19. kesäkuuta 2008

Päivä Söderköpingissä

On torstaipäivä ja juhannuksen aatonaatto. Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet pysyä paikallamme Söderköpingissä. Näin jokaisella oli tilaisuus nukkua halunsa mukaan. Aamiaisen jälkeen suoritimme tehtäväjaon. Markun ja Kallen tehtäväksi tuli täyttää kaksi tyhjää lepuuttajaa. Pojat ryhtyivät tarmokkaasti töihin ja lähtivät tyhjät, mutta kuitenkin uudet Biltemasta hankitut, lepuuttajat kainalossa ilman hankintamatkalle. Suurikokoinen tyhjä lepuuttaja raavaan merimiehen kainalossa näytti lähinnä suurehkolta banaanilta. Tavoitteena oli ensisijaisesti löytää adapteri, joka auttaisi täyttämään lepuuttajat mukana olevalla pumpulla.
Tehtävän vaikeusaste oli ilmeisen korkea kun adapteria, ilmaa, eikä edes miehistöä alkanut kuulua. Lopulta miehet saapuivat ansiokkaasti lepuuttajat pulleina hyvissä voimin ja iloisella mielellä. Kaupunkia oli kierretty laajalti. Koko ruotsinkielen sanavarasto oli otettu käyttöön. Heitä oli ystävällisesti ohjailtu laajalti pitkin kaupunkia eri kohteisiin. Kuumana päivänä oli välillä hengähdetty terasseilla, joita oli katujen varsilla runsaasti. Viimeisessä kohteessa oli onnistanut. Samalla onnistui hankkia myös ruotsinlippu kohteliaisuuslipuksi. Vanha oli hukkunut jonnekin runsaiden varusteiden sekaan. Jouduimme valitettavasti tekemään maihinnousun ruotsiin ilman tätä huomaavaisuutta.
Hupaisaa oli, että ongelmat ratkesivat paikassa, joka osoittautui olevan 25m päässä Meritähden keulaköyden kiinnityspisteestä. Tästä huomaa kuinka tärkeää on suunnan valinta jonnekin lähdettäessä. Tosin plus – puolelle voi lisätä perusteellisen kaupunkiin tutustumisen. Ilma maksoi 25 Skr ja se tuntui ostajan kannalta korkealta. Jälkeenpäin on pohdittu, että voisiko sen palauttaa ja saada rahat takaisin. Ylläksen Tunturijärvelläkin mehuaseman seinässä lukee että ”ilman saa ilman” vaikka muut palvelut ovat kohtalaisesti hinnoiteltu.
Söderköpingissä on sellainen erikoisuus kuin viljavarasto, joka on muutettu kerrostaloksi. Tämä on ollut laatuaan ensimmäinen Ruotsin maalla. Kansivahtimme sai asiasta perusteellisen selvityksen eräältä ruotsinsuomalaisrouvalta, joka oli asunut ”siilossa” sen valmistumisesta lähtien. Tarinaa olisi ilmeisesti ollut vielä muidenkin kuultavaksi, mutta rouvan ruotsalainen aviomies ilmestyi parin tunnin kuluttua paikalle hoputtaen eteenpäin. Tässähän olisi hyvä idea Loimaalle, mikäli meidän omia siilojamme ei enää tarvita alkuperäiseen tarkoitukseensa. Valojahan sinne jo ollaan hankkimassa.
Kanavalla etenemisen edellytyksenä oli odottaa sillan aukeamista kello 09.00 paikallista aikaa seuraavana aamuna. Sataman ollessa viimeistä paikkaa myöten täynnä, emme osanneet arvioida, millainen ryntäys sillalle syntyy aamulla. Olisi masentavaa jäädä jonossa sijalle 23 tai jotain sellaista. Tämän johdosta laadimme taktiikan, että siirrymme kohta herättyämme sillan edustalle jonottamaan ja nautimme aamiaisen siellä. Näissä tunnelmissa päätettiin päivä.

Ei kommentteja: