Satamasta ajettiin ulos varovasti yrittäen erottaa loistot ja muut kaupungin valot toisistaan. Styyrpuurin puolella näkyi jonkin aikaa samaan suuntaan ajavan purjeveneen kulkuvalot, ne katosivat kuitenkin näköpiiristä ennen kuin tulimme avomerelle. Nostimme purjeet kun pääsimme väljemmille vesille noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä. 
Yöpurjehdus eteni rivakasti suunnitelman mukaan 5 – 6 solmua tuuli takaa 5 – 7 m/s. Aamun valjetessa ohitimme uloimmat Stavangerin edustan saaret ja samalla alkoi tuuli ja mainingit voimistua. Tuuli tuli takaa ja mainingit viistosti styyrpuurin puolelta takaa. Edellisten johdosta aamupuuroin keitto hankaloitui ja Marjatta luopui aamiaisen laitosta. Lassi jatkoi puuron ja teeveden keittoa keikkuvissa olosuhteissa yrittäen varjella aikaansaannoksien pysymistä kattiloissa. Aamupalan valmistettiin ja tarjoiltiin olosuhteista johtuen yhdelle kerrallaan ulkokannella. Merenkäynti oli saanut aikaan sen, että kaikki eivät sitä enää kaivanneetkaan. Jaakko nautti aamiaisen urheasti, mutta joutui puolen tunnin kuluttua antamaan periksi ja luopumaan Elovena annoksestaan ja se päätyi tyylikkäästi Pohjanmeren turskien ruuaksi.
Tuulen edelleen voimistuessa yritimme pienentää rullattavaa genuaa menon tasaamiseksi. Rullauslaite ei kuitenkaan suostunut toimimaan ja edessä oli matka keulalle selvittämään tilannetta. Jari lähti kontaten, elämän lankoihin vahvasti kiinnitettynä lähestymään kantta pitkin veneen keulaa yrittäen pysytellä vauhdissa mukana. Keulalle päästyä selvisi, että jostain syystä rullausköysi oli kiertynyt väärin rullalaitteen ympärille. Köysi saatiin vapautettua vetämällä se kokonaan rullalaitteelle keulaan ja uudelleen takaisin istumalaatikkoon. Syy, miksi näin oli käynyt, jäi sillä kerralla epäselväksi. Jälkeenpäin saamamme tiedon mukaan aallokko oli 4 – 5 m korkuista, onneksi pidempää kuin Itämerellä yleensä.
Matkaa jatkettiin voimistuneessa tuulessa ja merenkäynnissä. Marita oli varautunut merisairauteen liimaamalla laastarin korvan taakse. Liekö laastari ollut väärä tyyppiä tai jostain muusta syystä merisairaus voitti ja piti hänet sängyssä ämpäri vierellään koko lopun matkan Lervikin satamaan asti. Purjeita rullattiin sisään menon tasaamiseksi. Illalla tuuli vaimeni, mutta kohtalainen maininki muistutti meren voimasta pitäen meidät liikkeessä. Samaan aikaan olimme tulleet öljynporausalueelle. Norjalaisten poraustornin ohitimme 15 mailin etäisyydeltä ja näimme sen vain lähinnä tutkassa, mutta siirryttyämme englantilaisten alueelle olimme suoraan törmäyskurssilla heidän mahtavan valaistun poraustornirakennelmansa kanssa. Päätimme väistää ja kiertää rakennelma runsaan mailin etäisyydeltä. Polttoainetankitkin oli juuri täytetty. Ei ollut tarvetta tiedustella olisiko heillä ollut suoramyyntipistettä. Karttaan oli merkitty, että tuommoista rakennelmaa ei saa ohittaa 500 m lähempää. Minkähänlainen operaatio olisi käynnistynyt jos olisi ajanut viereen?
Aamuyön tunteina meno rauhoittui ja osa miehistöstä nukkui ulkona ja yksitellen kävimme torkahtamassa sisätiloissa. Aamupäivällä 10 aikoihin matkaa ollessa jäljellä 30 mailia oli tuuli tyyntynyt niin, että vauhtimme oli vain 2 – 3 solmua. 2 – 3 m maininki läiskytteli purjeita ikävästi. Päätimme käynnistää koneen ja ajaa 5 solmun nopeutta Lervikin satamaan. Sinne saavuimme 16.30. legin pituudeksi tuli ennakoidusti 217 Nm ja aika-arvio 40h toteutui tarkkaan.Lervikin satama-altaista toinen oli täynnä, mutta toiselta puolelta löytyi mainio kylkikiinnityspaikka. Olo oli väsynyt, mutta muuten rehvakkaan puoleinen olimmehan ylittäneet Pohjanmeren meille haasteellisissa oloissa.
Satamakonttorin ystävällistä henkilökuntaa piti valistaa suomen jäsenyydestä EU :ssa ja kuulumisesta Shengen – maihin - näin saatiin täytettävien lomakkeiden ja plankettien määrää pudotettua oleellisesti. Täällä jouduimme ensimmäisen kerran tekemisiin vuoroveden kanssa, mutta laituri oli onneksi ponttonilaituri. Satamassa oli norjalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja englantilaisia veneitä, sekä meidän veneemme suomesta.
Suihkutilat oli järjestetty niin, että saimme panttia vastaan avaimen paikallisen pursiseuran tiloihin. Siellä 2 :lla punnan kolikolla sai lämmintä vettä suihkuun 15 min ajan. Tilat olivat viihtyisät ja monipuoliset pursiseuran tarpeita palvelevat mm oma baari, joka avattiin klo 19. Siellä Meritähdenkin miehistö virkistäytyi useampaan otteeseen. Illallisen jälkeen uni otti voiton yksitellen jokaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti