20. kesäkuuta 2008

Juhannusaatto kanavalla

Aamulla heräsin hyvissä ajoin, liiankin aikaisin ja päätin tehdä lenkin mukaan otettujen kävelysauvojen vauhdittamana. Oli hiljaista muutaman auton lisäksi tapasin vain reilun kokoisia etanoita, jotka olivat myös päättäneet lähteä aamulenkille.

Vene irrotettiin laiturista klo 07.15 ja siirryimme suunnitelman mukaan sillalle odottamaan sen avautumista. Jännittyneinä odotimme millainen jono peräämme syntyy. Tulihan kaksi muutakin vähän ennen sillan avautumista 15 min aikataulusta myöhässä. Vahti oli ilmeisesti nukkunut pommiin.

Sillan jälkeen pääsimme taas sulutusharjoituksiin. Lyhyellä matkalla selvitimme kuusi sulkua joissa kaksi oli kaksi altaisia. Näistä selvisimme jo kokemuksella ja rutiinilla. Ennen Asplågen pientä järveä oli vielä yksi sulku ja kolme siltaa.

Ajelu kanavalla muistutti ajelua Loimijoessa. Vesi oli yhtä savista ja mutaista. Eroja oli kuitenkin paljon. Täällä kanavan reuna-alueiden hoitajina toimivat runsaat lammaskatraat, jotka ansiokkaasti siistivät rantapientareita. Loimijoella ajaessa et näe kuin ylös nousevat rantatörmät. Täällä kanava on monessa paikassa nostettu ylös ja ajelet kuin jossain sillalla auton kanssa. Maisemat levittäytyvät laajalti ympärillesi. Katsellessa tulee mieleen, että jos kanava alkaisi vuotaa, sen vesi valuisi reuna pelloille.

Asplången järvellä jouduimme valitettavasti toteamaan, että ruotsalainen moottorivene kiihdytti ohitsemme. Kanava jatkui tämän jälkeen kohti Norsholmia ja edessä oli kolme sulkua ja viisi siltaa, joista yksi oli rautatiesilta.

Juhannusaatto oli kulunut pitkälle iltapäivään kun saavuimme Norsholmiin. Huomasimme olevamme jumissa sulkualtaassa maantie ja rautatiesillan välissä. Aikaa tuntui kuluvan, silmiimme osui kanavan reunan yli vilkkuva Konsumin ( elintarvikeliike ) kyltti. Päätimme lähettää ilman hankintamatkalla kokemusta hankkineen sissipartion ostamaan elintarpeita juhannusaaton illallista varten. Sulun pohjalla olleen veneen kannelta nostimme Markun ja Kallen kanavan reunalle. He lähtivät tutkimaan lähellä olevan elintarvikeliikkeen tarjontaa. Uskoimme ripeään toimintaan, koska rannalla ei luultavasti ollut hidasteita kuten esimerkiksi terasseja. Yksi juna meni, toinen ja kolmas, eikä poikia kuulunut takaisin. Ei siltakaan auennut. Yhtä aikaa neljännen junan kanssa partio saapui takaisin kahden pullean kassin kanssa. Onnistuimme saamaan tavarat ja miehet ehjänä alas veneeseen. Silta avautui ja me painuimme eteenpäin Roxen järvelle. Järven pituus on n. 15 Nm eli lähes 30 km. Vastatuuli oli kova, mutta Volvomme 55 hevosvoimaa sai vauhtimme kuitenkin 5 – 6 solmuun. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Tavoitteena oli ehtiä järven toiseen päähän Bergiin niin, että saamme sulutuksen ylös satamaan, jossa ajattelimme viettää juhannusaattoillan. Järvellä suomalainen, myöhemmin Vaasalaiseksi osoittautunut, vene ajoi ohitsemme, mutta itse ohitimme ”ansiokkaasti” puolalaisen kookkaan purjeveneen ja kiilasimme itsevarmasti suomalaisen veneen seuraksi sulkuun. Sulun hoitaja ei ihastunut mukaan pyrkimisestämme. Veneemme oli hänen mukaansa liian suuri suomalaisveneen kaveriksi. Hän ehdotti, että nostaisi meidät yksin, koska meillä ei näytä olevan sulun voimakkaan virtauksen vaatimia köysien vinssijärjestelyjä. Käytin kaikki painostus ja maanittelutavat, jotka olin -70 luvun alussa kesätöissä ruotsissa oppinut ja hän lopulta suostuikin ottamaan meidät mukaansa.


Virtaus olikin huomattavan paljon kovempi kuin aiemmissa suluissa ja meillä oli vaikeuksia pitää vene hallinnassa. Sulun hoitaja rajoitti virtausta ja niin pääsimme ensimmäiselle tasolle. Pettymys oli karmea kun kuulimme tuomion, että emme saa jatkaa vaan joudumme palaamaan alas kehittelemään köysi- ja vinssijärjestelyjämme. Tällä vauhdilla kuuden portaan nousu olisi kestänyt 3 tuntia ja työaikaa oli jäljellä enää yksi tunti – lisäksi oli vielä juhannusaatto.

Pettyneinä jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Alas päästyämme saimme vielä paikalla olleelta ruotsalaisen suurehkon moottoriveneen miehistöltä moitteita. Olimme vieneet heiltä mahdollisuuden nousta ylös. Muuten he olivat hilpeissä juhannustunnelmissa. Lupasivat käyttää iloksemme moottoriaan läpi yön, koska he eivät saaneet verkkovirtaa. Juhannuksenahan ei saa juomia päästää lämpiämään.

Ranta-alueelle oli kerääntynyt juhannuksen juhlijoita jotka olivat sytyttäneet nuotion. Kokkoon etsittiin kaikki löytyvän irtonainen ja irrotettavissa oleva puutavara. Porukka oli nuorehkoa, mutta heitä katsellessa ei ensimmäisenä tullut mieleen ruotsalainen pellavapäinen Sven.


Juhannusaattoillan ateria oli loistava, kiitos Ullalle pääkokkina ja kauppapartiolle. Aterian jäljiltä pyöri seuraavana aamuna veneessä kaksi tyhjää viinipulloa. Siitä tai pitkästä päivästä johtuen ruotsalaisten moottori ei haitannut unta lainkaan, jos se edes kävi.

Ei kommentteja: