17.8.2008 sunnuntai

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisen. Ei ollut tietoakaan sateista ja tuulista. Heräsin varhain ja kun huomasin muun miehistön olevan syvässä unessa, päätin lähteä aamulenkille. Kävelysauvat ovat mukana, muta niiden ulkoiluttaminen on jäänyt toistaiseksi vähälle. Sauvakävely on täälläkin jotenkin tunnettua, eivätkä vastaantulijat mahdottomasti tuijota. Sitä kutsutaan täällä nimellä Nordic Walking.
Kävelin merenrantaa muutamia kilometrejä ja tapasin jonkin verran paikallisia aamulenkillä olijoita. Matkalla oli hiekkaranta, joka oli sopiva uimaranta. Näin pari uimaria ja ranta hietikolla oli ratsastajia hevosineen. Parkkipaikalla oli hevoskuljetusautoja ja näytti siltä, että aamuratsastus rantahietikolla oli suosittua.
Aamiaisen jälkeen tehtiin veneessä huoltoa ja Ylermin opastuksella selviteltiin Navtex - laitteen toimintaa ja sen lähettämiä sanomia. Navtex on tärkeä säätiedotusten ja erilaisten merenkulun varoitusten vastaanottolaite.
Iltapäivällä paikallinen purjehtija poikkesi veneellä. Hänellä oli samanlainen vene ja hän oli erittäin kiinnostunut kaikista asennetuista lisävarusteista. Illalla järjestelin karttoja ja yllättäen Jukka poikkesi veneellä Valeryn Samin ja Valeryn siskon kanssa. Ylermin ja Jukan tavatessa kävi ilmi, että he olivat käyneet samaa koulua Turun läänin Koskella ja Jukka muisti tämän myöhemmän merenkulkijan menestyneen erinomaisesti taideaineissa.
Yöpuulle mentiin toiveikkaana, että huomenna tämä asfaltilla seilaaminen loppuun ja saadaan Meritähti laskettua omaan elementtiinsä suolaiseen veteen.

16.08.2008 lauantai

Yöllä ilma muuttui todella surkeaksi. Yöllä tuntui, että maissa pukeilla oleva veneemme muuttuu lentokoneeksi tai ainakin kaatuu, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Aamiaisen jälkeen selvittelin veneen tilannetta ja mahdollisuuksia saada se veteen samana päivänä. Sain lupauksen, että nostetaan veteen, jos ilma vähän paranee, tällä kelillä ei uskalla nostaa, tuuli on liian kova.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen piti luopua toivosta, ilma vain paheni. Tämä tarkoitti sitä, että seuraava tilaisuus olisi maanantaina. Aloimme elää sen mukaan. Ensiksi asensimme istumalaatikon kaikki sivut ym kiinni, ettei pelkkä katos lennä tuulen mukana Irlannin mereen.

Kävimme hakemassa Ylermille purjehdusvarusteita. Etsimme takkia, housuja ja saappaita. Paikallisessa sinänsä hyvin varustetussa liikkeessä tahtoivat koot loppua kesken, mutta saappaita lukuun ottamatta löysimme sopivat tamineet hintaa 220 euroa. Parhaan laadun valtamerelle tarkoitettu puku oli maksanut yli 1000 euroa, Ylermin rahat säästyivät kun koko ei ollut sopiva. Myyjänä oli viehättävä Portugalilais - rouva, joka olisi helposti saanut Ylermin avaamaan lompakkonsa reilumminkin. Saappaat haettiin
paikallisesta rautakaupasta. Rautakauppa oli semmoinen vanhanajan rautakauppa jollaisena tämänikäiset rautakaupan muistavat. Saappaat haettiin puisen varastorakennuksen ullakkokerroksesta, joka oli täynnä puusta paikalla tehtyjä hyllykköjä täynnä tavaraa hintamerkintä mukana. Tässä tapauksessa vähän alle 20 euroa. Muistui mieleen myös Speden elokuva jossa rautakaupan toimintaa kuvattiin.

Iltapäivällä tuuli laantui ja aloin tehdä huoltotöitä. laitoin Vesan ansiokkaasti tekemälle 3-osaiselle lisäpuomille ( 4 - 9m ) kaidekiinnityksen. Tätä puomia on tarkoitus käyttää tarvittaessa myös hätärikinä. Asensin turvaliinan istumalaatikkoon. Se kiertää nyt istumalaatikon lattialla pöydän ympäri. Siihen voi kiinnittyä kajuutasta noustessa kohta portailta ja siirtyä yhdellä kiinnityksellä ruorille. Kannelle liinat on asennettu jo aiemmin. Kursseilla ja pelastuskoulutuksessa on käyty läpi monia
asioita millä pelastetaan ihminen, joka on veden varassa. Se on tärkeää. Vielä tärkeämpää on mielestäni kuitenkin se johtopäätös, jonka olen monen muun ohella tehnyt: - veteen ei pidä joutua - tee kaikkesi ettet sinne joutuisi. Merestä ei ketään helposti pelasteta vaikka olet kuinka kurssitettu ja varustettu.

Illalla sain houkuteltua Ylermin pubiin, siinä oli yllätys yllätys hieman tekemistä. Luulisin, että vanha maailman meriä kolunnut seilori haluasi Irlantilaiseen pubiin vuosien tauon jälkeen. Pubiin mentiin ja paikka oli viehättävä väkeä runsaasti ja muutenkin ok. Ylermi tilasi juomaksi Black and Ten. Baarimikko ymmärsi mitä se tarkoittaa ja allekirjoittaneelle selitettiin, että siinä on puolet Guinesiä ja puolet lageria. Jotain kummaa on kuitenkin vuosien saatossa tapahtunut. Parikymmentä vuotta
sitten tämmöisiltä reissuilta olisi palattu aamulla lompakko huomattavasti kevyempänä 5 -10 olutta nauttineena. Nykyisin ensimmäisen pintin puolivälissä rupeaa miettimään, että eiköhän lähdetä kotiin. Varhaiset aamuhetket aivot kirkkaina, hyvin nukutun yön jälkeen, ovat houkuttelevampi vaihtoehto kuin riehakas ilta ja yö.
Iltapalaksi makkara ja sitten nukkumaan.

15.08.2008 perjantai

Lähtöpäivän aamuna joutui taas huomaamaan sen, että asioita on jäänyt liikaa sen viime tipan varaan. Heräsin viideltä ja aloin keräämään tavaraa reppuun ja lentolaukkuun. Ohjelmassa oli vielä pikainen kattoremontti, terveyskeskuksessa käynti ym ym. Lähtö olisi kymmeneltä.

Matkan aikana tulleeseen vaivaan sain aimo annoksen uusia lääkkeitä. Veneen lääkevarasto on jo melkoinen. Mitenkähän selvitään, jos joudutaan veneen kanssa huumeratsiaan jossain Portugalin rannikolla.. Ylermi tuli ja Marjatan kyydissä lähdimme kohti Pirkkalan kenttää. Lähtöselvittelyt menivät muuten ok mutta tietenkin monitoimityökalu oli unohtunut käsimatkatavaroiden joukkoon. Oli vähällä, että olisin joutunut luopumaan siitä, mutta Marjatta kävi pelastamassa sen tarkastajien kynsistä.
.
Koneessa oli hauskaa, kun Ylermi ei saanut turvavyötä riittämään. Se oli parikymmentä senttiä lyhyt vaikka hän oli juuri kertonut laihtuneensa. Lentoemäntäkään ei onnistunut ja toi lopulta metrin mittaisen jatkopalan varastoistaan. Siinä oli jo kasvuvaraakin. Tilanne selvisi kuitenkin, takana oleva matkustaja lopulta huomasi, että turvavyö kierteli väärästä paikasta ja jäi sen vuoksi lyhyeksi. Uskottavuus laihtumisväitteelle parani oleellisesti.

Dublinissa koneelta poistuessa riittää käytäviä käveltäväksi. Lopulta saavuttuamme matkatavarahihnalle jouduimme odottelemaan lähes tunnin ennen kuin Tampereen laukut ilmestyivät hihnalle. Meidän laukkumme oli avattu. Johtuisiko myöhästely siitä, että koneen laukut olivat käyneet läpi jonkin erikoistarkastuksen.

Selvittyämme terminaalista ulos otimme taksin 15 km päähän marinaan veneelle. Veneessä kaikki oli ok. Paikat olivat kuivat erittäin runsaista sateista huolimatta. Sateita ja myrskyistä keliä oli riittänyt koko kolmen viikon ajan jonka olemme nyt olleet poissa mereltä. Emme olisi sanottavasti päässeet eteenpäin vaikka olisimme olleet täällä odottamassa.

Paluu veneelle

Veneilyvapaa on kohta lopussa. Lennän perjantaina Dubliniin ja mikäli kelit sallivat alamme purjehtia kohti Irlannin lounaisosia mahdollisesti Corkiin, jossa saamme miehistövahvistusta. Sen jälkeen valmistaudumme Biskajan ylitykseen. Se voi alkaa aikaisintaan 21.08., mutta sopivaa säätä voi joutua odottelemaan useita päiviä toivottavasti ei viikkoja. Ylitys kestää 3-4 vrk +x vrk.

Kotimatka "lomalle" Suomeen

Aamulla siirryimme kipin kapin kantamuksinemme pääportille odottamaan taksia ja se tuli minuutilleen. Kuljettaja oli kovasti närkästynyt paikallisiin poliitikoihin ja EU / EUROn aikana tapahtuneisiin hintojen korotuksiin. Ei hänellä itsellään tuntunut huonosti menevän. Kertoi omistavansa Thaimaassa loma-asunnon ja asuvansa siellä 6 kk vuodessa.

Minulla oli käsitys, että lentokenttä olisi hiljainen kun menemme sinne varttia vaille viisi aamulla – mitä vielä – siellä oli täysi tohina päällä ja valtavat ruuhkat. Ymmärsimme nyt hyvin miksi meitä oli kehotettu menemään kentälle kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Olimme saaneet varattua Ryanairin aamulennon Lontoon Stanstedin kentälle ja sieltä Tampereelle lähtisi kone yhdeksän tunnin odotuksen jälkeen huh huh.

Kuluihan se aika kentällä ja lopulta laskeuduttiin Tampereen Pirkkalan kentälle. Oma auto oli siellä odottamassa. kiitos Lassille ja Maritalle.

Päivä kahden Malahidessa

Tänään olimme veneellä kaksin Marjatan kanssa. Jatkoimme omia lähtövalmistelujamme, hoidettiin pyykit kuntoon, pakattiin ja sen sellaista. Iltapäivällä lähdimme tutustumaan samaan linnaan joka edellisellä kerralla oli jäänyt kahvioon tutustumiseksi.

Linna oli laajojen nurmikenttien ja puistojen ympäröimä. Linna oli ollut saman suvun hallussa 800 vuotta. Se on melkoinen saavutus. Siihen aikajaksoon mahtuu useampia sukupolvenvaihdoksia, 25 v välein niitä kertyisi 32. Jokunen perheriitakin on saatettu käydä. Linna oli kunnioitusta herättävä ja yksi erikoisuus oli se, että opastuskierroksen ymmärtämisen helpottamiseksi oli useita erikielisiä selostuskansioita tarjolla ja kuinka ollakaan myös suomenkielinen. Edes ruotsinkielistä ei ollut. Yleensä asia on maailmalla toisinpäin.

Illalla pyrimme varmistamaan oman taksitilauksemme. Tarvitsimme taksin klo 04.30. Illaksi kutsuimme vielä amerikkalaisen yksinpurjehtijan oluelle veneeseemme. Mielenkiintoista keskusteltavaa riitti myöhäiseen yöhön, mutta lopulta oli lopetettava, että saisi edes muutaman tunnin unet.

Osa miehistöstä lähtee kotimatkalle

Herätys oli aikaisin Tiinan, Emilian ja Petrin lähdön vuoksi. heillä oli Ryanairin aamulento

Tampereelle. Kantamukset punnittiin tarkkaan ruumaan yksi reppu max 15kg ja käsipakaasi max 10 kg. Punnitus tehtiin jousivaa´alla, jonka tarkkuudesta ei tiedetty. Palautteen mukaan virhettä oli puolikiloa plussaa.

Kantamusten kanssa siirryttiin odottamaan taksia. kello tuli puoli kuusi eikä autoa kuulunut. Odotimme viisi minuuttia ja sitten aloimme selvittää mikä taksin puhelinnumero on. Numeron lopulta löydyttyä ei siihen soittaminen onnistunut suomalaisella kortilla ainakaan ilman mitään suuntanumeroita. Marinan eteisaulan seinältä löytyi kolikko puhelin ja taskusta sopiva kolikko, niin saatiin yhteys taksikeskukseen. Sieltä selvisi, että mitään tilausta ei ollut tehtynä. kaveri oli tainnut pestä kätensä ennen kuin meni puhelimen ääreen. Taksi saatiin kuitenkin paikalle muutamassa minuutissa ja ensimmäinen ryhmä aloitti matkansa kohti lentokenttää. Tekstiviestillä selvisi kaiken menneen ok. Toiset ottivat vielä pienet nokoset ennen päivän puuhiin ryhtymistä.

Päivän aikana selvittelin missä voisi täyttää kaasupullon. Lopulta, kun tiedettiin missä AGA´n 11kg alumiinipullon voisi täyttää, olisi sinne pitänyt ajaa taksilla aamupäivän aikana pulloa näyttämään. Jos pullo hyväksyttäisiin, niin sen voisi jättää sinne ja hakea myöhemmin. Kaasua oli vielä jäljellä 8 kg alkuperäisestä 22 kg. Seitsemän viikon aikana oli kulunut 14 kg eli 2 kg viikkoa kohti. Onnistuin kuitenkin täyttämään kaksi Duon kipparilta lainaksi saamaani 3 kg kaasupulloa täysiin, nyt on kaasua 14 kg jatkoa varten.

Laitoimme myös kaikki likaiset liina- ja muut vaatteet pyykkiin. Kirsi lähti bussilla lentokentälle neljän aikoihin iltapäivällä. Minä vietin muutaman tunnin paikallisessa kirjastossa lukemassa sähköpostia ja uutisia netistä. Matkalla osuimme paikalle, kun hautajaissaattue eteni hiljaa kylän keskustassa kohti kirkkoa saattoväen seuraamana. Etumaisena kulki säkkipillinsoittaja pukeutuneena johonkin kiltin tyyliseen kansallisasuun.

Illalla lähdimme Marjatan kanssa tutustumaan paikallisten pubien iltaelämään. Vilkastahan se oli tämmöisessä lomakeskuksessa loma-aikaan maanantai-iltanakin.