Aamulla herätessämme huomasimme tuulen edelleen voimistuneen ja voimakkaan sateen jatkuvan. Totesimme tehneemme oikean päätöksen jatkamalla eilen matkaa tänne. Ilmoittautuessani satamakonttorissa meille osoitettiin parempi paikka. Saimme kylkipaikan suojaisesta osasta satama-allasta. Satamakonttorin eteisessä tapasin kaksi suomea puhuvaa miestä. He osoittautuivat raumalaisen s/y Immigrantin miehistöksi. Jatta ja Kari olivat Raumalaisina tunnistaneet kotikaupunkinsa veneen laiturissa jo aamulla. Jatta pesi koneellisen pyykkiä. Immigrantin päällikkö Kalle Saarinen tuli vierailulle Meritähteen. Vaihdettiin matkakokemuksia. Kalle kertoi, että Cherbour´issa olisi Immigrantin miehistön vaihto ja uusia gasteja kaivattaisiin. Kari oli kiinnostunut, mutta ei halunnut lähteä niin pian uudelle matkalle. Teimme Kallen kanssa kaupat Meritähden matkassa olleesta satelliittipuhelimesta. Kauppaan sisältyi Itämeren eteläosien merikarttojen lainaaminen Meritähteen. Illalla vierailimme Immigrantissa ja jatkoimme matkakokemusten vaihtoa.
Aamuyöllä auringon nousun aikaan kuulimme VHF :ltä MAYDAY DELAY viestin paikalliselta radioasemalta. Ymmärsimme, että viestin lähettänyt purjevene oli menettänyt peräsimensä ja oli ohjauskyvytön. Viestissä annettiin oletettu sijainti ja kaikkia lähistöllä liikkuvia pyydettiin tarkkailemaan vaikeuksissa olevaa venettä.
Kuulin helikopterin äänen ja näin sen taivaalla. Se lähestyi ulkomereltä päin tehden laajan kaarroksen ja suuntasin sitten kohden meitä. Kopteri laskeutui matalalle ja tuli erittäin lähelle. Se pörräsi lähietäisyydellä niin, että korvat särkivät. Kopterista avattiin sivuovet ja sitä kautta meitä kuvattiin jonkin aikaa. Koneesta ei kutsuttu meitä radiolla. Luultavasti tapaus liittyi vaikeuksissa olleen purjeveneen etsintöihin. Kolmen tunnin kuluttua tuli MAYDAY FENEE ilmoitus. Vaikeuksissa ollut vene ilmoitettiin paikannetuksi ja että apu on matkalla.
Lähestyimme määräsatamaamme Borkumia. Se oli 10 Nm sivussa reitiltämme. Tuuli vaihteli 10 – 15 m/s ja kävi korkeimmillaan 17 m/s. Ennuste lupasi tuulen voimistuvan illalla ja jatkuvan voimakkaana kaksi päivää. Päätimme suunnata Borkumin sijasta suoraan Cuxhaveniin. Siellä olisimme Kielin kanavan suulla ja voisimme lähteä eteenpäin kovemmallakin kelillä.
Muutimme kurssin ulommas merelle. Jouduimme avittamaan menoa koneella parin tunnin ajan. Sen jälkeen pääsimme muuttamaan kurssin niin, että pystyimme jälleen purjehtimaan. Koko matkan Amsterdamin edustalta Elben suulle rannikko on erittäin matalaa ja väylät kulkevat etäällä rannasta.
Elben suistolla liikenne kasvoi. Väylä oli merkattu hyvin ja sitä ruopattiin koko ajan. Lähestyessämme Cuxhavenia tuuli nousi ja sade alkoi. Pimeys ehti laskeutua ennen kuin ehdimme satamaan. Oli jälleen hankala ajaa satama-altaaseen erilaisten valojen peilatessa ja häikäistessä näkyvyyttä. Onnistuimme kiinnittymään yhden laiturin päähän. Tuuli ja altaaseen sisään tulevat mainingit tekivät yön levottomaksi, mutta se ei juuri häirinnyt unta.
Aamulla otimme säätiedot. Niiden mukaan tuulet voimistuisivat seuraavan päivän iltapäivällä ja olisivat vastaiset. Sovimme, että jos ennuste ei muutu iltapäivällä, niin varaudumme lähtemään merelle alkuillasta. Jatta ja Kari halusivat vielä mennä jatkamaan Amsterdamin kierrostaan, mutta minä jäin huoltamaan venettä ja valmistelemaan sitä merelle lähtöä varten. Tankkasin veneeseen polttoainetta kahdesta kanisterista 40 litraa ja vaihdoin 3 kg BlueGas – kaasupullojen tilalle 11 kg pullot. Tuuli oli kohtalainen ja sai aikaan melkoisen konsertin veneiden mastoissa vinguttaen ja läpsyttäen vaijereita ja köysiä. Jatta ja Kari palasivat kaupunkikierrokseltaan. Sääennuste ei ollut muuttunut. Teimme päätöksen lähteä merelle yötä vasten. Tavoitteenamme olisi saksan rannikolla Borkumin satama. Köydet irrotimme 15.25. Ajoimme ulos sataman pääaltaasta samaan aikaan keskikokoisen tankkerin kanssa. Tuuli puhalsi mukavasti ja antoi meille 8 – 9 solmun nopeuden. Aluksi ohitimme suuren tuulivoimalapuiston. Tuulimyllyjä oli satakunta suorissa riveissä. Ennen pimeän tuloa kohtasimme kalastusaluksen. Ohitimme sen perän kautta melko läheltä. Huomasimme, että se oli kelannut perässä vetämänsä nuotan näköisen pyydyksen aivan kiinni omaan ahteriinsa. Ohituksemme jälkeen se laskettiin mereen. Lähtiessämme tuuli oli 7 m/s, mutta voimistui koko ajan aina 15 m/s asti.
Lähestyessämme aamuyöllä Ijmuidenia ohitimme öljyn / kaasunporaustorneja. Päivän valjetessa olimme jo Hollannin rannikon läheisyydessä näköetäisyydellä rantaan. Satama oli suuri ja aallonmurtajien sisään ajoivat myös Amsterdamin satamiin suuntaavat laivat.
Löysimme huvivenesataman ja sieltä laituripaikan pienen etsiskelyn jälkeen. Perillä olimme 09.30. Legin pituus oli tripin mukaan 134 Nm, Aika 25 tuntia, josta moottorilla 15 h. Xia ja Jorma olivat jo ehtineet satamaan. Jorma oli saattelemassa gastiaan lentokentälle.
Sataman palvelut olivat erinomaiset. Peseytymis- ym tilat olivat ok. Suihkussa riitti lämmintä vettä. Aamupuurot syötiin hieman normaalia myöhemmin. Saatuamme veneen ja itsemme kuntoon suuntasimme Amsterdamin keskustaan. Sinne oli bussiyhteys satamasta. Matka kesti tunnin ja reitti kulki osittain mereltä kaupungin keskustaan johtavan kanavan vierellä. Reitin varrella oli runsaasti tuulimyllyjä. Ne olivat nykyaikaisia sähköntuotantoon tarkoitettuja. Siipien pituus useita kymmeniä metrejä. Ne pyörittävät yläilmoissa olevaa bussin kokoista ”dynamoa”. Niitä on kaupungin ja sataman välillä kymmeniä, mahdollisesti satoja. Kanavan viertä bussilla ajaessa oli hämmentävää nähdä kanavassa oleva valtamerialus. Sen nähdäkseen joutui katsomaan ylöspäin. Kanavan veden pinta oli paljon tien pintaa korkeammalla.
Saavuimme lopulta keskustaan. Olimme jo puolimatkassa hyppäämässä bussista ulos. Kuljettaja onneksi pelasti tilanteen kysymällä, että emmekö tulekaan perille asti. Päätepysäkillä tuli uusi ongelma. Missä me olemme. Kukaan ei osannut näyttää turistikartaltamme, minne olemme tulleet. Lopulta tämäkin ongelma ratkesi ja uskoimme, että osaamme ”navigoida” kaupungilta takaisin.
Kaupunki oli keväisen vehreä ja suurkaupungin tavoin täynnä elämää. Kiertelimme kanavan reunoja. Polkupyöriä, kahviloita ja baareja oli runsaasti. Monen hämärän kuppilan edustalla oli outo imelä tuoksu. Mieleen tuli että niissä poltellaan muutakin kuin kevyt savukkeita. Amsterdamin kierros ei ole mitään, ellei tutustuta punaisten lyhtyjen alueeseen. Kiertelimme alueella. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta useissa ikkunoissa oli esittely alkanut – varsinainen mannekiini esitys.
Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Ravintola oli korkeatasoinen ja laskukin osoittautui olevan sen mukainen. Jatkoimme vielä kaupunkikierrosta. Seurasimme mm eräällä aukiolla jalkapallo-ottelua pehmeällä hiekkapohjalla. Aukiolle oli tuotu pehmeää hiekkaa ja aidatulla alueella oli menossa kova ottelu. Ymmärsimme, että joukkueissa oli paikallisten seurojen senioripelaajia.
Päätettyämme lähteä takaisin veneelle löysimme bussipysäkille yllättävän hyvin. Olimme valmiina odottamassa 10 min ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Bussi tuli parin minuutin kuluttua ja lähti samantien ennen aikatauluun merkittyä aikaa. Onneksi hyppäsimme mukaan. Meille jäi sellainen vaikutelma, että pysäkin aikataulu on ohjeellinen ja siitä voi poiketa hieman kumpaankin suuntaan.
Veneellä nautimme vielä iltateet ja pienen drinkin Kari mielijuomasta salmiakinmakuisesta tummasta siirappimaisesta yskänlääkkeestä.
Aloitimme päivän normaalisti aamiaisella ja suihkulla. Tämän jälkeen siirryimme polttoainelaituriin tankkaamaan. Tankkasimme 89,24 l dieseliä. Hinta 95,49 €. Kello 08.30 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan kohti Amsterdamin edustalla olevaa Ijmudenin satamaa. Tarkoitus oli jatkaa suoraan kanaaliin, mutta kartassa ei ollut viitoitettua reittiä matalikkojen läpi. Päätimme ajaa tuloväylää takaisin 10 mailia ja kääntää sitten kanaaliin. Tämän ensimmäisen 10 mailia jouduimme ajamaan koneella vastatuuleen. Päästyämme kääntymään ensin kohti pohjoista ja sitten koilliseen purjeet vetivät vauhdikkaasti sivu- ja takamyötäisessä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Jatta ja Kari saivat ensimmäisen kerran tällä matkalla nauttia vauhdikkaasta purjehduksesta. Liikenne kanaalissa oli vilkasta. Matkalla sivuutimme kaksi ”laivaparkkia”. Niissä oli suuri määrä toimettomia laivoja ankkurissa odottamassa rahtia. Toisessa ankkurointipaikassa oli yli sata laivaa. Tämä on yksi osoitus nykyisestä lamasta ja rahtien vähyydestä. Olemme paluumatkalla nähneet varmaankin muutaman sata ankkurissa olevaa alusta. Paljonkohan niitä on kaikkiaan maailmassa.
Aamiaisen jälkeen kävin kirjautumassa sisään satamaan ja sain koodit suihkuun ja muihin saniteettitiloihin. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Satama osoittautui kaikin puolin viihtyisäksi. Kielivaikeuksia oli hieman jo satamassa ja myöhemmin kaupungilla enemmän. Ranskalaiset eivät ole kovin aktiivisia englanninkielen harrastajia.
Kävimme suihkussa ja valmistauduimme visiitille kaupungille. Veneemme vieressä laiturilla oli pantupystyyn jonkinlaiset kekkerit. Tarjolla oli syötävää ja juotavaa. Väkeä kerääntyi paikalle runsaasti. Päätimme olla osallistumatta kemuihin, koska emme näyttäneet kuuluvan kohderyhmään.
Satamassa oli menossa myös jokin meripelastusharjoitus. Altaassa esiteltiin pelastuslautan laukaisua. Seurasin puuhaa hetken. Laukaisun kanssa oli suuria vaikeuksia. Pitkän työskentelyn jälkeen lautta saatiin laukeamaan ja se avautui oikeaan muotoon. Esitys oli varoittava esimerkki siitä miten laukaisun ei olisi pitänyt mennä. Luulen, että tositilanteessa myrskyävällä merellä lauttaa ei olisi saatu avattua lainkaan.
Teimme kävelylenkin kaupungille. Tutustuimme mm suureen kirkkoon ovien ollessa houkuttelevasti avoinna. Osuimme kirpputorille, joka oli pystytetty viikonvaihteen ajaksi. Sieltä löytyi kaikkea mahdollista rihkamaa, tarpeellisiakin tavaroita ja elintarvikkeita.
Minä päätin palata täältä takaisin veneelle. Jatta ja Kari jatkoivat vielä kierrostaan. Kari ilmestyi veneelle seuraavaksi. Jatta oli mennyt tutustumaan sataman yhteydessä olevaan sotamuseoon. Siellä oli II -maailmansodan maihinnousuun liittyviä juhlallisuuksia ja näyttely.
Illan vietimme veneellä keräten voimia seuraavaa legiä varten.
Yö kului rauhallisesti moottorilla ajellessa. Jatta tuli vuoroon kolmelta ja minä painuin nukkumaan. Päivä valkeni utuisena. Ohitimme Hastingsin voimalaitokset ja pian niiden jälkeen lähdimme ylittämään kanaalia. Suuntasimme Calaisin sijasta Dunkerque´n satamaan. Liikenne oli vilkasta. Kanaalin suuntaisen liikenteen lisäksi oli paljon poikittaista liikennettä Dower – Calais. Navigoimme muun liikenteen seassa onnistuneesti. Päästyämme ranskan rannikon läheisyyteen jouduimme toteamaan että vastassamme on sekä vastavirta ja vastainen tuuli. Yön pimeys oli myös laskeutumassa maiseman ylle. Etenimme loppumatkan 3 solmun nopeudella. Päästyämme sataman sisäänajoaukolle oli jo täysi pimeys ja merenkäynti oli noussut navakaksi. Ennen sisäänajoa varmistelin moneen kertaan, että olemme oikealla aukolla. Valomeri taustalla häiritsi varsinaisten navigoinnin avuksi tarkoitettujen valojen näkyvyyttä. Onnistuimme sisäänajossa ja löysimme huviveneille tarkoitetun altaan ja laiturit. Kiinnityimme ensin lähimpään vapaaseen paikkaan. Tutkittuamme muita vapaita paikkoja siirryimme vielä mielestämme paremmalle paikalle. Olimme perillä 22.30. Legi Cowes´ista kesti 26 tuntia ja siitä koneajoa 24,7 tuntia. Matka lokin mukaan oli 145 mailia. Nautimme iltadrinkit ja painuimme nukkumaan. Huomenna päivänvalossa katseltaisiin minne on tultu
Aamulla herätessämme huomasimme tuulen edelleen voimistuneen ja voimakkaan sateen jatkuvan. Totesimme tehneemme oikean päätöksen jatkamalla eilen matkaa tänne. Ilmoittautuessani satamakonttorissa meille osoitettiin parempi paikka. Saimme kylkipaikan suojaisesta osasta satama-allasta. Satamakonttorin eteisessä tapasin kaksi suomea puhuvaa miestä. He osoittautuivat raumalaisen s/y Immigrantin miehistöksi. Jatta ja Kari olivat Raumalaisina tunnistaneet kotikaupunkinsa veneen laiturissa jo aamulla.
satelliittipuhelimesta. Kauppaan sisältyi Itämeren eteläosien merikarttojen lainaaminen Meritähteen.
