Suurin osa Karibialta Eurooppaan palaavista veneistä poikkeaa matkalla Azorien saarilla. Pysähdyksen aikana on mahdollisuus miehistön vaihtoon, lepoon, sekä polttoaine ja muonatäydennykseen. Suosituin satama, jonne veneet suuntaavat on Faialin saarella sijaitseva Horta. Saaret ovat myös erittäin hieno tutustumiskohde. Viime vuosina turismi saarille on lisääntynyt merkittävästi.Wikipedia kertoo Azorien saarista seuraavaa:
”Azorit (port. Açores) on Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä. Se sijaitsee noin 1 500 kilometrin päässä Lissabonista ja noin 3 900 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikolta. Azorien yhdeksän tuliperäistä saarta levittäytyvät yli 600 kilometrin kokoiselle alueelle. Azoreilla, Picon saarella, sijaitsee Portugalin korkein vuori Pico, jonka huippu kohoaa 2 351 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Saarten asukasluku vuonna 2004 oli 241 269. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 64 500 ihmistä.
Faial on yksi Azorien saarista. Se sijaitsee Atlantilla lähimpänä naapurisaarenaan Pico. Faialin löysi vuonna 1427 Diogo de Silves, joka nimesi sen Insula de La Ventura nos Portulanosiksi. Saari sijaitsee Azorien keskiosassa ja sen pinta-ala on 172 km². Sen korkein kohta 1 043 merenpinnasta. Faialilla asuu 14 785 ihmistä (2003). Tärkein asutuskeskus on saaren kaakkoisosassa sijaitseva Horta.
Pico on yksi Azorien saarista. Se kuuluu Portugaliin ja siellä sijaitsee maan korkein kohta, Pico Alto eli Ponta de Pico (2 351 m).
Pico sijaitsee 17,5 kilometriä São Jorgesta etelään ja 7 kilometriä Faialista länteen. Sen pinta-ala on 447 km², mikä tekee sitä Azorien toiseksi suurimman saaren. Saaren suurimmat asutuskeskukset ovat pääkaupunki Madalenan lisäksi São Roque do Pico ja Lajes do Pico. Väkiluku on noin 15 000.
Picon viinitarhat ovat UNESCO:n maailmanperintöluettelossa.”
Maahantulomuodollisuudet olivat Portugalilaisittain perusteelliset ja byrokraattiset. Satamaviranomainen, maahantuloviranomainen ja tulli, sekä vielä uudelleen satamaviranomaisen puheille. Muodollisuuksista selvittiin ja meille osoitettiin satamapaikka toisen veneen kylkeen. Ennen veneen siirtämistä laituripaikalleen tankkasimme dieseliä. Sitä mahtui tankkiin 62 litraa.
Saatuamme veneen kiinnitettyä paikalleen painuimme suihkuun. Suihku osoittautui mainioksi. Kahden euron maksulla sai pyyhkeen ja saippuan palan. Lämmintä vettä riitti ja hyvän pukutilan ansiosta vaatteetkin pysyivät kuivina.
Aloitimme veneen siivouksen ja muonavaraston inventoinnin. Uuden miehistön energian avulla työt tuli suoritetuksi reippaasti. Järjestelimme majoituksen veneeseen niin, että molemmat miehistöt pystyivät majoittumaan siihen pariksi päiväksi.
Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan satamaan ja kaupunkiin. Illalliseksi päätimme nauttia pizzat. Ne osoittautuivat reilun kokoisiksi ja maukkaiksi. Ruokailun jälkeen minä olin valmis yöpuulle ja suuntasin suoraan veneelle. Toiset halusivat iltadrinkille Sports Cafeeseen. Sadekuuro yllätti matkalla ja he tulivat juoksujalkaa myös veneelle.
Lauantaina vuokrasimme auton. Sillä noudettiin ensin muonatäydennykset ja sitten lähdimme katsomaan Faial´in saarta. Suuntasimme ensin sammuneen tulivuoren kraatterin reunalle ihastelemaan valtavaa ”monttua”. Kraatteriin ja sen ympärille oli viitoitettu kävelyreittejä. Me tyydyimme autolla ajettaviin teihin. Kiersimme saarta vastapäivää. Saaren 
pohjoisosassa poikkesimme syömään hampurilaiset. Saaren länsiosassa oli tulivuori, jonka kraatterin reuna oli purkauksen yhteydessä valunut mereen. Paikka oli täynnä laavakiveä ja hiekkaa. Laavavirta oli tuhonnut asutusta ja niemellä olevan majakan perustukset olivat myös osittain tuhoutuneet. Majakka oli jäänyt pystyyn ja sen perustukset oli korjattu. Paikalle maan alle oli rakennettu hieno luontokeskuksen tapainen informaatiokeskus. Siellä oli tarjolla tietoa tulivuoresta ja niiden toiminnasta. Valitettavasti se sulki ovensa juuri kun ehdimme paikalle.
Illalla suuntasimme Peter´s Sport Cafe´seen ruokailemaan. Paikka on ollut avoinna pitkään ja sen hallinta on ollut samalla suvulla usean polven ajan. Paikka on veneilijöiden suosiossa. Siellä voit tavata muiden veneiden miehistöjä ja vaihtaa halutessasi kuulumia ja kokemuksia. Ravintolan seinät ja katto on verhoiltu venekuntien jättämillä lipuilla ja viireillä. Ruoka-annokset olivat maukkaat ja kookkaat.
Sunnuntaina lähdimme vierailulle läheiselle Pico´n saarelle. Hortan satamasta pääsi lautalla yli kahden tunnin välein. Lähdimme aamun ensimmäisellä lautalla ja palaisimme varhain iltapäivällä. Seppo lähtee kotimatkalle lentäen. Illalla Ponta Delgadaan ja huomenna maanantaina sieltä Finnairin lomalennolla suoraan Helsinkiin.
Saavuttuamme Picolle otimme neljän tunnin kiertoajelun taksilla. Hinta oli 20 euroa hengeltä. Saarella oli viiniviljelyksiä. Viljelykset olivat erikoisia koska istutusten suojaksi oli rakennettu n. 1,5 metrin korkuisia laavakiviaitoja. Aidat oli monessa paikassa tehty niin tiheäksi labyrintiksi, että sisätila oli vain vajaa aari.
Kiersimme saaren myötäpäivää. Pohjoisrannalla saimme tutustua erikoiseen aaltovoimalaan. Pohjoisesta tulevat aallot ja mainingit ohjattiin tunneliin. Tunnelin täyttyessä vedellä, siellä ollut ilma poistui ulos kanava-aukkoa myöten. Kanavaan oli sijoitettu tuuliturbiini, jonka ilmavirta sai pyörimään. Poistuessaan ilma meni poistokanavaa pitkin ja palatessaan paluukanavaa pitkin. Kanavissa virtaukset saivat turbiinin pyörimään ja se taas pyöritti generaattoria. Sähkötehoa saatiin maksimissaan 400 KW. 
Jatkuvateho valvonnan alla oli tällä hetkellä 60 KW. Laitteistoa kehitettiin mm Portugalin teknisen korkeakoulun avustuksella. Oppilaat Lissabonista olivat tekemässä mittauksia ja kehittämässä ohjaukseen tarvittavaa ohjelmistoa. Olimme kaikki vaikuttuneita valtavasta merenkäynnistä ja voimalasta. Samalla paikalla oli myös viinin maistajaiset. Se tarkoittaa normaalisti paikallisten viinien myyntiä. Turistit on helpompi houkutella sisään kun puhutaan maistajaisista. Muutaman pullo paikallista tarttui meillekin mukaan.
Saaren itäosassa tutustuimme valaanpyyntikeskukseen. Keskus oli museona, koska valaita ei enää pyydetty laajasti. Loppumatkalla näimme mm laavakivestä rakennetun vapaa-ajan asuntoalueen. Picon huipulle emme ajan puutteen vuoksi pyrkineet, mutta maisemat olivat vaikuttavat
hieman alempaakin katsellen. Palasimme lautalla Hortaan hyvissä ajoin, että Seppo pääsisi lähtemään kiireettä kotimatkalle.
Olimme päättäneet lähteä liikkeelle kohti englantia tiistaiaamuna. Maanantai-iltana säätiedotusten perusteella päätimme, että emme poikkeaisi matkalla Terceira´n saarelle. Tämä oli pettymys, mutta luvassa olleiden säiden perusteella poikkeaminen ei olisi ollut järkevää. Maanantaipäivän käytimme lähdön valmisteluun.
Tullessamme saimme paikan veneellemme suurehkon kaksimastoisen iäkkään purjeveneen edestä. Toisena päivänä veneellä kävi kova kuhina. Viranomaisia oli runsaasti ja lopuksi vene hinattiin pois sataman toiseen osaan viranomaislaituriin. Maanantai-iltana ollessamme ruokailemassa huomasimme lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, että asianomaisesta veneestä oli löydetty 150 kg kokaiinia. Vene oli ilmoituksensa mukaan matkalla Kanarian saarille.
Tiistaiaamu aukesi tuulisena ja sateisena. Sää ei estänyt meitä lähtemästä matkaan, ei edes suoraan menosuunnasta puhaltanut navakka tuuli. Irrotimme köydet klo 07.00 UTC ja edessä olisi lähes 10 päivän purjehdus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti