10.4.2009 Perjantai ( pitkäperjantai ). Veneen kunnostuspäivä II

Jatkoimme kunnostustöitä. Aloitimme vaihtamalla taakse helat, joihin voi kiinnittää blokin esim spinnun tai genaakkerin skuuttia varten. Tulomatkalla hajosi useita blokeja ja itse tekemäni hela sai uutta muotoa. Tein kotona käynnin yhteydessä uudet vahvemmat ja paremmin muotoillut. Nyt irtoaa kansi ennen kuin hela vääntyy. Asennus onnistui hyvin.

Ankkuriketjua varten olimme ostaneet merkkausmaalia jo Forte de Francesta. Nyt suoritimme maalauksen. Sovimme että maalataan kunnon keltaiset hohtovärimerkit 10m välein. Seppo innostui vahingossa maalaamaan merkin jo myös 15 m kohdalle. Suunnitelma piti uusia että saatiin merkintään jonkinmoinen ymmärrettävä ja muistissa pysyvä logiikka. Maalattiin merkit 5 m metrin välein. Viimeinen jätettiin pois kun maalin loppuessa kesken. Muuten maalaus onnistui hyvin.

Perävetolaitteen maalaus tehtiin viiteen kertaan. Maali oli kotimaan peruja Hempelin perävetolaite maalia. Potkuria emme maalanneet.

Ruostumattomiin kaide- ja muihin osiin oli tarttunut ruostetta. Maalausurakkaan kuului niiden puhdistaminen. Kaveri sai ne lähtemään kohtalaisen hyvin. perjantain aikana.

Illan vietimme marina elämää seuraten. Minä selasin myös nettiä ahkerasti. Sain Pentiltä tunnukset hyvään Wi-Fi – osoitteeseen ja hyödynsin sitä innolla. Sain mm selville, että Tanja Karpela on raskaana ja on vihitty salaa. Niinpä niin, edellisestä sulhosta taisi ollakin jo useampi kuukausi. Illan hämärässä huomasin parituumaisen torakan tarpovan kansiluukusta sisään Sepon hyttiin. Saimme matkanteon keskeytettyä. Yksilö oli ilmeisesti kömpelö vanhus, joka ei enää pystynyt liikkumaan ripeästi.

09.4.2009 Torstai. Veneen kunnostuspäivä I.

Aamulla heräsimme Sepon kanssa kohtalaisen pirteinä. Aamiaisen annostukset piti arvioida uudelleen. Kaurapuuroon reseptiksi valitsin 1 muki ryynejä ja 2 mukia vettä. Viskositeetti oli melko kohdallaan ja määrä lievästi yläkantissa. Mittaaminen on tälle määrälle niin yksinkertaista, että parempi jatkaa tällä.

Seppo kävi palauttamassa vuokra-auton. Minä ryhdyin valmistelemaan huolto- ja muita töitä. Etuvessan pohjaventtiili on jumiutunut auki asentoon. Kari sai venttiilin viimeksi liikkeelle elvyttämällä sitä CRC kanssa karan juuresta Kanarialla. Nyt emme saaneet sitä elvytettyä liikkeelle samalla lääkkeellä. Yritimme irrottaa sen vaihtaaksemme sen uuteen, mutta emme muiden osien rikkoutumisen pelosta uskaltaneet käyttää riittävästi voimaa. Päätimme, että yksi vessa saa riittää niin pitkään kun taas löytyy imutyhjennyspisteitä. Päätimme tulpata ulosviennin ulkopuolelta. Kittiä runsaasti ja sopiva puutappi perään. Hyvä tuli - uskomme niin - avataan sitten suomessa.

Maston puomin kisko katkesi tulomatkalla. Vesan avustuksella tein uudet osat vaunun toiminnan palauttamiseksi. Suunnitelma onnistui hyvin. Ainoa ero vanhaan on kiskon lyheneminen 300mm. se ei tunnu haittaavan.

Vaihdoimme myös vetolaitteen sinkin. Vanhasta oli vielä jäljellä n. puolet. Taittolapapotkurin sinkki oli häipynyt kokonaan. Emme saaneet uutta, St Martiinilla olisi sellainen saatavilla. Puhdistimme urat ja kierteet ja laitoimme kolme kierrosta ilmastointiteippiä päälle. Tarkoitus oli kiinnittää uusi ennen Azoreille lähtöä veden alla.

Tulomatkalla vaurioituneen tuuliperäsimen asensimme myös paikalleen. valmistaja toimitti uuden akselin vääntyneen tilalle. Uudelleenasennus tuntui toimivan. Tarvitsemme tuuliperäsimen ensisijaisesti varaperäsimeksi, mutta saatamme kokeilla sen toimivuutta myös tuuliohjauksella.

Ilta hämärtyi ja päätimme jättää tehtävää seuraavallekin päivälle. Suihkun jälkeen laitoimme illallista. Ruokajuomana oli pullo punaviiniä. Annostusta ei muutettu vaikka miehistön lukumäärä putosi puoleen. Pullo on sopiva mittayksikkö. Uni tuli tänäänkin.

08.4.2009 Keskiviikko. Tuula ja Marjatta kotimatkalle.

Aamulla veneessä oli vilkasta rouvien viimeistellessä pakkauksiaan. Tuula vaihtoi uuden siteen Marjatan palovammaan. Marjatta perehdytti minut ja Sepon lääkevarastoon. Saimme pikakertauksen mihin vaivoihin erilaisia lääkkeitä käytettäisiin. Saimme myös opastusta miten suoneen pisto ja nesteytys tulisi hoitaa, jos sitä tarvitaan. Emme kuitenkaan suorittaneet käytännön harjoituksia.

Söimme lounaan rantabaarissa ennen lentokentälle lähtöä. Lounas oli tukeva, varsinkin Tuulan ja Sepon osalta. Palvelu oli niin hidasta, että lopulta aloimme kiirehtiä ehtiäksemme ajoissa kentälle. Matka sujui joutuisasti ja olimme kentällä hyvissä ajoin.

Tuula huomasi, että lentäen ei maasta pääsekään ulos ellei maksa 20 USD henkilöltä jotain lentokenttäveroa. Se suoritettiin, liput tarkastettiin ja kaikki oli ok. Kone oli lähdössä ajallaan. Haikeiden jäähyväisten jälkeen saatettavat katosivat muiden mukana kentän uumeniin. He lupasivat lähettää viestin ehdittyään Helsinkiin.

Me jatkoimme Sepon kanssa matkaa lentokentältä kiertäen saaren pohjoisosan kautta pääkaupunkiin St. Johns´iin. Kaupungin läpi pujotellen pääsimme Jolly Harbouriin johtavalle tielle ja sitä edelleen satamaan ja veneelle.

Saimme vihjeen rannalla olevasta sukellusyrityksestä. Toiveikkaana pakkasimme pullomme autoon ja lähdimme kyselemään saisimmeko nostatettua painetta pullossa. Meitä onnisti. Yritystä hoiti hollantilaissyntyinen minun ikäiseni kaveri, joka oli tullut Antigualle jo -60 luvun lopulla. Hän oli puuhaillut charter-purjehduksen ja sukelluksen parissa vuosikymmenet ja elättänyt sillä itsensä. Hauska kaveri. Suositteli pistäytymään kotimatkalla Hollannin kanavilla.

Haimme veneelle palatessa marketista kahden viikon tarpeisiin vettä, mehua ja olutta. Se kannatti hoitaa nyt kun meillä oli auto käytettävissä.

Vene oli saanut pohjaansa ensimmäisen sinisen myrkkykerroksen. Sinistä maalia suositeltiin pohjaan sen vuoksi, että se on tarinan mukaan vähiten urosvalaiden suosiossa. Me emme ole kovin kiinnostuneita valaista, jotka Atlantilla tulisivat kosiskelu tarkoituksella lähentelemään.

Nyt meillä oli edessä ensimmäinen yö pitkään aikaan poikamiehinä. Se ei kuitenkaan pienentänyt hyttysvaaraa.

07.4.2009 Tiistai. Kiertoajelulla.

Olimme päättäneet vuokrata auton kahden päivän ajaksi. Tänään kierrettäisiin katsemassa saarta. Huomenna jatkaisimme aamupäivällä ja samalla veisimme Tuulan ja Marjatan lentokentälle aloittamaan kotimatkan.

Seppo lupasi ottaa kuljettajan roolin. Hän kävi neuvottelemassa auton vuokrauksen ja tekemässä sopimuspaperit. Täällä, kuten monilla muillakin saarilla, joutuu kuljettaja lunastamaan tilapäisen ajoluvan. Hinta on 22 USD.

Sepon hankkiessa autoa minä kävin veneen kunnostajan kanssa hakemassa lisää tarvikkeita. Hiomalaikat olivat loppuneet. Samalla sovittiin mitä tehdään ja miten. Ongelmana ei ollut yksin yhteisen kielen ontuvuus, olisi lisäksi tarvittu yhteinen murre. Tämän lisäksi tuli helposti väärinkäsityksiä monista asioista, ellei niitä selvitellyt perusteellisesti monelta kannalta.

Lähdimme liikkeelle Sepon ottaessa tuntumaan vasemman puoleiseen liikenteeseen. Ajo tuntui sujuvan. Päätimme ensimmäiseksi katsastaa reitin lentokentälle, että se löytyisi huomenna ajallaan. Reitti sinne oli merkitty hyvin ja löysimme sen helposti alle puolessa tunnissa. Tarkastimme vielä Virgin Air sisään tsekkauspisteet. Lentokentän läheisyydessä oli erittäin hyvin hoidettuja puistoja ja upeita hotelleja.

Lentokentän jälkeen suuntasimme English Harbouriin. Se sijaitsee saaren eteläisen rannan keskiosalla ja on kuuluisa megajahtien satamapaikkana. Löysimme paikan helpohkosti. Se oli hieno ja veneet satamassa mykistyttävän kookkaita ja upeitaa. Pituutta niillä oli aina 200 jalkaa ( 60 m ) asti ja muuta kokoa ja varustelua sen mukaan. Veneissä on jatkuvasti paikalla palkattu miehistö, kippari, kansimiehet, kokit ja muu henkilökunta. Niitä kiillotettiin ja kunnostettiin koko satamassa olon ajan. Meille kerrottiin, että erään amerikkalaisen suuryrityksen 200 jalan veneen ( aluksen ) saa myös vuokrata henkilökuntineen. Vuokra on 650.000 dollaria viikolta , lisäksi tulee tarjoilut ja tipit. Siitä vaan purjehtimaan. Voi kutsua pari kaveria mukaan.

Satamassa kuulimme yhdessä pöydässä puhuttavan suomea. Tervehdimme suomeksi. Saimme kutsun pöytään. Kutsujina oli kaksi leidiä, jotka osoittautuivat äidiksi ja tyttäreksi Kotkan suunnalta. Tytär oli seilannut englantilaisen veneen miehistössä täällä kaksi vuotta. Venettä purjehditaan nyt Välimerelle. Äiti oli kutsuttu Kotkasta miehistön vahvistukseksi. Terveisiä vaan kummallekin, jos satutte tämän lukemaan ja kiitos drinkeistä, joiden kustannuksiin emme saaneet mahdollisuutta osallistua.

Jatkoimme matkaa etelärantaa pitkin kohti Jolly Harbouria. Marinassa meritähti oli jo saanut keltaisen primerin pohjaansa. Illan aikana Tuula ja Marjatta pakkasivat tavaroitaan huomista lähtöä varten. Yöksi yritettiin jälleen rakentaa hyttyssuojat luukkuihin.

06.4.2009 Maanantai. Meritähti nostetaan telakalle.

Veneellemme oli sovittu nostoajaksi 10:30. Valmistauduimme hyvin ja irrotimme köydet puoli tuntia aikaisemmin mennäksemme nostopaikan viereen odottamaan vuoroamme. Ensin ajoimme lenkin marinan ulkopuolelle ja tyhjensimme septitankit.

Odotuspaikat olivat täynnä tankkaukseen jonottavia. Oma nostomme myöhästyi lähes tunnin ja jouduimme pyörittämään sen ajan venettä nostopaikan edustalla. Lopulta pääsimme peruuttamaan nosturin / lukin alle. Marinan väki oli ammattitaitoista ja toimivat harkiten sekä rauhallisesti. Vene nostettiin ensin ylös ja siirrettiin altaan viereen painepesurilla pesua varten. Totesin oman pohjan puhdistukseni onnistuneen melko hyvin runsas viikko aikaisemmin. Pohjastaan pesty vene siirrettiin telakka-alueelle. Telakan osuus päättyi tähän. Pohjan maalauksen tekisi telakan suosittelema kaveri meille suoraan ja maalit ym tarvikkeet piti ostaa hänelle. Marinan alueella olleesta Budget Marinesta sai rahalla kaiken tarvittavan. Halusin pohjaan primerin ja kaksinkertaisen myrkkymaalauksen koko pohjaan, vesilinjan lähellä kolminkertaisen. Maalin joukkoon laitettiin jotain terästystä. Käsittelyn pitäisi olla tehokas. Toivottavasti uteliaat kalat eivät kuole kotisatamassa Kustavissa.

Rouvat olivat samanaikaisesti löytäneet hiekkarannan ja rantabaarin. He olivat nauttineet molempien antimista sopivassa suhteessa ja saapuivat veneelle hilpeinä ja hyvän tuulisina.

Nyt jouduimme nousemaan veneeseen tikkaita pitkin. Korkeammalle nosto ei kuitenkaan auttanut hyttysten karkotuksessa. Niitä riitti tälläkin tasolla ja jouduimme taas tilkitsemään aukot yöksi. Marina oli tehty paikkaan, jossa oli hyttysille mieluisaa kasvustoa ja niitä parveili täällä sen vuoksi runsaasti sopivalla ilmalla. Hyttysiä karkotettiin sumuttamalla kerosiiniä auton lavalta tienvieri pusikkoihin.

Uni maistui kuitenkin. Nyt ei maininki haitannut eikä keikuttanut.

05.4.2009 Sunnuntai. Marinaelämää.

Sunnuntaipäivän vietimme marinassa ja veneellä. Nautimme runsaan aamupalan ja otimme aurinkoa sen minkä uskalsimme. Ihmettelimme satamassa olleiden veneiden kokoa ja varustelutasoa. Koko paikkaa sävytti amerikkalaisuus ja siitä suunnasta tulleiden dollarien vaikutus. Ihmettelimme myös sitä, että monet veneet ovat asuttuina marinassa pitkiä aikoja, eikä niillä purjehdita kovinkaan ahkerasti. Marinan alueella oli paljon golf – autoja. Niitä vuokrattiin toimiston edestä ja niitä tuntui liikkuvan kaikkialla.

Teimme veneelle pientä huoltoa ja valmistelimme seuraavan päivän telakalle nostoa. Marinassa ei tuullut ja se antoi hyttysille hyvät hyökkäys asemat illalla. Tukimme kansiluukut hyttysverkoilla ja suljimme muut aukot. Siitä huolimatta hyttysiä pääsi sisään.

04.4.2009 Lauantai. Siirtyminen Marinaan ja käynti klinikalla.

Yö oli miellyttävä, ei maininkia ja tuuli teki olon vilpoiseksi. Aamutoimien jälkeen siirryimme Marinaan. Paikka osoittautui oman mittapuun mukaan luxus – marinaksi. Meritähti oli kovin vaatimattoman kokoinen laiturissa. Vierellä oli 76 jalkainen kalastus / cruisailu vene, jonka virvelöijän istuin oli niin monipuolinen ja automatisoitu, että moni hammaslääkäri voisi olla siitä kateellinen.

Omistaja oli amerikkalainen yli kuusikymppinen herrasmies Mr Johnsson. Mrs oli parikymmentä vuotta nuorempi. Rouvaa odotti laiturilla kuntopyörä. Odottamaan se joutuikin, emme nähneet siinä liikettä kertaakaan. Isäntä oli juttutuulella ja kertoili käyneensä usein Suomessa työasioissa. Kehui arvostavansa suomalaisia, koska he osaavat kaikki puhua suomea. Mitähän sekin tarkoitti. Veneessä oli palkattu kaveri, joka pyyhki aamuisin partaisiin tiivistyneen kosteuden. Isäntä joutui itse taluttamaan kaksi Chihuahua koiraa pissille. Pahuksenmoisen lommon oli saanut ökypaattinsa kylkeen. Lienee ohjailutaidoissa olla parantamisen tarvetta.

Marjatan palovamman kääreen vaihto tulisi tehdä tänään. Pentti tuli avuksi paikallistuntemuksensa kanssa. Hän selvitti yksityisklinikan läheisestä St. Johns´in kaupungista ja tilasi luotettavan taksin. Klinikka sijaitsi kaupungin vastakkaisella puolella. Jouduimme lauantairuuhkan vuoksi menemään kaupungin ulkolaidoilla mutkitellen.

Klinikka osoittautui keskitasoiseksi. Marjatta pääsi vastaanotolle melko nopeasti. Kaikki oli kohtalaisen hyvin. Hoitajan ottaessa steriilit hanskat käteensä hän siirsi aluksi niillä Marjatan Crogsit sivuun. Tämä sai niskakarvat pystyyn ja jännittämään mitä seuraa. Seuraavaksi hän lauloi ja otti pari tanssiaskelta. Hän sanoi haluavansa saada potilaan hyvälle ja rennolle mielelle hoidon ajaksi. Loppuosa siteenvaihdosta meni ilman suurempia yllätyksiä. Päätimme kuitenkin tehdä vaihdot tämän jälkeen itse.

Loppupäivän veneellä nautimme marinan palveluista, suihkusta, internetistä ym mihin ankkuripaikoilla ei ole mahdollisuutta. Illalla seurasimme marinan iltaelämää.