26.09.2008 perjantai. Lento Suomeen.

Herättyäni pentterin sohvalta veneen sekasotkun keskeltä, söin aamiaisen ja aloitin loput työt veneen jättämiseksi satamaan. Tyhjensin jääkaapit ja muut ruokavarastot pilaantuvista ruuista. Suljin paikat ja aktivoin hälytysjärjestelmän toimintakuntoon. Hälytys asetetaan päälle kännykän tekstiviestillä ja se kattaa murto-, liike-, palo-, akkujännite- ja pilssihälytyksen. Mahdollinen hälytys tulisi tekstiviestinä kännykkääni. Laite jo kerran kuolettanut hankintahintansa kun kotisatamassa lämmityslaitteen polttoainepumpun letkun kautta alkoi virrata dieselöljyä tankista moottoripilssiin. Sain hälytyksen ja ajoin 130 km katsomaan mikä oli hätänä. Syy selvisi ja hälytyksen ansiosta polttoaine jäi moottoripilssiin. Mikäli koko polttoaine tankki ( 230 l ) olisi vuotanut tyhjiin olisi aine levinnyt koko veneen pohjalle. Siivoaminen olisi ollut kaamea urakka, eikä hajua olisi todennäköisesti saanut pois kuin ajan kanssa.

Jätin satamatoimistoon yhden avaimen ja ilmoitin hälytyksistä. Toimistosta tilattiin taksi ja se oli paikalla 15 min kuluttua. Matka lentokentälle kesti puolituntia ja maksoi 17 euroa. Edessä oli lento Helsinkiin Madridin ja Amsterdamin kautta. Kokonaisaika on 11 tuntia ja lisäksi vielä automatka Loimaalle. Jaakko oli lupautunut hakemaan kentältä.

Matka taittui ahtaissa penkeissä lentojen aikana ja kentillä roikkuen vaihtojen aikana. Veneellä matkustaminen on ehdottomasti mukavampaa ainakin suotuisilla säillä, mutta lentämisellä on yksi ylivoimainen etu nopeus. Se on kiistaton etu vaikka joutuisikin odottelemaan vaihtojen aikana muutamia tunteja.

Helsinkiin kone ehti hieman aikataulusta myöhässä klo 00:30. Löysimme toisemme Jaakon kanssa ja Loimaalle ehdittiin kolmen aikoihin.

25.09.2008 torstai. Kotiinlähtövalmisteluja

Aamulla oli aikainen herätys. Antti, Jukka ja Kari viimeistelivät pakkauksiaan kotimatkaa varten. aamiainen ehdittiin kuitenkin syödä. Antti oli sopinut, että vuokra-auto palautettaisiin lentokentällä, joten matka sinne hoituisi omatoimisesti. Antti kävi nuotittamassa reitin jo edellisenä iltana, ei tosin löytänyt haluamaansa reittiä, mutta uskoi sen nyt aamulla löytyvän.

Poikien lähdettyä aloin valmistelemaan venettä lähes kolmen viikon seisokkiin. Kävin ostamassa kaksi lukkoa sitlooran laatikoihin. Olin joutunut murtamaan vanhat lukot Dublinissa, unohdettuani avaimet kotiin edellisellä kotimatkalla.

Vedentekokoneen valmistelu ”seisokkia” varten oli suurin työ. Käyttöohjetta tavaten menin sen läpi vaihe vaiheelta. Ensin huuhtelu makealla vedellä ( ei klooria ). Sen jälkeen ajettiin pumpun ja suolanerottelusuodattimen desinfioivaa liuosta, joka estäisi bakteerikasvuston syntymisen käyttöseisokin aikana. Kaikki suodattimet myös irrotettiin huuhteluajon jälkeen. Toivottavasti laite lähtee taas toimimaan kun sitä tarvitaan Atlantin ylityksellä.

Nostelin patjat ylös kylkiasentoon. Avasin kaikki mahdolliset luukut sisätiloissa. Siirsin jollan perämoottorin, köydet ja vinssien veivit ym sisälle veneeseen. Kokosin ”pappateltan” täyteen mittaan istumalaatikon päälle jolloin se oli täysin ummessa.

Tämän jälkeen vene oli sisältä kuin pahinkin varastokoppi ja jouduin tekemään töitä saadakseni itselleni yöpymispaikan seuraavaksi yöksi.

24 .09.2008 keskiviikko. Tutustuminen Teneriffaan

Aamulla ei ryyplauluista ollut jäljellä kuin tyhjä pullo pöydällä. Se korjattiin pois aamiaiskattauksen tieltä. Aamiaisen ja suihkujen jälkeen valmistauduimme saarikierrokselle. Olimme varanneet edellisenä päivänä vuokra-auton ja se tuotaisiin klo 10. Antti oli osoittanut kuljettajana hyvää taitoa ja kärsivällisyyttä, joten hänet valtuutettiin kuljettajaksi.

Auto tuotiin ja Antti otti sen vastaan. Vastaanottotilanteessa Antin huomio kiinnittyi auton tuojaan niin, että paperien täyttö ja opastus kesti muiden mielestä ikuisuuden. Kahvinpavun värisen pitkäsäärisen ja hoikan, herkästi hymyilevän neitosen lähdettyä Antti huomasi vastaanottaneensa erittäin kuhmuisen ja lommoisen auton. Kolhut kuvattiin varmuuden vuoksi ennen liikkeelle lähtöä.Matkaan päästyämme ajoimme saaren eteläosaan Teide – vuoren ( 3715 m ) juurelle. Vuori on aikanaan muodostunut samoin kuin koko saarikin tulivuoren purkauksen seurauksena. Matkalla oli hienoja maisemia mm havupuuvyöhyke Kanarian mäntyineen. Vuoren juurella maisema taas oli kuin kuussa, sieltä esitettyjen valukuvien perusteella. Ympärillä oli erilaisia kivi- ja laavamuodostelmia. Suuria alueita oli myös laavahiekan peittäminä. Teiden huipulle pääsi vaijerihissillä. Se oli suljettu voimakkaan tuulen johdosta, joten emme päässeet siellä käymään. Olimme varautuneet lämpimillä tuulen pitävillä vaatteilla ja ne olivat todella tarpeen täällä korkealla. Rannan helteistä ei ollut tietoakaan.

Otin puhelun kotiin tarkoituksella suunnitella seuraavien viikkojen ohjelmaa kotona käynteineen. Puhelun aikana kävi selväksi, että neuvotteluvara oli erittäin pieni. Ohje oli, että kotiin, mitä nopeammin sitä parempi.

Palasimme kiertoajelulta toivomuksestani nopeutetulla aikataululla. Kiersimme kuitenkin Puerto de la Cruzin kautta.

Veneelle päästyäni soitin paikalliseen matkatoimistoon Scantraveliin suomea puhuvalle Hannalle ( puhelin +34928261195 ) ja sain varattua sopivan hintaisen lennon kotiin perjantaille. Lento oli kahdella välilaskulla Madridin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin. Edestakaisen lipun hinta oli 436 euroa.

Loppupäivä ja ilta kului kaikilta lähtöön valmistautumisen merkeissä. Pakkaamista ja siivousta, Antti, Jukka ja kari lähtisivät aamulennolla.

23.09.2008 tiistai. Puerto Ricosta Teneriffan Santa Cruziin

Tänään on päivä jolloin pitää siirtyä takaisin Teneriffan puolelle. Jukan, Antin ja Karin lennot ovat sieltä torstaiaamuna ja tarkoitus on tutustua vielä saareen yhden päivän kiertoajelulla.

Normaalien aamutoimien jälkeen irrotimme veneen laiturista ja siirryimme vastaanottolaituriin odottamaan satamatoimiston avautumista klo 10. Halusin palauttaa suihku- ja pesutilojen avaimen siitä antamani 20€ pantin takaisin saamiseksi.

Matkaan päästiin hieman yli kymmenen. Ajoimme ensin koneella kauemmaksi merelle ja sitten jatkoimme eteenpäin purjeilla. Tuuli oli oikean suuntainen ja pääsimme etenemään suurimman osan matkaa purjeilla

Kirjoittelin matkan aikana matkakertomusta, Jukka testaili amatööriyhteyksiä ja venettä kuljettivat lähinnä Antti ja Kari.

Matkalla ui vastaamme kookas merikilpikonna. Lähdimme koneella peruuttaen lähestymään sitä, koska valokuvausta varten. Päästyämme lähemmäksi se nosti yhtä käpäläänsä kuin tervehdykseksi ja painui samalla pinnan alle. Ei vaikuttanut varsinaiselta linssiluteelta. Ehdimme perille Santa Cruzin marinaan klo 17. Matkaa kertyi 50,9 Nm.

Keskustelimme illallisvaihtoehdoista. Karin ilmoitettua että hän voisi katsoa mitä saa aikaan, oli valinta selvä. Tarjolla oli tomaattipyreellä maustettua tonnikalaa ja pastaa, jälkiruokana omenalohkoilla vahvistettua hedelmäsalaattia. Lopuksi snapsit kokin esittämän snapsilaulun kera. Tällä kerralla pitäisi sanoa ruokaryyp raumlaisen Ryyplaul kans. Tässä on laulun sanat vapaasti kielitaitoisten käyttöön myös Rauman ulkopuolella.

Raumlainen ryyplaul

Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks, kaad kolmaskin viel.

Jos sun veres on paks, älä ussempa kaad, sil muuten käy niin, et ryyp kaataa snuu.

Proiskis!!!

Laulun jälkeen vene hiljeni nopeaan tahtiin ainakin kipparin korvissa. Uni vei voiton.

22.09.2008 maanantai. Päivä Puerto Ricossa.

Aamulla lähdin lenkille hieman kello kuuden jälkeen. Otin sauvat mukaani ja sain kummeksuvan oloisia katseita vastaantulijoilta. Liikkeellä olivat etupäässä puhtaanapitolaitoksen henkilökunta ja ravintoloiden aamuvuorolaiset, jotka siivoilivat edellisen illan jälkiä ja laittoivat paikkoja kuntoon uutta päivää varten. Muutama iäkkäämpi rouva ulkoilutti koiraansa. Kulkukissoja oli runsaasti kadunvierellä etsien ruokaa. Paikkoja laitettiin siistiin kuntoon eripuolilla ja pienetkin paperinpalat kerättiin roskiksiin. Kokonaisuudesta sai siistin kuvan.

Lenkin päätteeksi hain kaupasta aamiaisleivät ja sitten kiiruhdin kahvin keittoon veneelle. Toiset nukkuivat vielä mutta heräsivät vähitellen yksikerrallaan synnyttämääni kolinaan. Aamiaisen jälkeen koko miehistö innostui veneen kunnostustöistä. Antti ja Jukka maadoittivat SSB radion maatason häiriöiden vähentämiseksi ja Kari venttiilihuoltoa septitankkien tyhjennysventtiileille, jotka olivat jäykät ja etumainen osittain jumiutunut. Kankeus johtui venttiilikarojen jäykkyydestä. Imeyttämällä CRC karanlaakeriin ne lähtivät toimimaan helpommin. Maadoituksen asentaminen onnistui ja lyhytaaltoradiolla modeemin kautta dataa lähetettäessä eivät enää muut veneen sähkölaitteet innostuneet pärisemään.Kari halusi kalamatkalle, mutta ei onnistunut saamaan vapaata paikkaa samalle päivälle. Jonoa oli kolme päivää. Hän olisi halunnut kerralla raumalaisten kalajuttujen tähtihahmoksi, mutta se ei onnistunut tällä matkalla. Päivä oli paahtava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oman mittarimme nousi aina 37 asteeseen veneen sitloorassa. Miehistö viihtyi erinomaisesti hiekkarannalla katselemassa maisemia.

Illalla ruokapaikan valinta oli vaikea. Sellaisen paikan löytäminen, joka sopi kaikille, tuntui välillä mahdottomalta. Lopulta paikka löytyi, viihtyisä ja sopivan hintainen. Paikka oli siitä mukava, että siellä ei ollut liiallista tyrkyntää, eikä huijausta, ellei ennakoitua pienempää laskua sellaiseksi lasketa.

Veneelle palatessamme poikkesimme Irlantilaiseen pubiin, jossa erinomainen laulaja viihdytti yleisöä esittämällä toiveiden mukaisia kappaleita taidokkaasti ja tyylillä. Kappaleiden lomassa hän viihdytti vitseillä, jotka eivät meille kielivaikeuksien vuoksi avautuneet. Taputimme ja nauroimme kuitenkin toisten mukana.

Näimme myös yhden vauhdikkaan tanssiesityksen kun saman pöydän kahta eri sukupolvea edustavat naiset tanssivat vauhdikkaasti Jiveä. Meteli oli nykytyylin mukaan kova ja poistuimme korvia särkien pikku hiljaa rantaa pitkin veneelle.

21.09.2008 sunnuntai. Siirtyminen Puerto Ricoon.

Lähdimme aamulla merelle vienossa tuulessa. Tuulta oli 3-4 m/s ja suunta oli sopiva genaakkerin käytölle. Nostimme genaakkerin ja annoimme veneen lipua paahtavassa auringossa kohti etelää 3 – 4 solmun nopeudella.

Matkalla tuli vastaan sunnuntaikalastajien veneitä ja muita kruisailijoita. Rannikolla ennen Maspalomasin lomakeskusta rannalla oli erittäin laajat tuulivoimala-alueet. laskimme yli 100 voimalaa yhdellä näkymällä. Maspalomasin jälkeen rannalta tulee näkyviin sementtitehdas, jonka silhuetti muistuttaa siiloineen New Yorkin silhuettia.

Rantauduimme Puerto Ricon marinaan. Marinan toimistossa ei osattu montaa sanaa englantia, mutta asiat saatiin selville ja marinapaikka kahdeksi yöksi. Ajoimme taas perä edellä numeroituun paikkaan marineron opastuksella. Ensimmäiseksi teimme öljynvaihdon moottoriin ja perälaitteeseen. Öljyt olivat lämpimät ja tulivat helposti ulos koneesta.

Puerto Rico on suomalaistenkin turistien talvella suosima lomakohde. Huvivenesatama tuntuu olevan muun rakennustoiminnan puristuksessa. Ajankohta oli liian aikainen, jotta olisimme tavanneet suomalaisia ja saaneet ostaa suomalaisia lehtiä. Lennot alkavat vasta lokakuun puolivälissä. Nyt paikalla tuntui olevan mm espanjalaisia, saksalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia.

Tapasimme myös yhden saksalaisveneen Bavarian, jolla oli ARC lippu, s/y Blue Pearl ( www.sy-blue-pearl.de ) Veneessä oli nuoripari, joka oli lähdössä kiertämään maapalloa. he olivat varanneet aikaa kolme vuotta. Ainoa suomalainen, jonka tapasimme, oli Jukan vanha työkaveri. Hän yritti viihdyttää jäätelönmyyjää kadun varrella.

Illalla lähdimme tutustumaan turistikeskuksen iltaelämään tarkoituksella ruokailla sopivassa paikassa. Kadun varret olivat täynnä ravintoloita ja sisäänheittäjiä oli kuin Hampurin Reperbanilla. Hyva ruoka, halpa hinta löytyi jokaisen sanavarastosta ja parhaat osasivat enemmän. Ostoskeskuksen vilinässä runsas tyrkyntä teki siitä epämiellyttävän paikan, jos halusi viettää rauhallisen illallishetken.

Illallisesta selvittiin, emmekä tulleet huijatuksi, sen jälkeen kun otimme ensin yhteen väärän hintaisen viinin tuonnista pöytään. Yön hämyssä kävelimme veneelle ja istuimme vielä tovin sitloorassa ennen nukkumaan menoa.

20.09.2008 lauantai. Las Palmasissa.

Lähdin aamulla lenkille kuuden aikaan ja tutustuin vähän laajemmin sataman ympäristöön ja Las

Palmasin rantabulevardin edessä olevaan hiekkarantaan. Kaikkialla oli vielä kova meno päällä. Toiset olivat aloittaneet työpäivänsä varhain ja toiset olivat vasta lopettelemassa yön yli jatkunutta juhlintaa, sitten seassa vielä muutama tämmöinen aamuvirkku.

Veneelle palatessani jouduin kiipeämään laiturin portin yli. En saanut mukanani ollutta avainta toimimaan lukossa. Laitoin aamiaiseksi teetä, kahvia ja sämpylöitä. Elovenat, kotimaiset ja paikalliset, olivat loppuneet muun miehistön suureksi iloksi.

Aamutoimien jälkeen lähdimme Antin kanssa hankkimaan venetarvikkeita. Piti vaihtaa uudet öljyt ja suodattimet ja muita pieniä hankintoja oli suoritettava. Otin myös pyykkisäkin mukaani. Tarvikkeet tuli hankittua ja opin pesukoneen ja kuivaajan käytön. Palattiin veneelle tarvikkeiden ja puhtaiden pyykkien kanssa. Päivällä oli tarjolla herne/nakki-keittoa. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä riitti reilusti yli 30 astetta. Kari kiipesi parantamaan SSB – radion antennikaapelin kiinnitystä radiomiesten ohjeiden perusteella.

Veneellä nautitun illallisen jälkeen lähdimme tutustumaan kaupungin sykkeeseen. Mentiin kävellen seuraten Anttia joka kiihkeästi etsi nettikahvilaa. Toiset alkoivat nurista. Antti antoi periksi, ja sitten mentiinkin Karin tahtiin, joka puolestaan taas kerran etsi paristoja kameraansa. Lopulta kuitenkin päädyttiin rantabulevardille ravintolapöytään ja nauttimaan pieniä oluita. Paikallinen olut on mietoa ja raikasta ja maku on lähempänä jotain janojuomaa kuin kotoista Karhua tai Olvia.

Istuessamme oluita nauttimassa Antti bongasi pilvien ja usvan seasta taivaanrannalta Teneriffan puolella olevan Teiden vuoren profiilin. Näkymää yritettiin tallentaa kameralla. Lopuksi kävelimme urheasti takaisin veneelle ja saimme portinkin auki. Uni tuli ilman vaikeuksia.