22.10.2008 keskiviikko. Tutustuminen Teneriffaan.

Otimme aamulla hyvissä ajoin uuden startin kohti Teide – vuorta. Matkalla poikkesimme hakemaan pesulasta sinne eilen jättämämme pyykit. Saimme ne puhtaina, mankeloituina ja viikattuina yli 20 kg hinta 29 euroa. Samalla ostimme viereisestä marketista mukaamm salaattilounaat ja vettä juotavaksi.

Edellisen päivän ajoharjoittelu auttoi. Löysimme helposti oikealle reitille. Teide – vuoren huippu näkyi auringossa houkuttelevana. Etenimme mutkaista, mutta hyvä tasoista päällystettyä tietä San Miquelin kautta ylöspäin. Tien varrella oli runsaasti pengerviljelyksiä joissa kasvoi mm viiniköynnöksiä ja perunaa.

Matkalla n. 1500m korkeudessa sijaitsi Vilaflorin kylä. Kylän kohdalla alkoi mäntymetsävyöhyke. Muutama kilometri kylän jälkeen saimme ihailla Vilaflorin jättimäistä mäntyä. Mänty on 45 m korkea ja sen halkaisija on 316 cm. Puu keräsi runsaasti ihailijoita ihmettelemään sen kokoa.

Lähdettyämme eteenpäin oli äkkiä yhdessä neulansilmäkurvissa tien tukkona pieni kuorma-auto. Autoa lastattiin miesvoimin männyn neulasilla. Niitä käytetään mm. eläinsuojissa kuivikkeina. Ylöspäin ajettaessa mäntymetsä harveni ja näköalapaikoilta sai ihailla upeasti laaksojen ja rinteiden yli avautuvia näköaloja merelle.

Teiden kansallispuiston keskellä kohoaa varsinainen tulivuori Teide. Maisema on vaihtelevaa mustan, ruskean ja okran sävyisiä hiekka- ja laavakivialueita on tien molemmin puolin. Emme olleet liikkeellä yksin. Henkilö-, paketti-, maasto- ja linja-autoja kulki tiellä yhtenä virtana.

Teiden huipulle pääsee vaijerihissillä. Hissi kuljetti tasaista tahtia ihmisiä ylös ja toi takaisin tullessaan toisia alas. Vuoroaan odottavien määrä oli niin suuri, että päätimme jättää huipulla käynnin väliin.

Jatkoimme matkaa ja vierailimme tienvarressa olleessa luontokeskuksessa. Siellä esiteltiin filmien, kuvien ja piirrosten avulla tulivuoren syntyä. Tuliperäisen maan kasvisto esiteltiin erikseen ympärille rakennetussa puistossa.

Tähän aikaan mikään kasvi ei kukkinut. Kukinta-aika on keväällä ja kesällä. Seudun harvinaisesta kasvista, kuningatarneidon kielestä oli merkkinä korkea kuivunut runko ja siitä erottuvat haivenet. Marjatta oli erityisen kiinnostunut kasveista ja haluaisi joskus nähdä niiden kukkivan. Hänellä oli mukana opaskirjana Hannu ja Leena Aarnion ”Luontomatkalle Kanarian saarille. Teneriffa ja Gomera”. Kirjassa on runsaasti kuvia saaren kasvillisuudesta ja sitä voi muutenkin suositella yhdeksi seudun matkaoppaaksi.

Laskeuduttaessa Teideltä alas kohti pohjoista alkoi mäntymetsien jälkeen puukanerva- ja laakeripuumetsät. Puissa oli runsaan kosteuden merkkinä naavaa. Mekin saimme konkreettisesti todeta tulleemme sadevyöhykkeelle. Ilma muuttui sateiseksi ja usvaiseksi nopeasti. Ajaminen oli ajoittain vaikeaa huonon näkyvyyden johdosta. Päätimme pysähtyä nauttimaan aamulla hankkimamme eväät ja odottaa samalla sään selkenemistä.

Sään selkiinnyttyä lähdimme liikkeelle alaspäin. Maisemat muuttuivat viljaviksi rinteiksi ja asutusta oli runsaasti. Tavoitteenamme oli kiertää takaisin satamaan saaren luoteisnurkan kautta. Eksyimme kuitenkin Puerto de La Cruzin kaupungin ruuhkiin. Sieltä ulos pääseminen ja uudelleen reitille ajo vei energiat niin, että valitsimme helpoimman käsillä olleen vaihtoehdon. Ensin moottoritietä kohti

Santa Cruzia, Teneriffan pohjoisen lentokentän ohi ja sitten etelään johtavalle moottoritielle. Sateisella ja sumuisella kelillä se tuntui järkevältä vaihtoehdolta.

Näillä saarilla on paljon nähtävää. On vain hyväksyttävä se ettei muutamassa päivässä ehdi joka paikkaan perusteellisesti tutustua. Ilmasto on tähän aikaan samanlainen kuin kotona Suomessa parhaaseen kesäaikaan. Varsinaista rantalomaa emme ehtineet viettää, emmekä sellaista odottaneetkaan. Olemme muillakin matkoillamme tottuneet retkeilemään ja hakeutumaan uusiin kiinnostaviin kohteisiin.

Ehdimme veneelle hyvissä ajoin valmistelemaan huomista lähtöä. Marjatta lähtisi aamulla lentäen kotiin ja minä lähden viemään Meritähteä yksin Gran Canarian puolelle. Marinan väki sai kuitenkin aikaan vielä äksoniä ilmoittamalla, että meidän pitää siirtää veneemme viimeiseksi toiseen paikkaan. Mereltä oli tulossa 24 metrinen vene ja sille piti saada tilaa. Meritähti siirrettiin ja hoidin myös kaikki muodollisuudet aikaista aamulähtöä varten.

Paikallemme ilmestyi englannin lipun alla purjehtinut 80 jalkainen Oyster – purjevene. Vene oli kaikin puolin hieno. Tämmöinen ei ole aivan jokaisen saatavilla. Rajoitteena on hinta, joka lienee yli 5 miljoonaa euroa. Harvoin kukaan voi omaa venettään koosta riippumatta kutsua halvaksi. Tämä ei ainakaan, vaikka tämmöiset ostetaan Swan veistämön edustajan mukaan taskurahoilla.

Marjatta pakkasi tavaransa kotimatkaa varten. Lähtö olisi huomenaamulla varhain pohjoiselta lentokentältä.