Motala - Norrkvarn

Lähdimme suunnitelman mukaan liikkeelle. Olimme irti laiturista klo 06.30 suunta lähes suoraan länteen kohti Karlsborgia. Meillä ei ollut järville elektronista karttaa. Paperiversio oli sataman osalta hieman suuressa koossa tulkintaani verraten. Tästä johtui hetkellinen virhenavigointi. Mikäli sitä ei olisi huomattu olisi ollut suuri riski ajaa karille. Onneksi asia huomattiin ajoissa ja korjattiin.

Karlsborgin sisäänmenoväylän suulle saavuttiin aikataulun mukaan. Anita ja Arne olivat laiturilla vilkuttamassa. Tuliaisiksi saimme tuoretta salaattia, erilaisia sillejä, kylmäsavustettua lohta, omenia vitamiinitarpeeseen. Kahvin kanssa tarjottavaksi Anita oli leiponut Tosca-kakun.

Sillan avauduttua jatkoimme kanavalle. Oli mielenkiintoista tavata vanha tuttu näin pitkän tauon jälkeen. Arne oli 78 vuotias ja erittäin pirteä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän oli jäänyt eläkkeelle 64 vuotiaana ja jatkanut työtään täyspäiväisenä konsulttina samalle työnantajalle 74 vuotiaaksi. Sen jälkeen hän oli hoitanut pientä lämpöpumppuagentuuria ja kertoi aloittaneensa töiden vähentämisen pari vuotta sitten. Hän oli säästynyt suuremmilta vaivoilta ja krampeilta mahdollisesti aktiivisuutensa ja positiivisuutensa ansiosta. Omassa tuttavapiirissäni on ainakin toinen samanlainen persoona. Hän on tullut tutuksi veneilyintressien kautta. Eräs haitaria soittava puuseppä Mellilästä. Omalle kohdalle toivoisi vastaavaa ikääntymistä.

Arne ja Anita olivat veneessä välin Karsborg – Tödeboda, jonne saavuimme n. klo 16. Matkalla oli vain Forsvikin ja Tåtorpin sulut ja siltoja. Tällä välillä olimme kanavan korkeimmalla kohdalla. Vedet olivat täällä erittäin kirkkaat, koska tänne ei ole laskeumia. Tämä on myös ruotsalaisen teollisuuden syntysijoja. Väylä ei kaikin kohdin vaikuttanut kanavalta vaan osittain se kulki järvillä, minne väylän kohta oli merkattu tarkasti. Tödebodaan saavuttuamme oli edessämme rautatiesilta. ja Koska emme tienneet sen avautumisesta Markku ja Kalle lähetettiin ennen siltaa listan kanssa kauppaan. Silta avautui nopeasti. Pääsimme siirtymään laituriin, jonka viereen Arne ja Anita olivat jättäneet aamulla Anitan auton. Samanaikaisesti alkoi valtava sade. Olimme huolissamme Markun ja Kallen kastumisesta. Odottaessamme söimme myöhäisen lounaan joka maistui niin vieraille kuin omallekin miehistölle. Lounaan jälkeen ihmettelimme miksi kauppareissulaiset eivät ole vielä palanneet. Puhelintiedusteluun vastattiin, että älkää nyt hosuko, ei tämä niin yksinkertaista ole. Sateen jatkuessa Anita lähti kuitenkin autolla poikia vastaan. Kauppatavarat löysivät perille ja miehistökin. Huomaavainen partio ei ollut unohtanut olutta vaikka sitä ei listassa mainittu. Hyvästelimme vieraat oli mukava tavata. Hyvää jatkoa vielä. Täytimme vielä vesitankit, koska siihen oli tilaisuus. Jatkoimme eteenpäin ajatuksella, että niin pitkälle kuin ehditään.

Ehdimme Norrkvarnin suluille. Viehättävä paikka – paljon veneitä, mutta löysimme vapaan paikan menosuuntaamme nähden vasemmalta puolelta. Parkkeerasin sinne peruuttaen ja kääntäen keulan tulosuuntaan. Kiinnittymisemme jälkeen perässämme oli yksi suomalainen Helsingistä lähtenyt vene. Vierasvenepalvelut sijaitsivat toisella puolella olevan hotellin tiloissa.

Iltapalaksi nautimme punaviiniä, homejuustoa ja siirappipipareita. Tarjolla olleisiin juomiin liittyen pesimme onnistuneesti pöytäliinan illan päätteeksi.

Satamapäivä Motalassa II - juhannuspäivä

Olimme illalla päättäneet, että vene siirretään aamulla varsinaiseen vierasvenesatamaan ja vietetään loppupäivä siellä. Matkaa jatkettaisiin vasta maanantaiaamuna. Tällöin edessä olisi Vänernin ylitys. Vierasvenesatama oli hyvin varustettu tasokas ja aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Yritin sovittaa venettä ensin ahtaalle aitiopaikalle, mutta luovuin suunnitelmasta viime metreillä koska sivutuuli painoi voimakkaammin kuin olin arvioinut. Sain veneen käännettyä pienessä tilassa ja onnistuin palaamaan takaisin laiturin sokkeloista. Sataman veneiden miehistöt seurasivat henkeään pidätellen, että mitähän tästäkin seuraa. Operaatio meni oikein tyylikkäästi, kohotti korkeintaan muiden verenpainetta. Tanskalaisrouva antoi lämpimät aplodit oman veneensä kannelta. Halusin tulkita ne onnitteluksi – toinen asia on, että olisiko parkkeerausta pitänyt edes yrittää.

Saimme mukavan paikan hieman ulompaa. Päivän aikana käytiin läpi veneen huolto- ja puutelistaa. Saimme tehtyä lähes puolet listan sen hetkisistä tehtävistä. Loppupäivän vietimme pyykkiä pesten. Kävimme ensimmäisen kerran ulkona syömässä. Ruuaksi valitsimme Pizzan kuinkas muuten. Pizza oli nimetty kanavan rakennuttaja insinöörin mukaan eli pizza ala von Platen.

Päivän aikana otin yhteyttä vuosien takaiseen liiketuttavaan Arneen. Hänen valintojensa -80 luvun alussa voi sanoa ratkaisevasti vaikuttaneen Loimaalla kappaletavarankäsittely liiketoiminnan kehitykseen,
jossa olen ollut mukana koko aktiivisen työssäolo aikani. Arne luotti meihin hyvin vaikeina aikoina vaikuttaen ratkaisevasti siihen, että suuri ruotsalainen meijeri konserni tilasi meiltä merkittävän automaatiojärjestelmän. Siitä tuli päänavaus vientitoiminnalle, joka ulottui aina Atlantin taakse ja elää vieläkin voimakkaasti.

Arvelin Arnen iän olevan nyt yli 70, mutta alle 80 vuotta. Emme olleet tavanneet 15 vuoteen, joten jännitti soittaa. Puhelimeen vastasi kuitenkin sama innostunut Arne, jonka kanssa olin ensimmäisen kerran keskustellut 27 vuotta aiemmin. Kutsuin hänet veneelle ja tunnin miettimisen ja järjestelyjen jälkeen hän ilmoitti odottavansa vaimonsa kanssa aamulla Vänernin toisella rannalla Karlsborgin vierasvenesataman laiturilla.

Päätimme lähteä aamulla varhain liikkeelle ja niissä merkeissä painuttiin yöunille.

Juhannuspäivänä Berg - Motala

Aamulla heräsimme ja yritimme palautella itsetuntomme edellisinä päivinä vallinneelle hyvälle tasolle. Aamiaisen jälkeen aloimme viritellä köysiä ja vinssejä illalla tehtyjen suunnitelmien mukaan. Kaikki oli kunnossa, mutta jokin vei huomiomme, emmekä huolehtineet vuorostamme. Kolme venettä ehti livahtaa ennen meitä sulutukseen. Seuraava shokki tuli, kun sulunhoitaja ilmoitti että olemme seuraavana tosin vasta lounaan jälkeen. Tämä sain taas verisuonet ohimoissa pullistelemaan, mutta itsehillinnän ja lyhyen neuvottelun jälkeen sain lupauksen, että asiaa harkitaan vielä. Iloiseksi yllätykseksi jonkin ajan kuluttua sululta viittoiltiin, että voimme tulla.

Olimme juuri kiinnittämässä köysiä uuden suunnitelman mukaan, kun kuulimme sulun hoitajan sanovan murteisella suomenkielellä, että hyvältä näyttää peruuta vielä metri. Siitä alkoi urakkamme ensin 7 allasta ylös perä perään ja sitten vielä 4 + 2 +2. Kaikki tehtiin taas runsaan yleisöjoukon, tekisi mieli sanoa satojen, seuratessa ja arvioidessa suoritustamme.

Kaikki meni mallikkaasti ja edellisen illan alakulon jälkeen päät olivat nousseet pystyyn ja paidat saatu hiestä märäksi.

Päivän tavoitteeksi oli asetettu Motala, jonne halusimme ehtiä hyvissä ajoin ja ainakin ennen kuin opitut sulutustaidot ehtivät unohtua. Kaupunkiin tultaessa oli kartan mukaan odotettavissa viisi altainen sulku. Ennen kuin sinne päästäisiin oli selvitettävä Bergin 15 altaan lisäksi kahdeksan siltaa yksi sulku ja Boren järvi. Eiköhän siinä ole aktiiviloman aineksia ihan kosolti yhdelle päivälle.

Päivä meni siltoja selvitellessä ja ajellessa n. 5 - 6 solmun nopeutta. Suluille ehdittiin tunti ennen niiden sulkemista ja reippaasti aloitimme kipuamisen ylöspäin. Sululla oli ainakin kymmenien, ellei satapäinen yleisö seuraamassa eri miehistöjen onnistumista. Puolessa välissä itsevarmuus oli jo siinä mitassa, että katsoin voivani vapauttaa itseni tarkkailusta ja nostin ARC lipun kutteristaagiin kuin tervehdykseksi odottavalle yleisölle. Ylös päästiin mallikkaasti ilman maanpinnalle pudottavia takaiskuja.

Motalassa jouduimme jäämään suljetun sillan johdosta ennen keskustaa olevaan camping-alueen laituriin yöksi. Paikka oli rauhallinen ja mukava, mutta ilman kaupungin iloja. Keskustaan lähetettiin tunnustelumatkalle 3 hengen partio, joka oli kuitenkin aamulla jotenkin vaitonainen, eikä raporttia tahtonut saada ulos kuin lypsämällä.

Juhannusaatto kanavalla

Aamulla heräsin hyvissä ajoin, liiankin aikaisin ja päätin tehdä lenkin mukaan otettujen kävelysauvojen vauhdittamana. Oli hiljaista muutaman auton lisäksi tapasin vain reilun kokoisia etanoita, jotka olivat myös päättäneet lähteä aamulenkille.

Vene irrotettiin laiturista klo 07.15 ja siirryimme suunnitelman mukaan sillalle odottamaan sen avautumista. Jännittyneinä odotimme millainen jono peräämme syntyy. Tulihan kaksi muutakin vähän ennen sillan avautumista 15 min aikataulusta myöhässä. Vahti oli ilmeisesti nukkunut pommiin.

Sillan jälkeen pääsimme taas sulutusharjoituksiin. Lyhyellä matkalla selvitimme kuusi sulkua joissa kaksi oli kaksi altaisia. Näistä selvisimme jo kokemuksella ja rutiinilla. Ennen Asplågen pientä järveä oli vielä yksi sulku ja kolme siltaa.

Ajelu kanavalla muistutti ajelua Loimijoessa. Vesi oli yhtä savista ja mutaista. Eroja oli kuitenkin paljon. Täällä kanavan reuna-alueiden hoitajina toimivat runsaat lammaskatraat, jotka ansiokkaasti siistivät rantapientareita. Loimijoella ajaessa et näe kuin ylös nousevat rantatörmät. Täällä kanava on monessa paikassa nostettu ylös ja ajelet kuin jossain sillalla auton kanssa. Maisemat levittäytyvät laajalti ympärillesi. Katsellessa tulee mieleen, että jos kanava alkaisi vuotaa, sen vesi valuisi reuna pelloille.

Asplången järvellä jouduimme valitettavasti toteamaan, että ruotsalainen moottorivene kiihdytti ohitsemme. Kanava jatkui tämän jälkeen kohti Norsholmia ja edessä oli kolme sulkua ja viisi siltaa, joista yksi oli rautatiesilta.

Juhannusaatto oli kulunut pitkälle iltapäivään kun saavuimme Norsholmiin. Huomasimme olevamme jumissa sulkualtaassa maantie ja rautatiesillan välissä. Aikaa tuntui kuluvan, silmiimme osui kanavan reunan yli vilkkuva Konsumin ( elintarvikeliike ) kyltti. Päätimme lähettää ilman hankintamatkalla kokemusta hankkineen sissipartion ostamaan elintarpeita juhannusaaton illallista varten. Sulun pohjalla olleen veneen kannelta nostimme Markun ja Kallen kanavan reunalle. He lähtivät tutkimaan lähellä olevan elintarvikeliikkeen tarjontaa. Uskoimme ripeään toimintaan, koska rannalla ei luultavasti ollut hidasteita kuten esimerkiksi terasseja. Yksi juna meni, toinen ja kolmas, eikä poikia kuulunut takaisin. Ei siltakaan auennut. Yhtä aikaa neljännen junan kanssa partio saapui takaisin kahden pullean kassin kanssa. Onnistuimme saamaan tavarat ja miehet ehjänä alas veneeseen. Silta avautui ja me painuimme eteenpäin Roxen järvelle. Järven pituus on n. 15 Nm eli lähes 30 km. Vastatuuli oli kova, mutta Volvomme 55 hevosvoimaa sai vauhtimme kuitenkin 5 – 6 solmuun. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Tavoitteena oli ehtiä järven toiseen päähän Bergiin niin, että saamme sulutuksen ylös satamaan, jossa ajattelimme viettää juhannusaattoillan. Järvellä suomalainen, myöhemmin Vaasalaiseksi osoittautunut, vene ajoi ohitsemme, mutta itse ohitimme ”ansiokkaasti” puolalaisen kookkaan purjeveneen ja kiilasimme itsevarmasti suomalaisen veneen seuraksi sulkuun. Sulun hoitaja ei ihastunut mukaan pyrkimisestämme. Veneemme oli hänen mukaansa liian suuri suomalaisveneen kaveriksi. Hän ehdotti, että nostaisi meidät yksin, koska meillä ei näytä olevan sulun voimakkaan virtauksen vaatimia köysien vinssijärjestelyjä. Käytin kaikki painostus ja maanittelutavat, jotka olin -70 luvun alussa kesätöissä ruotsissa oppinut ja hän lopulta suostuikin ottamaan meidät mukaansa.


Virtaus olikin huomattavan paljon kovempi kuin aiemmissa suluissa ja meillä oli vaikeuksia pitää vene hallinnassa. Sulun hoitaja rajoitti virtausta ja niin pääsimme ensimmäiselle tasolle. Pettymys oli karmea kun kuulimme tuomion, että emme saa jatkaa vaan joudumme palaamaan alas kehittelemään köysi- ja vinssijärjestelyjämme. Tällä vauhdilla kuuden portaan nousu olisi kestänyt 3 tuntia ja työaikaa oli jäljellä enää yksi tunti – lisäksi oli vielä juhannusaatto.

Pettyneinä jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Alas päästyämme saimme vielä paikalla olleelta ruotsalaisen suurehkon moottoriveneen miehistöltä moitteita. Olimme vieneet heiltä mahdollisuuden nousta ylös. Muuten he olivat hilpeissä juhannustunnelmissa. Lupasivat käyttää iloksemme moottoriaan läpi yön, koska he eivät saaneet verkkovirtaa. Juhannuksenahan ei saa juomia päästää lämpiämään.

Ranta-alueelle oli kerääntynyt juhannuksen juhlijoita jotka olivat sytyttäneet nuotion. Kokkoon etsittiin kaikki löytyvän irtonainen ja irrotettavissa oleva puutavara. Porukka oli nuorehkoa, mutta heitä katsellessa ei ensimmäisenä tullut mieleen ruotsalainen pellavapäinen Sven.


Juhannusaattoillan ateria oli loistava, kiitos Ullalle pääkokkina ja kauppapartiolle. Aterian jäljiltä pyöri seuraavana aamuna veneessä kaksi tyhjää viinipulloa. Siitä tai pitkästä päivästä johtuen ruotsalaisten moottori ei haitannut unta lainkaan, jos se edes kävi.

Päivä Söderköpingissä

On torstaipäivä ja juhannuksen aatonaatto. Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet pysyä paikallamme Söderköpingissä. Näin jokaisella oli tilaisuus nukkua halunsa mukaan. Aamiaisen jälkeen suoritimme tehtäväjaon. Markun ja Kallen tehtäväksi tuli täyttää kaksi tyhjää lepuuttajaa. Pojat ryhtyivät tarmokkaasti töihin ja lähtivät tyhjät, mutta kuitenkin uudet Biltemasta hankitut, lepuuttajat kainalossa ilman hankintamatkalle. Suurikokoinen tyhjä lepuuttaja raavaan merimiehen kainalossa näytti lähinnä suurehkolta banaanilta. Tavoitteena oli ensisijaisesti löytää adapteri, joka auttaisi täyttämään lepuuttajat mukana olevalla pumpulla.

Tehtävän vaikeusaste oli ilmeisen korkea kun adapteria, ilmaa, eikä edes miehistöä alkanut kuulua. Lopulta miehet saapuivat ansiokkaasti lepuuttajat pulleina hyvissä voimin ja iloisella mielellä. Kaupunkia oli kierretty laajalti. Koko ruotsinkielen sanavarasto oli otettu käyttöön. Heitä oli ystävällisesti ohjailtu laajalti pitkin kaupunkia eri kohteisiin. Kuumana päivänä oli välillä hengähdetty terasseilla, joita oli katujen varsilla runsaasti. Viimeisessä kohteessa oli onnistanut. Samalla onnistui hankkia myös ruotsinlippu kohteliaisuuslipuksi. Vanha oli hukkunut jonnekin runsaiden varusteiden sekaan. Jouduimme valitettavasti tekemään maihinnousun ruotsiin ilman tätä huomaavaisuutta.

Hupaisaa oli, että ongelmat ratkesivat paikassa, joka osoittautui olevan 25m päässä Meritähden keulaköyden kiinnityspisteestä. Tästä huomaa kuinka tärkeää on suunnan valinta jonnekin lähdettäessä. Tosin plus – puolelle voi lisätä perusteellisen kaupunkiin tutustumisen. Ilma maksoi 25 Skr ja se tuntui ostajan kannalta korkealta. Jälkeenpäin on pohdittu, että voisiko sen palauttaa ja saada rahat takaisin. Ylläksen Tunturijärvelläkin mehuaseman seinässä lukee että ”ilman saa ilman” vaikka muut palvelut ovat kohtalaisesti hinnoiteltu.

Söderköpingissä on sellainen erikoisuus kuin viljavarasto, joka on muutettu kerrostaloksi. Tämä on ollut laatuaan ensimmäinen Ruotsin maalla. Kansivahtimme sai asiasta perusteellisen selvityksen eräältä ruotsinsuomalaisrouvalta, joka oli asunut ”siilossa” sen valmistumisesta lähtien. Tarinaa olisi ilmeisesti ollut vielä muidenkin kuultavaksi, mutta rouvan ruotsalainen aviomies ilmestyi parin tunnin kuluttua paikalle hoputtaen eteenpäin. Tässähän olisi hyvä idea Loimaalle, mikäli meidän omia siilojamme ei enää tarvita alkuperäiseen tarkoitukseensa. Valojahan sinne jo ollaan hankkimassa.

Kanavalla etenemisen edellytyksenä oli odottaa sillan aukeamista kello 09.00 paikallista aikaa seuraavana aamuna. Sataman ollessa viimeistä paikkaa myöten täynnä, emme osanneet arvioida, millainen ryntäys sillalle syntyy aamulla. Olisi masentavaa jäädä jonossa sijalle 23 tai jotain sellaista. Tämän johdosta laadimme taktiikan, että siirrymme kohta herättyämme sillan edustalle jonottamaan ja nautimme aamiaisen siellä. Näissä tunnelmissa päätettiin päivä.

Saapuminen Arkösundiin ja Götan kanavalle

Aamu avautui pilvisenä ja tuulta oli vielä kohtalaisesti. 15 mailia ennen Arkösundia veneen laitepuolelta katosi sähköt hetkeksi kaksi kertaa. Siitä pelästyneenä otimme perinteisennavigoinnin käyttöön ja merkitsimme kuljetun reitin huolellisesti.Totaalista ”Black Outia” ei kuitenkaan tullut. Vika löytyi pääkytkimestä, joka oli jotenkin kulunut ja pääsi katkomaan virtaajos vipuun osui jokin isku. Arkösundin jälkeen ajelimme koneella kapeaa reittiä kohti Mem´iä, josta alkaa Götan kanava.

Kanavan alussa oli pieni kanavatoimisto, jossa voi maksaa kanavamaksun. Paikalla olleesta tankkauspisteestä sai tankattua. Kanavamaksu oli 6500 Skr ja polttoaine maksoi 15 Skr/l. Ruotsissa diesel on tällä hetkellä kalliimpaa kuin bensiini.

Tankkauksen jälkeen aloitimme sulutusharjoittelun. Kaksi ensimmäistä sulkua olivat rauhallisia ja hioimme tekniikkaa. Tekniikka oli kunnossa kolmannella sululla Söderköpingin keskustassa, jossa sulun reunalla suoritustamme seurasi runsas yleisö. Sulutus meni mallikkaasti, kuten suomen lippua perälippuna kantavalle veneelle sopii.

Kiinnityimme laituriin aivan Söderköpingin keskustaan. Oli mukava päästä lämpimään suihkuun edellinen tilaisuushan oli ollut kolme päivää aikaisemmin lähtösatamassa. Ullan toimesta, muun miehistön avustamana syntyi makoisa illallinen jälkiruokineen. Illallisen nautittuamme painuimme unten maille yksitellen
reippaaseen tahtiin kippari tapansa mukaan ensimmäisenä.

Itämerellä

Aamu valkeni utuisena. Tuuli oli laantunut täysin, mutta kohtalainen maininki keikutteli venettä reippaasti. Odotimme tuulta, mutta kun vene maininkien ansiosta vaihtoi suuntansa takaisin kohti Utötä annoimme periksi ja käynnistimme koneen. Jatkoimme n. 4 solmun nopeudella tuulta odotellen.

Saimme tuulta vasta illalla. Se yltyikin reippaaksi. Pahaksi onneksi suunta oli suoraan vastainen, joten kryssimme koko yön kohti Arkösundia. Aamuyöllä Kalle bongasi mereltä puisen veneen, joka oli saattanut olla jokin purjeveneen jolla. Vene osoittautui hienoksi. Päätimme yrittää ottaa sen hinaukseen. Pitkän puuhailun jälkeen onnistuimme saamaan siitä otteen n. 1,5 m aallokossa. Aloitimme hinauksen innokkaana, mutta harmiksemme huomasimme, että veneen parraslista ei kestänyt hinausta ja alkoi irtautua. Jokin ajan kuluttua meillä oli hinauksessa vain parraslista ja siihen kiinnitetty komea 2” paksu köysi. Nostimme ne kannelle ja totesimme, että helpompi näin. Koko veneen hinaaminen Karibialle ja takaisin olisi ollut kovin työlästä.