Aamulla auto löytyi parkkialueelta vahingoittumattomana. Vuokraaja varoitteli kovasti, ettei mitään saisi jättää näkyviin sisätiloihin. Suuntasimme nyt Martiniquen eteläkärkeen ja sieltä rantaa pitkin pohjoiseen. Tarkoituksemme oli kääntyä sopivalla kohdalla takaisin ja palata takaisin keskellä olevaa vuoristoista tietä.
Etelärannat olivat hienoja hiekkarantoja. Rannassa on kilometrejä hienoa hiekkaa, turkoosin värinen meri, helle ja auringon paiste. Rantaelämä tuntui olevan monelle mieleen väkimäärästä päätellen. Me hakeuduimme sopivan ajan jälkeen ilmastoituun sitikkaamme ja jatkoimme matkaa katsellen maisemia ikkunoiden läpi. Matkalla näimme runsaasti banaaniviljelyksiä. Välillä tie kiersi aivan rannan tuntumassa.
Käännyimme sisämaahan ja pysähdyimme kahville yhden leipomon kahvioon. Paikalliset näyttivät nauttivan paikassa olutta. Leipuri itse pakkasi kakkuja maasturiinsa siemaillen samalla olutta. Hän oli innokas seurustelemaan meidän ja muiden kanssa. Kakuilla ei tuntunut olevan välitöntä kiirettä. Lähtövalmistelujen aikana leipuri ehti tyhjentää muutaman pullon olutta. Lopulta hän lähti ajamaan mutkaista vuoristotietä alaspäin. Niin pitkälle kun näimme, onnistui hän pyörittämään rattia samassa tahdissa tien kurvien kanssa.
Tauon jälkeen palasimme veneelle hyvissä ajoin iltapäivällä. Kävimme uimassa. Minä innostuin pukemaan sukellusvarusteet päälleni ja aloitin veneen pohjan puhdistuksen. Runsaan puolen tunnin ajan raaputtelin kasvustoa pois tarkoitukseen hankitulla lastalla. Aiemmin olin jo puhdistanut pohjan sivuilta niin pitkälle kuin snorkkelin kanssa pystyin.Illalla päätimme mennä ”ulos” syömään. Sunnuntai-illasta johtuen kaikki paikat eivät olleet avoinna. Päädyimme kuinkas muuten
pizzalle. Näin on käynyt joskus Pariisissakin kun ei ole saanut hienompien ravintoloiden ruokalistoista mitään tolkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti