Meritähti on matkalla kotiin

Meritähden köydet irrotettiin marinan laiturista 26.04.2009 klo 09.45. Jorma ja Helena Xialta olivat saattelemassa meitä matkaan. Miehistössä on kolme henkeä Seppo, Odie ja minä.
Tätä kirjoittaessani olemme olleet matkalla 30 tuntia ja maileja on kertynyt n. 200. Koko miehistö on joutunut totuttelemaan kuoppaiseen mereen. Ruokaa on säästynyt tuleviin tarpeisiin.
Purjeina meillä on ollut peruspurjeet. Rullaiso ja genua ovat olleet 50% auki. Trimmauksia ei ole tarvinnut tehdä toistaiseksi.

24 - 25.4.2009 Muonan hankinta kotimatkaa varten ja muut valmistelut

Aamulla vuokrasin auton ja lähdimme proviantin hankintaan lähiseudun markettiin. Marketin paikka piti olla selvä. Onnistuimme kuitenkin ajamaan ohi. Lopulta löysimme sen. Marketin asiakaspalvelusta sai tilata suoraan kassalle kaiken minkä osasi määritellä. Me emme osanneet kertoa tarkkaan kuin pulloveden, oluen, jogurtit ja mehut. Juomavettä ostettiin 150l, eli 50 litraa henkeä kohti.

Olin laskenut kaiken varman päälle. Tavaroiden ollessa kassalla tuntui, että siitä riittää tarjottavaa vielä kotisatamassa Kustavissakin. Palvelu oli kaiken aikaa erinomaista. Tavarat siirrettiin kärryistä kassalle ja takaisin kärryihin. Sieltä pakettiautoon, satamaan ja taas kärryillä veneelle. Laskunauhasta tuli pitkä kaksimetrinen – tämän reissun ennätys. Uskoakseni emme näe matkalla nälkää, eikä laihtumisvaaraa ole.

Veneellä meillä oli hikinen urakka, kun iltamyöhän etsimme niille sijoituspaikkaa. Lopulta saimme kaikki sijoitettua. Ilta oli tullut ja pimeys. Me päädyimme sänkyyn nopeasti.

Lauantaina kävimme läpi veneen turvalaitteita ja kertasimme niiden käyttöä. Menimme asioita läpi usean tunnin ajan. Iltapäivällä keskityimme viimeistelemään asioita. Tein maasta uloskirjautumisen ja otin säätietoja tuleville päiville.

Illaksi kutsuimme tuttavia käymään veneellä.

17 - 24.4.2009 Valmistautuminen kotimatkalle.

Vietimme Grand Casen lahdella muutaman päivän. Merimyyrä ja Xia siirtyivät marinaan. Me olimme vielä pari päivää paikallamme. Lahden vesi oli puhdas ja paikka oli kaikin puolin ihanteellinen.

Sunnuntaina 19.04 lähdimme liikkeelle. Siirsimme veneen Simpson Bay Lagooniin Ranskan puolella. Matkalla kiristimme päävantit ja alimmaiset sivuvantit. Kiristyksen teimme nousten vastatuuleen täydellä isolla purjeella ja genualla vuorotellen halssia vaihdellen. Kiristysvaraa löytyi n. 10 mm molemmin puolin.

Lagooniin ajettiin avattavan sillan kautta. Silta aukesi klo 17.30. Meille tuli kiire ehtiä oikeaan aikaan sillalle. Ehdimme, Klasu ja Eeva olivat katselleet meille sopivan ankkuripaikan. He ohjasivat meidät perille.

Lagoonissa on paljon veneitä ankkurissa. Muutamien veneiden kohdalla vaikuttaa siltä, että ne ovat viimeisellä ankkuripaikallaan. Omistajat ovat jääneet paikalleen ja veneen huolto on unohtunut.

Teimme päivittäin tarkastus- ja huoltotöitä Atlantin ylityksen varalle.

22.04. Saimme miehistövahvistuksen. Odie lensi St Martenille kotikaupungistaan Kentucky´ista USA. Menin häntä vastaan kentälle. Hän saapui aikataulun mukaan. Siirryimme taksilla veneelle. Odie on ylittänyt Atlantin viime vuonne omalla 8,5 m purjeveneellään yksin. Hän on hyvää vahvistusta miehistöön.

Merimyyrä oli päättänyt aloittaa kotimatkansa torstaina. Olimme kutsuttuna illanvietossa veneellä. Seuraavana aamuna me siirryimme Fort de Louis satamaan sisälahden ulkopuolelle. Tankkasimme aamulla seitsemältä ja ajoimme ulos 08.15 sillan avauksella. Xia oli samassa marinassa ja Jorma opasti meitä antamalla ohjeita sisäänajossa.

Iltapäivän sillanavauksella Merimyyrä ajoi ulos lahdelta ja suuntasi Atlantia pohjoiseen kotimatkansa aluksi. Olimme koko suomalaisporukalla sillalla toivottamassa hyvää matkaa. Paluu matkalla poikkesimme s/y Karibialla tutustumassa pohjan maalausurakkaan.

16.4.2009 Torstai. Tutustuminen St Martiniin. varaosien hankinta.

Aamulla yritimme saada Tenarezeen radioyhteyttä kumpikin Jorman kanssa. Emme onnistuneet. Olimme lähdössä Simpson Bayn Marinaan koko porukalla tekemään Meritähden maahantuloilmoitus. Saimme Sepon kanssa samalla opastusta paikallisen bussiliikenteen käyttämisestä. Bussit ovat n. 12 hengen minibusseja. Ne ajavat ennalta määrättyjä reittejä ja poimivat mukaansa kaikki kättään heilauttavat, jos tilaa on. Pysähtymään sen sai lausumalla ”STOP” tai vähän korrektimmin ”Stop, Please”. Pysähdys tapahtui välittömästi, eikä seuraavalla pysäkillä.

Jorma ja muut opastivat meidät oikeaan paikkaan marinassa. Sain tehtyä virallisen maahan kirjautumisen. Meillä oli tarvetta päästä käymään toisessa päässä Simpson Baytä. Hollannin puolella Volvo- edustaja luona. Sieltä oli luvattu taittolapapotkurin sinkit. Hyvien ja perusteellisten opastusten jälkeen uskalsimme nousta Sepon kanssa bussiin ja ajaa Hollannin puolelle saarta. Jäätyämme pois näimme kohta Budget Marinen liikkeen, jonka vieressä Volvon edustaja olisi. Jouduimme kävelemään tunnin verran edestakaisin alueella. Saimme monia ohjeita ja yhden perusteella paikka löytyi. Haluamamme osatkin löytyivät. Ostimme myös yhden polttoaine esisuodattimen.

Paluumatka ranskan puolelle sujui jo paremmalla rutiinilla. Löysimme seuralaiset samasta ravintolasta, mutta eri pöydästä kuin lähtiessä. Lähdimme porukalla veneelle. Kiersimme elintarvikemarketin kautta. Vahvistimme muonavarastojamme. Bussi matka Grand Caseen ja jollalla veneelle.

Keitimme kahvit ja teimme tuhdit voilevät juuri tuoduista patongeista. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa nokoset, mutta innostuinkin laittamaan sukellusvälineet kuntoon ja valmistauduin kiinnittämään juuri haetut sinkit potkurin runkoon. Valmistelimme sukelluksissa tehtävän asennuksen hyvin. Kaiken ollessa valmista asennus tapahtui nopeasti ja ilman virheitä.

Merimyyrä oli lähdössä seuraavana aamuna ankkuripaikalta marinaan. Saimme Eevalta ja Klasulta kutsun iltapalalle. Kutsua noudatettiin. Ilta oli miellyttävä ja viihtyisä. Kiitos siitä. Illan aikana käytiin läpi tämän matkan kokemuksia ja edessä olevan kotimatkan tarjoamia haasteita

15.4.2009 Keskiviikko. Kohti St. Martenia.

Herättyämme päätimme viipyä lahdella puoleen päivään asti. Lähtisimme sitten St Martenille Xian ja Merimyyrän seuraksi. Jorma suositteli hyvää ankkuripaikkaa vierestään.

Minä kirjoittelin näitä bloki tekstejä ja Seppo lähti pitkälle snorklauskierrokselle. Minäkin kävin välillä vilvoittelemassa pienellä uinti kierroksella. Etsin Seppoa, mutta en löytänyt. Tulin takaisin veneelle ja jatkoin kirjoittamista. Lopulta Seppokin palautui veneelle hyvissä voimin. Laitoimme kevyen lounaan ja valmistauduimme lähtemään kohti St Martenia.

Taaksemme on kiinnittynyt ruotsalainen vene. Tunnistin sen Yaghan (?) purjealukseksi, joka on päättämässä kolmen vuoden maailmaympäripurjehdustaan. Ajoin lähtiessämme vierestä ja kyselin oletteko jo kotimatkalla. Vastaus oli myönteinen.

Purjehdus Grand Case lahteen oli hieman ”kuoppainen ” alkumatkasta. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Ankkuroimme Xian ja Merimyyrän taakse heidän väliinsä. Sijainti 18N06,2 063W03,6.

Saimme kohta kutsun Xialle. Jorma tuli jollallaan hakemaan. Siellä oli kahvipöytä katettuna tervetulomaljoineen. Jorman ja Helenan lisäksi paikalla oli Merimyyrän miehistö Eva ja Klasu. Kiitos vielä. Illalla lähdimme samalla porukalla ruokailemaan rantaravintolaan. Ilta oli viihtyisä ja onnistuimme navigoimaan takaisin omalle veneelle pimeällä lahdella.

14.4.2009 Tiistai. Kohti St. Barts´ia.

Lähdimme taas liikkeelle auringon noustessa. Meillä olisi edessä lähes 50 Nm purjehdus St Bartsin pohjoisosassa sijaitsevaan Anse du Colombier – lahteen. Lahti oli luonnonsuojelualuetta. Sinne saa kiinnittyä poijuihin. Jorma suositteli paikkaa. Siellä näkyisi snorklatessa mm kilpikonnia ja kookkaita kaloja.

Ajoimme ensin koneella St Kitts ja Neviksen välisestä aukosta Kittsin itäpuolelle. Nostimme siellä purjeet. Tuuli tuli sivulta ja oli 8 – 10 m/s. Aallokko ei haitannut etenemistä, joka oli vauhdikasta. Nopeus laski harvoin alle 8 solmun matkan aikana. Ohitimme St Bartsin länsipuolelta ja katselimme satama-alueella olevien aluksia. Purjealukset ja jahdit olivat kookkaita. AIS –tietojen perusteella lähes 200 jalkaan asti.

Seitsemän tunnin matkanteon jälkeen kiinnityimme yhteen lahdella olleista poijuista. Sijainti 17N55,5 062W52,2. Paikan poijut olivat lähes kaikki varatut. Veneitä oli parisen kymmentä. Ruokailtuamme kävin uimassa. Veneen alla oli kookkaita puolitoistametrisiä kaloja 10 – 15. Ne uivat kölimme ympärillä ja kurkistelivat minua. Seppo bongaili kilpikonnia ensin veneen kannelta ja lähti siten snorklailemaan lahdelle. Hän näki useita kilpikonnia ja muiden kalojen mukana erittäin suuren körilään. Kalalla oli pituutta parisen metriä ja pään kohdalla korkeus puolisen metriä. Leveyttäkin oli reippaasti. He olivat tuijotelleet toisiaan aikansa ja kala lopulta väistyi uimalla pois.

Taaksemme tuli suuri purjealus. Näimme AIS tietojen perusteella sen pituuden 152 jalkaa. Alus oli mahtava. Miehistö puuhaili kannella. Isäntä ja vieraat luultavasti viihtyivät sisätiloissa lounastamassa. Alus viipyi pari tuntia paikallaan ja poistui.

Me nukuimme yömme hyvin ja rauhallisesti.

13.4.2009 Maanantai ( II pääsiäissunnuntai ). Tutustuminen Nevikseen.

Aamulla lähdimme uudella innolla rantaan hoitamaan maahan sisään kirjautumista. Täällä oli edessä taas monivaiheinen kolmen toimiston malli. Maahantuloviranomaisena toimi poliisi ja sitä varten piti marssia muutamia satoja metrejä kaupungin poliisitalolle. Poliisitalolla kiinnityi huomiomme seinällä oleviin lukuisiin valokuvin varustettuihin etsintäkuulutuksiin Kaikki toimistot kierrettyämme palasimme lähtöruutuun. Sieltä saimme onneksi maasta poistumispaperin saman tien. Voisimme lähteä huomenaamuna varhain ilman uutta virastokierrosta. Ajoimme tämän jälkeen takaisin veneelle ja keitimme kahvit.

Aminoffin Pentin mukaan Neviksen saari on parhainta perinteistä Karibiaa. Olimme kiinnostuneet ja päätimme lähteä ensin kaupungille reippaalle kävelykierrokselle. Satama-alueella olimme lukuisten taksinkuljettajien kiinnostuksen kohteena. Ehdotuksia tuli monelta suunnalta. 3,5 tunnin koko saaren kierros maksaisi 75 USD. Meistä se oli liian paljon.

Kävelimme kaupungin rantaa ja katuja laajalti. Siisteys ei vaikuttanut olevan tärkein argumentti. Asumukset ja liikkeet toimivat monesti hyvin vaatimattomissa tiloissa. Rakennukset eivät olleet useinkaan viime vuosikymmeneltä, pikemminkin edelliseltä tai sitä edelliseltä vuosisadalta. Iästään ja rähjäisestä kunnostaan huolimatta ne olivat viehättäviä.

Käveltyämme aikamme päätimme neuvotella lyhyemmästä taksiajelusta. Päädyimme vanhemman herrasmiehen kyytiin 2,5 tuntia 50 USD. Kuljettaja esitteli ensin kaupungin. Hänellä oli ymmärtääksemme hyvät tiedot paikallisista kuuluisuuksista ja heidän edesottamuksistaan. Nämä entisajan suurmiehet liittyivät englannin historiaan. Me emme heitä kovin hyvin tunteneet, mutta yritimme seurata selvityksiä kunnioittavaan sävyyn.

Kaupungin ulkopuolelle lähdettäessä oli ensimmäisenä Karibian alueen vanhin hotelli, joka oli rakennettu orjakaupan ja sokeriplantaasien ympärille toimineiden liikemiesten käyttöön. Hotellia oltiin nyt saneeraamassa. Hotellin läheisyydessä oli kuuma rikkipitoinen lähde. Paikalla on harrastettu kylpylätoimintaa.

Muina kohteina oli mm kolme entisajan sokeritehdasta, jota oli muutettu hotelleiksi. Kohteissa oli vanhoja laitteita ja rakennuksia, joissa orjat työskentelivät tai asuivat. Orjien kohtalo oli täällä siihen aikaan armoton.

Yhdessä hotelliksi muutetussa tehtaassa oli vieraillut prinsessa Diana poikiensa kanssa -90 luvun alussa.

Kiertoajelu oli antoisa ja mielenkiintoinen. Olimme siihen tyytyväisiä. Jäimme vielä satama-alueelle nauttimaan yhden oluen ennen veneelle siirtymistä. Siirtymistämme vauhditti penkillä istunut oudon näköinen kaveri. Hän kaivoi selkäpuolelta vyönsä alta isohkon puukon ja alkoi sen avulla silpomaan muovipulloja. Emme halunneet seuraavaksi kohteeksi. Huomenna lähdemme eteenpäin Xian Jorman suosittelemaan paikkaan St Bartsilla.

12.4.2009 Sunnuntai. Kohti Nevistä.

Herätys oli ennen viittä. Puurot ja muut aamiaistarjoilut olivat valmiina kohta viiden jälkeen. Olimme valmiit nostamaan ankkurin hieman ennen kuutta. Pentti oli herännyt tai me herätimme hänet. Hän oli veneensä kannella toivottamassa hyvää matkaa.

Purjehdimme kevyessä myötätuulessa koko päivän. Matkaa kertyi 42 Nm ja purjehdusaika oli hieman alle 9 tuntia. Kiinnityimme poijuun Charlestown edustalle poijuun. Sijainti 17N08,3 062W38,1.

Purjehdusoppaan mukaan maahan kirjautuminen ei enää onnistuisi samana päivänä. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan rantaan. Ajelimme jollalla sopivaan paikkaan matkustaja-aluslaituriin. Kävelimme laituri alueelle. Aikomuksemme lähteä kaupungille sai pahan kolauksen. Satamassa ollut virkapukuinen tomera täti tiedusteli mitä miehiä ja minne menossa? Kerroimme hakevamme maahan kirjautumispistettä, vaikka tiesimme sen olevan suljettuna. Saimme kuulla häneltä, että huomenaamulla kahdeksalta avataan. Kerroimme, että me vähän jaloittelemme tässä satama-alueella. Se ei sopinutkaan viranhaltijalle. Hän ilmoitti, että ei ole sallittua oleilla laiturilla ellei ole virallisesti kirjautuneena. Mars mars veneeseenne. Hän tuli tarkistamaan laiturille, että varmasti lähtisimme.

Palasimme veneelle ja aloitimme ruuan laiton. Tänään menu koostui eilen ostetuista kanapihveistä ja paistetuista perunoista lisukkeineen. Illan aikana seurattiin sataman elämää.

11.4.2009 Lauantai. Meritähden vesillelasku.

Meritähden vesillelasku oli sovittu tälle päivälle klo 12:30. Aamutoimien jälkeen aloimme tehdä valmisteluja matkaan lähdön varalta. Ensimmäiseksi aamulla minä menin koko asiakirja arsenaalin kanssa hoitamaan maasta uloskirjautumista. Olin paikalla kello kahdeksan, jolloin paikan piti kyltin mukaan aueta, mutta ketään ei näkynyt missään. Tulevat kuulemma vähän myöhemmin lauantaisin.

Aioimme vaihtaa vetolaitteen öljyt. Vanhat öljyt saisi telakalla pois pohjatulpan kautta. Hain Budget Marinasta luokituksen täyttävää öljyä. Ostin myös pari pitkää pulttia, hiomapaperia ja ilmastointiteippiä.

Lähdin uudelleen uloskirjautumiseen ja Seppo aloitti öljynvaihdon. Nyt paikalla oli virkailijoita ja kohtalaisesti kollegoja jonossa edessä. Uloskirjauksen hoitamiseksi tulee ensin jonottaa tulliin. Sieltä saa ensimmäisellä kerralla lomakkeen täytettäväksi. Täytettyäsi sen jonotat samaan paikkaan paperin tarkastukseen. Hyväksytyn paperin kanssa mennään satamaviranomaisen luo ja täytetään samantapaiset paperit, sitten maahantuloviranomaisen luo ja lopuksi vielä kerran tulliin. Operaatio vaati puolitoista tuntia.

Veneellä Seppo tuskaili vetolaitteen pohjatulpan avauksen kanssa. Hän oli yrittänyt kovasti suurentanut työkalun kokoa ja voimaa. Ei ollut auennut. Ei uskaltanut käyttää voimaa enempää. Vaarana on jonkin paikan rikkoutuminen.

Meitä arvelutti ottaa vanha öljy pois imemällä yläkautta, koska pohjalle jää aina hieman. Nyt tämä sekoittuisi uuden erimerkkisen kanssa ja siitä huoltokirja varoitti. Lähdin vieressä olleeseen Volvon huoltoon kysymään olisiko heillä merkkiöljyä. Kaveri sanoi, että heillä ei ole, mutta hae tuolta Budgetista vastaavaa. Sanoin, että hain jo mutta en uskalla sekoittaa. Kaveri katsoi öljypurkkiani. Hän myös haistoi ja totesi, tämä on ihan hyvää, mekin käytämme samaa. Sama tavara eri etiketti. Uskoimme. Siirsimme kuitenkin vaihdon myöhempään.

Maasta uloskirjautumisen lisäksi piti kirjautua ulos marinasta. Se tapahtui joutuisasti luottokortin avustuksella. Samalla matkalla kävimme kaupassa ja täydensimme ruokavarastoja seuraavan viikon varalle. Pikainen käynti marina suihkussa ja sitten kaikki olisikin valmista veteen laskua varten.

Vesillelasku onnistui hyvin ja Meritähti kellui vapaasti klo 15:00. Ajoimme ensin polttoainelaituriin tankkausta varten. Aseman sulkemisaika oli vajaan tunnin kuluttua, mutta hoitaja oli jo laittanut ovet kiinni ja aloittanut päivän kassan laskemisen. Saimme lopulta tankin täyteen 17,5 gallonaa brittiläistä hinta 9,5 paikallista dollaria gallonalta.

Tankattuamme suuntasimme sataman edustan lahdelle ankkuriin. Tunne oli tosi kiva kun pääsimme taas vapaaseen vilvoittavaan merituuleen. Ankkuroimme Aminoffin Pentin veneen läheisyyteen. Aivan viereemme tunki ranskalainen alumiini vene. Tuulen kääntyessä veneet olisivat koskettaneet toisiaan. Pienen kiivaan keskustelun jälkeen he siirtyivät kauemmaksi.

Laitoimme illallisen hakemistamme kanan / broilerin grillikyljistä. Pannussa lämmittäen niiden toisesta puolesta tuli tummahko well – well done. Ne laitettiin tarjolle tummapinta alaspäin ja hyvin tekivät kauppansa.. Pentti piipahti veneelle ja antoi hyviä vihjeitä seuraavien päivien purjehdusten varalle. Päätimme, että suuntaamme aamulla kohti Nevistä.

10.4.2009 Perjantai ( pitkäperjantai ). Veneen kunnostuspäivä II

Jatkoimme kunnostustöitä. Aloitimme vaihtamalla taakse helat, joihin voi kiinnittää blokin esim spinnun tai genaakkerin skuuttia varten. Tulomatkalla hajosi useita blokeja ja itse tekemäni hela sai uutta muotoa. Tein kotona käynnin yhteydessä uudet vahvemmat ja paremmin muotoillut. Nyt irtoaa kansi ennen kuin hela vääntyy. Asennus onnistui hyvin.

Ankkuriketjua varten olimme ostaneet merkkausmaalia jo Forte de Francesta. Nyt suoritimme maalauksen. Sovimme että maalataan kunnon keltaiset hohtovärimerkit 10m välein. Seppo innostui vahingossa maalaamaan merkin jo myös 15 m kohdalle. Suunnitelma piti uusia että saatiin merkintään jonkinmoinen ymmärrettävä ja muistissa pysyvä logiikka. Maalattiin merkit 5 m metrin välein. Viimeinen jätettiin pois kun maalin loppuessa kesken. Muuten maalaus onnistui hyvin.

Perävetolaitteen maalaus tehtiin viiteen kertaan. Maali oli kotimaan peruja Hempelin perävetolaite maalia. Potkuria emme maalanneet.

Ruostumattomiin kaide- ja muihin osiin oli tarttunut ruostetta. Maalausurakkaan kuului niiden puhdistaminen. Kaveri sai ne lähtemään kohtalaisen hyvin. perjantain aikana.

Illan vietimme marina elämää seuraten. Minä selasin myös nettiä ahkerasti. Sain Pentiltä tunnukset hyvään Wi-Fi – osoitteeseen ja hyödynsin sitä innolla. Sain mm selville, että Tanja Karpela on raskaana ja on vihitty salaa. Niinpä niin, edellisestä sulhosta taisi ollakin jo useampi kuukausi. Illan hämärässä huomasin parituumaisen torakan tarpovan kansiluukusta sisään Sepon hyttiin. Saimme matkanteon keskeytettyä. Yksilö oli ilmeisesti kömpelö vanhus, joka ei enää pystynyt liikkumaan ripeästi.

09.4.2009 Torstai. Veneen kunnostuspäivä I.

Aamulla heräsimme Sepon kanssa kohtalaisen pirteinä. Aamiaisen annostukset piti arvioida uudelleen. Kaurapuuroon reseptiksi valitsin 1 muki ryynejä ja 2 mukia vettä. Viskositeetti oli melko kohdallaan ja määrä lievästi yläkantissa. Mittaaminen on tälle määrälle niin yksinkertaista, että parempi jatkaa tällä.

Seppo kävi palauttamassa vuokra-auton. Minä ryhdyin valmistelemaan huolto- ja muita töitä. Etuvessan pohjaventtiili on jumiutunut auki asentoon. Kari sai venttiilin viimeksi liikkeelle elvyttämällä sitä CRC kanssa karan juuresta Kanarialla. Nyt emme saaneet sitä elvytettyä liikkeelle samalla lääkkeellä. Yritimme irrottaa sen vaihtaaksemme sen uuteen, mutta emme muiden osien rikkoutumisen pelosta uskaltaneet käyttää riittävästi voimaa. Päätimme, että yksi vessa saa riittää niin pitkään kun taas löytyy imutyhjennyspisteitä. Päätimme tulpata ulosviennin ulkopuolelta. Kittiä runsaasti ja sopiva puutappi perään. Hyvä tuli - uskomme niin - avataan sitten suomessa.

Maston puomin kisko katkesi tulomatkalla. Vesan avustuksella tein uudet osat vaunun toiminnan palauttamiseksi. Suunnitelma onnistui hyvin. Ainoa ero vanhaan on kiskon lyheneminen 300mm. se ei tunnu haittaavan.

Vaihdoimme myös vetolaitteen sinkin. Vanhasta oli vielä jäljellä n. puolet. Taittolapapotkurin sinkki oli häipynyt kokonaan. Emme saaneet uutta, St Martiinilla olisi sellainen saatavilla. Puhdistimme urat ja kierteet ja laitoimme kolme kierrosta ilmastointiteippiä päälle. Tarkoitus oli kiinnittää uusi ennen Azoreille lähtöä veden alla.

Tulomatkalla vaurioituneen tuuliperäsimen asensimme myös paikalleen. valmistaja toimitti uuden akselin vääntyneen tilalle. Uudelleenasennus tuntui toimivan. Tarvitsemme tuuliperäsimen ensisijaisesti varaperäsimeksi, mutta saatamme kokeilla sen toimivuutta myös tuuliohjauksella.

Ilta hämärtyi ja päätimme jättää tehtävää seuraavallekin päivälle. Suihkun jälkeen laitoimme illallista. Ruokajuomana oli pullo punaviiniä. Annostusta ei muutettu vaikka miehistön lukumäärä putosi puoleen. Pullo on sopiva mittayksikkö. Uni tuli tänäänkin.

08.4.2009 Keskiviikko. Tuula ja Marjatta kotimatkalle.

Aamulla veneessä oli vilkasta rouvien viimeistellessä pakkauksiaan. Tuula vaihtoi uuden siteen Marjatan palovammaan. Marjatta perehdytti minut ja Sepon lääkevarastoon. Saimme pikakertauksen mihin vaivoihin erilaisia lääkkeitä käytettäisiin. Saimme myös opastusta miten suoneen pisto ja nesteytys tulisi hoitaa, jos sitä tarvitaan. Emme kuitenkaan suorittaneet käytännön harjoituksia.

Söimme lounaan rantabaarissa ennen lentokentälle lähtöä. Lounas oli tukeva, varsinkin Tuulan ja Sepon osalta. Palvelu oli niin hidasta, että lopulta aloimme kiirehtiä ehtiäksemme ajoissa kentälle. Matka sujui joutuisasti ja olimme kentällä hyvissä ajoin.

Tuula huomasi, että lentäen ei maasta pääsekään ulos ellei maksa 20 USD henkilöltä jotain lentokenttäveroa. Se suoritettiin, liput tarkastettiin ja kaikki oli ok. Kone oli lähdössä ajallaan. Haikeiden jäähyväisten jälkeen saatettavat katosivat muiden mukana kentän uumeniin. He lupasivat lähettää viestin ehdittyään Helsinkiin.

Me jatkoimme Sepon kanssa matkaa lentokentältä kiertäen saaren pohjoisosan kautta pääkaupunkiin St. Johns´iin. Kaupungin läpi pujotellen pääsimme Jolly Harbouriin johtavalle tielle ja sitä edelleen satamaan ja veneelle.

Saimme vihjeen rannalla olevasta sukellusyrityksestä. Toiveikkaana pakkasimme pullomme autoon ja lähdimme kyselemään saisimmeko nostatettua painetta pullossa. Meitä onnisti. Yritystä hoiti hollantilaissyntyinen minun ikäiseni kaveri, joka oli tullut Antigualle jo -60 luvun lopulla. Hän oli puuhaillut charter-purjehduksen ja sukelluksen parissa vuosikymmenet ja elättänyt sillä itsensä. Hauska kaveri. Suositteli pistäytymään kotimatkalla Hollannin kanavilla.

Haimme veneelle palatessa marketista kahden viikon tarpeisiin vettä, mehua ja olutta. Se kannatti hoitaa nyt kun meillä oli auto käytettävissä.

Vene oli saanut pohjaansa ensimmäisen sinisen myrkkykerroksen. Sinistä maalia suositeltiin pohjaan sen vuoksi, että se on tarinan mukaan vähiten urosvalaiden suosiossa. Me emme ole kovin kiinnostuneita valaista, jotka Atlantilla tulisivat kosiskelu tarkoituksella lähentelemään.

Nyt meillä oli edessä ensimmäinen yö pitkään aikaan poikamiehinä. Se ei kuitenkaan pienentänyt hyttysvaaraa.

07.4.2009 Tiistai. Kiertoajelulla.

Olimme päättäneet vuokrata auton kahden päivän ajaksi. Tänään kierrettäisiin katsemassa saarta. Huomenna jatkaisimme aamupäivällä ja samalla veisimme Tuulan ja Marjatan lentokentälle aloittamaan kotimatkan.

Seppo lupasi ottaa kuljettajan roolin. Hän kävi neuvottelemassa auton vuokrauksen ja tekemässä sopimuspaperit. Täällä, kuten monilla muillakin saarilla, joutuu kuljettaja lunastamaan tilapäisen ajoluvan. Hinta on 22 USD.

Sepon hankkiessa autoa minä kävin veneen kunnostajan kanssa hakemassa lisää tarvikkeita. Hiomalaikat olivat loppuneet. Samalla sovittiin mitä tehdään ja miten. Ongelmana ei ollut yksin yhteisen kielen ontuvuus, olisi lisäksi tarvittu yhteinen murre. Tämän lisäksi tuli helposti väärinkäsityksiä monista asioista, ellei niitä selvitellyt perusteellisesti monelta kannalta.

Lähdimme liikkeelle Sepon ottaessa tuntumaan vasemman puoleiseen liikenteeseen. Ajo tuntui sujuvan. Päätimme ensimmäiseksi katsastaa reitin lentokentälle, että se löytyisi huomenna ajallaan. Reitti sinne oli merkitty hyvin ja löysimme sen helposti alle puolessa tunnissa. Tarkastimme vielä Virgin Air sisään tsekkauspisteet. Lentokentän läheisyydessä oli erittäin hyvin hoidettuja puistoja ja upeita hotelleja.

Lentokentän jälkeen suuntasimme English Harbouriin. Se sijaitsee saaren eteläisen rannan keskiosalla ja on kuuluisa megajahtien satamapaikkana. Löysimme paikan helpohkosti. Se oli hieno ja veneet satamassa mykistyttävän kookkaita ja upeitaa. Pituutta niillä oli aina 200 jalkaa ( 60 m ) asti ja muuta kokoa ja varustelua sen mukaan. Veneissä on jatkuvasti paikalla palkattu miehistö, kippari, kansimiehet, kokit ja muu henkilökunta. Niitä kiillotettiin ja kunnostettiin koko satamassa olon ajan. Meille kerrottiin, että erään amerikkalaisen suuryrityksen 200 jalan veneen ( aluksen ) saa myös vuokrata henkilökuntineen. Vuokra on 650.000 dollaria viikolta , lisäksi tulee tarjoilut ja tipit. Siitä vaan purjehtimaan. Voi kutsua pari kaveria mukaan.

Satamassa kuulimme yhdessä pöydässä puhuttavan suomea. Tervehdimme suomeksi. Saimme kutsun pöytään. Kutsujina oli kaksi leidiä, jotka osoittautuivat äidiksi ja tyttäreksi Kotkan suunnalta. Tytär oli seilannut englantilaisen veneen miehistössä täällä kaksi vuotta. Venettä purjehditaan nyt Välimerelle. Äiti oli kutsuttu Kotkasta miehistön vahvistukseksi. Terveisiä vaan kummallekin, jos satutte tämän lukemaan ja kiitos drinkeistä, joiden kustannuksiin emme saaneet mahdollisuutta osallistua.

Jatkoimme matkaa etelärantaa pitkin kohti Jolly Harbouria. Marinassa meritähti oli jo saanut keltaisen primerin pohjaansa. Illan aikana Tuula ja Marjatta pakkasivat tavaroitaan huomista lähtöä varten. Yöksi yritettiin jälleen rakentaa hyttyssuojat luukkuihin.