07.09.2008 sunnuntai

Olin illalla ilmoittanut, että lähden aamulla lenkille pitkästi aikaa. Matkalla mukana raahatut kävelysauvat kaipaavat ulkoiluttamista. Ilmoitin, että muu miehistö on tervetullut liittymään seuraan, mikäli kiinnostaa. Tein lähtöä ennen seitsemää ja huomasin saavani seuraa. Riitta ja Matti lähtivät mukaan, tosin ilman sauvoja. Jututimme ohi mennessämme tanskalaisen jahdin vartijoita, jotka eivät nyt noudattaneet ohjesääntöä kovin tiukasti. Illalla vahdinvaihdossa oli toinen tyyli. Olisikohan kuningas aamu-uninen ja uskalsivat ottaa sen vuoksi rennommin.


Kävelimme rannan tuntumassa tunnin verran yhteen suuntaan, ja sitten käännyimme takaisin. Huomasimme takaisin tullessa käyneemme toisessa kaupungissa, koska kadunvarsi kyltti toivotti meidät tervetulleeksi takaisin Cascaisiin.

Matkalla nähtiin monenmoista rakennusta vanhaa ja uutta. Suurelta vaikuttanut kasino, patsaita ja muuta erikoisista värikkäitä kasveja unohtamatta. Lenkki kesti yli kaksi tuntia ja sen jälkeen aamiainen maistui.

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Lissaboniin kaupunkikierrokselle. Ensin oli kuitenkin huolehdittava viikon aikana kertyneistä pyykeistä. Marinan pesukoneen vuokra oli 6 euroa / koneellinen ja kuivausrumpu vielä saman. Valkoiset ja värilliset periaatteella tarvittaisiin 24 euroa ja itse pitäisi valvoa ja laittaa pesuaineet. Tulin siihen johtopäätökseen, ettei pesula enempää maksa. Viimeksi se maksoi 12 euroa isosäkillinen.

Rautatieaseman takana olevassa liikekeskus Jumbossa olisi pesula. Kaupunkikierrosvarusteiden lisäksi otin mukaan yhden säkillisen pyykkiä. Jumboon oli pitkä matka kävellä ja rautatien alittamiseksi joutui hakemaan yli / alikäytävää pitkään ja hartaasti - hikikin tuli. Lopulta paikallinen vastasi kyselyyni hämmentyneenä jotain minkä voisi vapaasti kääntää vaikka ” miks sinä pohjoisen mies sellaista etsit kierrä pään kautta”. Asema olikin pääteasema ja radan toiselle puolelle pääsi vaivatta asemarakennuksen länsipuolelta kiertämällä. Seuraavalla kerralla tietää tämänkin.

Jumbo oli suuri kauppakeskus ja täynnä väkeä. Pesula löytyi, mutta sen piti ainoana liikkeenä olla sunnuntaisin kiinni. Siinä sitä oltiin T-paita hiestä märkänä keskellä ihmisvilinää reppuselässä ja pyykkisäkki tukevasti matkassa. Alkoi tuntua siltä, että tänään on katseltu uusia paikkoja jo aivan riittävästi. Antaa Lissabonin olla, tahtoo takaisin marinaan ja veneelle. reittikin olisi jo opeteltuna aseman länsipäädyn kautta kiertäen takaisin kotiin pyykkinyytti keikkuen.

Riitta ja Matti olivat täynnä tarmoa ja suuntasivat aseman lippuluukulle. Matti lausui ”tuu tikit tu Lissabon änd bäk”. Viesti meni oikein ymmärrettynä perille. He suuntasivat tikitit kourassa laiturille. Minä palasin marinaan. Ajattelin nauttia Lissabonin nähtävyyksistä edustajien välityksellä.

Veneellä mietin, että eiköhän tuommoisen säkillisen pyykkiä pese käsinkin. Ryhdyin toimeen ja tunnin kuluttua mantookin vaijereita koristivat kuivumaan ripustetut puhtaat pyykit. Siivoilin ja valmistelin venettä. Huomasin viereisille laitureille saapuneen kaksi venettä, jotka olivat vetäneet ARC – lipun liehumaan. Tein samoin ja aloin lukea pentterin sohvalla Madeiran purjehdusopasta sillä seurauksella, että Lissabonin matkaajat herättivät minut palattuaan.

Selvityksestä ymmärsin, että Lissabon oli suuri kaupunki. Siellä on uusia ja vanhoja rakennuksia ja paljon ihmisiä. Kaupunkia voi katsella kiertoajelubussin avonaisesta toisesta kerroksesta, kuten he olivat tehneet. Katselimme vielä varmistukseksi reissulla otetut valokuvat, jotka vahvistivat edellä kerrotun.

Matkalla on oltu yli kymmenen viikkoa. Alkaakohan laiskuus vaivata vai alati eteen tulevat uudet kaupungit ja maisemat turruttaa, kun en vieläkään tuntenut suurempaa tarvetta lähteä Lissaboniin.

Ennen illallista teimme laskelmia Dublinin ja Lissabonin välisistä kuluista. Veneen polttoaineet, veneessä laitettu ja nautitut ruoka ja juomat, satamamaksut ja kaasut tekivät 17 euroa/päivä/henkilö. Tätä voinee pitää kohtuullisena.
Riitan valmistaman illallisen jälkeen mentiin nukkumaan ja odottamaan uutta päivää ja suomesta tulevaa uutta miehistöä

06.09.2008 lauantai

Herätys 05.30. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle heti, kun aamuhämärä sen sallii. Kalastaja-aluksia oli virrannut merelle jo parin tunnin ajan. GPS paikannus mahdollistaa pyydysten löytämisen pimeässä tai ainakin niiden lähelle ajamisen.
Olimme lähtövalmiina ennen aamunkajastusta. Päätimme kuitenkin nauttia varhaisaamiaisen ennen lähtöä. Listalla oli mm kaurapuuroa normaaliin tapaan. Aamiaisen jälkeen 06.55 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan. Ranskalaisveneessä oli vielä hiljaista.

Edellämme ajoi ulos pieniä soutuveneen kokoisia veneitä. Niissä oli yksi mies, ei pelastusliivejä, mutta toisilla oli sentään jonkinmoinen lamppu kulkuvalona. Siellä ne keikkuivat kovassa mainingissa, joka oli lähes yhtä korkea kuin näiden veneiden pituus.

Tuuli oli olematon 1 – 3 m/s, joten ajoimme koneella 6 solmun nopeudella. Matka kestäisi tällä nopeudella 7 tuntia. Eilisen kovan tuulen jäljiltä Atlantilta tuleva maininki oli korkea. Arvioimme sen ensin kerrostalon korkuiseksi, mutta lopulta päätimme että ilmoitetaan sen olleen talon kerroksen korkuisen. Vene ja miehistö saivat sellaista kieputusta, että olisi luullut sisuskalujen olevan pelkkää vatkulia ( mitä lieneekin? ). Mikäli matkalla olisi otettu verikoe, ei putkiloa olisi tarvinnut laittaa sellaiseen heiluriin. Sen olisi voinut jättää vaikka tiskialtaaseen ja toimittaa satamassa laboratorioon.

Väistelimme taas pyydysmerkkejä ahkerasti. Aurinko alkoi lämmittää mukavasti. Lämpöä oli jo 30 astetta ja lisää oli luvassa. Yritin lukea kesken olevan kirjan loppuun, mutta puolen tunnin lukemisen jälkeen oli lopetettava, tunsin merkkejä huonosta olosta. Ne menivät kuitenkin ohi kun lopetin kirjaan tuijottamisen ja aloin seurata horisonttia.

Cascaisten satamaan sisään ajaessamme kiertelimme ensin ankkurointialueen ja totesimme siellä olevan monta matkalla tutuksi tullutta venettä. Ankkurissa oli myös mahtavan kokoinen katamaraani. Se oli rakennettu nopeaksi kilpaveneeksi, eikä siinä näkynyt kruisailu veneiden mukavuuksia. Varsinainen helmi oli satamasta bongattu tanskan kuninkaallinen jahti, joka oli ankkuroituna ulkopuoliseen laituriin. Myöhemmin saimme tietää, että se oli 10 pv vierailulla ja mukana oli kuningasperhettä.

Kiinnityimme ensin polttoainelaituriin ja tankkasimme dieseliä 45,3 l hintaan 1,332 €/l. Suoritin samalla stopilla sataman sisään kirjautumisoperaatiot. Venedokumenttien, passien ja tulliselvitysten lisäksi nyt tarvittiin kopio venevakuutuskirjasta. Eivät päästä ajelemaan marinaan sisään, ellei ole varmuutta vakuutuksesta. Kysyin alennusta ARC :hen osallistumisen perusteella. Sain kuulla, että nauttisimme jopa 20% alennuksesta sillä perusteella. Vuorokausimaksu olisi meille vain 42 euroa. Normaalitaksa olisi yli 50 euroa, onhan sitä siinä. Satama kyllä osoittautui jälkeenpäin erittäin laadukkaaksi ja viihtyisäksi. Ainoa puute oli, että langaton netti kantanut laituripaikallemme asti.

Saimme numeroidun paikan L03. Vihdoin kun ehdimme paikallemme, oli siellä kolme marinan henkilöä ottamassa vastaan köysiämme. Liekö tämä ollut normaalia hyvää palvelua vai varmuustoimenpide muiden veneitten suojaamiseksi.

Kävimme suihkussa, tutustuimme marinaan ja minä otin taas reilut päiväunet, joiden lomassa sain luettua kesken olleen kirjan loppuun. Herätyksenä, kutsu syömään toimi nyt, kuten yleensäkin, hyvin ainakin yhtä hyvin kuin herätyskello. Tarjolla oli pastaa, eikä ollut välipäivää punaviinin suhteen. Tämänkertaisen viinin hinta oli 1,67 euroa/pullo. Jälkiruokana oli jäätelöä kupista ja kuppi tuli tyhjäksi.

Iltaa vietettiin katsomalla televisiosta Eurovision tanssikilpailuja ”Tanssi tähtien kanssa” – sarjan Eurooppa - osiota. Suomalaiset tanssivat hienosti ja tyylikkäästi. Valitettavasti tuomarit, eivätkä puhelinäänestäjät ymmärtäneet antaa riittävästi pisteitä. Tanskalaisten edustaja sitä vastoin sai pisteitä. Kuninkaallisella jahdilla oli varmaankin kova meno päällä kun kuningas ja kuningatar alkoivat tavoitella tämän menestyneen HIP-HOP kappaleen askelkuvioita. Ainakin sieltä aamulla kiikutettiin ulos muutama tyhjä viini ym pullo, joten uskoa sopii että menestystä oli juhlittu. Eivät huomanneet kutsua pohjoismaisen naapurikansan edustajia mukaan.

05.09.2008 perjantai

Heräilimme yöllä kun tuuli nousi. Vene rimpuili köysissään ja tuuli vinkui vaijereissa. Välillä kun joku, tavallisesti paikallinen kalastajavene, ajoi ohi reippaasti muodostaen mahtavat peräaallot, veneemme iskivät toisiinsa. Välissä olevat lepuuttajat olivat näissä iskuissa kovilla. Köysiin oli jätetty lähes metri löysää ja se onneksi antoi veneille tilaa velloa vapaasti.
Aamulla tuuli tuli suoraan veneiden edestä ja piti ne irti toisistaan. Tiedustelin ranskalaiselta lähtisikö hän tänään merelle. Odotin suoraa vastausta, että ei lähtisi, koska minusta se olisi vallankin etelään menijälle ollut hullua. Hän vastasi kuitenkin, että päättää myöhemmin tänään.
Tämä tarkoitti, että me joutuisimme olemaan passissa siltä varalta, että hän päättäisi lähteä.

Laiturille pääsy oli vaikeaa. Ranskalainen vene oli tuulen painamana yli metrin irti laiturista. Hyppääminen ei ollut mahdollista, ei ainakaan takaisin. Yrittäessämme vetää veneen lähemmäs ei tämä 80 jalan pursi hievahtanutkaan meidän voimillamme. Emme uskaltaneet koskea veneen vinsseihin köysien kiristämiseksi. Luovuimme maihin menosta sillä kerralla. Myöhemmin Matti kehitteli menetelmä, jossa oli sekä nuoralla tanssin, että vaimonkannon elementtejä. Riitta ja Matti kumpikin pääsivät laiturille putoamatta välillä satama - altaaseen.

Ranskalainen ei tullut tiedottamaan meille lähtöaikeistaan, mutta heidän aseteltuaan vastapestyjä pyykkejä kannelle kuivumaan, päättelimme että he olivat merelle lähdön sijasta päättäneet pitää pyykkipäivän.

Riitta ja Matti lähtivät turistikierrokselle tiedustelupartiona, minä jäin puuhailemaan veneelle ja liittyisin mukaan sen jälkeen kun ensimmäinen tiedustelukierros olisi tehty. He löysivät kaupungilta linnan kuinkas muuten, sellainen täällä näyttää olevan joka kaupungissa. mahdollisesti kylässäkin. Tämän linnan erikoisuuksiin kuului se, että sinne pääsi korkean veden aikaan sisään suoraan veneellä. Matalan veden aikana väylä oli kuivana. Linna oli taas muutenkin edustava aikansa kivirakennus. Kaupunki osoittautui vilkkaaksi turistikaupungiksi. Ravintoloita ja hotelleja oli runsaasti.

Päätimme mennä ravintolaan syömään. Lähtöä hidasti kuitenkin kolmelta alkanut kova sade, joka mm sai ranskalaisen keräämään pyykkinsä nopeasti ja meidät siirtämään ravintolaan lähtöä. Runsaan tunnin odottelun jälkeen vedimme sadevaatteita päällemme ja lähdimme satamakonttorin kautta. Ilmoitimme lähtevämme huomen aamuna varhain ja maksoimme satamamaksut 24,59 €/yö.

Valitsimme ravintolan, jossa oli puhtaat valkoiset pöytäliinat ( paperia ) ja pöytään istuuduttuamme ryhdyimme tarjoilijan kanssa kommunikoimaan tilauksesta. Aluksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että valitsemme kalaa. Kalan valinnan helpottamiseksi hän toi näytille kaksi lajin ehdokasta, joista valitsimme molemmat. Viinin valinnan jätimme tarjoilijan vastuulle.

Kala osoittautui mainioksi. Onneksi tarjoilija irrotti syötäväksi tarkoitetut osat, muuten olisi niistä syntynyt epäselvyyttä. Alkupaloina oli ollut leipää, juustoa, oliiveja ja sen semmoista. Kalan kanssa tarjolla oli perunoita vihanneksia ja tuoretta salaattia. Ateria oli maukas ja tarjoilijan valitsema viini oli onnistunut. Emme halunneet jälkiruokaa vaan pyysimme laskun. Sen suuruus ylitti odotukset - 90 euroa - eli hyvää kotimaista tasoa. Tästä saimme aiheen laskeskella kuinka kannattavaa on ollut turvautua veneen oman keittiön antimiin.

Ennen veneelle paluuta kävimme nettikahvilassa. Saimme tietää mm että Kimi oli ajanut ulos radalta formula harjoituksissa, mutta piti silti paalupaikkaa realistisena seuraavan viikonvaihteen kisassa. Joku julkkis oli löytänyt uuden poikaystävän.

Sade lakkasi ja tuuli vaimeni ennusteen mukaan. Valmistelimme venettä aamulähtöä varten. Juotiin iltakahvit ja painuttiin nukkumaan varhain.

04.09.2008 torstai

Herätys 06.45. Aamu on pilvinen ja sateen uhka kohtalainen. Lupasimme sveitsiläisille, että emme lähde ennen klo kahdeksaa, joten 08.20 on kohtuullista koputtaa kanteen ja ilmoittaa, että olisimme lähdössä.

Sataman ulkopuolelle päästyämme nostimme purjeet ja nautimme pitkästä aikaa vauhdikkaasta etenemisestä tuulen voimalla. Matkalla oli taas runsaasti kalapyydyksiä ja osan matkaa delfiinit pitivät meille seuraa seuraten venettä. Hyvissä ajoin satamaa lähestyttäessä laskimme purjeet ja ajoimme sisään koneella.

Penichen satama oli aivan täynnä. Pääsimme kiinnittymään lähes 80 jalkaisen ranskalaisen alumiini rakenteisen purjeveneen kylkeen. Kippari oli itse tehnyt veneensä ja oli tarkka kiinnittymisen ja kulun suhteen. Lämpötila oli +32 astetta. Kaupunki osoittautui turistien lomapaikaksi. Ravintoloita oli runsaasti. Me kuitenkin turvauduimme omaan keittiöön.

Loppupäivän aikana otin iltapäivätorkut ja heräsin sopivasti suoraan valmiiksi katettuun illallispöytään. Kiitos Riitalle ja Matille. Ruokana kasviswokkia ja tuoretta leipää. Juomana vesi ja punaviini. Ei tullut säätiedotusta. Nukkumaan klo 21.30.

03.09.2008 keskiviikko

Herätys oli 06.30. Meidän pitää olla valmiina päästämään englantilaiset matkaan. He tulevat kannelle tarkasti lupauksensa mukaan ja pääsevät matkaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme itse katsomaan kaupunkia ja tutustuimme aivan sataman vieressä olleeseen kauppahalliin. Kauppahalli oli koristeltu kuin suomalaiset joulumyyjäiset. Tarjonta oli monipuolinen tuoreita elintarvikkeita ja käsitöitä runsaasti. Kalapöydät olivat erityisen mielenkiintoisia. Riitta osti 4 koristeellisesti ommeltua pöytäliinaa yhteensä 4 euroa.

Kymmenen jälkeen totesimme, että olemme tutustuneet kaupunkiin ja voimme lähteä veneelle ja suunnata merelle. Irrotimme köydet 10.45 lähdimme purjehtimaan vastaiseen. Otimme ensin 12 mailin halssin länteen ja sitten 10 mailin halssin takaisin todetaksemme, että olemme edenneet 12 mailia kohti määränpäätä, jonne olisi kaikkiaan 30 mailia. Käynnistimme koneen purjeitten avuksi ja otimme kurssin suoraan kohti Nazaréan kala / huvivene satamaa. Tuuli nousi navakaksi ja ajelimme kalastusalusten kanssa satamaan, ensin kalastusalukset, sitten valtava lokkiparvi ja sitten Meritähti.

Satama oli tupaten täynnä. Kiinnityimme tanskalaisaluksen kylkeen ja hetken kuluttua saimme omaan kylkeemme vielä sveitsiläisen veneen. Paikalla oli kaksi viranomaista, jotka täyttivät lomakkeita koskien venettä, kipparia ja miehistöä. Tullattavat kyseltiin taas kertaalleen, vaikka olemme vain siirtyneet Portugalin sisällä satamasta toiseen, emmekä Norjan jälkeen ole olleet EU :n ulkopuolella. Tapa tämäkin. Viranomaisten puolustukseksi on sanottava, että he ovat super kohteliaita ja huomaavaisia. Varsinaista vierasvenesataman hoitajaa emme kuitenkaan tavanneet, joten emme päässeet palveluista nauttimaan.
Satamassa oli suomalainen vene Tarina. Uudehko kookas ja komea Nauticat. Rakennettu kotikulmilla Pöytyän Riihikoskella. Göteborg – Stavanger välillä mukana ollut Jouko oli tuttu henkilö omistajalle veneen rakennusajalta.
Illalla nautimme kalasatamaan sopivasti ensimmäisen kala-aterian. Menu koostui pastasta ja tonnikalasta ( purkista ). Tänä iltana ei ruokajuomana ollut punaviiniä. Eihän se sovi kalan kanssa.Nukkumaan kello 22.00. Kalasatamassa on kova touhu päällä läpi yön.

02.09.2008 tiistai

Herättiin varhain ja lähdettiin liikkeelle kohta kun päivä valkeni kohti Figuera Da Fozia. Aamiainen nautittiin merellä. Tuulet eivät mahdollistaneet purjehtimista.
Päivä oli aurinkoinen. Lämpöä 32 astetta. Päivän aikana testasin ensimmäisen kerran merivesikonetta. Sain sen toimimaan ja tein 60 l mielestäni juomakelpoista vettä kahden tunnin aikana. Matilla oli eriävä mielipide vesikonekokeilun onnistumiseen, kun jouduimme tyhjentämään 14 sangollista vettä pilssistä.

Ajoimme koneella 11 h ja saavuimme määränpäähän klo 18.00. Ajoimme suoraan polttoaine tankille ja onnistuimmekin tankkaamaan tankin ja kanisterit täyteen. Polttoaineen hinta oli 1,377 euroa litralta. Olimme kuluttaneet Corkista lähdön jälkeen 156 l ja arvioimme konetunteja tulleen 46. Arvio sen takia, että Volvon mittari ei ole enää suostunut näyttämään käyttötunteja Dublinin jälkeen. Saimme laituripaikan englantilaispurren vierestä sen kylkeen kiinnittyneenä. He ilmoittivat lähtevänsä aamulla kello 07.00, joten meidän pitäisi irrottaa itsemme silloin.
Satamaan kirjautuminen oli taas virallinen, joku maahantulo viranomainen, tulli ja varsinainen marinan hoitaja. Passit, paperit ja suunnitelmat tiedusteltiin tarkkaan. Satamamaksu 34,33 euroa.

Riitta ja Matti kävivät ruokakaupassa paikallisessa Super Mercadossa, joka vastasi suomalaista lähikauppaa. Palvelu oli ystävällistä. Myyjä rouvan huomattua leivän ostoskorissa hän pyysi erästä asiakasta tulkkaamaan englanniksi, että leipä ei ole tänään leivottua, mutta hyvää kuitenkin. Hetken kuluttua tuli alle kymmenvuotias poika, saman rouvan pyynnöstä kertomaan englanniksi, että korissamme oleva maito on rasvaista täysmaitoa ja jos haluaisimme kevyt maitoa pitäisi valita vihreä pakkaus. Mehän halusimme.

Illalliseksi Riitta ja Matti laittoivat kesäkurpitsawokkia, eikä pidetty välipäivää punaviinin kanssa. Hyvin nukutti.

01.09.2008 maanantai

Herättiin aamulla ja kuulimme myös laivaston aluksen herätyksen. Aamiaisen jälkeen siirryimme ankkuripaikalta marinan laituriin. Kirjautumisseremoniat olivat monipuoliset. Papereita täytettiin runsaasti ja käsin tietenkin. Passit ja vene dokumentit tarvittiin. Satamamaksu oli 22,72 sisältäen sähkön, veden ja suihkun.

Lähdin etsimään paikallista apteekkia salvan hankkimiseksi. Sellainen löytyi. Esitin asiani ensimmäiselle tytölle , joka kutsui paikalle vanhemman naishenkilön joka vielä varmuuden vuoksi kutsui paikalle itse apteekkarin. Asiat selvisivät ja sain tarvittavat ja laastarit ja salvat mukaani.
Satama-altaassa uiskenteli runsaasti kookkaita kaloja. Yritin kysyä paikalliselta elekielellä syödäänkö noita, vastaus oli niin kuvaannollinen, että ymmärsin että ei missään tapauksessa – HYI!

Sataman edessä olevalta bussipysäkiltä selvisi, että voisimme hypätä siitä kiertoajelulle. Tarkoitus oli istua turistibussin avonaisella toisen kerroksen penkillä niin pitkään, että tulisimme takaisin lähtöpisteeseen. Kaikki meni hyvin runsaan tunnin ajan, mutta sitten bussi pysähtyi ja kuljettaja komensi meidät ulos, ajelut kuulemma päättyvät tältä päivältä. Olimme hämmästyneet ja harmissamme ja katselimme 10 euron lippujamme. Kuljettaja yritti lohduttaa, että voimme jatkaa huomenna lippu on voimassa 24h. Niinpä, mutta me emme ole täällä enää huomenna ja missähän päin kaupunkia olemme nyt?? Avuksi piti vinkata taksi, joka ymmärsi minne haluamme mennä. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan paljonko kyyti maksaa, sanoi vaan, että hänellä on kyllä mittari. Minkäs teet hypättiin kyytiin ja jouduimme huomaamaan saman kuin jo bussissa, Porto on suurkaupunki eikä mikään kylä pahanen. Taksa oli kuitenkin kohtuullinen 14 euroa niin pitkästä matkasta. Kotona ei taksi taida edes tuntea alle 20 euron taksaa.

Portossa oli hieno hiekkaranta, joka oli kansoitettu kiitettävästi ja vanhoja kaupunginosia joissa oli kunnioitettavan näköisiä kivirakennuksia ja patsaita. Ne kertovat, että kaupungilla on merkittävä historia.

Tulimme tänne osaksi sen vuoksi, että tarvitsemme polttoainetäydennystä. Tankilla kerrottiin, että diesel on loppu ja huomenna tai ylihuomenna tulisi täydennystä. Emme jääneet odottelemaan tankkiauton saapumista vaan tyhjensimme loput kanistereissa olleet dieselit tankkiin huomisen etappia varten. Toivottavasti siellä olisi polttoainetta saatavilla.Illalliseksi nautimme pastaa ja ruokajuomaksi punaviiniä kuinkas muuten. Taas nukahdin sohvalle, en kuitenkaan liian viinin johdosta, mutta 0,25 l rentouttaa kivasti ja on lääkärinikin suosittelema tai ainakin hyväksymä pienimpänä pahana.