20.10.2008 maanantai. Paluu Teneriffalle.

Aamu valkeni kauniina. Tänään on edessä lähtö merelle ja takaisin kohti Teneriffaa. Olimme päättäneet käyttää loput Marjatan lomapäivistä tutustumalla Teneriffan saareen.

Valmistelin veneen lähtökuntoon, luovutin auton ja sataman avaimet toimistoon. Irrotimme köydet 10:45. Satamasta lähtö onnistui hyvin ja olimme nopeasti merellä. Tuuli oli sopiva ja pääsimme etenemään purjeilla hyvää 6 – 7 solmun vauhtia.

Suuntasimme ensin kohti Teneriffan eteläkärkeä Los Americanosta, joka on suosittu turistikohde. Norjalaiset tuttavamme suosittelivat hiekkarannan edustaa hienona ankkuripaikkana. Matkalla näimme etäämmältä delfiinien pyrstöjä, mutta ne eivät tulleet aivan veneen vierelle. Päästyämme mukavan näköetäisyyden päähän emme nähneet siellä muita veneitä ja päätimme itsekin jatkaa matkaa ja suunnata kohti San Miquelin marinaa. Matkalla kohtasimme useita kalastus- ja turistien kuljetusveneitä.

Satamaan ehdimme klo 16. Päivämatkaksi tuli 28 Nm. Meille osoitettiin mukava kylkipaikka. Ponttonilaitureita ei laajassa satama-altaassa ollut kuin kaksi ja suurin osa niistä paikoista oli kausipaikkoja. Satamaa on rakennettu useita vuosia ja se on vieläkin pahasti keskeneräinen.

Sisään ajaessamme jouduimme antamaan tilaa mereltä palaavalle sukellusalukselle. Alus operoi marinasta käsin ja vie turistiryhmiä tutustumaan lähistöllä meren syvyyksiin. Ryhmien kokoontuessa laiturille opas kysyi joka kerta selvällä suomen kielellä onko mukana suomenkielisiä. Varasimme satamatoimistosta vuokra-auton kahdeksi päiväksi.

Illan vietimme satamaan ja palveluihin tutustuen. Lähistöllä oli englantilaisten kansoittama loma-asuntoalue pubeineen ja muine asiaan kuuluvine palveluineen. Yö oli rauhallinen.

19.10.2008 sunnuntai. Gomeran saareen tutustuminen.

Aamulla lähdimme toiselle saarikierroksella. Nyt suuntasimme suoraan länteen kohti Playa Santiagon kaupunkia. Ajettaessa ulos San Sebastianista sieltä lähtee kaksi päätietä. valitsimme nyt toisen länteen vievän suunnan. Tie oli korkeuseroltaan ja avautuvilta maisemiltaan huikeampi kuin eilen valitsemamme tie. Kymmenien hiuspinni kurvien jälkeen olimme nousseet n. 900 m korkeuteen, edenneet linnuntietä 6-7 km ja auton mittariin oli tullut 28 km. Tien varrella oli asuttuja kyliä ja siellä täällä rinteillä yksittäisiä taloja. Tämän jälkeen lähdimme laskeutumaan alas kohti Playa Santiagon kaupunkia. Kaupunki ja sen läheisyydessä oleva lentokenttä näkyivät hyvin laskeutuessamme vuoren rinnettä alas.

Kaupungin sydän oli yhden rantakadun varrella ja sen toisessa päässä oli satama, johon yhteysalukset liikennöivät. Satamassa oli myös muutamia huviveneitä. Kaupunki oli kaunis, eikä siellä ollut massaturismin jättämiä jälkiä. Turisteja oli mutta ne sulautuivat hyvin paikallisten joukkoon.

Söimme sataman läheisyydessä salaattilounaan ja jatkoimme sen jälkeen takaisin vuoristoon luonnonsuojelualueelle. Ohitimme matkalla saaren lentokentän ja Alajeron kylän / kaupungin. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus ja maisemat avautuivat eritavalla nyt kirkkaassa auringon paisteessa kuin eilen sateen ja sumun seassa. Ajoimme puiston läpi etelä – pohjoissuunnassa ja palasimme tuttua tietä takaisin San Sebastianiin ja veneelle. mRuokailimme veneellä ja lähdimme sitten vielä iltakävelylle kaupungin hiekkarannalle. Rannan hiekka oli mustaa tulivuoren purkauksen kuonahiekkaa.

18.10.2008 lauantai. Gomeran saareen tutustuminen.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme itsemme vuokrattuun autoon. Varasimme mukaan lämpimiä sadevaatteita ohjeiden mukaan. Saari on muodoltaan pyöreähkö. Syvälle uurtuneet laaksot alkavat saaren keskustasta ja suuntautuvat säteittäin merta kohti. Saari on pinnaltaan rikkonainen ja kokonaisuudessaan kuin kuivunut hedelmä.

Tiet ovat hyviä ja päällystettyjä ja ne luikertelevat jyrkkien vuorenrinteiden reunamia pistäytyen aina välillä tunnelissa. Laaksoissa on seinämiä otettu viljelykselle pengertämällä. Niissä on mm banaani ja viiniviljelmiä. Viljelmien kasteluvesi kerätään patorakennelmilla vuorilta sadeaikoina virtaavasta vedestä.

Saaren keskellä sijaitsee Garajoyn luonnonpuisto, joka on julistettu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Alueella sijaitsee Kanarian saarten parhaiten säilynyt laakeripuumetsä ( Laurinsilva ). Ajoimme luonnonpuiston läpi. Lähdimme ensin ajamaan saaren länsireunaa pohjoiseen, jossa ensimmäinen kaupunki on Agulo. Matkalla sinne tie kierteli kuivahkoja vuorenrinteitä. Ylhäältä avautui huimaavia maisemia alas laaksoihin tai merelle. Jatkoimme sieltä matkaamme Vallehermosan kaupunkiin, jossa kävimme täydentämässä retkemme eväitä paikallisessa Spar – kaupassa. Sieltä matkamme jatkui kohti Valle Gran Rey´tä, mutta käännyimme puolivälistä luonnonpuistoon johtavalle tielle.

Ajettuamme ylemmäksi kohti luonnonpuistoa ilma muuttui ensin sumuiseksi ja sitten vähitellen sateiseksi. Ajoittain oli vaikea nähdä eteensä ja vastaantuleva liikenne oli huomioitava erittäin tarkasti kapeilla mutkaisilla teillä näkyvyyden ollessa vain muutama kymmenen metriä. Paikalliset tottuneina pitivät yllä reipasta vauhtia ja niin oli koko ajan perässä joku odottamassa ohituspaikkaa ja vastaantulijoita suhahteli vastaan pelottavalla nopeudella aina vähän väliä.

Kasvustossa kosteus suosii sammalia ja jäkäliä, jotka kasvavat kellokanervien rungoilla. Olimme varanneet mukaan kävelysauvat, mutta sateesta ja vaikeasta maastosta johtuen annoimme niiden olla rauhassa.Sumun ja sateen keskellä vilahti kyltti ”Information Center” käännyimme sinne ja ajettuamme kilometrien matkan sankan metsän reunustamaa tietä väistellen vastaan ajavia busseja ja maastureita löysimme perille. Center vastasi suomalaisia luontokeskuksia. Siellä esiteltiin monin tavoin saaren historiaa luontoa ja elinkeinoja.

Sieltä pois ajaessamme päädyimme takaisin aamuiselle tielle, jota myöten lähdimme kohti San Sebastania. Kolmen pakettiauton ryhmä ohitti meidät ja minä lähdin ajamaan perässä. Yritin pysytellä vauhdissa mukana ja se onnistui juuri ja juuri Marjatan seuratessa vierellä aivan kalpeana.

Päivä oli ollut antoisa. Menimme veneelle ruokailemaan ja lähdimme sitten vielä iltakävelylle kaupungin hiljentyvään iltaan ennen nukkumaan menoa.

17.10.2008 perjantai. San Sebastian Gomera

San Sebastian marina osoittautui siistiksi ja rauhalliseksi. Monet veneet tuntuivat viettävän siellä pitkiä aikoja. Itse kaupungin talot laskeutuvat kahden laakson rinteitä kohden sataman lahtea. Varsinaisia turismille rakennettuja hotellikomplekseja ei ole, eikä massaturismi ole päässyt lyömään leimaansa kaupunkikuvaan. Turisteja on, mutta ne sekoittuivat sopivasti paikallisväestöön.

Aivan sataman reunalta alkaa Plaza de las Americas. Kadun varrella palmujen alla voi seurata paikallista menoa, juoda kahvinsa tai nauttia muista baarien antimista. Kapeiden katujen sokkeloista näytti löytyvän kaikkia paikallisten ja vierailijoiden tarvitsemia palveluja. Kaikkiaan viehättävä paikka.

Palatessamme kaupungilta vuokrasimme auton kahden päivän ajaksi saarikierroksia varten.

Illan vietimme marinan menoa seuraten ja illallista nauttien.

16.10.2008 torstai. Matka Gomeralle.

Kello herätti kuudelta ja matkalla oltiin aamiaisen ja loppuvalmistelujen jälkeen kello seitsemän. Satamamestari huomautti, että pitää pyytää lähtölupa traffic-controllista ennen laiturista irrottautumista. Saimme luvan lähteä, mitään suurempia aluksia eikä operaatioita altaassa ei olisi menossa. Satama-altaan jätettyämme, oli vielä täysi pimeys ja altaan ulkopuolella maininki alkoi keikuttaa venettä reippaasti. Tuulta ei ollut, jouduimme ajamaan koneella. Päivä valkeni tunnin kuluttua kahdeksan aikoihin ja tuulikin nousi yhdeksän aikaan mukavasti. Vaihdoimme purjeille ja saimme mukavan 6 – 7 solmun nopeuden.

Matka eteni myötätuulella mukavasti. Teneriffan itärannikko oli tiheään asuttua, kaupungit seurasivat toisiaan. Teneriffan eteläkärkeen edettyämme tuuli loppui kuin salaman iskulla ja hetken aikaa koneella ajettuamme se nousi taas voimakkaana, mutta aivan päinvastaisesta suunnasta. Nyt meillä oli voimakas vastatuuli 40 astetta styyrpuurin puolelta. Veneen nousukyky ei purjeilla riittänyt, autoimme koneella ja pääsimme haluamaamme suuntaan. Gomeran San Sebastianin satamaa lähestyessämme tuuli ja aallokko kasvoivat yllättävän kovaksi. Teneriffan ja Gomeran välillä on vilkas lauttaliikenne ja siinä liikennöi myös erilaisia turisteja kuljettavia aluksia. Niitä tuli vastaan ja ohitteli meitä matkan aikana.

Lopulta pääsimme tyrskyiltä satama-altaan suojaan. Satamaan piti ottaa yhteys VHF – puhelimella kanavalla 9. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja saimme mukavan laituripaikan. Satamamestari osoittautui erittäin ystävälliseksi ja avuliaaksi. Kiinnityimme laituriin perä edellä. Satama osoittautui suojaiseksi ja mukavaksi. Se sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Kävelymatkan päässä olivat kaikki tarvittavat liikkeet, ravintolat ja muut toimistot. Kaupunkikuvassa ei näkynyt turismi niin voimakkaana kuin Teneriffan ja Gran Canarian keskuksissa.

Päivämatkaksi tuli 60 mailia ja aikaa kului 11 tuntia. Suihkun ja illallisen jälkeen olimme valmiit yöpuulle. Kaupunkiin tutustuminen jätettiin seuraaviin päiviin.

14 - 15.10.2008 tiistai – keskiviikko. Santa Cruz Teneriffa.

Aamulla nukuimme pitkään. Herättyämme keräsimme aamiaistarvikkeet veneen varastosta, mysliä, tuoremehua, teetä ja kahvia.

Vähitellen järjestelimme veneen tiloja niin, että eläminen siellä olisi mahdollista. Puolen päivän aikaan lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja tekemään välttämättömiä muona ja muita hankintoja. Kaupungin keskusta on aivan venesataman välittömässä läheisyydessä. Keskusta on vilkas erilaisine kauppoineen ja siinä riitti tutustumista vielä seuraavaksikin päiväksi. Marjatta oli viehättynyt erilaisiin putiikkeihin ja viihtyi niissä kipparin mielestä liiankin hyvin.

Sataman läheisyydessä oli turistitoimiston informaatiopiste. Pieni kioski, joka jakoi esitteitä ja neuvoja muutaman tunnin päivän aikana. Suurin anti kioskilla meille oli ympärille 20 – 30 m ulottuva vapaa langaton internet yhteys. Siinä oli mahdollisuus päivittää sähköpostit ja lukea uutiset nurmikolla istuen usean muun internet käyttäjän kanssa.

Keskiviikkona teimme valmistelut seuraavan päivän purjehdusta varten. Päätimme lähteä Gomeralle. Ehtiäksemme ajoissa perille päätimme lähteä varhain aamuhämärän aikaan. Loppuilta meni seuratessa paikallista televisio-ohjelmaa.

13.10.2008 maanantai. Lähtö veneelle Teneriffalle.

Herätys onnistui kahdelta kännykän avustuksella. Pakkausten viimeistelyt, aamiainen ja talon laitto yksinolokuntoon tapahtuivat ripeästi ja olimme matkalla jo tunnin kuluttua kolmelta. Viiden kilometrin ajon jälkeen huomasin kännykän jääneen kotiin. Käännös takaisin ja sieltähän se löytyi samasta paikasta jossa oli tunti sitten huolehtinut herätyksestä.
Lentoasemalle saavuimme hyvissä ajoin ja koneeseen selvisimme ilman hankaluuksia. Käsimatkatavaroistani löytyy yleensä jotain, ei sallittua, mutta nyt sekin puoli oli kunnossa.
Ensimmäinen välilasku oli Amsterdamissa. Odotusaikamme oli kuusi tuntia. Päätimme mennä junalla katsomaan miltä Amsterdamin keskusta näyttää maanantaiaamuna. Ihmiset olivat matkalla työpaikoilleen ja myöhemmin alkoivat aamuvirkut turistit täyttää keskustan katuja. Kiersimme keskusasemalta muutaman korttelin pituisen kierroksen kanavan reunoja pitkin.
Matkalla oli kauniita puistoja, viehättäviä kahviloita, epämääräisen näköisiä ja tuoksuisia ”luukkuja” ym. Kaupunki on erittäin kansainvälinen. Polkupyöräilijöitä on runsaasti. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että riski jäädä polkupyörän alle on suurempi kuin riski jäädä auton alle.
Kierroksen loppupäässä kuin pisteenä iin päällä oli ”SEX MUSEUM”. Päätimme, että emme käy tutustumassa näyttelyyn. Museo sopii tietenkin kaupunkiin, joka on kuuluisa mm punaisten lyhtyjen alueestaan. Siellä voinee käydä virkistämässä muistiaan ainakin siinä vaiheessa kun ei enää muista mitä varten ne tytöt siellä ikkunan takana ovat vähissä vaatteissa ja verhotkin on unohtuneet auki.
Loimaalla on maatalousmuseo ja siellä on edustava näyttely elämän menosta maalla kautta aikojen. Lisäksi erityisiä teemoja, tässä voisi olla yksi teeman aihe. Eihän aihe sinänsä ole mikään Hollantilaisten yksinoikeus. Ei muuta kuin suurella joukolla tutustumaan.

Palasimme junalla takaisin lentokentälle hyvissä ajoin. Juna oli hiljainen, nopea ja muutenkin mukava. Suomalainen uusi InterCity vaunu on samantapainen.
Toinen välilasku Barcelonassa ja neljä tuntia siellä kului lentoaseman penkkejä ja käytäviä kulutellen. Pitkän ja puuduttavan lentomatkan jälkeen saavuimme Teneriffan pohjoiselle lentokentälle. Taksilla siirryimme Santa Cruzin satamaan veneelle, joka oli selvinnyt yksin oikein hyvin. Raivasimme makuusijat itsellemme ja päätimme nukkua pitkään.