Arendal - Lillesand

Arendalin vierasvenesatama osoittautui laadukkaaksi. Kohtelu ensiluokkainen. Ensimmäinen vuorokausi oli ilmainen. Samoin langaton netti, mutta suihkusta veloitettiin melko suolaisesti 5 henkeä yht 22 euroa. Teimme muonatäydennystä todetaksemme, että Norja ei ole kovin edullinen elintarvikkeiden ostopaikka. Lyhyt kävelykierros kaupungilla osoitti kaupungin olevan viehättävä ja kaunis. Sataman hoitaja kertoi, että Arendal on ollut kukoistava laivanrakennuskaupunki höyrylaivojen aikakaudella, mutta on sen jälkeen menettänyt asemansa. Seuraavaksi päätimme lähteä kryssimään rannikkoa pitkin seuraavaan satamaan.joka olisi Lillesand. Asensimme kutteristaagiin fokan, joka toimii kryssillä paremmin kuin rullagenua. Tuulen voimakkuus oli kohtalainen ja tarkoituksemme oli ajaa ulos niin pitkälle, että voimme seuraavalla halssilla tulla suoraan Lillesandin edustalle. Ulos mentäessä tuuli ja aallokko nousivat kohtalaisiksi. Tuuli n. 15 m/s ja aallokko 4 -5 m korkeaksi. Meno oli reipasta monessa suhteessa. Fokan asentaminen lähtiessä oli virhe, koska se oli tällä tuulella liian suuri, eikä siinä ole reivaus mahdollisuutta. Merenkäynti oli sellaista, ettei se innostanut menemään kannelle ottamaan fokkaa alas. Halssin vaihdon jälkeen tilanne tuli vaikeammaksi ja jouduimme antamaan periksi haluamallemme suunnalle. Ajoimme alas niin paljon, että meno muuttui siedettäväksi. Jouduimme kuitenkin melkein 7 mailia koilliseen tavoitellusta reittipisteestä. Se ei harmittanut, pikemminkin olimme tyytyväisiä, että pääsimme pois avomereltä. Ajoimme koneella reitin kiinni tyyntyvässä säässä.

Tämän jälkeen ihmettelimme miten ajaa sisään satamaan ulkomereltä. Käytössämme olleet norjalaiset merikartat ovat suomalaisiin tottuneelle outoja, koska niissä ei ole selvästi merkittynä väyliä eikä siten myöskään väylien syvyyksiä. Merkkejä on ja sektorivaloja, mutta ei varsinaisia väyliä, ne piti itse selvittää. Lisä hämmennystä syntyy, kun kiviä on merkitty rannikon läheisyyteen kaikkialle. Tarkemmin katsottuna niissä on syvyysmerkinnät 28m, 22m, jne aloimme epäillä, että meillä on sukellusveneille tarkoitetut kartat mukana.

Reitti löytyi pienen epäröinnin ja varmistelun jälkeen. Satama oli aivan täynnä, mutta kaksi ruotsalaista suostui ystävällisesti siirtämään veneensä kiinnitystä ja mahduimme väliin. Vesi satama-altaassa oli todella kirkasta. Näimme useampia kookkaita jopa puolimetrisiä meduusoja.

Satamakonttoria ei löytynyt. Kukaan ei tullut maksua perimään ennen aamun lähtöä. Palveluja ei myöskään löytynyt. Fokasta pestiin suolat pois, kuivattiin heikossa tuulessa ja pakattiin. Päätettiin, että kutteristaagiin asennetaan vastaisuudessa kovan tuulen varalle myrskyfokka. Purjehditaan rullagenualla, ja jos tuuli nousee, vedetään ylös myrskyfokka.

Skagerrakin ylitys

Aamulla pakollisten aamupuurojen jälkeen tutkimme johtoliitoksia siinä toivossa, että plotteriongelmaan löytyisi ratkaisu. Yksi epäilyttä liitos löytyi ja se korjattiin. Liikkeelle päästiin varhain 07.30. Tarkoitus oli mennä Tanskan Skageniin. Tuulen suunta ei kuitenkaan mahdollistanut purjehtimista sinne suoraan vaan olisimme joutuneet ottamaan uuden halssin n. 10 Nm etelään. Saavuttaessamme kohdan, jossa käännös olisi pitänyt tehdä, päätimmekin vaihtaa määränpääksi sopivan satama Norjan rannikolla. Veneen nousukyky riitti Arendaliin sillä tuulen suunnalla. Matkaa olisi edessä vielä 90Nm.

Matkan aikana tuuli yltyi välillä navakaksi 12 – 14 m/s ja matka joutui rivakasti. Matkalla ohitimme perän kautta kalastusaluksen, joka nopeuden perusteella veti jotain pyydystä. Yritimme radiolla yhteyttä kysyäksemme miten kaukaa pitää perän takaa pitää ohittaa, mutta emme saaneet vastausta. Emme saaneet kosketusta pyydyksistä.

Arendaliin edustalle ehdimme puolen yön maissa. Löysimme edustalla olevat majakat ja sektorivaloja, tutkaa ja plotteria tarkkaan seuraten sisäänajo onnistui hyvin. Löysimme vielä laituripaikankin, joka aamulla osoittautui vierasvenelaituriksi. Tuli pitkä halssi 20h 120 mailia. Porukka ei tarvinnut unilääkkeitä.

Göteborgista eteenpäin uudella miehistöllä

Lauantaiaamun herätys oli normaali. Aamiaisella miehistö istutettiin kipparin keittämän puurokattilan eteen. Vaihtoehtoja ei ollut vaikka olisi tuntunut, että vanhat puurot tulevat korvista ulos. Elovena pitää miehen tiellä ja lisää oli tulossa uuden miehistön mukana.

Ulla, Kalle ja Markku olivat lähdössä pois ja pakkailivat tavaroitaan. Seppo, Jouko ja Timo olivat ajamassa Tukholmasta kohti Göteborgia. Arvelimme heidän ehtivän perille klo 13 – 14. Ajatus oli, että tulisivat ensin tänne kun ollaan näin keskeisellä paikalla ( = helppo löytää ) ja sitten sovimme jonkin meriaseman jonne ajamme tankkausta ja varsinaista vaihtoa varten. Suunnitelma oli sinänsä hyvä, mutta ei toiminut käytännössä.

Vaikeudet alkoivat kun tulijat ilmoittivat lähestyvänsä Göteborgia ja ovat perillä 15 min kuluttua. Pari tuntia etuajassa. He kysyivät tarkkaa katuosoitetta satamaan. Emme pystyneet kertomaan kuin että olemme Lilla Bommen satamassa oopperatalon vieressä. Se ei valitettavasti riittänyt navigaattorille.

Aikaa kului, mutta miehistöä ei kuulunut. Annoimme uusia hyviä ohjeita ja hetken kuluttua tuli viesti että niillä ohjeilla he ajautuivat autovirran mukana jonnekin parkkitaloon ja lähtevät nyt ulkopuolelle selvittämään missä ovat.

Markku - maailmalla paljon reissanneena - sanoi, että pahus hän menee kadun varteen ja viittelöi kun menevät ohi. Tunnin kuluttua mies tuli takaisin. Hän valitteli ettei ollut saanut saapujia näkökenttäänsä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että tuleva liikenne menee tästä aivan vierestä, mutta näköhavaintoja haittaa se että tie kulkee tällä kohdalla tunnelissa.

Lopulta päädyimme ratkaisuun, että me ajamme itse veneen meille neuvottuun tankkauspisteeseen ja ilmoitamme eksyksissä oleville osoitteen sinne. Uskoimme, että se olisi helpommin löydettävissä.

Lähdimme opastettuun tankkauspaikkaan todetaksemme ettei sieltä sellaista löytynyt. Huutelimme vastaantulevan veneen kipparille ja kysyimme missä voi tankata. Hän osoitti vastakkaisella rannalla olevaa paikkaa. Paikka osoittautui oivalliseksi. Aseman hoitajana oli miellyttävän oloinen avulias tyttö. Kysyessämme paikan osoitetta hän sanoi, että tämä on golf kentän vieressä – kaikki kuulemme tietävät golfkentän – niin varmaan. Osoite on, mutta se on vanha, ja johtaa väärään paikkaan. Tie on kesällä muutettu uusien rakennusten vuoksi – kuinkas sattuikin käymään näin huono säkä.

Rannalla näkyi suuri telakan pukkinosturi samanlainen kuin Pernon telakalla. Siinä luki ERIKSBERG – muistaakseni. Sen pitäisi näkyä joka puolelle kaupunkia. Seuraavat ohjeet olivat, että yrittäkää ajaa jotain siltaa pitkin joen toiselle puolelle. Pukkinosturin vieressä olevan joen sille puolelle kuin nosturin teksti päättyy G-kirjaimeen. Silloin olette lähellä. Ohjeet otettiin vastaan ja puolen tunnin kuluttua tuli ilmoitus, että ovat kerrotussa paikassa. Vieläkään ei onnistunut. He lähestyivät nosturia vastakkaisesta suunnasta ja tietenkin nimi oli sinne kirjoitettu toisin päin??? Lopulta löytyi kuitenkin edellä mainitun Golf – kentän viitta ja ongelma alkoi ratketa nopeaa tahtia. Uusi miehistö löysi lopulta veneen ja tavaroiden siirto saatiin käyntiin. Puuroaineksia tuli niin, että tuntui riittävän Karibialle asti.

Vene oli odoteltaessa tankattu ja huollettu. Asemanhoitaja tytön kanssa oli myös seurusteltu.. Kipparilla oli miehistä etulyöntiasema. Hän pääsi käyttämään kesätöissä ruotsissa hankittua kielitaitoaan. Tyttö oli kiinnostunut matkastamme ja kertoili olleensa Volvon sponsoroiman veneen miehistössä tyynellä valtamerellä. Hän lupasi seurailla matkaamme lähettää postia. Toistaiseksi ei ole vielä tullut posti perille, mutta ehkä joskus myöhemmin.

Uudella miehistövahvistuksella lähdettiin ajamaan ulos Göteborgista. Väyliä oli moneen suuntaan ja erikokoisia paatteja myös. Piti olla tarkkana muun liikenteen ja reitin valinnan kanssa että päätyisi toivottuun suuntaan. Ulos ajettaessa alkoivat myös uudet ongelmat – plotteri kaatuili, eikä mitään järkevää syytä löytynyt nopeasti. Tilanne alkoi huolestuttaa. Päädyimme n. 10 mailia kaupungin ulkopuolella olevaan Hälsön vierasvenesatamaan. Paikka oli hiljainen, mutta siellä oli pesu ym tilat mm kirjasto.

Päivä Göteborgissa Lilla Bommen satamassa

Vietimme purjehduksesta vapaapäivää tehden pieniä huolto- ja varustelutöitä ja tutustuen Göteborgin elämään. Täältä löytyi nettikin, ei tosin satamasta, mutta rautatieasemalta. Aseman nettikioskiin sai automaatista ostaa 2 eurolla nettiaikaa 60 min. Lipuke oli voimassa 3 vrk ja 60min ajan sai kuluttaa miten pieninä pätkinä halusi.

Kalle ja Markku saivat parannettua mm perämoottorin telineen kiinnityksen ja oikaistua etumaisen kulkuvalon telineen. Kalevi vaihtoi yhden kolmesta pääkytkimestä ja kiinnitti pääkytkimien etulevyn. ”Tekemättömät työt” -lista lyheni tällä rupeamalla taas melkein puoleen.

Vaikka oltiin keskustan tuntumassa ja kävelymatkan päässä monesta paikasta otin polkupyörän käyttöön. Kiertelin sen avulla laajasti hyvien neuvojen perässä etsien milloin mitäkin. Tarkoitus oli käväistä Hjertmanss – venetarvikeliikkeessä, mutta harmi vaan matkaa olisi ollut 25km. Arvioin sen käytettävissä olevaan aikaan ja kuntooni nähden liian pitkäksi pyörämatkaksi. Löysin kuitenkin Nautiskan ja sieltä Norjan rannikon purjehdusoppaan.

Olen nyt oppinut ymmärtämään sen, että suunnilleen kaikki tiedossa oleva tarvittava kannattaisi hankkia mukaan veneeseen jo ennen lähtöä. Ei täältä matkalta kovin helposti löydä tarvitsemiaan, ellei tiedä etukäteen tarkkaan mistä etsiä.

Keskustassa oli paljon villinnäköisesti pukeutuneita nuoria, ilmeisesti konsertista johtuen. Omalla kohdalla vastaava ikä osui -60 luvun jälkipuoliskolle. Silloin oli mielestäni helpompaa. Sait huomiota, kun jätit muutaman parturikäynnin väliin ja annoit tukan kasvaa. Nyt nämä hiuslaitteet ovat kovin monimutkaisen näköisiä. Erilaisia renkaita riippuu sieltä täältä ja kuulemma sieltäkin. Vaatteet pitää repiä valmiiksi. Niittejä ja muita helyjä vilisee joka puolella. Vastaan tuli useita kahdella jalalla käveleviä, jotka olisivat saaneet eläintarhan riikinkukon kateudesta vihreäksi.

Ei käy kateeksi nuorison vanhempia, eihän tuommoinen somistautuminen voi olla käymättä kukkaron päälle.

Satamassa oli alkoholin suhteen kotiintuontipalvelu. Hämärän laskeuduttua ilmestyi laiturille pieni ryhmä miehiä, jotka koputtelivat veneiden kansia. He tarjosivat edullisia alkoholituotteita kotiin tai veneeseen tuotuna. Emme päässeet tarkkaan selville, mikä heidän todellinen tarkoituksensa oli. On mahdollista, että he tutkivat sillä perusteella missä veneissä ollaan paikalla.

Reilusti yli puolen yön saimme taas nauttia konsertista joen vastarannalla. Yksi esiintyjistä oli kuulemma Metallica (?). Se ei kuitenkaan estänyt nukahtamista. Uusi miehistö seilasi samaan aikaan Silja Line laivalla kohti Tukholmaa ajaakseen sieltä Göteborgiin.

Trollhättan - Göteborg

Aurinko oli pilvessä ja vähän sataa ripotteli. Aamupuuron jälkeen pudisteltiin matot, imuroitiin ja pestiin lattiat. Kalevi tiskasi. Hyvissä ajoin lähdettiin kohti Göteborgia. Ensimmäisen sulun yhteydessä oli kanavakonttori, josta lunastettiin kanavalippu hintaan 775 Skr. Se oikeutti yöpymään kanavan varrella, mutta ei enää Göteborgissa. Jatkoimme suluille, jotka olivat todella suuria edellisiin verrattuna, olihan Trollhättanin kanava tarkoitettu kookkaille aluksille, jotka liikennöivät eripuolilla Vänerniä.

Trollhättanin suluilla meillä oli runsas yleisö ja saimme hyvän matkan toivotuksi myös suomen kielellä. Sulkuja oli neljä ja laskua yhteensä 32m lyhyellä matkalla.

Rautatiesillan avautumista odoteltaessa seurasimme kanoottiryhmän harjoittelua. Valtava rautatiesilta avautui nostamalla koko siltakansi ylös kummassakin päässä olevalla pystynostimella. Tämän jälkeen oli edessä vielä yksi sulku Lilla Edetissä ja sen jälkeen ajoa myötävirtaan kohti Göteborgia. Maisema oli länsipuolella ajoittain kuin rämeisellä suolla ja itäisellä puolella oli jylhiä kallioita.

Viimeinen silta ennen Lilla Bommen vierasvenesatamaa on Götaälvsbro. Se odotutti meitä lähes kaksi tuntia, mutta pääsimme lopulta perille. Päivän aikana kova tuuli haittasi veneen pitämistä paikoillaan siltojen nostoa odoteltaessa.

Saimme kylkipaikan satamasta. Paikka oli muuten hyvä, mutta joen toisella puolella järjestettiin ulkoilmakonsertti nuorisolle ja joen yli tapahtuman äänet kuuluivat riittävästi. Eivät sentään pyytäneet maksua kun kuuntelimme konsertteja. Emme kuitenkaan vapaasta tahdostamme. Satama oli oopperan vieressä. Emme poikenneet sinnekään lyhyestä välimatkasta huolimatta.

Sataman hyvänä puolena voi pitää sitä, että halutessaan keskustaan, monet kohteet ovat sopivan kävelymatkan päässä.

Vänern - Trollhättan

Ihana aamu. Olimme viettäneet rauhallisen yön ankkurissa suojaisan lahden pohjukassa Vänern – järvellä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli kuitenkin kohtalaisen viileä, ja vielä klo 10 aikaan lämpöä oli vain 12 astetta. Rattoisan aamupalahetken jälkeen suunnattiin kohti Trollhättanin kanavan suuta. Ajankuluksi ruvettiin käsittelemään Itämereltä saaliiksi saadun veneen tarpeita. Yksi ja toinen nukahteli tasaiseen koneen hurinaan.

Päiväkahvit juotiin kannella. Samalla teimme muistiinpanoja tapahtumista. Tulimme hyvissä ajoin kanavaan ja ajoimme Trollhättänin keskustaan Spikön vierasvenesatamaan ja yövyimme siellä. Illalla kävimme kaupunkikierroksella tutustuen terassitarjontaan. Tarjontaa oli, mutta erittäin kylmä ilma vei parhaan fiiliksen. Terasseilla oli juomien lisäksi tarjolla huopia ja säteilylämmittimiä. On hupaisaa katsella, kun nuoriso tulee terassille kevyissä vaateissaan, vallankin tytöt ovat lyhyissä hameissa, napapaidoissaan näyttäen miltei alastomilta 8 asteen lämpötilassa. He nauttivat siiderinsä säteilylämmittimen alla huopiin kääriytyneinä. Palasimme reipasta tahtia takaisin lämpimään veneeseen ja painuimme pehkuihin.

Norrkvarn - Sjötorp - Vänern

Aamulla pesulta tullessani huomasin sulun hoitajan, nuoren tytön, ajavan paikalle innokkaana oloisena. Pian hän olikin takana olevan suomalaisveneen luona tiedustellen haluavatko he jatkaa sululle. He ilmoittivat että eivät jatka vielä, mutta kertoivat meidän olevan aikeissa jatkaa, vaikka keula onkin vastakkaiseen suuntaan. Sulunhoitaja tyttö ilmoitti, että voimme tulla välittömästi. Aloimme irrottaa köysiä. Takanamme olleen veneen kippari innostui samalla kyselemään matkastamme, ja sululle lähtö viivästyi hetken. Sulkua edeltävän sillan tiepuomit lähtivät alas. Samalla kellot alkoivat soida puomien laskeutumisen merkiksi. Meille tuli kiire kääntää vene. Vene ei kääntynyt, tai en uskaltanut päästää sitä kääntymään kerralla. Jouduin pysäyttämään veneen poikittain kanavaan peruuttaakseni kerran. Vene oli poikittain ja samalla huomasin pienehkön sulavalinjaisen purjeveneen lähestyvän meitä kovaa vauhtia. Veneen keulalla olevan naishenkilön ilme oli kuin veturin kuljettajalla, joka on juuri huomannut samoilla kiskoilla vastaantulevan junan. He olivat omalla laituripaikallaan, jossain vähän kauempana, myös kuulleet puomikellot ja kiihdyttivät meille näkymättömästä kolosta kanavaan. Vauhtia oli runsaasti ja veneen matkaan kiihdyttänyt perämoottori oli sammunut juuri kun oli vene saatu vauhtiin. Tämä tarkoitti, että mitään jarruja ei ollut käytettävissä. Kippari yritti raivokkaasti saada moottorin käyntiin siinä onnistumatta. Gasti seurasi kauhuissaan keulalla lähestyvää tilannetta. Kippari ohjasi veneensä kohdallamme perämme takaa vinosti kohti takanamme olevaa puulaituria. Keulagasti oli hienosti tilanteen tasalla – laiturin lähestyessä hän voimakkaalla potkulla muutti veneen suuntaa ja sai sen kulkemaan kanavan suuntaisesti. Vauhti ei ollut vielä oleellisesti hiljentynyt, mutta kaksi törmäyskohdetta oli jo väistetty, me ja laituri. Nyt vene lähestyi edellä mainittua suomalaisvenettä uhkaavasti, mutta veneen kippari oli hyvin hereillä ja nappasi kiinni lähestyvän veneen keulakaiteesta työntäen sen keskemmälle kanavaan. Näin tilanteesta selvittiin ilman kolhuja. Tapahtumasarjaan meillä oli tietenkin oma osuutemme, mutta ei varmaan ollut helppoa jarruttoman kovavauhtisen veneen kipparillakaan.

Matka jatkui kuitenkin, mutta seuraava koettelemus odotti vuoroaan. Erään sillan jälkeen ajoimme hitaasti kulkevan moottoriveneen perässä. Vauhtia oli paikoitellen 3,5 solmua kun sallittu nopeus on 5 solmua. Kanavan leveällä kohdalla nostin nopeuden 5 solmuun ja lähdin ohittamaan. Ohitus ei sillä nopeudella onnistunutkaan, vaan ajoimme rinnakkain. Nostin nopeuden 6 solmuun ja pääsimme ohitse. Jatkoimme normaalinopeudella eteenpäin tunnin verran seuraavalle sululle. Sulku ei ollut auki ja jäimme odottelemaan kanavaan. Tuulen vuoksi oli vaikea pitää vene paikallaan ja peruutin kauemmaksi. Ohittamani vene tuli ja kiilasi puoliväkisin sivusta edellemme. Kysyin kummalle puolelle hän haluaa kiinnittyä. Vastausta kuulunut. Sulun auettua kanavan vene ajoi ensin sulkuun oikealle puolelle. Meidät pyydettiin ajamaan sisään, jolloin sanoin että emme pysty tällä tuulella olemaan tuulen puolella. Tämän jälkeen ko kippari päästi hersyvän hysteerisen naurun ja lausui jotain sopimatonta vieraalla kielellä. He alkoivat kiivaasti neuvotella sulunhoitajan kanssa. Ilmoitin, että voimme odotella seuraavaa sulutusta kanavan hoitaja aloitti sulutuksen pelkästään tälle veneelle. En ymmärtänyt oikein mitä olin tehnyt, että kaverilla oli aihetta sellaiseen primitiivireaktioon. Sellaista niitä voi seurata joskus kaupoissa kun lapsia viedään karkkihyllyn ohi, mutta ei juuri tämmöisessä tilanteessa. Ajattelin, että on paras kysyä kaverilta suoraan ja menin sululle kysymään ja pyysin anteeksi, jos olen aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Ensin hän selitti, että olin ajanut ylinopeutta ohittaessani hänet ja aiheuttanut hänen veneensä keinuntaa ja sitten jotain muuta mitä en ymmärtänyt. Tämän vuoksi hän ei halunnut vaihtaa puolta kanavassa vaan saisimme nyt kärsiä siitä. Pyysin anteeksi, että olin ollut noin huomaamaton. Sitten hän sanoi, että - Det är glömt nu! - Se on nyt unohdettu. Sopi minulle.

Myöhemmin olimme taas samalla sululla ja hän tuli ystävällisesti vastaanottamaan keulaköyttä. Keulalla oli sulutuksen takia pitkä paksu märkä köysi, joka painoi paljon. Markku keskittyi täydellä tarmolla köyden keräämiseen heittovalmiiksi, eikä katsonut heittosuuntaan, kun kaveri oli tuli sillä välin melkein viereen sitä vastaanottamaan, vaan lähetti koko painavan märän kiepin rajulla riehtaisulla kaverin kasvoille. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja minne katseensa kääntää. Tuli mieleen, että nyt hän varmaan peruu edellisen Det är glömt nu! ja aloittaa alusta entistä rajummin. Niin ei kuitenkaan käynyt eikä saatu aikaan mitään naapurikansojen välistä voimien mittelöä.

Seuraavaksi olimme jo Sjötorpissa. Sieltä löytyi septitankin tyhjennyspaikka ja tankkauspiste. Käytyämme molemmissa olimme valmiit jatkamaan matkaa Vänern-järvelle, joka on Ruotsin suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin järvi.

Ajettumamme vastatuuleen tunnin kaksi nousi järvellä nopeasti navakka tuuli, joka paikoitellen oli 15 – 17 m/s. Se aiheutti terävän aallokon, joka yritti pysäyttää matkanteon kokonaan. Tuulen ollessa kovimmillaan huomasimme mastosta putoavan jotain kannelle ja edelleen mereen. Pudonnut osa osoittautui keväällä asennetun TV – antennin kuvuksi. Kuvun runko oli pettänyt. Se ei kestänyt mastossa olevaa värinää. Yritimme saada kelluvan kuvun takaisin veneeseen. Meillä ei ollut haavia, jolla asia olisi hoitunut helposti veneen sivusta. Yritimme peruuttaa perä edellä kohti kupua. Kalevi oli reisiään myöten kurkottelemassa veneen ulkopuolella. Kaksi miestä piti jaloista kiinni. Aina kun pääsimme kuvun lähistölle, se sai kimmokkeen veneen peräpeilistä lähtevästä vasta-aallosta ja vaihtoi suuntaa. Lopulta olimme tyytyväisiä kun saimme edes läpimärän Kalevin kunnolla kannelle. Yritimme lämmittää ja piristää miestä rommitotilla ja onnistuihan se. Olkoon Jalkapallon MM-kisat ja formulat.

Tuuli laantui ja päätimme katsella sopivan paikan ankkurointia varten. Sellainen löytyi, mutta emme olleet havainneet sitä yksin. Siellä oli neljä muutakin venettä, mutta sovittiinhan sinne. Antennia ei onnistuttu pelastamaan, mutta onnistuttiin saamaan illalliseksi paistettuja perunoita, munia ja salaattia. Salaattikippo oli niin innoissaan, että päätti kerran kiepauttaa itsensä lattian kautta. Salaatit pestiin ja nautittiin hyvällä ruokahalulla.

Olimme nyt selvittäneet kaikki Götan kanavan 58 sulkua ja 50 siltaa. Ennen Göteborgia olisi vielä edessä Trollhättanin kanava sulkuineen. Ilta kului rattoisasti rupatellen. Jatkoimme pipareiden ja hapankorppujen syöntiä homejuustolla höystettynä. Oluttakin kului tölkki miehistön jäsentä kohti.