaupunkien. Ehdittyämme puoliväliin matkalla Teide-vuorelle jouduimme huomaamaan vuoren huipun ympärille kerääntyneet pilvet. Vuoren huippu ei ollut enää näkyvissä ja pilvikerros tiivistyi kaiken aikaa. Tämä tarkoitti, että emme näkisi ylhäällä riittävästi. Päätimme kääntyä takaisin ja suunnata loppupäiväksi saaren eteläosassa olleisiin rantakohteisiin.

Matkalla tankkasimme auton paikallisella edullisella bensalla 0,75 euroa litralta. ”Huoltoaseman baarissa” söimme lounaaksi maittavat tabakset. Saavuttuamme Los Americanoksen keskustaan ja ranta-alueelle jouduimme toteamaan sen ahtaaksi ja vilkkaaksi. Omalla autolla liikkuessa on hienoa siirtyminen paikasta toiseen. Kun haluaa tämmöisessä taajamassa välillä tutustua paikkoihin kävellen joutuu joskus toteamaan parkkipaikan löytämisen olevan mahdotonta. Niin kävi meillekin. Totesimme kuitenkin hiekkarannan olevan hienon ja edustalla olevan kolme purjevenettä ankkurissa. Päätimme ajaa takaisin marinaan omalle veneelle, sieltä löytyisi parkkipaikka.

Päivän aikana oli marinaan tullut tuttu tanskalainen vene. Olimme olleet aikaisemmin yhdessä mm Cascaisissa. Veneellä purjehti nuorehko pariskunta kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa. He olivat myös matkalla Karibialle, mutta eivät ole mukana ARC – kisassa.

Illalla lähdimme kävelylle lomakeskuksen illanviettoalueille. Valitsimme lopulta englantilaisen pubin ja ahtauduimme sisään tiivis tunnelmaiseen siistiin kapakkaan. Väkeä oli paljon ja kaikki seurasivat englannin liigan jalkapallo-ottelua Mancester United – Chelcea. Ottelua näytettiin usealta suurelta screeniltä ja meille oli uutta, että eri screeneillä oli erilaista kuvaa samasta ottelusta. Mielestämme kaikki tuli suorana lähetyksenä. Mikäli näin on, niin ottelu lähetetään useaa kanavaa pitkin samanaikaisesti ja ne on ohjattu eritavoin. Mancester voitti ottelun. Yleisö seurasi innokkaana ottelua. Me olimme enemmän kiinnostuneet pubin tarjoilusta.

Pimeässä illassa kävelimme marinaan valaisematonta rantapolkua pitkin. Meren mainingit löivät pauhaten rantakiviin.

20. lokakuuta 2008

20.10.2008 maanantai. Paluu Teneriffalle.


Aamu valkeni kauniina. Tänään on edessä lähtö merelle ja takaisin kohti Teneriffaa. Olimme päättäneet käyttää loput Marjatan lomapäivistä tutustumalla Teneriffan saareen.
Valmistelin veneen lähtökuntoon, luovutin auton ja sataman avaimet toimistoon. Irrotimme köydet 10:45. Satamasta lähtö onnistui hyvin ja olimme nopeasti merellä. Tuuli oli sopiva ja pääsimme etenemään purjeilla hyvää 6 – 7 solmun vauhtia.
Suuntasimme ensin kohti Teneriffan eteläkärkeä Los Americanosta, joka on suosittu turistikohde. Norjalaiset tuttavamme suosittelivat hiekkarannan edustaa hienona ankkuripaikkana. Matkalla näimme etäämmältä delfiinien pyrstöjä, mutta ne eivät tulleet aivan veneen vierelle. Päästyämme mukavan näköetäisyyden päähän emme nähneet siellä muita veneitä ja päätimme itsekin jatkaa matkaa ja suunnata kohti San Miquelin marinaa. Matkalla kohtasimme useita kalastus- ja turistien kuljetusveneitä.
Satamaan ehdimme klo 16. Päivämatkaksi tuli 28 Nm. Meille osoitettiin mukava kylkipaikka. Ponttonilaitureita ei laajassa satama-altaassa ollut kuin kaksi ja suurin osa niistä paikoista oli kausipaikkoja. Satamaa on rakennettu useita vuosia ja se on vieläkin pahasti keskeneräinen.
Sisään ajaessamme jouduimme antamaan tilaa mereltä palaavalle sukellusalukselle. Alus operoi marinasta käsin ja vie turistiryhmiä tutustumaan lähistöllä meren syvyyksiin. Ryhmien kokoontuessa laiturille opas kysyi joka kerta selvällä suomen kielellä onko mukana suomenkielisiä. Varasimme satamatoimistosta vuokra-auton kahdeksi päiväksi.
Illan vietimme satamaan ja palveluihin tutustuen. Lähistöllä oli englantilaisten kansoittama loma-asuntoalue pubeineen ja muine asiaan kuuluvine palveluineen. Yö oli rauhallinen.

19. lokakuuta 2008

19.10.2008 sunnuntai. Gomeran saareen tutustuminen.


Aamulla lähdimme toiselle saarikierroksella. Nyt suuntasimme suoraan länteen kohti Playa Santiagon kaupunkia. Ajettaessa ulos San Sebastianista sieltä lähtee kaksi päätietä. valitsimme nyt toisen länteen vievän suunnan. Tie oli korkeuseroltaan ja avautuvilta maisemiltaan huikeampi kuin eilen valitsemamme tie. Kymmenien hiuspinni kurvien jälkeen olimme nousseet n. 900 m korkeuteen, edenneet linnuntietä 6-7 km ja auton mittariin oli tullut 28 km. Tien varrella oli asuttuja kyliä ja siellä täällä rinteillä yksittäisiä taloja. Tämän jälkeen lähdimme laskeutumaan alas kohti Playa Santiagon kaupunkia. Kaupunki ja sen läheisyydessä oleva lentokenttä näkyivät hyvin laskeutuessamme vuoren rinnettä alas.
Kaupungin sydän oli yhden rantakadun varrella ja sen toisessa päässä oli satama, johon yhteysalukset liikennöivät. Satamassa oli myös muutamia huviveneitä. Kaupunki oli kaunis, eikä siellä ollut massaturismin jättämiä jälkiä. Turisteja oli mutta ne sulautuivat hyvin paikallisten joukkoon.
Söimme sataman läheisyydessä salaattilounaan ja jatkoimme sen jälkeen takaisin vuoristoon luonnonsuojelualueelle. Ohitimme matkalla saaren lentokentän ja Alajeron kylän / kaupungin. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus ja maisemat avautuivat eritavalla nyt kirkkaassa auringon paisteessa kuin eilen sateen ja sumun seassa. Ajoimme puiston läpi etelä – pohjoissuunnassa ja palasimme tuttua tietä takaisin San Sebastianiin ja veneelle. mRuokailimme veneellä ja lähdimme sitten vielä iltakävelylle kaupungin hiekkarannalle. Rannan hiekka oli mustaa tulivuoren purkauksen kuonahiekkaa.