30. elokuuta 2008

30.08.2008 lauantai


Yöllisestä konsertista huolimatta heräsimme varhain ja nautimme aamupuurot. Minua vaivasi hoidanko reidessä olevaa hiertymää oikein ja päätin hakeutua jollekin klinikalle saamaan ohjeita. Tarvikkeita oli veneessä, mutta tarvitsisin ainakin jotain sopivaa rasvaa, ettei side kuivuisi haavaan kiinni. Lähdin kyselemään satamakonttorista neuvoa. Kaveri katsoi vaivaani ja sitten pyysi seuraamaan. Lähdettiin autolla liikkeelle ja päädyttiin palo/ambulanssiasemalle, jossa oli pieni ensiapuklinikka. Side uusittiin muutamassa minuutissa ja toivotettiin tervetulleeksi seuraavana aamuna uudelleen uuden siteen vaihtamiseksi. Lupasivat antaa osoitteen minne seuraavassa satamassa voi mennä. Yritin selittää, että voin huolehtia asiasta itse veneellä, jos löydän heidän käyttämäänsä rasvaa, mutta yhteinen kielitaitomme ei riittänyt niin pitkälle. Operaatio kesti 20 min, kun tarjosin rahaa, ei sitä otettu klinikalla eikä kyydistäkään maksu kelvannut. Sanoisin palvelua hyväksi.
Päivällä veneen kupeella kävi paikallinen asukas, joka halusi meidän tekevän valituksen satamakonttoriin yöllisestä metelistä. Hän asuu vieressä ja saa tämän annostuksen joka viikonloppu. On saanut tarpeekseen, eikä hänen valituksensa ole saanut hiljennettyä meteliä. Hän kävi hakemassa tukea ponnisteluihinsa. Lupasimme harkita asiaa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kaupunkiin tutustuminen Riitan ja Matin kanssa. Varmistin ensin reitin aamulliselle ensiapuasemalle ja sitten suunnistimme kaupungin vanhaan keskustaan etsien matkalla internet – pistettä. Sellainen löytyi ja sain hoidettua yhden pankkiasian kotimaassa. Keskustassa oli toritapahtuma, jossa kansallispukuiset myyjät tarjosivat elintarvikkeita ja käsitöitä. Musiikki kuului tapahtumaan. Jäimme kahvioon istumaan ja tilasimme kahvit ja jäätelöannokset. Kahvi oli taas samanlainen täyskofeiinitiiviste ja jäätelö aivan oivallinen. Laskua maksaessa tuli kotoinen tunnelma – oli nimittäin yhtä kallista.
Kaupunki on korkean vuoren kupeessa ja vuoren huipulla on linna. Päätimme lähteä tutustumaan linnaan. Ylös pääsi tietä pitkin ilmaiseksi ja vaijerihissillä edestakaisin lunastamalla 3 euron lipun. Lunastimme lipun.

Vaijeri hissin rata oli mielenkiintoinen kun meidän lähtiessämme alhaalta ylös lähti toinen vaunu samaan aikaan ylhäältä alas. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki insinöörin kannalta se, että kiskoja oli vain yksi pari – miten ohitus tapahtuu. Paikallinen kaapelivaunuinsinööri oli ratkaissut asian rakentamalla radan keskikohdalle ohituskaistat vaihteineen. Ei tullut törmäystä.
Ylhäältä on hienot näköalat yli kaupungin. Näimme sataman ja zoomilla erottui Meritähtikin omalla laituripaikallaan ja koko sisääntuloreittimme. Linna osoittautuikin kirkoksi ja siellä oli parasta aikaa menossa vihkitilaisuus. Soluttauduimme hetkeksi hääväen joukkoon ja seurasimme toimitusta. Emme jääneet seuraamaan päättyisikö toimitus odotetulla tavalla. Riitta ja Matti lähtivät vielä kiertelemään kaupunkia, mutta minä suuntasin veneelle tekemään muistiinpanoja.
Ilta kului ruokaillessa, lukiessa ja näitä tarinoita kirjoitellessa. Yöllä oli taas ilmaiskonsertti.

29. elokuuta 2008

29.08.2008 perjantai

Herätys seitsemältä. Aamiaisen ja valmistelujen jälkeen irrotimme köydet 09.20. Tarkoitus oli tankata, mutta tankilla oli jono, eikä ollut täyttä varmuutta milloin asema avattaisiin, joten päätimme lähteä eteenpäin.
Ilma oli usvainen ja aamun säätiedotus televisiossa lupasi sadekuuroja. Muutaman mailin ajettuamme ukkonen iski niin lähellä, että luulimme sen iskeneen veneeseen. Sähkölaitteet kuitenkin toimivat, eikä savua näkynyt. Veneeseen on rakennettu pari vuotta sitten tehokas ukkosenjohdatus mastolta ja vanteilta teräsköliin. Sen pitäisi auttaa, mutta jos salama iskee täydellä voimalla kohdalle niin, ei silloin riitä mitkään johtimet. Tuuli oli heikko ja sekin vastainen, joten ainoa vaihtoehto eteenpäin pääsemiseksi oli moottorilla ajo.
Kello 11 nousi oikea hernerokkasumu. Näkyvyyttä oli vain muutama veneen mitta. Käynnistimme tutkan lisäksi automaattisen merkinantotorven. Sumutorven merkkiääni varoittaisi ainakin pienempiä veneitä ja isommat näkyvät tutkassa. Meidän pitäisi näkyä muiden alusten tutkissa tehokkaan passiivisen ja aktiivisen tutkaheijastimen ansiosta.
Sumu alkoi hälvetä 2 tunnin kuluttua. Ranta on täynnä kalastajien pyydysmerkkejä ja niiden väisteleminen on täyttä työtä. Pimeällä rannan läheisyydessä ajaminen on vaarallista, koska pyydysmerkkejä on mahdoton nähdä. Useimmiten itse pyydykset ovat niin syvällä, että ylitse voi ajaa ilman ongelmia. Ruotsalainen purjehtija kertoi, että joskus pyydykset ovat myös lähellä pintaa ja useampi merkki on yhdistetty toisiinsa pinnalla olevalla narulla.
Koneella ajo alkoi maistua puulle ja päätimme mennä seuraavaan satamaan nimeltään Viana De Castello. Olimme vaihtaneet maata ja tulleet Espanjasta Portugalin puolelle. Vaihdoimme kiireellä kohteliaisuuslipun ennen satamaan tuloa. Huvivenesatama sijaitsi 2 mailia aallonmurtajan takana jokisuistossa. Varsinaiseen satamaan pääsemiseksi oli avattava sisäänajoväylän yli kulkeva kävelysilta.
Silta aukesi, ensin tuli yksi vene ulos ja me ajoimme sen jälkeen sisään. Laituripaikalle opastettiin kiitettävästi ja veneen kiinnittämisessä autettiin. Satamakonttori oli tähän mennessä byrokraattisin Veneen dokumentit ja miehistön passit tarvittiin ja ne piti esittää ensimmäisen kerran tämän matkan aikana. Satamamaksu oli 25,80 €/vrk sisältäen sähkön. Suihkusta piti maksaa erikseen 1,27 € käynniltä. Internetiä ei löytynyt.

Pilvet ovat kaikonneet taivaalta ja laituri on tuulelta suojassa. Lämpötila on noussut +32 asteeseen, mikä tuntuu aivan riittävältä. Illansuussa edellisessä satamassa tapaamamme ruotsalaisvene kaarsi satamaan ja sai taas paikan vierestämme, norjalaisvene seurasi heitä.
Riitta ja Matti lähtivät kävelylle kaupungille. Ilman karttaa he joutuivat keskustan ulkopuolelle ja löysivät suuren marketin, joka Riitan mukaan oli suurin mitä hän on nähnyt tähän mennessä. He tekivät joitain ostoksia ja löysivät jopa kauraryynejä, joten puuroaamiaiset on taattu taas joksikin aikaa.
Illallisella oli tarjolla tulisia lihavartaita ja viinissä kokeiltiin puolet kalliimpaa laatua 2,29 €/pullo. Veneen suihkut testattiin ja ne tuntuivat olevan kunnossa. Illalla alkoi marinan vastakkaisella rannalla äänekäs ulkoilmakonsertti. Musiikki oli valittu nykynuorison tyylin ja maun mukaan eikä äänentoistolaitteita säästelty. Ulkoilmasoitanta taukosi kolmen aikaan yöllä, mutta jytke jatkui sisällä vielä aamu kuuteen asti. Edellisen kerran vastaavasta ilmaiskonsertista päästiin nauttimaan Göteborgissa.

28. elokuuta 2008

28.08.2008 torstai



Heräsimme 08.00 ja lähdimme aamiaisen jälkeen pyykkikassien kanssa etsimään pesutupaa annettujen ohjeiden mukaan. Pesutupaa ei löytynyt, mutta pesula kylläkin. Pyykit luvattiin pestä saman päivän aikana ja illalla saisi tulla hakemaan. Hinta oli 12 € säkki, jossa oli 2 – 3 Cylinda-annosta. Jätimme 2 säkillistä pyykkiä pesuun.

Nautimme rantakadulla kahvit. Tilasimme Americanot ja saimme puolen kahvikupin annoksen tuimaa kahvia, joka nostatti hiukset pystyyn. Palasimme veneelle ja aloitimme kannen pesun. Edellinen kannenpesu oli tapahtunut monta viikkoa sitten ennen Dubliniin tuloamme. Ukkonen jyrähteli ja salamat leiskuivat iltapäivällä.
Ukonilman ja sateen rauettua lähdimme tutustumaan sataman yhteydessä olleeseen linnakkeeseen. Linnake oli hieno taidonnäyte oman aikansa kivirakentamisesta. Linnake on tehty puolustautumista varten ja kaikesta ymmärsi, että hyökkääjän piti olla vahva ja taitava mikäli aikoi edetä viimeiselle sisäpihalle. Tykit olivat vielä paikallaan, mutta tuskin ampumakunnossa. Valmistusvuosi oli 1852.

Kävin hakemassa langonkiasennuksen viimeistelyyn kaksi 5m köydenpätkää ja pienen pikalukon. Yritin myös ostaa juomavesitankkiin laitettavia desifiointitabletteja, mutta en onnistunut löytämään. Kyselin ruotsalaisveneeltä käyttävätkö he jotain omissa vesitankeissaan ja kertoivat, että eivät käytä, mutta eivät ole enää juoneet tankkivettä, mutta käyttävät ruuanlaittoon. Se oli uskottavaa, ainakin isännän lasissa tuntui olevan useimmiten wiskiä.

Tunsin itseni väsyneeksi ja otin parin tunnin torkut iltapäivän kuluksi. Suomesta saamani kova antibioottikuuri ilmeisesti väsyttää kun olen tuntenut itseni väsyneeksi useana päivänä. Voihan se olla, että elimistö opettelee paikallisille tavoille ja haluaa siestaa.
Riitta ja Matti kävivät etsimässä kalakauppaa. He löysivät sellaisen, mutta eivät uskaltaneet ostaa kalaa. He päätyivät ostamaan illalliselle espanjalaista voimakkaasti maustettua lihaisaa makkaraa, erittäin maukasta ja tukevaa. Suomalaisesta tarjouksessa olevasta herkku grillimakkarasta jää pannulla usein jäljelle vain vetinen kuori ja rasvaa pannun pohjalle, tämä ei käyttäytynyt samalla tavalla. Illallisen jälkeen Riitta ja Matti keittivät vielä iltakahvit, mutta minä painuin pehkuihin ilman kahvia.
Aamulla on tarkoitus lähteä eteenpäin kohti Portoa.

27. elokuuta 2008

27.08.2008 keskiviikko

Varsinainen herätys klo 08.00. Yöllä olin kuitenkin ollut hereillä. Kuulin keulahyttiin ankkurikettingin rahinan ja menin tarkistamaan antaako ankkuri periksi. Rahina johtui kuitenkin veneen pyörimisestä virtauksen mukana. Aamiainen oli normaali kaurapuuro pääruokana. Aamun lämpötila +15 astetta. Aamu oli usvainen, mutta lahti osoittautui oivalliseksi ankkuripaikaksi hiekkarantoineen. Täällä voisi olla vaikka useamman päivän. Emme olleet päässeet suihkuun kuuteen päivään ja mm sen vuoksi suuntasimme kohti Bayonan satamaa. Ankkuri nostettiin klo 10.10 ja saavuimme Bayonaan 12.10. Soitin laituripaikasta pursiseuran marinaan ja saimme sieltä laituripaikan. Meitä tultiin veneellä vastaan ja ohjattiin oikeaan paikkaan, sekä autettiin kiinnittymisessä. Satamaan tuli perässämme ruotsalainen vene edellisestä ankkuripaikasta. Se sai paikan vierestämme. Siellä oli myös ainakin yksi norjalainen Bavaria. Satamamaksu oli 31,91 € ja se sisälsi suihkun, sähkön ja internet liittymän, joka kuitenkin lakkasi toimimasta ensimmäisen illan jälkeen.
Satamassa on kaksi marinaa ja pursiseuran marina on vanhan linnan kupeessa hienolla paikalla. Pursiseuran nimi on Monte Real Club de Yates ( MRCY ). Ensimmäisen kerran matkan aikana oli käyttöä talven aikana tehdylle langonkille. Päätimme tehdä viimeistelyt ja asentaa sen paikoilleen. Siitä tuli toimiva. Vene siivottiin sisältä ja päästiin suihkuun ensimmäisen kerran Corkista lähdön jälkeen.
Ylermille houkutus lähteä Kutturaan kullankaivuuseen nousi ylivoimaiseksi ja hän lähti Madridin kautta kotimaahan. Minkähänlaista kultaa siellä etsitään? Meidän pitää nyt tulla toimeen vähemmällä kokemuksella. Emmeköhän selviä rantoja pitkin kohti etelää.

Ylermille kiitos neuvoista, opeista ja erityisesti toistuvista tietokilpailuista, jotka auttoivat Biskajalla pitkästymisen torjunnassa. Kysymyksissä tuli usein esille historia, josta huomasimme, että kotiläksyt olivat jääneet aikoinaan liian vähälle huomiolle.
Kaupassa käytiin ja illalliseksi oli tarjolla makkaroita, perunoita ja ruskeaa kastiketta. Ruokajuomaksi nautimme pullon punaviiniä, jossa hinta / laatusuhteesta oli ainakin hinta kohdallaan ( 1,25 €/0,75l ) ja laatu vastasi kotoisen Alkon edullisinta lajivalikoimaa.

26. elokuuta 2008

26.08.2008 tiistai


Herättiin klo 07.30. Yö oli erittäin rauhallinen, ei ääniä eikä keikutusta. Puuro aamiaisen jälkeen ankkuri nostettiin 09.45 ja tavoitteena purjehtia lupaavissa tuulissa Vigon lähistölle. Arvioimme ajaksi 10 tuntia. Ylermillä oli vaikeuksia pelastusliivin pukemisessa. Liivi oli päällä väärin päin. Hän ihmetti kuinka se näin vaikeaa on, kun on joskus onnistunut valjastamaan hevosenkin. Arvelimme, että olisiko hevonen ollut niin fiksu, että olisi kävellyt itse valjaisiin.
Neljän tunnin purjehduksen jälkeen tuuli tyyntyi ja päätimme jatkaa koneella alkuperäiseen tavoitteeseen. Saavuimme 21.15 Vigon edustalla olevan Isla Del Faron itärannalle, joka osoittautui mainioksi ankkuripaikaksi. Sen oli valinnut yli kymmenen muutakin venettä. Illalliseksi tarjottiin kalkkunapastaa.

25. elokuuta 2008

25.08.2008 maanantai 4. päivä Biskajalla



Yöllä tuuli vaimeni ja ensimmäisen vahdinvaihdon jälkeen yritimme auttaa matkantekoa nostamalla genaakkerin. Se ei auttanut, tuuli hädin tuskin sai pidettyä sen suorana. Genaakkeri vedettiin takaisin pussiinsa ja siirryttiin kone voimaan 6 tunnin ajaksi, jolloin tuuli oli taas noussut ja saimme kunnon kyydit. Päivän aikana näimme 3 valasta etäältä, delfiinejä ja pyöriäisiä, mutta kunnon kuvaa ei saatu vieläkään. Illan suussa olimme törmätä valaisiin, jotka havaitsimme viime hetkellä veneen edessä. Väistimme ja nekin uivat sukeltaen pois. Rannikkoa lähestyessämme näimme myös runsaasti laivoja, jotka reitillään kiersivät Espanjan luoteiskärkeä. Päivällä yritin mennä mastoon tikkaiden avulla, mutta ote ei pitänyt kunnolla ja sain hiertymän oikeaan pohkeeseen alas liukuessa. Sitä on pitänyt hoitaa.
Päätimme ajaa Ria De Camarinas sataman viereiseen lahteen ankkuriin. Siellä oli ankkurissa jo yksi englantilainen purjealus. Ankkuroimme veneen klo 21.20 ja matkaa oli kertynyt lokiin 620 Nm ja aikaa kului 4 vrk 1h 20 min.
Biskajan ylityksen kunniaksi poksautimme vuosi aiemmin lahjaksi saadun shampanjapullon. Aloitimme ruuan valmistuksen. Ruokana oli makkaraa, perunoita ja jälkiruokana kahvia ja kuorrutettua tiikerikakkua irlantilaisittain. Nukkumaan mentiin seuraavan vuorokauden aikana klo 01.00.

24. elokuuta 2008

24.08.2008 sunnuntai 3. päivä Biskajalla


Yö oli kulunut vauhdikkaasti tähtien tuikkiessa ja kuun valaistessa. Ohi kulkenut alus oli tunnistanut meidät valonheittimensä avulla. Aluksen perässä oli punainen vilkkuva valo ja Ylermin tulkinnan mukaan se kuljettaisi jotain vaarallisia aineita. Päivän aikana vauhtia oli parhaimmillaan yli kymmenen solmua. Matti valmisti jauhelihakastiketta ja keitti perunoita. Ne nautittiin hyvällä ruokahalulla. Muita aluksia ei tullut näköetäisyydelle koko päivän aikana. Illalla ladattiin akkuja ajamalla koneella 3 tuntia.
Kolmannen vuorokauden matkaksi tuli 170 Nm.

23. elokuuta 2008

23.08.2008 lauantai 2. päivä Biskajalla

Yöllä tuuli oli voimistunut ja kääntyi hiljalleen lounaaseen ja etelään. Muutimme veneen kurssia vastaavasti kohti kaakkoa. Ensimmäisen vuoron vaihdon jälkeen tuuli yltyi edelleen ja päätimme pienentää genuaa niin, että lopulta ulkona oli vain puolet ja isosta purjeesta 70%. Matti keitti onnistuneesti aamu puurot ja sai ne pysymään kattilassa. Lautaset eivät kuitenkaan pysyneet pöydällä ja puuro jouduttiin nauttimaan yksi kerrallaan seisaaltaan. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa ja joka paikassa oli kova jyske ja pauke. Iltapäivällä tuuli oli kääntynyt kohti etelää. Me päätimme vaihtaa halssia ja purjehtia kohti länttä ettemme ajautuisi liian syvälle Biskajalle. Tällä halssilla purjehdimme 8 tuntia jolloin tuuli taas kääntyi, nyt länteen ja me jatkoimme styyrbuurihalssilla (?) kohti etelää.
Päivällä otin nälkäisenä kokkivuoron ja valitsin yksinkertaisimman valmispastan. Se nautittiin lusikoiden mukeista ruokajuomana vesi. Päivällä tuli sateen ja usvan keskellä näköetäisyydellä vastaan kaksi purjevenettä. Lämpötila oli aamulla +15 ja päivällä +17 astetta. Toisen vuorokauden matkaksi tuli 140 Nm.

22. elokuuta 2008

22.08.2008 perjantai 1. päivä Biskajalla


Yövuoro sujui hyvin. Yhtä hinaajaa jouduttiin väistämään klo 2 aikaan. Aiemmin vastaan tuli hinaaja vetäen porauslauttaa. Tuuli pysyi hyvänä ja nopeus oli 8 solmun luokkaa koko yön. Ylermi oli aloittanut tietovisailut Matin ja muiden päänmenoksi ja viihdyttämiseksi. Mannerheimin hevosten nimet tulivat ylityksellä tutuksi.

Vahdin vaihdon yhteydessä aamu neljältä Riitta huomasi merenkäynnin vatsanpohjukassa. Hän asensi Iisalmen apteekissa suositellut rannekkeet paikoilleen. Sen tehosta ei ole täyttä varmuutta, mutta sanotaanhan, että jokainen tulee autuaaksi oman uskonsa kautta ja niin se orastava pahoinvointikin helpotti eikä uusinut enää kovemmassakaan kelissä. Päivä valkeni 06.30 ja Irlannin mantereesta oli näkyvissä enää heikko siluetti. Aamupuurot jätettiin kuitenkin väliin ja ne korvattiin puolen päivän mysleillä hillolla kuorrutettuina.
Päivän aikana matka jatkui mukavasti. Näimme pyöriäisiä veneen ympärillä, mutta ne olivat niin vikkeliä, ettemme saaneet kunnon valokuvaa. Lämpötila oli aamulla +12 ja päivällä vähän korkeampi. Näimme kolme valasta n. 50 metrin etäisyydeltä. Ne sukeltelivat ja etääntyivät veneestä, mutta niiden vesisuihkut näkyivät pitkään merenpinnalla.

Illalla ajoimme moottorilla 3 tuntia akkujen lataamiseksi. Aurinkoa ei ollut niin paljoa, että paneelit olisivat ladanneet akut päivällä. Virrankulutusta lisäsi lämmittimen päällä olo ja autopilotin ”response” – asetuksen ollessa 9, jolloin se vastasi veneen poikkeamiin aggressiivisesti. Muutin asetukseksi 3, jolloin pilotti työskenteli paljon rauhallisemmin. Ensimmäisen vuorokauden matkaksi tuli 140 Nm. Vuorot toimivat normaalisti, purjeita viriteltiin ja osallistuttiin Ylermin visailuihin eri elämän aloilta.

21. elokuuta 2008

21.08.2008 torstai

Aamu avautui aurinkoisena ja lupaavana. Aamiaisen jälkeen ryhdyimme valmistelemaan Biskajan ylitystä. Tilasimme polttoaine täydennyksen. Ylermi rupesi kokoamaan jollaa ja toimi samalla venevahtina. Riitta, Matti ja minä suunnistimme bussilla reput selässä lähimpään kylään pitkän ostoslistan kanssa. Leipurilla ja parissa muussa pikkukaupassa käynnin jälkeen suuntasimme paikalliseen Lidliin. Ostoslistalla oli mm. 60l pullotettua vettä ja 10 isoa suklaalevyä hätäravinnoksi ym. Makeannälkää ei tulkittaisi hätätilanteeksi. Kolme kärryä saatiin täyteen ja muovikasseihin sullottuna ne täyttivät kymmenen kassia. Ostokset maksoivat 229 euroa ja se tuntui kohtuulliselta. Paluumatka tehtiin taksilla.
Veneellä Ylermi oli saanut jollan pumpattua ja polttoainetta oli toimitettu 45l. Tankkaus ei ollut onnistunut yhtä siististi kuin edellisessä paikassa. Tavarat pakattiin veneen uumeniin, jolla sidottiin kannelle ja asennettiin myrskyfokka kutteristaagiin käyttöönottovalmiiksi. Useammalta taholta saatujen säätietojen perusteella luvassa olisi otollinen sää Biskajan ylitykselle, joten päätimme lähteä samana päivänä.

Veneelle tuli käymään paikallinen purjehtija joka oli edellisenä yönä tullut kotisatamaansa mm Suomeen suuntautuneelta 10 viikon purjehdukselta. Hän opasti meitä purjehtimaan ensin rannikon tuntumassa länteen ja jatkamaan aina 11 pituuspiirille asti, jolloin meri olisi syvä ja mahdollinen huono keli olisi siedettävämpi.
Irrotimme köydet klo 19.15 ja suuntasimme ulkomerelle väistellen paikallisten ”torstai-kisan” osallistuvien kilpaveneitä. Vastaan tuli myös suurehko alus matkalla satamaan kahden hinaajan avustamana.

Tuuli oli suotuisa ja saimme kohta 7 – 8 solmun nopeuden. Annoimme mennä rannikon tuntumassa tavoitteena 11 pituuspiiri. Päätimme noudattaa 4 tunnin vahtivuoroja ja kaksi henkeä aina kannella. Ylermi ja Matti ottivat ensimmäisen ylipitkän vuoron. Riitta ja Jari tulisivat vahtiin aamulla neljältä.

20. elokuuta 2008

20.08.2008 keskiviikko

Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.
Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.

Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.

19. elokuuta 2008

19.08.2008 tiistai

Herätys oli kello 01.30 LMT ( Local Mean Time ). Kävin ulkona, siellä satoi ja oli pimeää. Ei tuntunut houkuttelevalta eikä turvalliselta lähteä kapeaan ulosajoränniin sillä kelillä. Reitillä oli valopoijuja, mutta riski sekoittaa ne taustan muihin valoihin oli mielestäni liian suuri. Päätimme odotella päivän valkenemista.
Seitsemän aikaan päivä oli valjennut ja sade lakannut – vesikin oli laskenut, eikä ulosajoa enää suositeltu. Irrotimme kuitenkin köydet 07.15 ja lähdimme yrittämään, emme malttaneet odotella.
Puolen tunnin ajon jälkeen totuus selvisi, ohjeita olisi pitänyt noudattaa jos olisi halunnut edetä merelle. Juutuimme hiekkasärkkään ja olimme siinä kuin västäräkki vasta tervatulla katolla, ei kulkenut eteen eikä taakse. Varmuudella pääsisimme jatkamaan 2 tunnin kuluttua. Laskimme ankkurin ja keitimme kahvit. Katoimme aamukahvit istuinkaukalon pöydälle ja yritimme olla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Saimme kuitenkin kiusallisen häirikön. Paikallinen lintubongari oli huomannut meidät ja suuntaili kauko-objektiiviaan meitä kohti rannalta muutaman kymmenen metrin päästä. Ensin tuli mieleen, että pitää mennä ja heittää kamera mereen, mutta uinti / kahluumatka oli pitkähkö ja vaihdoimme strategiaa – päätimme poseerata kuvaajalle kahvimukeinemme ja se taisi tehota, koska hän lähti katselemaan mielenkiintoisempia kohteita.
Vesi nousi hitaasti mutta varmasti ja hieman ennen kymmentä nostimme ankkurin ja lähdimme hitaasti syvyysmittaria seuraten etenemään kohti avomerta, jonne päästiinkin tällä yrityksellä. Tuuli oli virinnyt kivasti ja nostimme purjeet aurinkoisella merellä päästen mukavaan 7 solmun vauhtiin.
Ohitimme Dublinin edustan niemen ja suuntasimme etelään kohti Irlannin kaakkoisnurkkaa. Samaan suuntaan matkasi kaksi muutakin venettä. Ohitimme toisen ja saavutimme melkein toisenkin. Tämä piristyi kuitenkin, eikä päästänyt meitä ohitse. Kippari kierteli erilaisia virtapaikkoja taitavasti saaden niistä hyötyä, meidän purjehtiessa suoralla kurssilla. Illalla auringon laskiessa 10 tunnin purjehduksen jälkeen olimme jo 5 mailia perässä.
Puolen yön aikaan olimme ohittamassa kaakkoiskärkeä ja Tuskar Rockia. Se olikin meille tuskainen. Ajoimme kuin miinaan 2,5 solmun vastavirtaan ja ymmärsimme nyt, miksi kaveri oli kiertänyt kaukaa ulkokautta. Vuorokauden vaihtuessa jatkoimme samalla kurssilla ulos ulkomerelle.

18. elokuuta 2008

18.08.2008 Maanantai

Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.
Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.



Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.
Aamulla herättiin varhain. Ylermi ei tainnut nukkua lainkaan. Hän oli ahertanut erään merenkulkuun liittyvän ongelman parissa aamutunneille asti. Hän oli saanut tehtäväkseen selvittää tutkakuvien perusteella kahden laivan lähestymiskäyttäytymistä ennen onnettomuutta. Tehtävä oli tullut valmiiksi ja hän lähti postittamaan aikaansaannostaan toimeksiantajalleen.
Marinan väki ilmestyi työpaikalleen vähitellen, olihan maanantaiaamu. Koko yön jatkunut sadekin osoitti taukoamisen merkkejä. Tämä nostatti toiveita saada Meritähden loput työt tehdyksi ja ”Tähti” vesille. Ankkuriboksin tyhjennysreiät puuttuivat ja ne saatiin aamupäivän aikana tehdyksi. Reiät tulivat parempaan paikkaan kuin uutena, vettä jää enää pohjalle 5 – 10 mm entisen 150 mm sijaan.
Puolen päivän aikaan nosturi lähestyi lupaavasti ja meille tuli taas kiire kun huomasimme että vene aiotaan laskea veteen. Ei aikaakaan kun olimme nosturin matkassa hihnojen varassa matkalla laskupaikalle. Vesillelasku onnistui, eikä vuotoja ollut. Satama-altaassa ja sen ympärillä ovat vuorovesivirrat voimakkaat ja se teki ahtaissa paikoissa ajamisen mielenkiintoiseksi.
Kiinnityimme laituriin ja aloitimme loppuvalmistelut lähtöä varten. Tunnelmaa latisti uudelleen alkanut sade. Teimme viimeiset muonahankinnat ja tilasimme polttoainetta.
Vene tankattiin kanistereista koska polttoainepumppu oli vesillelaskupaikalla ja paikka varattuna koko ajan nostoihin ja laskuihin. Opimme uuden menetelmän polttoaineen siirtämiseksi siististi kanisterista tankkiin. Kanisteri asetettiin istuinkaukalon penkille tankin täyttöaukon yläpuolelle ja kanisterista johdettiin n. 25 mm letku tankkiin. Toinen n. 12 mm letku laitettiin myös sisään kanisteriin. Kanisterin suu ja letkut tiivistettiin öljyisellä rätillä ilmatiiviiksi ja pienemmän letkun kautta puhallettiin ilmaa, jolloin polttoaine virtasi veneen tankkiin isompaa letkua pitkin. Puhaltaminen lopetettiin ja virtaus jatkui, koska isompi letku toimi lappona. Menetelmä on yksinkertainen ja fiksu. Tankkasimme 95 l hintaan 1,08 €/l, verovapaata polttoainetta. Suomessa verovapaan polttoaineen myynti huviveneisiin lopetettiin sillä perusteella, että EU :ssa oli näin päätetty. Kysyin, että eikö päätös koske lainkaan Irlantia, kaveri vastasi että tuleehan sieltä kaikenlaisia päätöksiä, mutta me Irlannissa ratkaisemme itse mitkä ovat järkeviä ja mitkä eivät. Suomi on EU mallioppilas ja meillähän tehdään niin kuin käsketään ja diesel maksaa 1,50 €/l.
Paras aika lähteä liikkeelle olisi nousuveden aikaan kello 2 yöllä. Päätimme katsoa miltä tilanne silloin näyttää ja nukkua ensin muutama tunti.