Torstai-iltana Teemu oli kutsunut meidät Meritähden ja muiden suomalaisveneitten miehistöt viettämään iltaa kipparoimalleen Tenareze – veneelle. Me pyysimme Veikon hanureineen mukaan vahvistukseksi.
Aluksi Kalevi ja Jaakko konsultoivat muita suomalaisvenekuntia keskinäisestä yhteydenpidosta HF – taajuuksilla merellä olon aikana. Ilta kului rattoisasti kun päästiin alkujäykkyydestä eroon. Tenarezen perämies Senja esitti tunteella Ystävän laulun. Erinomainen tunnepitoinen ja Veikon säestämä esitys.
Ilta jatkui. Laulumiehiä ja naisia olisi saanut olla enemmän. Vesa ja Jaakko pistivät parastaan, ettei Veikon olisi tarvinnut yksin esiintyä. Vauhtiin päästiin kunnolla vasta Veikon esitettyä ”Kani” – laulun. Juhlat päättyivät, kuten yleensä, silloin kun ne ovat parhaimmillaan.
Olimme saaneet Las Palmasiin lähtöämme seuraamaan ystäväni ja kurssikaverini laivurikurssilta Veikon vaimoineen. Veikko on Loimaan seudulla ja ulkopuolellakin tunnettu hanuristi.
Keskiviikko iltana Veikko soitti Suomi – kerholla ja menimme joukolla kuuntelemaan häntä. Veikko soitti ja yleisö viihtyi. Mukana oli myös Veikon vaimo Salme ja heidän ystävänsä Sirpa, jonka luo he olivat majoittuneet matkansa ajaksi.
Lasse voitti arpajaisten pääpalkinnon ja odotamme joukolla, että pääsemme nauttimaan palkinnosta matkan aikana tai jälkeen. Sirpa kutsui meidät lopuksi kotiinsa jossa suunnittelimme Meritähden muonahankintoja ja sopivia ostopaikkoja.
Oli mieleenpainuvaa saada tutustua Sirpan ja hänen miehensä taiteella ja maulla sisustettuun kotiin. Se sijaitsi Canterasin rannan tuntumassa. Asunto oli kolmessa tasossa, ensimmäinen kahdeksannessa kerroksessa. Kolmas taso oli kattotasanteella ja sieltä avautui mahtava näköala merelle Teneriffan suuntaan. Taustalla Teide – vuori.
Ilta oli unohtumaton. Kiitos Sirpalle kutsusta ja Veikolle musisoinnista.
ARC – kilpailun säännöt edellyttävät, että jokainen miehistö tekee mm ”Mies yli laidan” – harjoituksen. Säännöissä ja ohjeissa painotetaan myös miehistön tutustumista veneen toimintaan ja erityisesti turvavarustukseen.
Lähdimme päiväksi merelle tarkoituksena kokeilla kaikkia purjeita, testata köysijärjestelyt, tuuliperäsin, laahusgeneraattori ja ajoankkuri, MOB harjoituksen lisäksi. Liikkeelle lähdettäessä perehdytettiin miehistö pakoputken sulkuventtiilin toimintaan. Moottori ei käynnisty mikäli venttiili ei ole täysin avoinna. Moottorin käynnistymättömyyttä ihmeteltiin porukalla ja kun hehku ei auttanut starttimoottorin pyörittämiseen paljastin asian ja venttiili käytiin avaamassa.
Olimme olleet turvallisesti laiturissa useita viikkoja ja merelle lähtöön piti varautua huolellisesti. Satama- altaasta ulos ajettuamme nousi aallokko 3 – 4 m korkuiseksi. Testasimme purjeita vastaiseen halsseja vaihdellen. Miehistön hilpeys katosi kasvoilta pikkuhiljaa kokeilujen edetessä. Aaltojen keinutus sai aikaan kutkutusta vatsanpohjaan useammalle.
Makeavesikoneen kokeilu epäonnistui. Pumppu ei lähtenyt toimimaan ja kohtalaisen keinutuksen vuoksi päätimme siirtää kokeilun satamaan. Siellä käynnistys onnistui illansuussa.
Kalevi viritti tuuliperäsimen. Se osoittautui toimivaksi ja uskomme sen palvelevan hyvin ylityksen aikana. Merilounaan ajaksi laskimme ajoankkurin mereen. Lilluimme lounaan ajan ankkurin varassa ja nopeutemme oli n. 0,7 solmua.
Ruokailu piristi mainiosti kalvenneita ilmeitä ja jatkoimme harjoituksia uusin voimin. Niitä tarvittiinkin välittömästi. Ajoankkurin nostaminen osoittautui työläämmäksi kuin olimme ajatelleet. Seuraavalla kerralla sekin onnistuisi mallikkaasti.
”Mies yli laidan” – harjoitukseen olimme Kalevin kanssa suunnitelleet yllättävää tilannetta, joka vastaisi mahdollisimman paljon aitoa putoamista mereen. Ilmoitin, että mereen hyppääjä valittaisiin vetämällä pitkää tikkua – lyhin tikku hyppää pelastettavaksi. Kaikki olivat juuri vetäneet tikkunsa ja keskittyivät vertailemaan tikkujen pituuksia, niin kuului veneen perästä loiskahdus ja huuto APUA. Olimme sopineet Kalevin kanssa, että en puutu tilanteeseen mitenkään vaan taltioin tapahtumat videolle.
Tilanne tuli yllätyksenä muulle miehistölle. Valitettavasti kaikki olivat niin ymmällä tilanteesta, että kukaan ei ryhtynyt varsinaisiin pelastustoimiin.Jokainen vain ihmetteli, mitäs tämä nyt on? Odottelin jonkin aikaa ja ryhdyin sitten antamaan komentoja Kalevin pelastamiseksi. Aloin pelätä harjoituksen muuttuvan tositoimiksi, kun vene etääntyi pelastettavasta. Kalevi saatiin ylös, mutta tilanne oli yllättäen kääntynyt vakavaksi. Kalevin liivi oli alkanut tyhjentymään ja hän pysyi lopuksi pinnalla pelkän uimataitonsa ansiosta.
Tapahtuma käytiin läpi tarkkaan ja yksimielisesti todettiin harjoitus tarpeelliseksi.
Kilpailun viralliset avajaiset järjestettiin sunnuntaina. Tilaisuudessa eri maiden veneitten miehistöt muodostavat lippukulkueen. Kunkin maan ja pursiseurojen lippuja pidettiin esillä mahdollisimman näyttävästi. Suomalaismiehistöjen keskuudessa oli syntynyt idea näkyvyyden ja huomion maksimoimiseksi. Neljä miestä kannatteli olkapäillään kahta puomia ja Tenarezen perämies Senja kantoi lippua istuen puomilla. Saimme tavoiteltua huomiota. Kahden kilometrin marssi meni hyvin, Senja putosi puomeilta vain kerran, eikä silloinkaan maahan asti.
Perillä oli virallisten lippujen nostotilaisuus. Suomen lippu nousi Senjan toimesta salkoon ryhdikkäästi ja ARC 2008 tuli virallisesti avatuksi. Martti saapui viimeisenä miehistön jäsenenä paikalle iltapäivällä.
ARC – organisaatio järjestää runsaasti ohjelmaa kahden viikon ajan ennen lähtöä. Päivisin on luentoja ylitykseen liittyvistä aiheista ja iltaisin erilaisia iltatilaisuuksia, joissa osallistujat voivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa kokemuksia. Osallistuminen tilaisuuksiin on vapaaehtoista lukuun ottamatta kipparikokousta.
Päätimme osallistua Las Palmasin kaupungin järjestämään tilaisuuteen perjantaina. Se oli hieno, ympäristö juhlallinen, ohjelma ja tarjoilu laadukas. Kuvat kertokoot lopun.
Miehistö saapui veneelle. Vesa ehti ensimmäisenä kohta puolenpäivän aikaan. Olin häntä vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi helteiseen Las Palmasiin. Teimme veneessä aluksi suursiivouksen odotellessamme Kalevia, Jaakkoa ja Lassea tulevaksi puolen yön aikaan.
Hain heidät kentältä ja olin hukata autoni kentän parkkitaloon. Auto kuitenkin löytyi ja pääsimme ongelmitta veneelle. Nyt oli paikalla koko Atlantin ylittävä miehistö Marttia lukuun ottamatta. Hän tulee viikon kuluttua ja hoitaa samalla viimeisten tarvikkeiden ja varusteiden keräilyn.
Listalla oli vielä mm seuraavia asioita kolmen vuoden puuhailun jälkeen. Ne työllistivät miehistön melkein täyspäiväisesti kahden viikon ajaksi. Tämä lista sopii myös vihjeeksi ja motivaation lähteeksi vastaavaa matkaa suunnitteleville. ARC :n turva- ja katsastusvaatimukset ovat erittäin tiukat ja vaativat. Kaikki pienimmätkin veneen osat tarkistetaan ja varmistetaan
.Muistilistan otos:
-Päivitä Winlinkin positiot
-Irrota HF – puhelimen kaapelit
-Kiinnitä pelastusrenkaan laukku
-Kysy Marjatalta ja Jaskalta jollan peitteestä
-Pyydä alumiiniprofiilia kotoa
-Selvitä tekstiviestit satelliittipuhelimen kautta
-Soita autovuokraamoon 669767515
-Webaston glykolikiertoon venttiili.
-Parraslistan suojalistan ruuvien kiristäminen
-Takareunan kumilistan kiinnitys
-Etuharuksen tokkelin pultin varmistaminen
-Tukirengas pienten kaasupullojen päällekkäin pitämiseksi.
-kaasuliittimen kuparinen tiivisteholkki
-hanki torakkaloukkuja
-Mikroaaltouunin kiinnitys ja uusi lasialusta
-Hae kaasupullot täytöstä
-Volvon varaosat ja tunti mittariongelman ratkaisu
-Impellerin vaihto
-Lukitussokat kaikkien luukkujen kiinnityssäppiin
-Polttoainesuodattimen vaihto
-Hedelmien säilytysverkkojen asennus
-Vanttien läpivientipulttien tiivistäminen
-Etuvessan sulkuventtiilin kahvan kiinnitys
-Alumiinikulmalistaa mukaan Loimaalta
-Sprayhood kuomun tuenta
-Hanki Lehjaa ( keltainen purkki )
-Paikallinen HF - radiomies Las Palmasissa Manfred
-Volvo Suomi ota yhteys
-Toisen 11 kg kaasupullon täyttö Inglesissä
-Rakettien täydentäminen 4 kpl valkoisia
-Vetolaitteen öljyn pinnan tarkastaminen
-Dan Boyn ja pelastusrenkaan/heittoliinan kiinnityksen ja toiminnan tarkastus
-Pelastusrenkaiden, ajoankkurien ja valon kiinnitykset toisiinsa ja testaukset
-Kaurapuuroainekset
-Aurinkopaneelien kiinnityksen tarkastus
-Mistä saa tuoretta leipää
-Hanki halpa kello
-Vanerin palat isoihin luukkuihin
-Vesiletkun jatkopala
-Vodafonen kortin lataus
-Kännykkä
-Vodafonen liittymän kautta tiedonsiirtonopeus on 19,2 kbps
-Tuuliperäsimen lavan kiinnitys ja peräsimen toiminnan selvittäminen.
Markku oli luvannut tulla käymään veneellä marraskuun alussa. Hän lensi Las Palmasiin lauantaina Tukholman ja Madridin kautta. Sain Jussilta ohjeet miten kentältä tullaan marinaan. Ensin otetaan bussi no 60, sillä päätepysäkille ja loppupätkälle taksi. Välitin ne Markulle. Hän vanhana maailman matkaajana selvisi reissusta hyvillä tyylipisteillä, vaikka ei malttanutkaan noudattaa annettua ohjetta.
Ainoa ongelma syntyi matkalaukusta. Moganin bussin kuljettaja vaatii Markkua laittamaan laukkunsa ruumaan. Päätepysäkillä kuljettaja lähti niin kiireesti, että Markku ei ehtinyt ottamaan sitä ulos ruumasta.
Laukunmetsästys värittikin seuraavan parin päivän ohjelmaamme. Pelastukseksi osoittautui tallella ollut matkalippu. Bussiaseman palvelupisteessä ilmoitettiin, että lipussa olevan koodin perusteella tiedetään bussin numero ja kuljettajan nimi.
Tiistaiaamuna palvelupisteestä soitettiin ja ilmoitettiin, että laukun voi noutaa heiltä. Sisällön tarkastuksessa myöhemmin ilmeni, että sieltä oli verotettu kaksi pakettia kahvia ja sateenvarjo. Reissulla aina rähjääntyy ja mittatappioita tahtoo syntyä.
Vietimme aikaa tutustuen kaupunkiin. Maanantai – iltana kävimme tutustumassa paikalliseen Suomi – kerhoon. Kerholla oli tanssi-ilta ja Markku innokkaana tanssijana tanssitti kaikki vapaat tytöt. Kerholla oli iloinen tunnelma ja vilkas meno päällä. Jäsenten ikärakenteesta johtuen siellä tunsi itsensä nuoreksi. Nautimme kerhon baarin edullisista antimista ja osallistuimme arpajaisiin. Illan arpajaisten pääpalkinto, hunaja rommi pullo, osui Markulle. Arpajaisvoiton jälkeen alkoi kuulua supinaa, että paikka on tarkoitettu vain jäsenille. Lähdimme jatkamaan matkaa.
Markku tuli muutamaksi päiväksi ottamaan aurinkoa. Valitettavasti sitä oli tarjolla hyvin rajallisesti. Taivaalla roikkui useina päivinä sitkeästi pilvipeite. Päätimme mennä viimeisenä päivänä saaren eteläosaan Puerto Ricon turistikeskukseen. Gran Canarian eteläosa on melko aurinkovarmaa aluetta. Saaren keski- ja pohjoisosan vuoret pysäyttävät pohjoisesta tulevat sadepilvet.
Vuokrasimme auton ja ajoimme Markulle ennestään tutun hotellin paikoitusalueelle. Markku parkkeerasi itsensä hotellin uima-altaalle ja minä sisälle jonkinmoiseen yhteistilaan kirjoittelemaan näitä tarinoita. Illalla auringon laskeuduttua ajoimme Inglesiin. Tutustuimme siellä ostoskeskukseen ja myöhemmin Jorma Kalevin ylläpitämään Tiffany yökerhoon. Paikka oli vilkas ja muistutti sisustukseltaan suomalaisia 70 luvun yökerhoja.
Markun lento lähti perjantaiaamulla 02:45, joten emme voineet viipyä illan vietossa puoltayötä pidempään. Markku lähti ja kuin kohtalon oikusta seuraava päivä avautui aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin ennen.