19.08.2008 tiistai

Herätys oli kello 01.30 LMT ( Local Mean Time ). Kävin ulkona, siellä satoi ja oli pimeää. Ei tuntunut houkuttelevalta eikä turvalliselta lähteä kapeaan ulosajoränniin sillä kelillä. Reitillä oli valopoijuja, mutta riski sekoittaa ne taustan muihin valoihin oli mielestäni liian suuri. Päätimme odotella päivän valkenemista.
Seitsemän aikaan päivä oli valjennut ja sade lakannut – vesikin oli laskenut, eikä ulosajoa enää suositeltu. Irrotimme kuitenkin köydet 07.15 ja lähdimme yrittämään, emme malttaneet odotella.
Puolen tunnin ajon jälkeen totuus selvisi, ohjeita olisi pitänyt noudattaa jos olisi halunnut edetä merelle. Juutuimme hiekkasärkkään ja olimme siinä kuin västäräkki vasta tervatulla katolla, ei kulkenut eteen eikä taakse. Varmuudella pääsisimme jatkamaan 2 tunnin kuluttua. Laskimme ankkurin ja keitimme kahvit. Katoimme aamukahvit istuinkaukalon pöydälle ja yritimme olla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Saimme kuitenkin kiusallisen häirikön. Paikallinen lintubongari oli huomannut meidät ja suuntaili kauko-objektiiviaan meitä kohti rannalta muutaman kymmenen metrin päästä. Ensin tuli mieleen, että pitää mennä ja heittää kamera mereen, mutta uinti / kahluumatka oli pitkähkö ja vaihdoimme strategiaa – päätimme poseerata kuvaajalle kahvimukeinemme ja se taisi tehota, koska hän lähti katselemaan mielenkiintoisempia kohteita.
Vesi nousi hitaasti mutta varmasti ja hieman ennen kymmentä nostimme ankkurin ja lähdimme hitaasti syvyysmittaria seuraten etenemään kohti avomerta, jonne päästiinkin tällä yrityksellä. Tuuli oli virinnyt kivasti ja nostimme purjeet aurinkoisella merellä päästen mukavaan 7 solmun vauhtiin.
Ohitimme Dublinin edustan niemen ja suuntasimme etelään kohti Irlannin kaakkoisnurkkaa. Samaan suuntaan matkasi kaksi muutakin venettä. Ohitimme toisen ja saavutimme melkein toisenkin. Tämä piristyi kuitenkin, eikä päästänyt meitä ohitse. Kippari kierteli erilaisia virtapaikkoja taitavasti saaden niistä hyötyä, meidän purjehtiessa suoralla kurssilla. Illalla auringon laskiessa 10 tunnin purjehduksen jälkeen olimme jo 5 mailia perässä.
Puolen yön aikaan olimme ohittamassa kaakkoiskärkeä ja Tuskar Rockia. Se olikin meille tuskainen. Ajoimme kuin miinaan 2,5 solmun vastavirtaan ja ymmärsimme nyt, miksi kaveri oli kiertänyt kaukaa ulkokautta. Vuorokauden vaihtuessa jatkoimme samalla kurssilla ulos ulkomerelle.