Maanantaina 15.12.2008 siirryimme Martiniquen saarelle Fort de France kaupungin lahdelle ankkuriin. Täältä olisi lyhyt matka lentokentälle hakemaan Vappu ja Hanna illalla. Halusimme myös Martin ja Lassen kanssa löytää mahdollisimman pikaisesti lennon kotiin. Ennen sitä piti löytää maahan sisään kirjautumispiste. Sitä etsittiin kiihkeästi ja seurattiin erilaisia ystävällisiä neuvoja. Välillä löysimme itsemme jonosta jossa meitä ennen oli parisataa Haitilaista. He jonottivat työlupa asioissa. Lopulta löysimme veneilijöille tarkoitetun sisään kirjautumispisteen venetarvikeliikkeen yhteydestä. Sisään kirjautuminen tehtiin itse tietokoneelle. Tulostettiin aikaansaannos ja kassalta saatiin leima paperiin. Helppoa. Lentoliput onnistuimme hankkimaan tiistai-illalle Pariisin kautta Helsinkiin.
Päätimme lähteä maanantaiaamuna eteenpäin vastaanottamaan Vappua ja Hannaa Fort de France lentokentältä. Kutsuimme muut paikalla olevat suomalaiset illaksi veneellemme. Illan aikana selvisi, että eräs mukana oleva kauniimman sukupuolen edustaja vietti 35 vuotispäiväänsä. Taiteellinen osasto suoriutui kiitettävästi onnittelulaulusta serenadeineen.
Vaihdoimme kuulumisia pitkään iltaan ja viimeiset kuulumiset taisivat vaihtua varhain aamulla. Ennen lähtöämme jouduimme pieneen kenkien etsintä- ja vaihto-operaatioon. Kaikkien kengät kuitenkin löytyivät.
Maaliin tulon jälkeen oli edessä laituripaikan etsiminen pimeässä, mutta erilaisin sekavin valoin koristellusta satamasta. Meidät kuten muutkin toivotettiin tervetulleeksi pienin lahjoin mm hedelmäkorilla.
Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa itse järjestämämme shampanja-aamiainen. Satamassa oli erilaista ohjelmaa. Tutustuimme satamaan, teimme huoltotöitä, pesetimme pyykit ja Jaakon matkan aikana bongaamia amatööri tuttavia kävi vierailulla veneessä. Jaakko kävi heidän mukanaan tutustumassa saareen ja otti samalla muutamia kuvia maisemista ja paikallisesta naiskauneudesta ( tytöt näyttävät kovin nuorilta mutta herttaisilta ). Satamassa oli sunnuntai-iltana lastentapahtuma, jota joulupukkikin kunnioitti läsnäolollaan.
Elimme toiveessa ylittää maalilinja valoisaan aikaan. Siinä emme kuitenkaan onnistuneet vaan saavutimme maalinjan kaksi tuntia auringon laskun jälkeen. Meille tuotti vaikeuksia maalilinjan tarkka löytäminen. Suuntamme oli oikein, mutta maalilinjan ylitettyämme meille ilmoitettiin että olimme ajaneet valopoijun väärältä puolelta. Vene oli hyvässä vauhdissa ja saimme pyöräytettyä sillä lenkin takaisin menettämättä kaikkea nopeutta. Nyt ohitimme linjan oikealta puolelta. Matkaa oli tehty 3000 Nm ja lopussa ajoimme 2 m ohi. Harmittava navigointivirhe.
VHF kautta saimme selville, että olemme Tenarezen kanssa lähellä toisiamme. Teemu ehdotti, että pidetään pieni breikki ja kuvataan toistemme veneitä täysillä purjeilla. Meille idea sopi ja ohessa muutamia otoksia molemmista veneistä.
Purjehduksen ohella olimme valmistautuneet kalastamaan matkan aikana. Las Palmasista hankittiin varustusta mm yksi avomerikela vapoineen ja vieheineen. Olimme saaneet hyviä ohjeita kokeneilta merenkävijöiltä. Yksi tärkeimmistä oli valita riittävän vahva siima. Käytännössä olisi mukavinta nostaa 3 – 6 kg kaloja päivittäin sopivasti kulutuksen mukaan. Ei kuitenkaan voi valita, millaiset ja minkä kokoiset kalat nappaavat kiinni. Varusteet pitää valita isomman mukaan. Ison kalan narraaminen on aina mielenkiinnostavampaa kuin normaalikokoisen.. Ongelmana on saaliin saaminen veneeseen. Jos niitä tulee usein, mitä niillä voi tehdä, kaikkea ei jaksa syödä ja säilytystilat ovat rajalliset. Meidän kohdallamme ei tämmöisiä ongelmia syntynyt, saalis pysyi niukahkona.
Yksi ohje oli että ei kannata yrittää nostaa napannutta kalaa vauhdissa olevaan veneeseen. Nopeuden pitäisi olla alle 5 solmua ( 9 km/h), muuten riski siiman katkeamisesta on liian suuri. Voi olla että saat vain kalan leukaluut. Siima pitäisi kiinnittää niin, että se kulkee mahdollisimman korkealta veneestä veteen. Tällöin kalan on vaikeampi pistää vastaan kun se ensin saadaan pinnalle.
Purjehduskilpailun lisäksi oli suomalaisten kesken aistittavissa myös kalastuskilpailu. Pelin avasi Xia nostamalla 6 kg ( myöhemmin 8 kg ) tonnikalan. Me saimme samanaikaisesti 3 ja 4 kiloiset Dorarot. Innostuneena ilmoitimme saaliistamme Xialle, joka pudotti meidät maanpinnalle ilmoittaen 14 kg tonnikalasaaliista. Varsinainen kilpailu ratkesi tähän. Saimme kerran suurehkon kalan siiman päähän, mutta siitä jäi muistoksi ainoastaan mittavat hampaiden jäljet vaappuun.
Kaikkiaan saimme kolme kalaa. Pieni osa kalasta nautittiin välittömästi raakana ja loput paistettiin päivälliseksi.
Saaliiksi tuli myös lentokaloja, jotka yön aikana vahingossa lensivät veneen kannelle, eivätkä päässeet jatkamaan matkaansa. Lentokalat elävät yleensä vedessä, mutta niillä on alkeelliset siivet joiden avulla ne voivat lentää 50 – 150 m matkoja saalistavia kaloja hämätäkseen. Kalat lentävät yleensä parvissa.
Merellä olimme lähes kolme viikkoa näkemättä rantaa. Monena iltana oli näkyvissä mahtava auringon lasku. Itsenäisyyspäivää ja pikkujouluja vietimme Atlantilla. Yleensä meno oli leppoisaa ja rauhallista, mutta joskus mainingit muistuttivat olemassaolostaan. Tarvittaessa teimme erilaisia huoltotöitä kuten purjeen ompelua. Ukkospilvet uhkasivat harvoin, mutta myös hienoja sateenkaaria näkyi taivaalla.
