16. maaliskuuta 2009

08.3.2009 sunnuntai. Vieraat lähtevät kotiin.

Vieraittemme kotiinlähtöpäivä oli koittanut. Aamupäivä käytettiin pakkaamiseen ja lähtövalmisteluihin. Merja, Saku, Maiju, Martti ja Jaakko lähtivät taksilla lentokentälle puolen päivän aikaan. me jäimme Marjatan kanssa vielä yhdeksi yöksi Marigot Bayhin. Valmistelimme lähtöä huomisaamuksi. Suuntaamme taas Rodney Bayhin. Pitää tutkia latausta ja tehdä kaikenmoista pientä

07.3.2009 lauantai. Siirtyminen Marigot Bayhin


Siirryimme aamulla Marigot Bayhin laituriin. vieraat lähtisivät huomenna ja täällä olisi mahdollisuus tehdä lähtövalmistelut huolella. Marina on palveluiltaan erinomainen laatunsa puolesta. Hinta on kuitenkin sen mukainen. Täällä on erittäin hyvät suihkut ym tilat, vapaa langaton netti ja muuta.

Viimeisen illan kunniaksi kävimme rantaravintolassa illallisella. Ruoka oli erinomainen ja paikka muutenkin ok. Yksi huono puoli marinasta löytyi. Se on erittäin suojainen ja sen vuoksi siellä ei tuullut ainakaan täällä kerralla. Se antoi itikoille vapaat kädet.

06.3.2009 Perjantai. Kiipeäminen Petit Pitonille










Olin jo monesti Pitonien ohi mentäessä miettinyt voisiko sinne kiivetä. viereiselle Cross Pitonille on ilmeisesti jopa portaat, mutta tälle joutuu kiipeämään ”nelivedolla”. Lähtijöitä ilmaantui viisi. Marjatta, Merja, Saku, Jaakko ja minä. Malcon haki meidät aamulla seitsemältä. Ensin veneellä rantaan, sitten muutama sata metriä autolla ja sitten aloitettiin kapuaminen. Vettä varattiin mukaan puolentoistalitran verran henkeä kohti ja hieman ruokaa.

Hyvin nopeasti selvisi, että ylös ei mennä paraatimarssia. koko ajan piti tarkkaan katsoa mihin laittaa jalkansa. Opas oli tarkkana ja antoi kuulua heti, jos ei tehnyt ohjeiden mukaan. Tärkeää oli varmistaa joka askeleella, että jalka on pitävällä pohjalla. Käsillä piti olla samaan aikaan ote tukevista juurista tai oksista. Opas oli kiitettävän tarkkana koko ajan. Kiivettyämme vajaan kaksi tuntia pidimme pidemmän tauon. Lyhyitä taukoja oli useasti ja ne olivat välttämättömiä, mikäli halusi edetä huipulle. Tällä taukopaikalla olimme puolivälissä. Marjatta ja Merja päättivät kääntyä takaisin tästä kohdasta. Tämä päätös osoittautui myös myöhemmin oikeaksi.

Jatkoimme oppaan kanssa matkaamme ja vaikeusaste kasvoi kaiken aikaa. Neljä metriä piti nousta pystysuoraa kallion seinämää ottaen molemmilla käsillä tukea kahdesta köydestä, jossa oli solmut 30 cm välein.

Taukoja jouduttiin pitämään 20 min välein ja jos sanotaan, että henki on hiuskarvan varassa niin nyt voi sanoa, että henki oli usein juurikarvan varassa. Oikein tehtynä vaaraa tuskin oli, mutta virheitä ei voinut tehdä.

Neljän tunnin urakoinnin jälkeen olimme huipulla. Tunne oli mahtava. Maisema oli uskomaton. Oma vene viereisellä lahdella oli aivan alapuolella ja vaikutti nuppineulan kokoiselta. Ihailtuamme aikamme ruokailimme ja lepäsimme. Puskista kuului iloinen kiljahdus ja esiin astui tumma nuorehko nainen valkoisissa farkuissaan. Hän riemuitsi tehdessään Pitonin valloituksen. Hän tuli ylös oppaan kanssa. Poikaystävä oli lähtenyt matkaan mukaan, mutta oli antanut periksi 2/3 kohdalla.

Alaspäin laskeutuminen vaikutti ensimmäisen puolituntia helpohkolta, mutta tarkkuutta vaativalta. Tämän jälkeen jalat alkoivat puutua nopeasti. Alaspäin tultiin kolme tuntia ja lepotaukoja oli usein varsinkin loppumatkalla. Laskeutuminen tuli vaarallisemmaksi, kun jalat alkoivat puutua väsymyksestä eikä niiden toiminta enää ollut herkkää eikä tarkkaa.

Petit Piton tuli valloitettua. Sen korkeus on n.750 m. Rantabaarin drinkki maistui hunajalta tämän jälkeen. Unta ei illalla tarvinnut odotella kovin pitkään. Se tuli yllättäen odottamatta.

05.3.2009 Torstai. Siirtyminen Lucialle Petit Pitonin juurelle





Päätimme lähteä aamulla kohta päivän valjettua. Niin teimmekin, mutta ankkurin irrotuksen jälkeen huomasimme, että moottorin jäähdytysvesi ei virrannut kunnolla. Ankkuroimme veneen uudelleen ja sitten tarkistamaan impelleriä. Impelleri osoittautui ehjäksi. Vaihdoimme sen uuteen, koska sillä oli ajettu 150 h. Jäähdytys toimi vaihdon jälkeen moitteettomasti. On mahdollista, että vika ei ollut siinä. Merivesisuodattimen kansi on saattanut jäädä löysään suodattimen puhdistuksen yhteydessä ja järjestelmä on saanut sitä kautta ilmaa.

Matkaan päästiin uudelleen 08:15 ja suuntasimme kohti Soufereita, jossa kirjauduttaisiin sisään maahan ja hankittaisiin luonnonsuojelualueella oleskelulupa. Purjehdus kesti kuusi tuntia. Saavuimme Souferein edustalle sitkeän poijupojan seuraamana. Sanoi, että minulla on sopimus Malconin kanssa ja haluaisin tavata hänet. Sanoinoin, että menemme suoraan Marigot Bayhin, ellei Malcom ole täällä. Sen jälkeen Malcom löytyi nopeasti.

Hän vei meidän kauppaan ja sisään kirjaukseen, osoitti rauhallisen ankkuripaikan ja sovimme oppaasta kun halusimme kiivetä Petit Pitonille seuraavana päivänä. Ankkurointi tehtiin täälläkin niin, että perä kiinnitettiin rantapuihin pitkällä köydellä.

Ruokailimme veneellä ja innokkaimmat kävivät maistelemassa rantabaarin antimia. Uni tuli hyvin kohtalaisesta mainingista huolimatta.

04.3.2009 Keskiviikko. Lähtö st Wincentille


Aamulla herättyämme kävimme uimassa ja nautimme aamiaisen. Tarkoituksemme oli viettää täällä vielä toinen päivä. Tarkistin säätiedot ja niiden mukaan oli odotettavissa kova pohjoistuuli kahden päivän kuluttua. se tekisi kotimatkan hankalaksi.
Päätimme tähteä saman tien kiertäisimme vaan lähtiessämme alueen jonne aioimme siirtyä. Myöhemmin päätös osoittautui Lerittäin viisaaksi. Lähdimme liikkeelle 08:30. ähtiessämme tuli s/y Karibia vastaan.
Purjehdittuamme 6,5 tuntia saavuimme Wincentille Wallilabow lahteen. Täällä oli taas runsaasti erilaista tarjontaa. veneitä tuli vastaan kauas satamasta. Kiinnittyminen tehtiin täällä niin, että laskettiin ankkuri sopivassa kohdassa ja vietiin pitkä peräköysi rantaan. Tässä operaatiossa oli avustajia tarjolla runsaasti. Kiinnityttyämme oli ympärillämme kaikki mahdolliset kaupustelijat ja kerjäläiset. Lopulta ostettuamme jotain suurin osa luovutti. Kaikki olivat ystävällisiä.
Lähdin etsimään paikkaa jossa voisin kirjautua ulos maasta. Siirtyisimmehän me seuraavana päivänä taas Lucian puolelle. Lopulta löytyi paikka joka oli aivan vieressä. Toimiston kyltti ei näkynyt kuin aukioloaikoina koska se oli kiinnitetty oven sisäpuolelle. Aukioloaikoja taas ei ollut missään. Niistä kiersi monta versioita ja arvausta rannalla. Lopulta toimista avasi ovensa ja toimitus onnistui joustavasti ja ystävällisesti.
Wallilabow on paikka jossa on filmattu merirosvoelokuva ”Caribbean Pirates” kaikki rekvisiitta oli jätetty paikalleen, mutta valitettavasti jokin hurrikaani oli päättänyt sotkea paikkoja ja kaikki ei enää ollut entisellään.
Olimme tyytyväisiä paikkaan ja olimme menossa nukkumaan. Merja oli saanut paikallisesta baarista ilmaisjakelulehden ja luki siitä artikkelin jossa joku ruotsalainen valitteli tuleensa ryöstetyksi samassa paikassa nukkuessaan keskellä yötä.. Tämä karisti unet hetkeksi silmistä. Luukkuja ei voinut pistää kiinni hiostavan ilman johdosta. Nyt otimme ensimmäistä kertaa käyttöön Sakun Motonetistä tuomat pienet liiketunnistinhälyttimet. Arvoesineet piilotettiin ja nukkumaan mennessä jokainen yritti pitää hyttinsä oven suljettuna ja lukittuna. Ei se onnistunut koska lämpötila nousi liian korkeaksi.
Emme tulleet ryöstetyiksi.

03.3.2009 Tiistai. Lähtö Tobago Gaysille




Aamulla poikkesin maissa tutustumassa Canoanin kylään. Mitään sellaista ei löytynyt miksi olisi pitänyt jäädä. Torillekaan ei ollut ilmestynyt vihanneksia. Siirryimme veneelle ja valmistauduimme lähtemään kohti Tobago Gaysiä. Nostimme ankkurin kello kymmenen ja matka kesti kaksi tuntia. Täällä huomasi heti että oli tultu suosittuun paikkaan. Ensimmäisenä vastassa oli kaksi suurta ankkuroitua alusta. Toinen oli suuri charter purjelaiva ja toinen ilmeisesti mammuttimainen yksityisjahti. Yksityisiä veneitä oli kymmenittäin kiinni poijuissa ja ankkuroituneina.

Veneilijöiden määrä oli tuonut mukanaan monenlaisia yrittäjiä. Kaikkea veneilijän mahdollisesti tarvitsemaa tultiin tarjoamaan ja rannalla oli tarjontaa. Tarjonta oli kuitenkin hienovaraista ja koski esim aamulla tuoretta leipää, hedelmiä, grillausta ja jne.

Ankkuroiduttuamme jakauduimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti upealle rannalle ja toinen ryhmä lähti snorklailemaan merikilpikonnien oleskelu alueille. Lähdin itse mukaan snorklausporukkaan. Oli mahtavaa uiskennella suurten merikilpikonnien kanssa näköetäisyydellä ja joskus aivan lähietäisyydelläkin. Ihminen ei saa oma-aloitteisesti mennä 2m lähemmäksi. Jos kilpikonna itse tulee lähemmäksi niin ei tarvitse pakoon mennä ellei itse halua.

Meille tultiin kauppaamaan illalliseksi grillattuja hummereita. Saisimme itse seurata miten grillaus suoritetaan. Emme voineet välttää kiusausta kaupat tehtiin vaikka hinta oli kova. Jaakko ja Merja seurasivat grillaustapahtumaa. He kertoivat, että hummeri halkaistiin ja laitettiin grilliin. Merja mukaan ne liikahtelivat vielä grillissä. Grillimestari halusi grillata hummerit meille erittäin kypsäksi, koska olimme ensikertalaisia.

Hummerit nautittiin illallisella. Niiden syönti on taitolaji kuten rapujenkin. Aloittelija ei oikein tiedä mihin tarttua ensimmäiseksi. Toisilla oli hieman kokemusta ja alkoihan niitä muhevia herkullisia lihanpaloja löytyä. Kokemus oli hintansa arvoinen.

Iltaa vietimme tuulen viilentäessä oloa istumalaatikossa. Viereisen megajahti oli täydessä omasta mielestämme juhlavalaistuksessa lähistöllämme. Yö kului rauhallisesti vaikka tuuli tuiversikin vanteissa.

2.3.2009 Maanantai. Lähtö Canoanille




Mustique on katsottu, joten lähdimme eteenpäin. Tämä on hieno paikka, mutta tuskin tänne tulee enää palattua, kun tämän on nähnyt. Paikan julkisuusarvo saa uteliaisuuden heräämään ja poikkeamaan tänne. Suuntasimme lähimmlle saarelle Canoanille. Sen ei pitäisi vielä olla turistien kansoittama.

Lähdimme liikkeelle 08:15 ja matka – ajaksi oli arvioitu 4 tuntia. Päästyämme liikkeelle laskimme uistimen veneen perään. Tunnin kuluttua kela pärähti soimaan sen merkiksi, että olisi odotettavissa kalaa.

Jaakko, vanhana kalamiehenä oli laskenut vieheen. Hän sai tai joutui kelaamaan saalista kohti venettä. Halusimme kalan veneeseen ja reivasimme purjeet alas veneen nopeuden pudottamiseksi. Siimaa oli ulkona n. 100 m. Kiinnitimme Jaakolle vapatuen kelaamisen helpottamiseksi. Hitaasti mutta varmasti siima kelautui ja kala alkoi antaa merkkejä itsestään hyppimällä pinnalle ja välillä sukeltaen.

Kalan ollessa veneen vieressä se onnistuttiin saamaan haaviin ja sillä ylös veneeseen. Kala osoittautui tonnikalaksi ja painoa oli 7,5 kg. Kuvaukset tehtiin ja sitten tuli kysymys, että mitäs tällä nyt tehdään? Joku huomasi kuten entisessä TV suklaamainoksessa että ” syödään se ”. Niin tehtiin. Ensin kuitenkin tehtiin kaikki tarpeelliset puhdistusoperaatiot. Osa nautittiin sushina ja pääosasta tehtiin medaljonkeja. Kalasta tuli kaksi runsasta ateriaa 7 hengelle ja olisi vielä tullut soppakin, jos olisi laitettu.

Canoan saari on pieni. Ankkuroimme Charlestown Bayhin. Illansuussa uimassa käydessä jatkoin hieman pohjan puhdistamista. Naiset kävivät maissa katselemassa ruoka- ja muiden kauppojen tarjontaa. Se osoittautui kovin vaatimattomaksi.

Illansuussa lähistöllemme ankkuroi s/y Karibia. Kävimme moikkaamassa maanmiehiä. Viimeksi olimme nähneet Las Palmasissa marraskuussa.

01.3.2009 Sunnuntai. Kiertoajelu Mustiquella.

Tälle päivälle olimme suunnitelleet kiertoajelun Mustiquen saarella. Saari on pieni ja kiertoajelu kestäisi vain tunnin. siinä ajassa nähtäisiin oleellinen, ellei haluttaisi jäädä maailman hienoimmalle uimarannalle.

Kiertoajelu tehtiin samanlaisella avolavapakettiautolla kuin Bequiallakin. Alueella asui alkuperäisväestöä, joka toimi ns. saari yhtiön palveluksessa. Yhtiö huolehti kaikista sellaisista tehtävistä, joista yleensä huolehtii kunta.

Huviloiden omistajilla on sen lisäksi palvelushenkilökunta, joka on paikalla koko ajan. Yksi kuuluisimmista huvilan omistajista saarella on ollut englannin edesmennyt prinsessa Margaret ???. Huvila on myyty hänen kuolemansa jälkeen. Nykyisiä omistajia on mm Mick Jagger, Tommy Hilfiger. Tämä vuonna on joku suomalainenkin ostanut saarelta huvilan. Nimeä en saanut selville, mutta lentoasemalla oli Suomen lippu ilmeisesti siitä syystä. Huviloiden arvot olivat 5 – 15 milj. USD, kuljettajan arvion mukaan. Hintataso pitää huolen siitä, etteivät varattomat tule liikaa häiritsemään.

Kävimme oppaan maailma parhaaksi mainostamalla uimarannalla. Emme osanneet väitettä kumotakaan, eikä siihen liene mitään tarvetta. Kiertoajelun päätteeksi vietimme tovin rantabaarissa.

28.2.2009 Lauantai. Kohti Mustiqueta

Aamutoimien jälkeen valmistelimme veneen purjehdusta varten. Lähdimme liikkeelle klo 10:15 ja suuntasimme Mustiquelle. Saari on ollut kuuluisa superrikkaiden ja kuuluisuuksien huviloista. Matka joutui ripeästi. Purjehdusaika oli 2,5 tuntia. Kiinnitimme Meritähden poijuun rannan läheisyyteen. Paikka osoittautui kohta rauhalliseksi. Ei ollut kaupustelijoita eikä avustajia kuten muilla saarilla riesaksi asti.

Tapasimme jo toisen kerran Helsinkiläisen veneen, joka on ollut pidempään täällä tällä alueella. Kokeilimme nyt myös uutta veneen päälle asennettavaa peitettä. Se osoittautui sopivan ja antoi hyvän suojan aurinkoa ja sadekuuroja vastaan. Tuuli pääsi läpi katoksen ja teki oleskelun sen alla sopivan viileäksi.

Ehdimme tehdä illansuussa pienen kävelylenkin saarella ja tutustua rantabaariin. Yö oli häiriötön ja nukuimme hyvin.

27.2.2009 Perjantai. Kiertoajelu Bequialla

Olimme varanneet kiertoajelun tälle päivälle. Auto odotti sopimuksen mukaan rannalla. Auto oli tavallinen avolava. Lavalle oli tehty penkit ja aurinkosuoja. Ahtauduimme koko porukalla penkeille ja kuljettaja pamautti perälaudan kiinni. Sitten mentiin. Kuljettaja oli rauhallinen ja ammattitaitoinen. Hän osasi ajaa niin, että kukaan ei tuntenut pelkoa. Jyrkissä ylämäissä toivoi, että perälauta pysyy hyvin kiinni.

Kiertelimme saaren teitä poiketen näköalapaikoille joilta avautui mahtavia näköaloja saaren muihin osiin merelle ja lahtiin. Matkalla poikkesimme merikilpikonna farmille. Siellä kasvatettiin merikilpikonnia. Kun ne olivat kehittyneet sille asteelle, että niillä oli selviytymisen edellytyksen luonnossa, ne vapautettiin.

Farmin on perustanut laivahaaksirikosta pelastunut mies. Hän oli ajelehtinut merellä rannikon läheisyydessä puulautan varassa kaksi vuorokautta. Joku kalastaja huomasi ja luuli häntä merikilpikonnaksi. Ne olivat silloin kalastajien saaliita ja tämä lähti saaliin perään. Yllätys oli suuri kun löytö osoittautuikin lautojen varassa kelluvaksi ihmiseksi. Kiitollisena pelastumisestaan hän päätti tehdä loppuelämänsä jotain merikilpikonnien hyväksi ja perusti tämän kasvattamon.

Matkan aikana joka mies kokeili millaista on palmuun kiipeäminen. Vanhemmathan muistavat vielä Kekkosen kiipeämisen palmuun Havaijilla.

Illalla menimme paikalliseen rantaravintolaan illalliselle. Siellä esiintyi ”Steelband”. Ruoka oli kreolilaistyylistä ja musiikki oli eksoottista. Jollan kanssa suunnistettiin pimeässä Meritähdelle