Stavangerista vuonoille

Herätyksen kanssa ei ollut ongelmia. Aamulla hiekkaurakan tuli viimeistelemään puhtaanapitolaitos. Harjakoneilla alueen puhdistaminen veneemme vierestä alkoi klo 5. Se siitä toriparkista - eilen olisi voinut tyytyä satamaan hieman keskustan ulkopuolella.

Tänään lähdemme tutustumaan vuonoihin. Tarkoituksena on ajella Lysefjord vuonoon ja tutkia sen ihmeitä. Illalla lähtee myös uusi miehistö Suomesta. He ehtinevät tänne vielä ennen kuin perjantai vaihtuu lauantaiksi.

Ajoimme Stavangerista Høgs Fjordenin vuonon kautta Lysefjordeniin vuonoon, joka on saamamme tiedon mukaan eteläisin näyttävä vuono paikallisen mittapuun mukaan. Matkalla poikkesimme tankkaamaan. Paikan löytämisessä oli se tavallinen tarina. Paikallisen opastuksen mukaan se on aivan vieressä nurkan ( niemen ) takana 5 min kävellen tai veneellä. Jouko lähti kävellen ottamaan köysiä vastaan ja kuinkas ollakaan emme veneeltä löytäneet tankkauspistettä, mutta löysimme onneksi Joukon, joka oli puolijuoksua yrittänyt pysyä rannalla perässämme. Viiden minuutin kävely muuttui 20 min raviksi eikä polttoainetta löydetty sen ohjeen mukaan perästäkään. Onneksi seuraava ohje oli parempi ja tankkaamaan päästiin 3 Nm matkan päässä Vassøy saarella n. 59º 00,0´N 005º 46,5´E.

Olimme ajaneet edellisen tankkauksen jälkeen kaikki kone ajot alhaisilla kierroksilla 1200 rpm. Ilmeisesti siitä johtuen kulutus oli vain 2 l/h. Kaksinkertaisella kierrosluvulla kulutukseksi on mitattu yli 5 l/h, eikä vauhti kuitenkaan ole ollut kuin 30% korkeampi.

Matkalla huomasimme englantilaisen yksityisen luksus – risteilijän olevan matkalla samaan suuntaan ja ohittaen meidät. Kohtasimme aluksen jo kolmannen kerran.

Matkalla oli muutama suuri lohiallas. Ymmärrämme nyt, että lohenkasvatukselle on täällä aivan eriluokan edellytykset kuin esim. Kustavissa. Rehevöitymistä tapahtuu paljon helpommin veden ollessa 4 - 10 m verrattuna täkäläiseen 100 – 200 m.

Yhteysalusliikenne on rannikolla ja vuonoissa runsasta. On nopeita ja hitaita aluksia, turisti- ja vakiovuoroaluksia. Tähystäjän pitää olla tarkkana kun otetaan vielä mukaan runsas huvivenekanta ja se tosiasia, että täällä tarvitaan venettä siirtymiseen paikasta toiseen.

Lyseford vuonon suulla poikkesimme kaupan laituriin. Kaupasta tarttui mukaan vihanneksia ja jäätelöt. Samalla teimme ensimmäisen ehdotuksen miehistön vaihtopaikaksi. Ehdotimme Lauwik´in lauttasatamaa. Suomesta uusi samana iltana ruotsin laivaan ajava miehistö ilmoitti löytäneensä paikan ja että se sopisi heille. Kyselin paikallisilta että voisiko Lysefjordin perälle ajaa autolla ja vastaus oli kielteinen. Myöhemmin ilmeni, että ehkä paremmalla kielitaidolla olisi kohta selvinnyt, että sinne ei pääse autolla siitä suunnasta toisesta suunnasta kylläkin.

Lysefjord vuono osoittautui mahtavaksi nähtävyydeksi Loimaalaisille tasaisten peltojen tallaajille. Vuono on kapeimmalta kohdaltaan ainoastaan 200m leveä korkeimmillaan seinämät nousevat 600m korkeuteen lähes pystysuoraan.

Vuonon alkupäässä on myös Prekenstolen kalliokieleke, jonka korkeus on 597m ja sinne voi mennä helpoimmin ottamalla bussin vähän aikaisemmin vuonon rannalta ja kävelemällä loppumatkan. Me tyydyimme katselemaan kielekettä alhaalta päin veneestä niskat kipeänä. Matkalla oli myös voimalaitos, jonka turbiinit olivat saaneet vetensä satojen metrien korkeudelta altaista joista oli johdettu alas kaksi rinnakkaista putkilinjaa ja huoltovaunun kiskot. Niiden vierellä oli portaat. Askelmia on todennäköisesti muutama tuhat. Ajoimme ohi ja samalla kokoajan kiihtyvä vastatuuli saavutti maks. 17 m/s nopeuden. Vuonon solassa oli pidettävä lujaote lippiksestä.

Vuonon loppupäässä oli vesiputous, joka olisi mahdollistanut veneen kannen pesun ajamalla putouksen alle. Vallitsevassa tuulessa putous ”roihusi” näyttävästi ja auringon paiste sai syntymään komeat sateenkaaren värit.

Saavuimme perille klo 19 paikallista aikaa ja huomasimme, että paikalla oli runsaasti autoja, paikallisia ja paljon turistien asunto- ja muita autoja. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että paikalle johtaa tie. Tapasin saksalaisen moottoripyöräilijän, jonka kartan ja navigaattorin perusteella ymmärsin, että paikalle tullaan maisemateitä pohjoisen kautta. Sitten vaan ilmoittelemaan, jo ruotsin laivassa olevalle, uudelle miehistölle osoitteen muutoksesta. Lopulta saimme heidät uskomaan, että kannattaa vaihtaa kohtaamispaikka.

Paikannimi on Lysebotn. Siellä oli vierasvenelaituri, jossa meidän lisäksemme oli yksi puolalainen ja yksi ruotsalainen vene. Paikalta löytyi myös yhteysaluslaituri, suosittu leirintäalue ja energiayhtiön toimitiloja. Paikka oli jylhä, komea ja siisti. Yhteysalus laiturin yhteydessä oli odotustila WC – tiloineen. Tilat olivat asialliset ja hämmästyttävät siistissä kunnossa. Suomessa tämmöiset tilat ovat yleensä sellaisessa kunnossa, että ne eivät houkuttele kävijöitä.

Satama-altaassa oli erittäin kirkas vesi kuten muuallakin täällä. Altaassa näkyi runsaasti medusoja ja meritähtiä

Timon valmistaman illallisen nautittuamme olin valmis sänkyyn. Osa miehistöstä kuitenkin jaksoi parantaa maailmaa pitkälle yöhön. Yö oli erittäin lämmin. Leirintäalueen pubiin tutustunut partio raportoi aamulla, että olut maksoi 45 NOK ( 0,33l pullo 4,7 % ). Yksimielisesti todettiin janojuoma kohtalaisen arvokkaaksi, mutta mitähän mies ei maksaisi janonsa sammuttamiseksi.

Norjan rannikkoa ylöspäin

Lähdimme liikkeelle yhdeksältä. Tavoitteena oli kryssiä Mandaliin, jonne oli alunperin tarkoitus purjehtia suoraan Göteborgista, mutta tullessamme yhdellä halssilla tuulen suunnan vuoksi Arendalin joudumme nousemaan takaisin kaksi päivää. Pitää tottua uusiin yksiköihin, enää ei kannata mitata aikaa minuuteissa. Päivissä arviointi antaa paremman osumatarkkuuden. Ruotsalaiset suosittelivat meille kaunista sisäreittiä. 19 m sillan johdosta, emme voisi kulkea sitä kokonaan. Kohta, jossa voisimme ulkomereltä siirtyä reitille, näytti kartalla kovin sotkuiselta ja kivikkoiselta. Luovuimme ajatuksesta, parempi pysytellä tällä paikallistuntemuksella syvissä vesissä.

Satamasta ulos ajettaessa vastaan tuli hieno yksityinen suurehko huvialus Britannian lipun alla, sen tapasimme myöhemminkin muutaman kerran.

Keli osoittautui leppoisaksi. Kolmen halssin vaihdon jälkeen olimme Mandalin edustalla. Meno oli mukavaa ja päätettiin ajaa yön yli suoraan kohti Stavangeria. Melko pian päätöksen jälkeen tuuli tyyntyi täydellisesti joten käynnistimme koneen. Ajelimme koneella kuusi tuntia seuraavan vuorokauden puolelle. Yöllä klo 02.15 tuulen noustua päätimme nostaa purjeet. Matkalla kohdattiin runsaasti verkko- tai muita poijuja. Mitään ei tarttunut köliin, eikä potkuriin.

Tuuli petrasi reippaasti aamun edetessä ja puhalsi melko takaa. Viritimme virsikirjan ja vauhti oli 8 – 9 solmua ja huipuksi merkittiin 10,5. Mittarien mukaan päättelimme että n. 1 -1,5 solmun myötävirta auttoi matkan etenemisessä. Vauhdin hurmassa olimme ajaa ohi Stavangerin sisäänmenoväylän. Se tuli yllättäen ja taas oli navigoinnissa lähestymisongelmia outojen karttojen johdosta. Lopulta uskoimme löytäneemme oikean sisäänajo väylän ja annoimme mennä. Sisään ajaessa ihmettelimme kookasta öljynporauslauttaa, joka ymmärtääksemme oli telakalla.

Ehdimme Stavangeriin kello 14 aikaan. Valitsimme aivan keskustassa olevan Vågenin sataman. Laituripaikat olivat täynnä ja kiinnityimme vieressä olevan pääsataman laituriin. Saimme satamakonttorista luvan olla paikalla yhden vuorokauden. Paikka on mukava, koska veneestä voi suoraan astua torille ja ollaan iltaelämän sydämessä. Satamamaksu suoritettiin toriparkin automaattiin samaan autojen parkkeerauksen kanssa. Ilma oli muuttunut helteisen polttavaksi ensimmäisen kerran lähdön jälkeen.

Meillä oli huono onni ajankohdan kanssa. Satamassa oli jokin hiekkaralli menossa. Edessämme olevalla katukivetyksellä oli tilapäisesti varastoituna kymmeniä rekkakuormia hienoa hiekkaa. Sitä kuormattiin ja ajettiin pois kovalla metelillä usean kuormaajan ja rekan toimesta. Urakka tuli valmiiksi illalla hyvissä ajoin ja rekkaralli päättyi. Satamaa ympäröivät lukuisat baarit ja yökerhot. Edellisen yön purjehdus hillitsi mukaan menoa. Yöelämästä eivät väsyneet miehet päässeet nauttimaan. Uni voitti. Jaksettiin sentään juoda Kalevin tarjoamat syntymäpäivä kahvit kakun ja kuohuviinin kera. Onnea vielä päivänsankarille.

Stavangerin kaupungilla oli tarjota ilmainen langaton netti. Sen sai aktivoitua lähettämällä tekstiviestillä tiettyyn numeroon viestin WIFI. Paluuviestinä tuli käyttäjätunnus ja salasana, ne olivat voimassa 60 min sisään loggautumisesta.

Murheitakin huomattiin. Keulatankin päällä olleiden karttojen ja muiden esineiden huomattiin kastuneen. Syyksi arvioitiin vedentekokoneen syöttöletkun läpivientiliitoksen vuotoa, kun tankki on täynnä ja kovassa kelissä tankin vesi ”hölskyy”. Liitos tiivistettiin onnistuneesti myöhemmin.

Arendal - Lillesand

Arendalin vierasvenesatama osoittautui laadukkaaksi. Kohtelu ensiluokkainen. Ensimmäinen vuorokausi oli ilmainen. Samoin langaton netti, mutta suihkusta veloitettiin melko suolaisesti 5 henkeä yht 22 euroa. Teimme muonatäydennystä todetaksemme, että Norja ei ole kovin edullinen elintarvikkeiden ostopaikka. Lyhyt kävelykierros kaupungilla osoitti kaupungin olevan viehättävä ja kaunis. Sataman hoitaja kertoi, että Arendal on ollut kukoistava laivanrakennuskaupunki höyrylaivojen aikakaudella, mutta on sen jälkeen menettänyt asemansa. Seuraavaksi päätimme lähteä kryssimään rannikkoa pitkin seuraavaan satamaan.joka olisi Lillesand. Asensimme kutteristaagiin fokan, joka toimii kryssillä paremmin kuin rullagenua. Tuulen voimakkuus oli kohtalainen ja tarkoituksemme oli ajaa ulos niin pitkälle, että voimme seuraavalla halssilla tulla suoraan Lillesandin edustalle. Ulos mentäessä tuuli ja aallokko nousivat kohtalaisiksi. Tuuli n. 15 m/s ja aallokko 4 -5 m korkeaksi. Meno oli reipasta monessa suhteessa. Fokan asentaminen lähtiessä oli virhe, koska se oli tällä tuulella liian suuri, eikä siinä ole reivaus mahdollisuutta. Merenkäynti oli sellaista, ettei se innostanut menemään kannelle ottamaan fokkaa alas. Halssin vaihdon jälkeen tilanne tuli vaikeammaksi ja jouduimme antamaan periksi haluamallemme suunnalle. Ajoimme alas niin paljon, että meno muuttui siedettäväksi. Jouduimme kuitenkin melkein 7 mailia koilliseen tavoitellusta reittipisteestä. Se ei harmittanut, pikemminkin olimme tyytyväisiä, että pääsimme pois avomereltä. Ajoimme koneella reitin kiinni tyyntyvässä säässä.

Tämän jälkeen ihmettelimme miten ajaa sisään satamaan ulkomereltä. Käytössämme olleet norjalaiset merikartat ovat suomalaisiin tottuneelle outoja, koska niissä ei ole selvästi merkittynä väyliä eikä siten myöskään väylien syvyyksiä. Merkkejä on ja sektorivaloja, mutta ei varsinaisia väyliä, ne piti itse selvittää. Lisä hämmennystä syntyy, kun kiviä on merkitty rannikon läheisyyteen kaikkialle. Tarkemmin katsottuna niissä on syvyysmerkinnät 28m, 22m, jne aloimme epäillä, että meillä on sukellusveneille tarkoitetut kartat mukana.

Reitti löytyi pienen epäröinnin ja varmistelun jälkeen. Satama oli aivan täynnä, mutta kaksi ruotsalaista suostui ystävällisesti siirtämään veneensä kiinnitystä ja mahduimme väliin. Vesi satama-altaassa oli todella kirkasta. Näimme useampia kookkaita jopa puolimetrisiä meduusoja.

Satamakonttoria ei löytynyt. Kukaan ei tullut maksua perimään ennen aamun lähtöä. Palveluja ei myöskään löytynyt. Fokasta pestiin suolat pois, kuivattiin heikossa tuulessa ja pakattiin. Päätettiin, että kutteristaagiin asennetaan vastaisuudessa kovan tuulen varalle myrskyfokka. Purjehditaan rullagenualla, ja jos tuuli nousee, vedetään ylös myrskyfokka.

Skagerrakin ylitys

Aamulla pakollisten aamupuurojen jälkeen tutkimme johtoliitoksia siinä toivossa, että plotteriongelmaan löytyisi ratkaisu. Yksi epäilyttä liitos löytyi ja se korjattiin. Liikkeelle päästiin varhain 07.30. Tarkoitus oli mennä Tanskan Skageniin. Tuulen suunta ei kuitenkaan mahdollistanut purjehtimista sinne suoraan vaan olisimme joutuneet ottamaan uuden halssin n. 10 Nm etelään. Saavuttaessamme kohdan, jossa käännös olisi pitänyt tehdä, päätimmekin vaihtaa määränpääksi sopivan satama Norjan rannikolla. Veneen nousukyky riitti Arendaliin sillä tuulen suunnalla. Matkaa olisi edessä vielä 90Nm.

Matkan aikana tuuli yltyi välillä navakaksi 12 – 14 m/s ja matka joutui rivakasti. Matkalla ohitimme perän kautta kalastusaluksen, joka nopeuden perusteella veti jotain pyydystä. Yritimme radiolla yhteyttä kysyäksemme miten kaukaa pitää perän takaa pitää ohittaa, mutta emme saaneet vastausta. Emme saaneet kosketusta pyydyksistä.

Arendaliin edustalle ehdimme puolen yön maissa. Löysimme edustalla olevat majakat ja sektorivaloja, tutkaa ja plotteria tarkkaan seuraten sisäänajo onnistui hyvin. Löysimme vielä laituripaikankin, joka aamulla osoittautui vierasvenelaituriksi. Tuli pitkä halssi 20h 120 mailia. Porukka ei tarvinnut unilääkkeitä.

Göteborgista eteenpäin uudella miehistöllä

Lauantaiaamun herätys oli normaali. Aamiaisella miehistö istutettiin kipparin keittämän puurokattilan eteen. Vaihtoehtoja ei ollut vaikka olisi tuntunut, että vanhat puurot tulevat korvista ulos. Elovena pitää miehen tiellä ja lisää oli tulossa uuden miehistön mukana.

Ulla, Kalle ja Markku olivat lähdössä pois ja pakkailivat tavaroitaan. Seppo, Jouko ja Timo olivat ajamassa Tukholmasta kohti Göteborgia. Arvelimme heidän ehtivän perille klo 13 – 14. Ajatus oli, että tulisivat ensin tänne kun ollaan näin keskeisellä paikalla ( = helppo löytää ) ja sitten sovimme jonkin meriaseman jonne ajamme tankkausta ja varsinaista vaihtoa varten. Suunnitelma oli sinänsä hyvä, mutta ei toiminut käytännössä.

Vaikeudet alkoivat kun tulijat ilmoittivat lähestyvänsä Göteborgia ja ovat perillä 15 min kuluttua. Pari tuntia etuajassa. He kysyivät tarkkaa katuosoitetta satamaan. Emme pystyneet kertomaan kuin että olemme Lilla Bommen satamassa oopperatalon vieressä. Se ei valitettavasti riittänyt navigaattorille.

Aikaa kului, mutta miehistöä ei kuulunut. Annoimme uusia hyviä ohjeita ja hetken kuluttua tuli viesti että niillä ohjeilla he ajautuivat autovirran mukana jonnekin parkkitaloon ja lähtevät nyt ulkopuolelle selvittämään missä ovat.

Markku - maailmalla paljon reissanneena - sanoi, että pahus hän menee kadun varteen ja viittelöi kun menevät ohi. Tunnin kuluttua mies tuli takaisin. Hän valitteli ettei ollut saanut saapujia näkökenttäänsä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että tuleva liikenne menee tästä aivan vierestä, mutta näköhavaintoja haittaa se että tie kulkee tällä kohdalla tunnelissa.

Lopulta päädyimme ratkaisuun, että me ajamme itse veneen meille neuvottuun tankkauspisteeseen ja ilmoitamme eksyksissä oleville osoitteen sinne. Uskoimme, että se olisi helpommin löydettävissä.

Lähdimme opastettuun tankkauspaikkaan todetaksemme ettei sieltä sellaista löytynyt. Huutelimme vastaantulevan veneen kipparille ja kysyimme missä voi tankata. Hän osoitti vastakkaisella rannalla olevaa paikkaa. Paikka osoittautui oivalliseksi. Aseman hoitajana oli miellyttävän oloinen avulias tyttö. Kysyessämme paikan osoitetta hän sanoi, että tämä on golf kentän vieressä – kaikki kuulemme tietävät golfkentän – niin varmaan. Osoite on, mutta se on vanha, ja johtaa väärään paikkaan. Tie on kesällä muutettu uusien rakennusten vuoksi – kuinkas sattuikin käymään näin huono säkä.

Rannalla näkyi suuri telakan pukkinosturi samanlainen kuin Pernon telakalla. Siinä luki ERIKSBERG – muistaakseni. Sen pitäisi näkyä joka puolelle kaupunkia. Seuraavat ohjeet olivat, että yrittäkää ajaa jotain siltaa pitkin joen toiselle puolelle. Pukkinosturin vieressä olevan joen sille puolelle kuin nosturin teksti päättyy G-kirjaimeen. Silloin olette lähellä. Ohjeet otettiin vastaan ja puolen tunnin kuluttua tuli ilmoitus, että ovat kerrotussa paikassa. Vieläkään ei onnistunut. He lähestyivät nosturia vastakkaisesta suunnasta ja tietenkin nimi oli sinne kirjoitettu toisin päin??? Lopulta löytyi kuitenkin edellä mainitun Golf – kentän viitta ja ongelma alkoi ratketa nopeaa tahtia. Uusi miehistö löysi lopulta veneen ja tavaroiden siirto saatiin käyntiin. Puuroaineksia tuli niin, että tuntui riittävän Karibialle asti.

Vene oli odoteltaessa tankattu ja huollettu. Asemanhoitaja tytön kanssa oli myös seurusteltu.. Kipparilla oli miehistä etulyöntiasema. Hän pääsi käyttämään kesätöissä ruotsissa hankittua kielitaitoaan. Tyttö oli kiinnostunut matkastamme ja kertoili olleensa Volvon sponsoroiman veneen miehistössä tyynellä valtamerellä. Hän lupasi seurailla matkaamme lähettää postia. Toistaiseksi ei ole vielä tullut posti perille, mutta ehkä joskus myöhemmin.

Uudella miehistövahvistuksella lähdettiin ajamaan ulos Göteborgista. Väyliä oli moneen suuntaan ja erikokoisia paatteja myös. Piti olla tarkkana muun liikenteen ja reitin valinnan kanssa että päätyisi toivottuun suuntaan. Ulos ajettaessa alkoivat myös uudet ongelmat – plotteri kaatuili, eikä mitään järkevää syytä löytynyt nopeasti. Tilanne alkoi huolestuttaa. Päädyimme n. 10 mailia kaupungin ulkopuolella olevaan Hälsön vierasvenesatamaan. Paikka oli hiljainen, mutta siellä oli pesu ym tilat mm kirjasto.

Päivä Göteborgissa Lilla Bommen satamassa

Vietimme purjehduksesta vapaapäivää tehden pieniä huolto- ja varustelutöitä ja tutustuen Göteborgin elämään. Täältä löytyi nettikin, ei tosin satamasta, mutta rautatieasemalta. Aseman nettikioskiin sai automaatista ostaa 2 eurolla nettiaikaa 60 min. Lipuke oli voimassa 3 vrk ja 60min ajan sai kuluttaa miten pieninä pätkinä halusi.

Kalle ja Markku saivat parannettua mm perämoottorin telineen kiinnityksen ja oikaistua etumaisen kulkuvalon telineen. Kalevi vaihtoi yhden kolmesta pääkytkimestä ja kiinnitti pääkytkimien etulevyn. ”Tekemättömät työt” -lista lyheni tällä rupeamalla taas melkein puoleen.

Vaikka oltiin keskustan tuntumassa ja kävelymatkan päässä monesta paikasta otin polkupyörän käyttöön. Kiertelin sen avulla laajasti hyvien neuvojen perässä etsien milloin mitäkin. Tarkoitus oli käväistä Hjertmanss – venetarvikeliikkeessä, mutta harmi vaan matkaa olisi ollut 25km. Arvioin sen käytettävissä olevaan aikaan ja kuntooni nähden liian pitkäksi pyörämatkaksi. Löysin kuitenkin Nautiskan ja sieltä Norjan rannikon purjehdusoppaan.

Olen nyt oppinut ymmärtämään sen, että suunnilleen kaikki tiedossa oleva tarvittava kannattaisi hankkia mukaan veneeseen jo ennen lähtöä. Ei täältä matkalta kovin helposti löydä tarvitsemiaan, ellei tiedä etukäteen tarkkaan mistä etsiä.

Keskustassa oli paljon villinnäköisesti pukeutuneita nuoria, ilmeisesti konsertista johtuen. Omalla kohdalla vastaava ikä osui -60 luvun jälkipuoliskolle. Silloin oli mielestäni helpompaa. Sait huomiota, kun jätit muutaman parturikäynnin väliin ja annoit tukan kasvaa. Nyt nämä hiuslaitteet ovat kovin monimutkaisen näköisiä. Erilaisia renkaita riippuu sieltä täältä ja kuulemma sieltäkin. Vaatteet pitää repiä valmiiksi. Niittejä ja muita helyjä vilisee joka puolella. Vastaan tuli useita kahdella jalalla käveleviä, jotka olisivat saaneet eläintarhan riikinkukon kateudesta vihreäksi.

Ei käy kateeksi nuorison vanhempia, eihän tuommoinen somistautuminen voi olla käymättä kukkaron päälle.

Satamassa oli alkoholin suhteen kotiintuontipalvelu. Hämärän laskeuduttua ilmestyi laiturille pieni ryhmä miehiä, jotka koputtelivat veneiden kansia. He tarjosivat edullisia alkoholituotteita kotiin tai veneeseen tuotuna. Emme päässeet tarkkaan selville, mikä heidän todellinen tarkoituksensa oli. On mahdollista, että he tutkivat sillä perusteella missä veneissä ollaan paikalla.

Reilusti yli puolen yön saimme taas nauttia konsertista joen vastarannalla. Yksi esiintyjistä oli kuulemma Metallica (?). Se ei kuitenkaan estänyt nukahtamista. Uusi miehistö seilasi samaan aikaan Silja Line laivalla kohti Tukholmaa ajaakseen sieltä Göteborgiin.

Trollhättan - Göteborg

Aurinko oli pilvessä ja vähän sataa ripotteli. Aamupuuron jälkeen pudisteltiin matot, imuroitiin ja pestiin lattiat. Kalevi tiskasi. Hyvissä ajoin lähdettiin kohti Göteborgia. Ensimmäisen sulun yhteydessä oli kanavakonttori, josta lunastettiin kanavalippu hintaan 775 Skr. Se oikeutti yöpymään kanavan varrella, mutta ei enää Göteborgissa. Jatkoimme suluille, jotka olivat todella suuria edellisiin verrattuna, olihan Trollhättanin kanava tarkoitettu kookkaille aluksille, jotka liikennöivät eripuolilla Vänerniä.

Trollhättanin suluilla meillä oli runsas yleisö ja saimme hyvän matkan toivotuksi myös suomen kielellä. Sulkuja oli neljä ja laskua yhteensä 32m lyhyellä matkalla.

Rautatiesillan avautumista odoteltaessa seurasimme kanoottiryhmän harjoittelua. Valtava rautatiesilta avautui nostamalla koko siltakansi ylös kummassakin päässä olevalla pystynostimella. Tämän jälkeen oli edessä vielä yksi sulku Lilla Edetissä ja sen jälkeen ajoa myötävirtaan kohti Göteborgia. Maisema oli länsipuolella ajoittain kuin rämeisellä suolla ja itäisellä puolella oli jylhiä kallioita.

Viimeinen silta ennen Lilla Bommen vierasvenesatamaa on Götaälvsbro. Se odotutti meitä lähes kaksi tuntia, mutta pääsimme lopulta perille. Päivän aikana kova tuuli haittasi veneen pitämistä paikoillaan siltojen nostoa odoteltaessa.

Saimme kylkipaikan satamasta. Paikka oli muuten hyvä, mutta joen toisella puolella järjestettiin ulkoilmakonsertti nuorisolle ja joen yli tapahtuman äänet kuuluivat riittävästi. Eivät sentään pyytäneet maksua kun kuuntelimme konsertteja. Emme kuitenkaan vapaasta tahdostamme. Satama oli oopperan vieressä. Emme poikenneet sinnekään lyhyestä välimatkasta huolimatta.

Sataman hyvänä puolena voi pitää sitä, että halutessaan keskustaan, monet kohteet ovat sopivan kävelymatkan päässä.