01.4.2009 Keskiviikko. Montserratiin. Koneongelma.

Lähdimme taas liikkeelle kohta auringon noustessa. Suuntasimme kohti Montserratin saarta.
Wikipedia kertoo saaresta mm seuraavaa:
”Montserrat on Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoima tuliperäinen 102 neliökilometrin kokoinen saari Leewardsaarilla, itäisellä Karibianmerellä.Pääkaupunki on Plymouth.”.

Saaren tekee mielenkiintoiseksi siellä sijaitseva tulivuori, joka purkautui 1995. Laava peitti alleen paljon asuttuja alueita. Väkeä jouduttiin evakuoimaan ja silloinen asukasluku 13000 laski 4000. Nykyisin se on 8400. Tulivuoren purkautumisen yhteydessä kuoli 190 ihmistä.

Purjehdus sujui hienosti. Aamulla Teemu Tenarezelta vastasi radiokutsuumme. Hän oli matkalla Puerto Ricoon ja oli sillä hetkellä jossain Puerto Ricon ja Dominikaanisen tasavallan välissä. Purjehtiessamme lähellä saaren itärantaa näimme tulivuoren purkauksen synnyttämiä laavaväyliä. Purkauksen yhteydessä oli ilmassa ollut paljon tuhkaa. Se heikensi näkyvyyttä, että mm Nevis- saaren lentoliikenne pysähtyi.

Lähestyessämme saaren pohjoista kärkeä käynnistimme moottorin ja suunnitelmana oli ajaa moottorilla pohjoiskärjen ympäri. Moottori sammui omia aikojaan. Meille tuli kiire virittää purjeet niin, että emme ajaudu liian lähelle rantaa. Moottori ei käynnistynyt parista yrityksestä huolimatta uudelleen. Päätimme mennä purjeilla ankkurointipaikalle. Sopivan ankkurointipaikan hakeminen purjein puuskittaisen tuulen ja merivirtojen seassa ei ole aivan riskitön. Yhden hukkakierroksen jälkeen päätimme pudottaa ankkurin turvalliselle etäisyydelle muista veneistä. Paikka on nimeltään Little Bay ja sen sijainti on 16N48,4 061W32,3.

Yritimme saada moottoria käyntiin vaihtaen polttoainesuodattimen. Ongelma oli, että Volvon ensikäden varaosapakkauksesta ei löytynyt polttoaineen esisuodatinta. Johtopäätös oli, että esisuodattimen tukkeutuminen estää koneen käynnistymisen. Seuraavaksi pitäisi etsiä uusi suodatin.

Menin seuraavaksi kirjautumaan sisään maahan. Toimitus oli taas pitkän kaavan mukaan. Samantapaiset kaavakkeet täytettiin kolmessa eri paikassa tullissa, maahantulovirastossa ja satamakonttorissa. Lomakkeita oli usein 4-5 päällekkäin kalkkeripaperi välissä. Toimituksesta selvittiin.

Otimme iltapäivätorkut ennen lähtöä tutustumaan satama-alueeseen. Herättyämme Marjatta päätti kiehauttaa kahvit. Hän oli suodattamassa kahvia kuumavesikannu oikeassa kädessään, kun vene heilahti voimakkaasti. Hän yritti pelastaa suodattimen kaatumiselta, mutta sai samalla kannusta kiehuvaa vettä vasemman käden ranteelle.

Veneeseen tuli hetkeksi pieni paniikki. Käsi saatiin kuitenkin melko nopeasti ämpäriin viileään veteen. Vesi yritettiin pitää viileänä upottamalla sen sekaan mm kylmiä olut tölkkejä jääkaapista. Veneen lääkevarastossa oli sopivasti ns rasvalaastaria jolla peitimme paloalueen ja sidoimme sen sideharsolla ja lopuksi lakanasta leikkaamaamme siteeseen. Satama-alueeseen tutustuminen jäi siltä illalta.

Illalla alkoi voimakas vellonta ankkuripaikalla. Mainingit tulivat jostain vaikka tuuli ei ollut kova. Vene keikkui sietämättömästi ja teki nukkumisesta katkonaisen ja tuskaisen.

31.3.2009 Tiistai. Kohti pohjoista.

Nostimme ankkurin aamulla 05:45 ja ajoimme koneella ulos hiekkasärkkien välistä väylää seuraten. Päästyämme väljille vesille nostimme purjeet ja saimme mukavan 6 – 7 solmun nopeuden lounaaseen. Olimme kirjautuneet ulos maasta samalla, kun kirjauduimme sisään. Suunnitelmana oli purjehtia saaren länsirannan pohjoisimman sataman Deshaiesin edustalle ankkuriin yöksi ja jatkaa siitä käymättä maissa.

Purjehdus oli vauhdikasta varsinkin saaren eteläistä niemen kärkeä kierrettäessä. Näissä solissa tuuli kiihtyy ja antaa mukavan lisävauhdin jos suunta on sopiva. Tällä kerralla jouduimme pienentämään purjeita reilusti. Käännyttyämme kohti pohjoista saaren länsirannalla tuuli tyyntyi kahden tunnin ajaksi, mutta virisi uudelleen, joten lopun matkasta saimme taas edetä purjeilla.

Saavuimme Deshaies´in edustalle 8,5 tunnin purjehduksen jälkeen. Matkaa oli kertynyt n. 50 Nm ja ankkuroimme paikkaan 16N18,4 061W47,9. Emme menneet maihin, tyydyimme katselemaan maisemaa veneestä. Rannalta loistivat mm Hemingway – nimisen ravintolan neonvalot.

30.3.2009 Maanantai. Huoltoa ja ulos satamasta

Rauhallisen, mutta hikisen ja kuuman yön jälkeen aloimme valmistella satamasta lähtöä. Päätimme tehdä muutamia huoltotöitä, jotka olisivat mukavampi hoitaa laiturissa. Kävin vielä mastossa kiristämässä yläsivuvantteja. Ne tuntuivat yhden kiristyksen jälkeen vielä liian löysiltä. Vaihdoimme moottoriöljyt. Kävin Volvon liikkeessä kyselemässä uusia vetolaitteen sinkkejä. Sinkkejä oli, mutta tyypistä ei saatu varmuutta, koska sähköt olivat taas poikki, eikä tyyppiä saatu tarkastettua tietokoneelta. Pyysivät tulemaan iltapäivällä uudelleen. Öljynvaihdon yhteydessä kävi ilmi, että Lucian Volvo edustaja oli myynyt väärän öljysuodattimen. Iltapäivällä jännite oli palannut verkkoon, tietokone toimi ja me saimme sekä sinkit, että oikeat suodattimet.

Onnistuimme myös täyttämään sukelluspullon puoleen paineeseen viereisessä sukellusliikkeessä. Olimme yrittäneet pullon täyttöä jo useammassa paikassa onnistumatta siinä. Syitä oli monenlaisia. Yhdessä paikassa ilmoitettiin, että pullo on liian vanha vaikka olin ostanut sen uutena 11 kk aikaisemmin.

Iltapäivällä kalastusvene tuli satamaan ja levitti komean saaliinsa laiturille. Ohikulkijat ihailivat kaloja kateellisina. Sähköjen palattua yritin uudelleen lippujen varauksia ja onnistuin saamaan rouville liput EasyJet´iltä hyvällä yhteydellä. Lontoo Catwick– Helsinki 58 euroa henkilöltä.

Tehdessämme Sepon kanssa huoltotöitä olivat Tuula ja Marjatta ehtineet hattukaupoille. Marjatta oli löytänyt pieneen tilaan painuvan viuhkahatun ja me saimme Sepon kanssa muukalaislegioonatyyliset lippikset, joissa oli niskan päälle laskeutuva aurinkosuoja.

Ennen pimeän tuloa irrotimme köydet laiturista ja siirryimme sataman edustalle lahdelle ankkuriin. Sieltä olisi helppo lähteä liikkeelle aamulla varhain. Alkuperäinen suunnitelmani oli ajaa täältä suoraan pohjoiseen saaren kahtia jakavaa jokea / kanavaa pitkin. Keskusteltuani paikallisten purjehtijoiden kanssa päätin kiertää saaren lounaiskärjen kautta kohti pohjoista.

Ankkuripaikalla kävi miellyttävä vilpoinen tuuli. Nautimme iltapalan veneen kannella katsellen kaupungin valoja.

29.3.2009 Sunnuntai. Kiertoajelu Guadeloupella

Selvittyämme aamusaarnaajasta ja nautittuamme aamiaisen pakkauduimme eväiden kanssa sitikkaan ( C1 ). Seppo toimi jälleen kartturina ja minä ajoin. Tällä kerralla ajettiin tien oikealla puolella kotoisasti. Suuntasimme saaren läntiseen osaan kiertäen sitä rantatietä pitkin myötäpäivään.

Rannikko tarjosi hienoja näköaloja. Poikkesimme eräässä kalastaja kylässä. Koska oli sunnuntai monet ihmiset olivat pukeutuneet sen mukaan. Monet olivat matkalla kirkkoon tai sieltä pois. Parin tunnin ajelun jälkeen olimme valmiit syömään eväät vastaan tulleella näköalapaikalla.

Seurasimme kahden värikkäillä purjeilla varustetun veneen kisaa meren lahdella. Tie kiersi länsirannalle. Ajoimme sitä pohjoista kohti. Matkalla pysähdyimme ostamaan hedelmiä. Etsimme purjehdusoppaassa mainittua vesiputousta. Saatuamme lopulta asiantuntevaa tietoa sen sijainnista huomasimme tulleemme sen ohi. Enää emme viitsineet ajaa takaisin. Reitti kääntyi kohti itää ja lähtöpaikkaa. Karttaan oli merkitty näköalapaikka. Sinne johti tiekin sademetsän läpi, mutta varsinaista näköalaa emme havainneet, jonkin aidalla ympäröidyn sähkö / radioaseman kylläkin. Palasimme takaisin. Seppo teki pienen kävelyretken polkua pitkin mäelle, mutta palasi pian takaisin. Paikan kasvillisuus oli todella rehevää.

Palasimme satamaan veneelle, parkkeerasin auton huojentuneena – ”ei kolhuja”. Illalla menimme rannan suosittuun ”merirosvo” kapakkaan. Paikan suosiota kasvatti se, että siellä oli langaton nettiyhteys. Tarkoitukseni oli tehdä Tuulan ja Marjatan lentolippuvaraukset Lontoosta Helsinkiin. Istuttuamme pöytään ja saatuamme juomamme, sekä nettiyhteyden auki pimeni koko kulmakunta lähes kokonaan. Sähköt menivät poikki. Erilaisia taskulamppuja ja kynttilöitä alettiin sytytellä välittömästi. Seuraavaksi käynnisteltiin pieniä generaattoreita eripuolilla ravintola-aluetta ja meteli kohosi. Oma ravintolamme sai myös generaattorinsa käyntiin, mutta se sammui hetken kuluttua. Odottelimme puoli tuntia ja siirryimme sen jälkeen veneelle. Lentolippujen varaaminen ei onnistunut.

28.3.2009 lauantai. Kohti Guadeloupea

Yö oli hieman rauhaton, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä varhain liikkeelle. Ankkuri nostettiin jälleen 05:45. Suuntasimme Point á Pitre marinaan Guadeloupella.

Lainaus Wikipediasta:

Guadeloupe (virallisesti Guadeloupen departementti) on saaristo Karibianmerellä. Sen pinta-ala on 1 704 km². Hallinnollisesti Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer ja myös région). Asukkaita on 436 000 (2002) (arvio aluemuutosten jälkeen
405 000).
Guadeloupe muodostuu viidestä saaresta: Basse-Terre, Grande-Terre (Grande- ja Basse-Terren välissä on kapea meren kanava, jota kutsutaan suolajoeksi), La Désirade, Îles des Saintes ja Marie Galante.
Historia
Alueen alkuperäiset asukkaat olivat arawakintiaaneja. Vuonna 1493 Kristoffer Kolumbus löysi saaren toisellamatkallaan ja oli ensimmäinen eurooppalainen, joka asteli Guadeloupen maaperällä. Eurooppalaiset ottivat alueen hallintaansa 1493. Asutus oli aluksi hankalaa, koska kulkutaudit ja nälänhätä vaivasivat saarta. Vuoden 1644 vaiheilla saarella alettiin viljellä sokeriruokoa.
1700-luvulla alettiin kasvattaa kahvia ja puuvillaa, mutta sokeri pysyi saaren tärkeänä vientituotteena.
Saari joutui suoraan Ranskan siirtomaaksi vuonna 1674. Englanti miehitti saaren vuosina 1691 ja 1703. Saari pysyi kuitenkin Ranskalla. Ranskan suuren vallankumouksen aikana saarella oli 100 000 asukasta, joista 14 000 oli valkoisia ja loput Afrikasta tuotuja orjia ja heidän jälkeläisiään.
Englantilaiset kaappasivat saaren vuonna 1794. Muutama kuukausia myöhemmin nousi konventin lähettämänä ranskalainen Victor Hugues pienen armeijansa kanssa maihin. Hän lakkautti orjuuden ja karkotti britit mustan väestön tuella vuonna 1794.
Hugues teloitti aateliset ja suurtilalliset, jotka olivat asettuneet englantilaisten puolelle.
Napoleon Bonaparte lähetti saarelle kenraali Richepensen palauttamaan järjestystä mustien kapinan aikana. Orjuus palautettiin vuonna 1892.
Englantilaiset miehittivät saaren uudelleen vuonna 1810, mutta se palautettiin takaisin 1816.
Emämaan sokeriyhtiöt astuivat 1800-luvulla suurplantaaseiden tilalle. Tämä aiheutti sosiaalisia ongelmia
1800-luvulla ja 1900-luvulla. Ranskan departementti saaresta tuli 1946. Maalis- ja toukokuussa 1967 kansallinen järjestö, joka oli saanut vaikutteita maolaisuudesta ja castrolaisuudesta,
kapinoi ja vaati Guadeloupelle itsenäisyyttä.
Tammikuussa 1971 sokeriteollisuuden työntekijät ryhtyivät järjestämään suuria lakkoja ja Ranska päätti antaa saarelle laajemman itsehallinnon.
Vuonna 2003 järjestettiin kansanäänestys saaren asemasta osana Ranskaa. Enemmistö ei halunnut muutosta, mutta erillisten äänestysten perusteella kauempana pohjoisessa olevien Saint Barthélemyn ja Saint-Martinin
ranskankielisen osan asukkaiden enemmistö kannatti irrottautumista Guadeloupesta omiksi Ranskan
merentakaisiksi yhteisöiksi (COM collectivité d'outre-mer).
Suurin osa Guadeloupen asukkaista on mustia entisten orjien jälkeläisiä. Kun orjuus lakkautettiin lopullisesti vuonna 1848, orjat lähtivät plantaaseilta ja asettuivat asumaan karuille asumattomille alueille. Vuosina 1854–1885 saarelle tuotiin 45 000 intialaista sopimustyöläistä. Kun pesti päättyi, noin 39 000 intialaista jäi saarelle.
Ranskalaisia, jotka toimivat virkamiehinä ja esimiesasemissa, on vain 9,5 % väestöstä. Muuttoliikenne Ranskaan kasvoi vuodesta 1962 alkaen.
Guadeloupen merkittävin luonnonvara on hedelmällinen maaperä. Merkittävimmät vientituotteet ovat banaani, sokeri ja rommi.


Purjehdusaika 6h 45 min ja matkaa kertyi 39 Nm. Konetunteja kaksi. Tulimme tähän satamaan Guadeloupen etelärannan lahden pohjukkaan siinä toivossa, että voisimme ajaa siitä suoraan pohjoiseen jokiuomaa / kanavaa pitkin. Reitti oli merkitty karttaan hyvin viitoitettuna.

Täyteen satamaan ajaessamme kiertelimme laituripaikkoja. Kukaan ei tullut ottamaan vastaan, eikä vieraspaikoista ollut mitään selviä kylttejä. Löysimme yhden mainion paikan kahden kookkaan Swanin välistä ja mehän kiinnityimme siihen. Myöhemmin kävi ilmi, että paikka oli yksityinen, mutta vene ei ollut laiturissa juuri sillä hetkellä.
Satama oli hyvin varusteltu ja sen yhteydessä oli loma-asuntoja. Ravintoloita ja muita palveluja oli runsaasti. Tämä oli yksi ranskalaisten purjehtijoiden ja lomanviettäjien suosiossa oleva paikka. Sijainti 16N13,2 061W31,8.

Saatuamme itsemme rekisteröidyksi maahan ja satamaan vuokrasimme pienen sitikan seuraavaksi päiväksi kiertoajelua varten. Marinassa oli runsaasti väkeä ja vietimme iltaa tutustumalla paikkaan kävellen. Illalliseksi söimme pizzat rantakuppilassa. Seppo ihastui kapakan sisääntulo ovilla olleisiin merirosvoon ja merirosvottareen. Hän halusi tulla kuvatuksi niiden kanssa.

Uni tuli täälläkin vaikka alkuillasta musiikki kuului useammasta suunnasta. Aamulla satama oli hiljainen lukuun ottamatta penkille ilmestynyttä yksinpuhujaa, joka kovalla äänellä saarnasi laiturissa olleelle miehittämättömälle veneelle. Saarnaaminen kesti lähes kaksi tuntia eikä kuuntelu ollut miellyttävää.

27.3.2009 Perjantai. Kohti Dominicaa

Rauhattoman yön jälkeen lähdimme liikkeelle varhain. Ankkuri nostettiin 05:45 ja suuntasimme kohti Dominicaa. Emme aikoneet mennä maihin siellä, mutta tarkoituksemme oli ehtiä yöksi saaren pohjoisimpaan länsirannan satamaan Prince Rubert Bay lahteen Portsmouth edustalle.

Matkaa kertyi n. 54 mailia ja olimme perillä 9 tunnin purjehduksen jälkeen. Konetunteja kertyi päivän aikana 4,5. Ankkuripaikan sijainti 15N34,76 061W27,69.

Lainaus Wikipediasta:

Dominican liittovaltio eli Dominica on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Maa oli pitkään Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoima alue, ja itsenäistyi vasta vuonna 1978. Dominican alkuperäisasukkaita olivat arawakit. Karibit valtasivat kuitenkin saaren 1300-luvulla. Ranska otti Dominican hallintaansa vasta vuonna 1635, vaikka Kristoffer Kolumbus olikin löytänyt saaren jo 1493. Dominica hylättiin kuitenkin jo 1660 karibien vastarinnan jatkuessa.

Vuonna 1763 saari siirtyi brittien hallintaan. Dominica itsenäistyi brittien alaisuudesta 1978. Kaksi vuotta myöhemmin pahasti korruptoitunut hallinto kaatui ja pääministeriksi nousi Eugenia

Charles, joka oli virassaan 15 vuotta. Valtionpäämies on presidentti, mutta toimeenpanovalta on

hallituksella, jota johtaa pääministeri. Yksikamarisessa parlamentissa on 30 jäsentä, joista 21 on valittu vaaleilla ja yhdeksän nimetty.

Dominica on itsenäinen valtio, eikä saa tukea miltään emomaalta kuten Martinique Ranskalta. Sen huomaa sisään ajaessa. Poijukauppiaat ja köyden kiinnittäjät lähestyvät sinua jo kaukana sataman ulkopuolella. Saatuasi veneen kiinni parveilee ympärilläsi muita kauppiaita kokeilemassa onneaan. Niin kävi nytkin. Poijumaksu oli 10 USD + olut. Hedelmäkauppias Fruitman Cristian onnistui tulemaan paikalle oikeaan aikaan ja sai myytyä meille nipun banaaneja. Muut eivät olleet yhtä onnekkaita. Tarjolla oli taas erikoistupakkaa rastatukkaisen nuorukaisen ja sievähkön valkoihoisen tytön toimesta.

Satamalahdella oli kaksi laivan hylkyä ruostumassa. Ilmeisesti hurrikaani on vienyt ne matalikolle. Laivat ovat vaurioituneet niin paljon, ettei kukaan ole ollut kiinnostunut niiden pelastamisesta. Ne ovat jääneet ruostumaan paikalleen pilaamaan maisemaa.

Emme menneet maihin. Ruokailimme ja sovimme, että lähdemme taas varhain aamulla liikkeelle kohti seuraavaa etappia Ranskalle kuuluvaa Guadeloupea.

26.3.2009 torstai. Kohti pohjoista

Lähdimme satamasta kohta auringon noustua. Köydet irrotimme 06:15 ja suuntasimme kohti pohjoista. Olimme kirjautuneena sisään Martiniquelle vaikka ”tilapäisesti” poikkesimmekin Saint Lucialla. Saint Pierre Martiniquella oli uloskirjautumismahdollisuus. Otimme tavoitteeksi ehtiä sinne. Tuuli oli sopivan reipasta. Etenimme vauhdikkaasti purjeilla Martiniquen länsirantaa ja saavuimme perille Saint Pierreen 7,5 tunnin purjehduksen jälkeen. Ankkuroimme sataman edustalle. Seppo ja minä lähdimme rantaan hakemaan uloskirjautumispaikkaa. Se löytyi pienen harhailun jälkeen purjehdusoppaan mainitsemasta kahviosta. Hoitaessani uloskirjautumista Seppo postitti melkoisen nivaskan postikortteja.
Tuula ja Marjatta puuhasivat samaan aikaan veneellä ruuanlaiton kanssa. Saint Pierre oli hieman rähjäinen, mutta muuten viehättävä kaupunki. Satamakadun varrella oli rikkinäisiä taloja. Puita ja pensaita kasvoi kivitalojen seinistä.
Palasimme veneelle, jossa ruoka odotti valmiina. Naiset kävivät vielä Sepon kyyditsemänä tutustumassa kaupunkiin ja tekemässä pieniä ruokaostoksia.
Ankkuripaikka oli rauhaton ja vellova. Paikalla oli kova maininki. Paikan sijainti 15N34,76 061W27,69.