27.2.2009 Perjantai. Kiertoajelu Bequialla

Olimme varanneet kiertoajelun tälle päivälle. Auto odotti sopimuksen mukaan rannalla. Auto oli tavallinen avolava. Lavalle oli tehty penkit ja aurinkosuoja. Ahtauduimme koko porukalla penkeille ja kuljettaja pamautti perälaudan kiinni. Sitten mentiin. Kuljettaja oli rauhallinen ja ammattitaitoinen. Hän osasi ajaa niin, että kukaan ei tuntenut pelkoa. Jyrkissä ylämäissä toivoi, että perälauta pysyy hyvin kiinni.

Kiertelimme saaren teitä poiketen näköalapaikoille joilta avautui mahtavia näköaloja saaren muihin osiin merelle ja lahtiin. Matkalla poikkesimme merikilpikonna farmille. Siellä kasvatettiin merikilpikonnia. Kun ne olivat kehittyneet sille asteelle, että niillä oli selviytymisen edellytyksen luonnossa, ne vapautettiin.

Farmin on perustanut laivahaaksirikosta pelastunut mies. Hän oli ajelehtinut merellä rannikon läheisyydessä puulautan varassa kaksi vuorokautta. Joku kalastaja huomasi ja luuli häntä merikilpikonnaksi. Ne olivat silloin kalastajien saaliita ja tämä lähti saaliin perään. Yllätys oli suuri kun löytö osoittautuikin lautojen varassa kelluvaksi ihmiseksi. Kiitollisena pelastumisestaan hän päätti tehdä loppuelämänsä jotain merikilpikonnien hyväksi ja perusti tämän kasvattamon.

Matkan aikana joka mies kokeili millaista on palmuun kiipeäminen. Vanhemmathan muistavat vielä Kekkosen kiipeämisen palmuun Havaijilla.

Illalla menimme paikalliseen rantaravintolaan illalliselle. Siellä esiintyi ”Steelband”. Ruoka oli kreolilaistyylistä ja musiikki oli eksoottista. Jollan kanssa suunnistettiin pimeässä Meritähdelle

26.2.2009 Torstai. Bequialla

Yö ankkurissa sujui oikein hyvin, mutta aamulla huomasimme yhden hyvän poijun vapautuneen ja siirryimme siihen päästäksemme lähemmäksi rantaa. Aamulla tein viralliset maahantuloilmoitukset. Tapahtuma oli kohtalaisen joustava ja tehokas. Muu miehistö alkoi tutustua viehättävään kylään. Yritin nostaa käteistä pankin automaatista, mutta en onnistunut.

Aurinko oli todenteolla alkanut porottaa kun sain asiani hoidettua. Palasin seuraavalla jollakyydillä takaisin veneelle. Aloitimme veneen pohjan puhdistamisen. Periaatteessa tämä on helppoa kristallin kirkkaassa vedessä. Paras tehokkuus syntyi kun puku maskin, snorkkelin, räpylät ja 50N veneilyliivit. Varsinaisen raaputuksen suoritin jollan airolla. Sen muovilapa puri ihan kivasti likaan eikä muovi kuitenkaan vaurioittanut pohjaa. Perinteinen juuriharja oli myös apuna. Pohja tuli puhdistettua ¾ osaltaan. Loppu odottaa vielä 2 viikon jälkeen puhdistajaa. Poikkesimme rantabaarissa drinkeillä vielä ennen pimeän tuloa.

Tämäkin päivä painui iltaan ja aurinko teki komean laskun horisontin taakse

25.2.2009 Keskiviikko. Kohti Bequiaa

Olimme päättäneet purjehtia suoraan Saint Lucialta Vincetin ohitse Bequialle. Vincentiä pidetään rauhattomana saarena purjehtijoille tai ainakin pääkaupunki on sellainen. Purjehtiessamme Lucian saaren länsipuolella olimme osittain tuulen suojassa, mutta pääsimme kuitenkin etenemään purjeilla oikein mukavasti. Ohitettuamme saaren eteläkärjen itätuuli luonnollisesti voimistui. Nopeus nousi 7 – 8 solmuun ja aloitimme purjeiden reivaamisen. Meno oli reipasta aina Vincetin puoliväliin asti, mutta sitten tuuli loppui ja jouduimme moottoroimaan Vincetin eteläkärjen tasolle. Siellä saimme taas reipasta tuulta aina Bequialle asti. Ankkuroimme klo 17:45 Bequian Admiralty Bayhin.. Vaihdoimme perä- ja keula-ankkurit keskenään. Pito tuntui olevan erittäin hyvä tämän jälkeen

24.2.2009 Tiistai. Lähtö merelle

Maanantaina aamulla satoi erittäin runsaasti. Vuokra-auto oli vielä luovuttamatta joten hyödynsimme viimeisen puolitoista tuntia vuokra-ajasta käymällä kiireesti marketissa muonaostoksilla. Ostokset onnistuivat, sade jatkui rankkana, mutta tarvikkeet saatiin veneelle.. Muiden ollessa kauppamatkalla tekivät Martti ja Saku huoltotöitä. Las Palmasista lähdettäessä lakkasi kaasulieden toisen polttimon liekinvartija toimimasta. Martin mukanaan tuoma osa asennettiin poikien toimesta ja liesi tuli kuntoon.

Lähtövalmistelut sujuivat hyvin. Päätimme purjehtia seuraavana päivänä suoraan Bequialle ohi St Vincentin. Kirjauduin ulos maasta ja siirryimme taas ankkuriin sataman edustalle. Sieltä jollalla Pigeon Islandille. Marjatta, Jaakko, Martti ja minä harrastimme kuntoilua kiipeämällä molemmille kukkuloille. Siellä oli vanhat tykkiasemat valmiina. Niitä on aikoinaan käytetty lahden puolustamiseen ja mahdollisesti valloittamiseenkin. Alas tullessamme oli rannalla aloitettu hääseremonian valmistelut. Trumpetinsoittaja loihti rannalle hienoja säveliä ja hääväki odotti hääparia paikalle.

Ankkuri piti hyvin yön ajan. Olimme päättäneet lähteä liikkeelle viideltä aamulla. Vene oli jo illalla laitettu mahdollisimman hyvin purjehduskuntoon joten liikkeelle lähtö tapahtui nopeasti

23.2.2008 Maanantai. Kiertoajelulla Lucialla

Tämän päivän olimme varanneet saareen tutustumiseen vuokra-autolla. Aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen ahtauduimme Mitsun maasturiin. Minä olin ajoluvan haltija ja luonnollisesti toimin kuljettajana. Se tiesi haastavaa päivää. Ajoimme ensin saaren pääkaupungin Castriesin läpi kohti Soufrieriä. Karibian loistoristeilijät poikkeavat Castriesissa. Nytkin niitä näkyi laiturissa olevan neljä. Muutamat ovat varmaankin Suomessa tehtyjä.

Liikenne oli hektistä. Kädet ratissa hikoilivat ja odotin kaikenaikaa rysäystä joltain suunnalta. Tiet olivat kuoppaisia, mutkaisia ja jyrkkiä. Ajoimme Soufrieriin ja tankkasimme auton Shellin asemalla. Paikalle tuli jalkavammainen kerjäämään. Huoltoaseman hoitaja hätisti hänet pois.

Tankattuamme ajoin vahingossa väärälle kadulla ja jouduimme kiertämään pois kapeita kansoitettuja katuja / polkuja pitkin. Kadulla ollut väki huuteli ja jotkut tungeksivat ikkunoihin. Eräs ukko lähti juosten näyttämään tietä ja olisi halunnut siitä korvauksen. Minun mielestäni hän olisi ollut korvausvelvollinen koska haittasi ajamistani. Selvisimme kuitenkin ulosmeno tielle.

Vierailimme tulivuorella, joka on vielä aktiivinen ainakin siinä mielessä, että kraatterin kohdalta nousee kaikenaikaa kuumaa vesihöyryä. Alueella on voimakas rikin tuoksu. Matkalla selvisi, että mm Swedish Match on käyttänyt täältä tuotua rikkiä tulitikuissaan. Tutustuimme myös info – keskuksessa videoin, valokuvin ja selvityksin tulivuorten ihmeellisyyksiin.

Täältä siirryimme meille jo tuttuun paikkaan Jalousie Plantation Resort & Spa rannalle uimaan ja rantaravintolaan lounaalle. Mitsulla oli kova urakka kiskoa meidät ylös matkalla olevista jyrkistä ylämäistä. Ei kuitenkaan hyytynyt vaikka siltä vaikutti.

Viivyimme rannalla pari tuntia ja lähdimme sitten kohti Rodney Baytä. Poikkesimme matkalla Marigot Bayhin katselemaan marinaa ja siellä olleita hienoja pursia. Matka onnistui ilman kolhuja. Soufrierin läpikin mentiin joustavasti eksymättä väylältä. Castriesin kohdalla tuli pimeys. Se muutti ajamisen vieläkin haastavammaksi. Veneelle kuitenkin selvittiin ja oltiin valmiit yöpuulle ilman suurempia viivytyksiä.

22.2.2008 sunnuntai. Vieraita hakemaan lentokentältä

Meritähti on marinassa Saint Lucian saaren pohjoispäässä ja kansainvälinen lentokenttä on saaren eteläkärjessä. Vuokrasimme 7 hengen auton ja lähdimme sillä vieraita vastaan. Auto oli uudehko tehokas maasturi. Vastaanottaessani autoa oli haastavaa saada merkittyä kaikki kolhut ja naarmut. Pieniä sellaisia tuntui löytyvän runsaasti.

Oman mausteensa liikkeellelähdössä antaa totutteleminen vasemman puoleiseen liikenteeseen, kapeisiin teihin ja nopeatempoiseen ajorytmiin. Mikäli näet tiellä vapaata on sinun lähdettävä välittömästi. Mikäli varmistelet vielä katselemalla eripuolille niin huomaat ettei vapaata enää olekaan. Teiden rikkonaisuuden ja syvien kuoppien kanssa saa olla tarkkana.

Matkalla lentokentälle läpi saaren näimme mahtavia maisemia ja paikallista elämää. Söimme lounaan eräällä näköalapaikalla.

Virgin Airlines kone laskeutui. Odottelun jälkeen Merja, Saku, Maiju, Martti ja Jaakko löytyivät laukkuineen. Ahtauduimme maasturiin ja aloitimme matkan takaisin kohti marinaa. Paluumatkalla ihastelimme samoja maisemia kuin tullessa.

Veneelle tultaessa hytit ja punkat jaettiin ja uusi miehistö asettui ”veneeksi”. Illalla suunniteltiin seuraavan päivän purjehdusta ja muonien hankkimista. Kävimme myös tervehtimässä Suvin miehistöä. He odottelivat sopivaa keliä siirtyäkseen Martiniquelle Forte de France, josta Suvin vieraat lentäisivät kotiin

20 – 21.2.2008 Odotusta ja huoltoa

Torstai-iltana olimme jääneet ankkuriin Rodney Bayn edustalle sadan muun veneen seuraan. Yön aikana tuuli nousi navakasti ja se sai tarkkailemaan ankkurin pitävyyttä. Vesa oli jo Suomessa paluunsa jälkeen kertonut, että hiekkapohjassa etuankkurin pito ei ole paras mahdollinen. Hän suositteli vaihtaa etu- ja taka-ankkurit keskenään.

Tuuli repi venettä ja ensimmäisen tarkastuksen perusteella vene ei ollut siirtynyt. Toisella kerralla huomasin sen siirtyneen 30m, mutta pysähtyneen kuitenkin. Liian lähelle muita veneitä ei oltu ajauduttu. Aamulla kuulimme VHF että ankkurissa olevat kyselivät vilkkaasti laituripaikkoja marinasta. Päätimme aamiaisen jälkeen ajaa marinaan.

Marinaan ajaessamme laiturissa oli Oululainen vene Suvi. Kiertelimme laitureita emmekä onnistuneet löytämään vapaata paikkaa. Ajaessamme takaisin Suvin kippari osoitti sopivan paikan ja me ohjasimme siihen.

Suvin miehistössä oli pursiseurasta ja venemerkin keskustelupalstalta tuttuja. Illanaikana vaihdoimme kuulumisia ja saimme hyvän joukon purjehdusvinkkejä Karibian alueelle.

Siivoilimme ja korjailimme venettä. Hankimme uudet airot jollaan ja uudet uimatikkaat Atlantilla rikkoutuneiden tilalle