10. kesäkuuta 2008

Matkan valmistelut


Purjehdusmatkan valmistelut oli aloitettu vuonna 2005 uuden veneen hankinnalla. Päätöstä asiasta ei ollut, mutta haave eli. Välillä tavoite oli kirkkaammin mielessä ja välillä asia oli taka-alalla. Venettä varusteltiin kuitenkin voimaperäisesti ja yritin saada kerättyä asiaan liittyvää tietoa lähes kokopäivätoimisesti. Valmisteluun kuului tietojen ja taitojen kartuttaminen ja itse veneen varustelu.
Näissä asioissa sain kiitettävästi apua monilta henkilöiltä. Erityisesti haluaisin mainita Suomen Valtameripurjehtijat ry sihteerin, joka väsymättä vastaili kysymyksiin, Duon ja Navigateurin kipparit, radioliikenneasioissa auttoivat Kale ja Jaakko. Kotisataman isäntä Eerikki auttoi myös monella tavalla.
Valmisteluihin liittyen suoritin erilaisia kursseja lukuisan määrän ja sain monenmoisia kortteja, lupia ja ”titteleitä”. Kaksi purjehduskurssia, rannikko- ja saaristolaivurikurssit, Cevni – tentti, radioamatööritutkinto, SRC – ja LRC radioaseman hoitajan lupakirjat, sukelluskurssi ym.ym solmukursseja unohtamatta. Purjehduskokemusta hankittiin ensimmäisenä kesänä käymällä Kustavista Maarianhaminassa ja Kaskisissa. Seuraavina vuosina kävimme Visbyssä, Tukholmassa, Pietarissa, Tallinnassa, Haapsalussa ja Saimaalla Savonlinnassa. Muutaman kerran olimme liikkeellä kelillä, jolloin kokeneet viisaat olisivat jääneet satamaan.
Päätös lähtemisestä matkalle syntyi lopullisesti Helsingin venenäyttelyn aikoihin kun ilmoitin veneeni Meritähden ARC2008 kilpailuun Las Palmasista St Lucialle Karibialle. Tämä antoi uutta pontta lähtövalmisteluille. Miehistön kokoaminen oli oma haasteensa, koska halusin että mukana olisi vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Purjehdusharrastukseni on vain viiden vuoden pituinen ja olen asunut suurimman osan elämästäni Loimaalla, joukosta ei helposti löytynyt kokeneita ja innokkaita purjehtijoita, joilla olisi ollut halu ja mahdollisuus lähteä mukaan.
Mukava porukka kuitenkin löytyi. Uskon taitoakin olevan sopivasti eri etapeille. Valmisteluissa sain talkooapua silloin kun sitä tarvitsin ja pystyin käyttämään. Itseni valmistelut sitoivat täysin viimeisten kuukausien ajan. Siitä huolimatta lähtöpäivän lähestyessä tuli mieleen, että olisipa aloittanut vaikka pari päivää aikaisemmin. No vanha sanontahan on, että ellei viime tippaa olisi keksitty, olisi monta asiaa jäänyt toteutumatta.

Ei kommentteja: