28. huhtikuuta 2009

Meritähti on matkalla kotiin

Meritähden köydet irrotettiin marinan laiturista 26.04.2009 klo 09.45. Jorma ja Helena Xialta olivat saattelemassa meitä matkaan. Miehistössä on kolme henkeä Seppo, Odie ja minä.
Tätä kirjoittaessani olemme olleet matkalla 30 tuntia ja maileja on kertynyt n. 200. Koko miehistö on joutunut totuttelemaan kuoppaiseen mereen. Ruokaa on säästynyt tuleviin tarpeisiin.
Purjeina meillä on ollut peruspurjeet. Rullaiso ja genua ovat olleet 50% auki. Trimmauksia ei ole tarvinnut tehdä toistaiseksi.

26. huhtikuuta 2009

24 - 25.4.2009 Muonan hankinta kotimatkaa varten ja muut valmistelut

Aamulla vuokrasin auton ja lähdimme proviantin hankintaan lähiseudun markettiin. Marketin paikka piti olla selvä. Onnistuimme kuitenkin ajamaan ohi. Lopulta löysimme sen. Marketin asiakaspalvelusta sai tilata suoraan kassalle kaiken minkä osasi määritellä. Me emme osanneet kertoa tarkkaan kuin pulloveden, oluen, jogurtit ja mehut. Juomavettä ostettiin 150l, eli 50 litraa henkeä kohti.

Olin laskenut kaiken varman päälle. Tavaroiden ollessa kassalla tuntui, että siitä riittää tarjottavaa vielä kotisatamassa Kustavissakin. Palvelu oli kaiken aikaa erinomaista. Tavarat siirrettiin kärryistä kassalle ja takaisin kärryihin. Sieltä pakettiautoon, satamaan ja taas kärryillä veneelle. Laskunauhasta tuli pitkä kaksimetrinen – tämän reissun ennätys. Uskoakseni emme näe matkalla nälkää, eikä laihtumisvaaraa ole.

Veneellä meillä oli hikinen urakka, kun iltamyöhän etsimme niille sijoituspaikkaa. Lopulta saimme kaikki sijoitettua. Ilta oli tullut ja pimeys. Me päädyimme sänkyyn nopeasti.

Lauantaina kävimme läpi veneen turvalaitteita ja kertasimme niiden käyttöä. Menimme asioita läpi usean tunnin ajan. Iltapäivällä keskityimme viimeistelemään asioita. Tein maasta uloskirjautumisen ja otin säätietoja tuleville päiville.

Illaksi kutsuimme tuttavia käymään veneellä.

17 - 24.4.2009 Valmistautuminen kotimatkalle.

Vietimme Grand Casen lahdella muutaman päivän. Merimyyrä ja Xia siirtyivät marinaan. Me olimme vielä pari päivää paikallamme. Lahden vesi oli puhdas ja paikka oli kaikin puolin ihanteellinen.

Sunnuntaina 19.04 lähdimme liikkeelle. Siirsimme veneen Simpson Bay Lagooniin Ranskan puolella. Matkalla kiristimme päävantit ja alimmaiset sivuvantit. Kiristyksen teimme nousten vastatuuleen täydellä isolla purjeella ja genualla vuorotellen halssia vaihdellen. Kiristysvaraa löytyi n. 10 mm molemmin puolin.

Lagooniin ajettiin avattavan sillan kautta. Silta aukesi klo 17.30. Meille tuli kiire ehtiä oikeaan aikaan sillalle. Ehdimme, Klasu ja Eeva olivat katselleet meille sopivan ankkuripaikan. He ohjasivat meidät perille.

Lagoonissa on paljon veneitä ankkurissa. Muutamien veneiden kohdalla vaikuttaa siltä, että ne ovat viimeisellä ankkuripaikallaan. Omistajat ovat jääneet paikalleen ja veneen huolto on unohtunut.

Teimme päivittäin tarkastus- ja huoltotöitä Atlantin ylityksen varalle.

22.04. Saimme miehistövahvistuksen. Odie lensi St Martenille kotikaupungistaan Kentucky´ista USA. Menin häntä vastaan kentälle. Hän saapui aikataulun mukaan. Siirryimme taksilla veneelle. Odie on ylittänyt Atlantin viime vuonne omalla 8,5 m purjeveneellään yksin. Hän on hyvää vahvistusta miehistöön.

Merimyyrä oli päättänyt aloittaa kotimatkansa torstaina. Olimme kutsuttuna illanvietossa veneellä. Seuraavana aamuna me siirryimme Fort de Louis satamaan sisälahden ulkopuolelle. Tankkasimme aamulla seitsemältä ja ajoimme ulos 08.15 sillan avauksella. Xia oli samassa marinassa ja Jorma opasti meitä antamalla ohjeita sisäänajossa.

Iltapäivän sillanavauksella Merimyyrä ajoi ulos lahdelta ja suuntasi Atlantia pohjoiseen kotimatkansa aluksi. Olimme koko suomalaisporukalla sillalla toivottamassa hyvää matkaa. Paluu matkalla poikkesimme s/y Karibialla tutustumassa pohjan maalausurakkaan.

20. huhtikuuta 2009

16.4.2009 Torstai. Tutustuminen St Martiniin. varaosien hankinta.


Aamulla yritimme saada Tenarezeen radioyhteyttä kumpikin Jorman kanssa. Emme onnistuneet. Olimme lähdössä Simpson Bayn Marinaan koko porukalla tekemään Meritähden maahantuloilmoitus. Saimme Sepon kanssa samalla opastusta paikallisen bussiliikenteen käyttämisestä. Bussit ovat n. 12 hengen minibusseja. Ne ajavat ennalta määrättyjä reittejä ja poimivat mukaansa kaikki kättään heilauttavat, jos tilaa on. Pysähtymään sen sai lausumalla ”STOP” tai vähän korrektimmin ”Stop, Please”. Pysähdys tapahtui välittömästi, eikä seuraavalla pysäkillä.

Jorma ja muut opastivat meidät oikeaan paikkaan marinassa. Sain tehtyä virallisen maahan kirjautumisen. Meillä oli tarvetta päästä käymään toisessa päässä Simpson Baytä. Hollannin puolella Volvo- edustaja luona. Sieltä oli luvattu taittolapapotkurin sinkit. Hyvien ja perusteellisten opastusten jälkeen uskalsimme nousta Sepon kanssa bussiin ja ajaa Hollannin puolelle saarta. Jäätyämme pois näimme kohta Budget Marinen liikkeen, jonka vieressä Volvon edustaja olisi. Jouduimme kävelemään tunnin verran edestakaisin alueella. Saimme monia ohjeita ja yhden perusteella paikka löytyi. Haluamamme osatkin löytyivät. Ostimme myös yhden polttoaine esisuodattimen.

Paluumatka ranskan puolelle sujui jo paremmalla rutiinilla. Löysimme seuralaiset samasta ravintolasta, mutta eri pöydästä kuin lähtiessä. Lähdimme porukalla veneelle. Kiersimme elintarvikemarketin kautta. Vahvistimme muonavarastojamme. Bussi matka Grand Caseen ja jollalla veneelle.

Keitimme kahvit ja teimme tuhdit voilevät juuri tuoduista patongeista. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa nokoset, mutta innostuinkin laittamaan sukellusvälineet kuntoon ja valmistauduin kiinnittämään juuri haetut sinkit potkurin runkoon. Valmistelimme sukelluksissa tehtävän asennuksen hyvin. Kaiken ollessa valmista asennus tapahtui nopeasti ja ilman virheitä.

Merimyyrä oli lähdössä seuraavana aamuna ankkuripaikalta marinaan. Saimme Eevalta ja Klasulta kutsun iltapalalle. Kutsua noudatettiin. Ilta oli miellyttävä ja viihtyisä. Kiitos siitä. Illan aikana käytiin läpi tämän matkan kokemuksia ja edessä olevan kotimatkan tarjoamia haasteita

15.4.2009 Keskiviikko. Kohti St. Martenia.

Herättyämme päätimme viipyä lahdella puoleen päivään asti. Lähtisimme sitten St Martenille Xian ja Merimyyrän seuraksi. Jorma suositteli hyvää ankkuripaikkaa vierestään.

Minä kirjoittelin näitä bloki tekstejä ja Seppo lähti pitkälle snorklauskierrokselle. Minäkin kävin välillä vilvoittelemassa pienellä uinti kierroksella. Etsin Seppoa, mutta en löytänyt. Tulin takaisin veneelle ja jatkoin kirjoittamista. Lopulta Seppokin palautui veneelle hyvissä voimin. Laitoimme kevyen lounaan ja valmistauduimme lähtemään kohti St Martenia.

Taaksemme on kiinnittynyt ruotsalainen vene. Tunnistin sen Yaghan (?) purjealukseksi, joka on päättämässä kolmen vuoden maailmaympäripurjehdustaan. Ajoin lähtiessämme vierestä ja kyselin oletteko jo kotimatkalla. Vastaus oli myönteinen.

Purjehdus Grand Case lahteen oli hieman ”kuoppainen ” alkumatkasta. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Ankkuroimme Xian ja Merimyyrän taakse heidän väliinsä. Sijainti 18N06,2 063W03,6.

Saimme kohta kutsun Xialle. Jorma tuli jollallaan hakemaan. Siellä oli kahvipöytä katettuna tervetulomaljoineen. Jorman ja Helenan lisäksi paikalla oli Merimyyrän miehistö Eva ja Klasu. Kiitos vielä. Illalla lähdimme samalla porukalla ruokailemaan rantaravintolaan. Ilta oli viihtyisä ja onnistuimme navigoimaan takaisin omalle veneelle pimeällä lahdella.

14.4.2009 Tiistai. Kohti St. Barts´ia.

Lähdimme taas liikkeelle auringon noustessa. Meillä olisi edessä lähes 50 Nm purjehdus St Bartsin pohjoisosassa sijaitsevaan Anse du Colombier – lahteen. Lahti oli luonnonsuojelualuetta. Sinne saa kiinnittyä poijuihin. Jorma suositteli paikkaa. Siellä näkyisi snorklatessa mm kilpikonnia ja kookkaita kaloja.

Ajoimme ensin koneella St Kitts ja Neviksen välisestä aukosta Kittsin itäpuolelle. Nostimme siellä purjeet. Tuuli tuli sivulta ja oli 8 – 10 m/s. Aallokko ei haitannut etenemistä, joka oli vauhdikasta. Nopeus laski harvoin alle 8 solmun matkan aikana. Ohitimme St Bartsin länsipuolelta ja katselimme satama-alueella olevien aluksia. Purjealukset ja jahdit olivat kookkaita. AIS –tietojen perusteella lähes 200 jalkaan asti.

Seitsemän tunnin matkanteon jälkeen kiinnityimme yhteen lahdella olleista poijuista. Sijainti 17N55,5 062W52,2. Paikan poijut olivat lähes kaikki varatut. Veneitä oli parisen kymmentä. Ruokailtuamme kävin uimassa. Veneen alla oli kookkaita puolitoistametrisiä kaloja 10 – 15. Ne uivat kölimme ympärillä ja kurkistelivat minua. Seppo bongaili kilpikonnia ensin veneen kannelta ja lähti siten snorklailemaan lahdelle. Hän näki useita kilpikonnia ja muiden kalojen mukana erittäin suuren körilään. Kalalla oli pituutta parisen metriä ja pään kohdalla korkeus puolisen metriä. Leveyttäkin oli reippaasti. He olivat tuijotelleet toisiaan aikansa ja kala lopulta väistyi uimalla pois.

Taaksemme tuli suuri purjealus. Näimme AIS tietojen perusteella sen pituuden 152 jalkaa. Alus oli mahtava. Miehistö puuhaili kannella. Isäntä ja vieraat luultavasti viihtyivät sisätiloissa lounastamassa. Alus viipyi pari tuntia paikallaan ja poistui.

Me nukuimme yömme hyvin ja rauhallisesti.

13.4.2009 Maanantai ( II pääsiäissunnuntai ). Tutustuminen Nevikseen.

Aamulla lähdimme uudella innolla rantaan hoitamaan maahan sisään kirjautumista. Täällä oli edessä taas monivaiheinen kolmen toimiston malli. Maahantuloviranomaisena toimi poliisi ja sitä varten piti marssia muutamia satoja metrejä kaupungin poliisitalolle. Poliisitalolla kiinnityi huomiomme seinällä oleviin lukuisiin valokuvin varustettuihin etsintäkuulutuksiin Kaikki toimistot kierrettyämme palasimme lähtöruutuun. Sieltä saimme onneksi maasta poistumispaperin saman tien. Voisimme lähteä huomenaamuna varhain ilman uutta virastokierrosta. Ajoimme tämän jälkeen takaisin veneelle ja keitimme kahvit.

Aminoffin Pentin mukaan Neviksen saari on parhainta perinteistä Karibiaa. Olimme kiinnostuneet ja päätimme lähteä ensin kaupungille reippaalle kävelykierrokselle. Satama-alueella olimme lukuisten taksinkuljettajien kiinnostuksen kohteena. Ehdotuksia tuli monelta suunnalta. 3,5 tunnin koko saaren kierros maksaisi 75 USD. Meistä se oli liian paljon.

Kävelimme kaupungin rantaa ja katuja laajalti. Siisteys ei vaikuttanut olevan tärkein argumentti. Asumukset ja liikkeet toimivat monesti hyvin vaatimattomissa tiloissa. Rakennukset eivät olleet useinkaan viime vuosikymmeneltä, pikemminkin edelliseltä tai sitä edelliseltä vuosisadalta. Iästään ja rähjäisestä kunnostaan huolimatta ne olivat viehättäviä.

Käveltyämme aikamme päätimme neuvotella lyhyemmästä taksiajelusta. Päädyimme vanhemman herrasmiehen kyytiin 2,5 tuntia 50 USD. Kuljettaja esitteli ensin kaupungin. Hänellä oli ymmärtääksemme hyvät tiedot paikallisista kuuluisuuksista ja heidän edesottamuksistaan. Nämä entisajan suurmiehet liittyivät englannin historiaan. Me emme heitä kovin hyvin tunteneet, mutta yritimme seurata selvityksiä kunnioittavaan sävyyn.

Kaupungin ulkopuolelle lähdettäessä oli ensimmäisenä Karibian alueen vanhin hotelli, joka oli rakennettu orjakaupan ja sokeriplantaasien ympärille toimineiden liikemiesten käyttöön. Hotellia oltiin nyt saneeraamassa. Hotellin läheisyydessä oli kuuma rikkipitoinen lähde. Paikalla on harrastettu kylpylätoimintaa.

Muina kohteina oli mm kolme entisajan sokeritehdasta, jota oli muutettu hotelleiksi. Kohteissa oli vanhoja laitteita ja rakennuksia, joissa orjat työskentelivät tai asuivat. Orjien kohtalo oli täällä siihen aikaan armoton.

Yhdessä hotelliksi muutetussa tehtaassa oli vieraillut prinsessa Diana poikiensa kanssa -90 luvun alussa.

Kiertoajelu oli antoisa ja mielenkiintoinen. Olimme siihen tyytyväisiä. Jäimme vielä satama-alueelle nauttimaan yhden oluen ennen veneelle siirtymistä. Siirtymistämme vauhditti penkillä istunut oudon näköinen kaveri. Hän kaivoi selkäpuolelta vyönsä alta isohkon puukon ja alkoi sen avulla silpomaan muovipulloja. Emme halunneet seuraavaksi kohteeksi. Huomenna lähdemme eteenpäin Xian Jorman suosittelemaan paikkaan St Bartsilla.