

Ukonilman ja sateen rauettua lähdimme tutustumaan sataman yhteydessä olleeseen linnakkeeseen. Linnake oli hieno taidonnäyte oman aikansa kivirakentamisesta. Linnake on tehty puolustautumista varten ja kaikesta ymmärsi, että hyökkääjän piti olla vahva ja taitava mikäli aikoi edetä viimeiselle sisäpihalle. Tykit olivat vielä paikallaan, mutta tuskin ampumakunnossa. Valmistusvuosi oli 1852.
Kävin hakemassa langonkiasennuksen viimeistelyyn kaksi 5m köydenpätkää ja pienen pikalukon. Yritin myös ostaa juomavesitankkiin laitettavia desifiointitabletteja, mutta en onnistunut löytämään. Kyselin ruotsalaisveneeltä käyttävätkö he jotain omissa vesitankeissaan ja kertoivat, että eivät käytä, mutta eivät ole enää juoneet tankkivettä, mutta käyttävät ruuanlaittoon. Se oli uskottavaa, ainakin isännän lasissa tuntui olevan useimmiten wiskiä.
Tunsin itseni väsyneeksi ja otin parin tunnin torkut iltapäivän kuluksi. Suomesta saamani kova antibioottikuuri ilmeisesti väsyttää kun olen tuntenut itseni väsyneeksi useana päivänä. Voihan se olla, että elimistö opettelee paikallisille tavoille ja haluaa siestaa.
Riitta ja Matti kävivät etsimässä kalakauppaa. He löysivät sellaisen, mutta eivät uskaltaneet ostaa kalaa. He päätyivät ostamaan illalliselle espanjalaista voimakkaasti maustettua lihaisaa makkaraa, erittäin maukasta ja tukevaa. Suomalaisesta tarjouksessa olevasta herkku grillimakkarasta jää pannulla usein jäljelle vain vetinen kuori ja rasvaa pannun pohjalle, tämä ei käyttäytynyt samalla tavalla. Illallisen jälkeen Riitta ja Matti keittivät vielä iltakahvit, mutta minä painuin pehkuihin ilman kahvia.
Aamulla on tarkoitus lähteä eteenpäin kohti Portoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti