Keskitimme ostokset kolmeen pisteeseen: Lähellä olevaan Hiper Dinoon,Mercadonaan ja kauppahalliin. Saimme arvokasta apua Hiper Dinon suomalaiselta myyjättäreltä, Sirpalta ja Jussilta. Kiitos heille.
Proviantin sijoittamiseksi irrottelimme salongin lattialevyjä ja saimme sieltä 
hyvää varastointitilaa käyttöömme.
Vihanneksille ja hedelmille kiinnitimme riippuverkkohyllyt. Tavarat mahtuivat hyvin, jääkaappeihin jäi hyvää tilaa samoin kuin muihin ”päivätankkeihin”.
Muona laskettiin neljän viikon ajalle. Rahdatessamme sitä veneelle tuntui, että sillä tämmöinen porukka eläisi useita kuukausia. Perille päästyämme selviää 
miten hyvin arvio pitää paikkansa.
Hankintalistalla oli 107 "nimikettä"/ ruokalajia ja yhteensä n. 370 kg
- vettä tankeissa 460l
- vettä pulloissa 270 l
- maitoa 64 l
- tuoremehua 32 l
- jogurttia 24 l
- leipää korppuina ja näkkileipänä 23 kg
- omenia 13 kg
- säilykelihaa 13 kg
- nakkeja 13 kg
- leikkeleitä 12 kg
- vihanneksia 25 kg
- olutta 32 l
- viiniä 18 l
Todennäköisesti laihtumisvaaraa ei ole. Startissa jäämme jälkeen kilpailijoistamme, niin kuin formuloissa, jos tankit ovat täynnä. Pitänee keventää reipasta tahtia kuormaa.
Aluksi Kalevi ja Jaakko konsultoivat muita suomalaisvenekuntia keskinäisestä yhteydenpidosta HF – taajuuksilla merellä olon aikana. Ilta kului rattoisasti kun päästiin alkujäykkyydestä eroon. Tenarezen perämies Senja esitti tunteella Ystävän laulun. Erinomainen tunnepitoinen ja Veikon säestämä esitys.
Ilta jatkui. Laulumiehiä ja naisia olisi saanut olla enemmän. Vesa ja Jaakko pistivät parastaan, ettei Veikon olisi tarvinnut yksin esiintyä. Vauhtiin päästiin kunnolla vasta Veikon esitettyä ”Kani” – laulun. Juhlat päättyivät, kuten yleensä, silloin kun ne ovat parhaimmillaan.
Keskiviikko iltana Veikko soitti Suomi – kerholla ja menimme joukolla kuuntelemaan häntä. Veikko soitti ja yleisö viihtyi. Mukana oli myös Veikon vaimo Salme ja heidän ystävänsä Sirpa, jonka luo he olivat majoittuneet matkansa ajaksi.
Lasse voitti arpajaisten pääpalkinnon ja odotamme joukolla, että pääsemme nauttimaan palkinnosta matkan aikana tai jälkeen. Sirpa kutsui meidät lopuksi kotiinsa jossa suunnittelimme Meritähden muonahankintoja ja sopivia ostopaikkoja.
Oli mieleenpainuvaa saada tutustua Sirpan ja hänen miehensä taiteella ja maulla 
sisustettuun kotiin. Se sijaitsi Canterasin rannan tuntumassa. Asunto oli kolmessa tasossa, ensimmäinen kahdeksannessa kerroksessa. Kolmas taso oli kattotasanteella ja sieltä avautui mahtava näköala merelle Teneriffan suuntaan. 
Taustalla Teide – vuori.
Ilta oli unohtumaton. Kiitos Sirpalle 
kutsusta ja Veikolle musisoinnista.
Säännöissä ja ohjeissa painotetaan myös miehistön tutustumista veneen toimintaan ja erityisesti turvavarustukseen. Lähdimme päiväksi merelle tarkoituksena kokeilla kaikkia purjeita, testata köysijärjestelyt, tuuliperäsin, laahusgeneraattori ja ajoankkuri, MOB harjoituksen lisäksi. Liikkeelle lähdettäessä perehdytettiin miehistö pakoputken sulkuventtiilin toimintaan. Moottori ei käynnisty mikäli venttiili ei ole täysin avoinna. Moottorin käynnistymättömyyttä ihmeteltiin porukalla ja kun hehku ei auttanut starttimoottorin 
pyörittämiseen paljastin asian ja venttiili käytiin avaamassa.
Olimme olleet turvallisesti laiturissa useita viikkoja ja merelle lähtöön piti varautua huolellisesti. Satama- altaasta ulos ajettuamme nousi aallokko 3 – 4 m korkuiseksi. Testasimme purjeita vastaiseen halsseja vaihdellen. Miehistön hilpeys katosi kasvoilta pikkuhiljaa kokeilujen edetessä. Aaltojen keinutus sai aikaan kutkutusta vatsanpohjaan useammalle.
Makeavesikoneen kokeilu epäonnistui. Pumppu ei lähtenyt toimimaan ja kohtalaisen keinutuksen vuoksi päätimme siirtää kokeilun satamaan. Siellä käynnistys onnistui illansuussa.
Kalevi viritti tuuliperäsimen. Se osoittautui toimivaksi ja uskomme sen palvelevan hyvin ylityksen aikana. Merilounaan ajaksi laskimme ajoankkurin mereen. Lilluimme lounaan ajan ankkurin varassa ja nopeutemme oli n. 0,7 solmua.
Ruokailu piristi mainiosti kalvenneita ilmeitä ja jatkoimme harjoituksia uusin voimin. Niitä tarvittiinkin välittömästi. Ajoankkurin nostaminen osoittautui työläämmäksi kuin olimme ajatelleet. Seuraavalla kerralla sekin onnistuisi mallikkaasti.
”Mies yli laidan” – harjoitukseen olimme Kalevin kanssa suunnitelleet yllättävää tilannetta, joka vastaisi mahdollisimman paljon aitoa putoamista mereen. Ilmoitin, että mereen hyppääjä valittaisiin vetämällä pitkää tikkua – lyhin tikku hyppää pelastettavaksi. Kaikki olivat juuri vetäneet tikkunsa ja keskittyivät vertailemaan tikkujen pituuksia, niin kuului veneen perästä loiskahdus ja huuto APUA. Olimme sopineet Kalevin kanssa, että en puutu tilanteeseen mitenkään vaan taltioin tapahtumat videolle.
Tilanne tuli yllätyksenä muulle miehistölle. Valitettavasti kaikki olivat niin ymmällä tilanteesta, että kukaan ei ryhtynyt varsinaisiin pelastustoimiin. Jokainen vain ihmetteli, mitäs tämä nyt on? Odottelin jonkin aikaa ja ryhdyin sitten antamaan komentoja Kalevin pelastamiseksi. Aloin pelätä harjoituksen muuttuvan tositoimiksi, kun vene etääntyi pelastettavasta. Kalevi saatiin ylös, mutta tilanne oli yllättäen kääntynyt vakavaksi. Kalevin liivi oli alkanut tyhjentymään ja hän pysyi lopuksi pinnalla pelkän uimataitonsa ansiosta.
Tapahtuma käytiin läpi tarkkaan ja yksimielisesti todettiin harjoitus tarpeelliseksi.
keskuudessa oli syntynyt idea näkyvyyden ja huomion maksimoimiseksi. Neljä miestä kannatteli olkapäillään kahta puomia ja Tenarezen 
perämies Senja kantoi lippua istuen puomilla. Saimme tavoiteltua huomiota. Kahden kilometrin marssi meni hyvin, Senja putosi puomeilta vain kerran, eikä silloinkaan maahan asti.
nostotilaisuus. Suomen lippu nousi Senjan toimesta salkoon ryhdikkäästi ja ARC 2008 tuli virallisesti avatuksi.
