Sovimme illalla, että lähtö on varhain aamulla klo 05.00. Kari tulisi auttamaan veneen liikkeelle saamisessa ja minä ajaisin kohti Kieliä. Saavuttuamme 2 mailin ajon jälkeen takaisin kanavaan huomasin kanavaa pitkin lähestyvän VOR ( Volvo Ocean Race ) kilpaveneen. PUMA Ilmostro http://pumaoceanracingblog.blogspot.com/. Ihmettelimme mitä vene tekee täällä tähän aikaan. Sen pitäisi olla Tukholmassa valmistautumassa kilpapurjehduksen viimeiselle osuudelle Tukholma – Pietari. Täällä se vain oli. Myöhemmin ollessamme kuuloetäisyydellä ruorimies vahvisti, että ovat viemässä venettä Tukholmaan. Vene ei ilmeisesti ollut kuitenkaan varsinainen kilpavene vaan jokin muu tapahtumaan liittyvä Puma vene. Kilpavene oli täyspunainen.
Immirgrantin miehistö kuvasi kanava-ajoa tylsäksi. Me emme tunteneet samoin. Nähtävää oli runsaasti. Laivoja oli välillä sikin sokin, pysähtelyjä ja peruuttamisia. Liikenteen pysähdellessä kokonaan me pystyimme etenemään kanavan reunan tuntumassa pienen syväyksemme ansiosta.
Saavuimme Kiel – Holtenau – sululle parin tunnin ajon jälkeen. Puma ajoi sulkuun edellämme ja sulun hoitaja kävi heidän kanssaan pitkät keskustelut. Luulimme heidän selvitelleen kanavamaksun suorittamista luottokortilla. Sulun avauduttua Puma lähti liikkeelle ja me perässä. Yritimme viestittää sulunhoitajalle missä maksaisimme oman kanavamaksumme. Hän heilautti kättään ja käski jatkaa matkaa.
Meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Paarbuurin puoleisesta yläapuvantista oli irronnut säikeitä Ijmuiden - Cuxhaven välillä. Häiritsin Sakun aamurauhaa suomessa tekstiviestillä. Tiedustelin voisiko hän hakea meille vaijerin korjauspaikan Kielissä. Saku löysi netin avulla lupaavan paikan Olympiahafenista ja me suunnistimme sinne.
Matkaa sululta oli 7 mailia ulos merelle. Yritimme löytää sieltä vapaata meille sopivaa laituripaikkaa. Puikkelehdimme kovassa sivutuulessa venerivistöjen välissä. Onnistuin tuulen viemänä kolauttamaan keulakaiteen muoviputkella suojattuun tolppaan. Kaide vääntyi hieman, mutta on oikaistavissa. Emme löytäneet sopivaa paikkaa. Siirryimme viereiseen Hafen Strande marinaan. Ajoimme suoraan polttoainelaituriin. Tankkasimme 109 l dieseliä ja kyselimme samalla paikkaa. Paikka löytyi.
Kirjauduttuamme marinaan kiipesin Karin ja Jatan avustamana mastoon irrottamaan apuvanttia. Toimenpide onnistui helpohkosti. Vaijerin kanssa suuntasimme rantaa pitkin Olympiahafeniin venetarvikeliikkeeseen jossa vaijeri saataisiin korjattua. Liikkeessä ei ilahduttu lainkaan esittämästäni ongelmasta. Heillä ei kuulemma ollut tämän 7 mm vaijerikoon kaikkia osia. Kaveri sanoi, että Selden tekee ne Bavarialle. Hänellä ei ole mahdollisuutta pitää kaikkia kokoja varastossa.
Olimme Saksassa ja ongelmamme koski saksalaisen valmistajan Bavarian vanttia. Kysyin, että miten tämä on mahdollista? Pitääkö meidän jättää vene tänne ja lentää suomeen tai ruotsiin hakemaan osia. Hän sanoi, ettei voi auttaa ja haukkui myös toisen saksalaisen venevalmistajan Hansen samasta syystä.Liikkeessä oli myös saksalainen purjehtija, joka kuuli asian. Olimme itse jo luovuttamassa. Hän puuttui keskusteluun ja kävi kaverin kanssa läpi eri vaihtoehtoja. Hänen avullaan löytyi ratkaisu. Liikkeessä olevilla osilla voitiin nykyinen vaijeri jatkaa. Jatketulla apuvantilla pääsisimme purjehtimaan kotiin.
Näin tapahtui ja saimme vaijerin parin tunnin odottelun jälkeen. Paikalleen asentaminen onnistui hyvin ja nyt Meritähti olisi taas täydessä iskussa Itämeren ylitykseen. Loppuillan vietimme lepäillen. Illalliseksi Kari laittoi maistuvan kala-aterian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti