05.09.2008 perjantai

Heräilimme yöllä kun tuuli nousi. Vene rimpuili köysissään ja tuuli vinkui vaijereissa. Välillä kun joku, tavallisesti paikallinen kalastajavene, ajoi ohi reippaasti muodostaen mahtavat peräaallot, veneemme iskivät toisiinsa. Välissä olevat lepuuttajat olivat näissä iskuissa kovilla. Köysiin oli jätetty lähes metri löysää ja se onneksi antoi veneille tilaa velloa vapaasti.
Aamulla tuuli tuli suoraan veneiden edestä ja piti ne irti toisistaan. Tiedustelin ranskalaiselta lähtisikö hän tänään merelle. Odotin suoraa vastausta, että ei lähtisi, koska minusta se olisi vallankin etelään menijälle ollut hullua. Hän vastasi kuitenkin, että päättää myöhemmin tänään.
Tämä tarkoitti, että me joutuisimme olemaan passissa siltä varalta, että hän päättäisi lähteä.

Laiturille pääsy oli vaikeaa. Ranskalainen vene oli tuulen painamana yli metrin irti laiturista. Hyppääminen ei ollut mahdollista, ei ainakaan takaisin. Yrittäessämme vetää veneen lähemmäs ei tämä 80 jalan pursi hievahtanutkaan meidän voimillamme. Emme uskaltaneet koskea veneen vinsseihin köysien kiristämiseksi. Luovuimme maihin menosta sillä kerralla. Myöhemmin Matti kehitteli menetelmä, jossa oli sekä nuoralla tanssin, että vaimonkannon elementtejä. Riitta ja Matti kumpikin pääsivät laiturille putoamatta välillä satama - altaaseen.

Ranskalainen ei tullut tiedottamaan meille lähtöaikeistaan, mutta heidän aseteltuaan vastapestyjä pyykkejä kannelle kuivumaan, päättelimme että he olivat merelle lähdön sijasta päättäneet pitää pyykkipäivän.

Riitta ja Matti lähtivät turistikierrokselle tiedustelupartiona, minä jäin puuhailemaan veneelle ja liittyisin mukaan sen jälkeen kun ensimmäinen tiedustelukierros olisi tehty. He löysivät kaupungilta linnan kuinkas muuten, sellainen täällä näyttää olevan joka kaupungissa. mahdollisesti kylässäkin. Tämän linnan erikoisuuksiin kuului se, että sinne pääsi korkean veden aikaan sisään suoraan veneellä. Matalan veden aikana väylä oli kuivana. Linna oli taas muutenkin edustava aikansa kivirakennus. Kaupunki osoittautui vilkkaaksi turistikaupungiksi. Ravintoloita ja hotelleja oli runsaasti.

Päätimme mennä ravintolaan syömään. Lähtöä hidasti kuitenkin kolmelta alkanut kova sade, joka mm sai ranskalaisen keräämään pyykkinsä nopeasti ja meidät siirtämään ravintolaan lähtöä. Runsaan tunnin odottelun jälkeen vedimme sadevaatteita päällemme ja lähdimme satamakonttorin kautta. Ilmoitimme lähtevämme huomen aamuna varhain ja maksoimme satamamaksut 24,59 €/yö.

Valitsimme ravintolan, jossa oli puhtaat valkoiset pöytäliinat ( paperia ) ja pöytään istuuduttuamme ryhdyimme tarjoilijan kanssa kommunikoimaan tilauksesta. Aluksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että valitsemme kalaa. Kalan valinnan helpottamiseksi hän toi näytille kaksi lajin ehdokasta, joista valitsimme molemmat. Viinin valinnan jätimme tarjoilijan vastuulle.

Kala osoittautui mainioksi. Onneksi tarjoilija irrotti syötäväksi tarkoitetut osat, muuten olisi niistä syntynyt epäselvyyttä. Alkupaloina oli ollut leipää, juustoa, oliiveja ja sen semmoista. Kalan kanssa tarjolla oli perunoita vihanneksia ja tuoretta salaattia. Ateria oli maukas ja tarjoilijan valitsema viini oli onnistunut. Emme halunneet jälkiruokaa vaan pyysimme laskun. Sen suuruus ylitti odotukset - 90 euroa - eli hyvää kotimaista tasoa. Tästä saimme aiheen laskeskella kuinka kannattavaa on ollut turvautua veneen oman keittiön antimiin.

Ennen veneelle paluuta kävimme nettikahvilassa. Saimme tietää mm että Kimi oli ajanut ulos radalta formula harjoituksissa, mutta piti silti paalupaikkaa realistisena seuraavan viikonvaihteen kisassa. Joku julkkis oli löytänyt uuden poikaystävän.

Sade lakkasi ja tuuli vaimeni ennusteen mukaan. Valmistelimme venettä aamulähtöä varten. Juotiin iltakahvit ja painuttiin nukkumaan varhain.