Torstai 18.6.2009 Viimeinen legi - kotiin

Haaveenani oli Falmountista lähtiessä ollut ehtiä Kustaviin kotisatamaan juhannukseksi. Siitä piti aina välillä luopua. Matkan taittuessa suotuisasti se palasi mieleeni. Nyt tavoite oli taas erittäin lähellä. Karin avustuksella irrotimme köydet aamulla 00.00 Visbyn satamassa ja suuntasimme kohti pohjoista.

Aluksi teimme matkaa koneen avustuksella purjeet ylhäällä. Yön aikana tuuli nousi ja kone voitiin sammuttaa. Aamuyöllä etenimme virsikirjalla useita tunteja n. 5 m/s tuulessa. Aamulla nautittiin matkan viimeistä edellinen aamiainen. Jatta totesi, että matka on loppumassa. Minä totesin siihen, että minulla oli sama tunne jo Falmountiin saavuttaessa Atlantin ylityksen jälkeen.

Illalla tuuli voimistui ja jouduimme reivaamaan purjeita. Illaksi oli luvattu sadekuuroja, mutta ne eivät tavoittaneet meitä illan aikana.

Keskiviikko 17.6.2009 Päivä Visbyssä

Yön aikana pystyimme purjehtimaan, mutta viimeisten kolmen tunnin aikana piti ottaa kone avuksi säilyttääksemme kurssin kohti Visbytä. Tuuli pyrki viemää meidät liiaksi kohti itää ja rannikkoa. Aamulla tuli vastaamme suomalainen purjevene LauraX. Se oli matkalla etelään.
Saavuimme Visbyn vierasvenesatamaan klo 10.05. Tämän etapin pituudeksi tuli tripin mukaan 187 Nm. Aikaa kului 29h 5min ja konetunteja kertyi 17,4.
Satama vaikutti tyhjältä, kun olin viimeksi ollut siellä parhaan kesäsesongin aikaan. Tankkasimme ensin polttoainetta 81,5l ja sitten kiinnityimme marinaan kylkikiinnityksenä paraatipaikalle. Ilma oli kaunis aurinkoinen lämpöä +20 astetta. Kesä ja turistit olivat saapuneet Visbyhyn, mutta veneilijät eivät vielä olleet ehtineet tänne. Kävimme Karin kanssa kaupassa tekemässä muonatäydennyksiä viimeistä etappia varten. Matka vanhan kaupungin rannasta muurien ulkopuolelle oli kohtalainen ja laittoi veren kiertämään. Teimme ostokset paikallisessa Komsum´issa. Suihkun jälkeen kävimme syömässä viereisessä rantaravintolassa. Minä ja Kari painuimme aikaisin nukkumaan, mutta Jatta kävi vielä iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.

Tiistai 16.6.2009 Kohti Gotlantia

Irrotimme köydet Allingen satamassa klo 05.00. Ilma oli aurinkoinen ja lähes tyyni. Ajoimme koneella purjeet nostettuna. Laitoimme tavoitteeksi 6 solmun keskinopeuden. Silloin ehtisimme seuraavaan määräsatamaamme Visbyhyn huomenna puoleen päivään mennessä. Matka taittui kohtalaisen reippaasti. Laivaliikennettä oli ja jouduimme muutaman kerran lähietäisyydelle. Isommat laivat usein muuttivat ajoissa kurssiaan. Niiden seuraaminen oli helppoa AIS´in avulla. Kalastusalukset pyydyksineen pääsivät joskus yllättämään. Niillä ei useinkaan ole AIS´ia ja niiden pieni koko haittaa näkyvyyttä. Hinauksessa olevat pyydykset ulottuvat usein pitkälle aluksen taakse. Öölannin saaren eteläkärkeä lähestyessämme vastaamme tuli ruotsalainen sotalaiva, Sen muoto oli erikoinen. Arvelimme, että se oli yritetty tehdä tutkassa heikommin erottuvaksi.

Maanantai 15.6.2009 Päivä Bornholmissa

Jatta oli vahtivuorossa yöllä yhdestä neljään. Hän raportoi joutuneensa väistämään tankkeria, joka muuten olisi ohittanut meidät 0,2 Nm etäisyydeltä. AIS mukaan tankkerin nopeus oli 14 solmua ja se oli matkalla Pietariin.
Tuuli oli yön aikana noussut ja lähestyessämme Bornholmia pienensimme purjeita kaksi kertaa. Meno oli mukavaa ja päätimme mennä saman tien Rønnen sijasta saaren pohjoisosaan Allingeen. Saavuimme Allinge satamaan kello 08.30. Legin pituudeksi tuli tripin mukaan 167 Nm, Aikaa kului 28h 15min, siitä ajettiin koneella 10,7h. Satama-allas oli pieni, mutta suojainen. Siellä oli 12 muuta venettä 28 – 33 jalan pituisia. Meritähti vaikutti altaassa isohkolta. Se ei pitkiin aikoihin ollut kooltaan erottunut muista marinoissa olleista veneistä, ellei sitten pienempänä. Karibialla seurana oli yli satajalkaisia.

Paikka oli idyllinen ja kaunis. Jatta lähti hakemaan kahvipullia, olimmehan Tanskassa. Ostokset konditoriasta eivät onnistuneet käteisen puutteessa. Minä lähdin myös etsimään ja löysin kahvileipää pienestä marketista, jossa sain maksettua Visalla. Pullat olisivat konditoriassa olleet houkuttelevamman näköisiä. Otimme pienet päiväunet ja lähdimme sen jälkeen nauttimaan rannan savustamon ravintolan kalapöydästä. Kalapöytä oli mainio hinta 98 DKK ( 13,16 euroa ). Ruokajuomaksi tilasimme ison keskioluen 0,5l. Laskussa oluen hinta yllätti se oli 58 Tanskan kruunua ( 7,8 euroa ). Ellei olut ollut kallis niin kalapöytä oli edullinen.

Ruuan jälkeen menimme suihkuun ja sitten kauppaan. Juuri rantautuneesta aluksesta oli tullut kymmeniä 13 – 15 vuotiaita nuoria. He olivat kaikki samaan aikaan meidän kanssamme kaupassa. He liikkuivat kolmen ryhmissä ja jokaisella oli ostoslista kädessä. Hyörinä oli melkoista, mutta nuoret olivat silti kohteliaita. Heitä tuntui olevan kaikkialla menossa hyllyjen välissä kovalla tohinalla. Ilmeisesti he olivat koulustaan luokkaretkellä ja hakivat ruokatarvikkeita illallista varten.
Veneelle päästyämme nautimme jälkiruokana pakkauksen jäätelöä ja sitten nukkumaan.

Sunnuntai 14.6.2009 Kohti Bornholmia

Irrotimme köydet varhain klo 04.15 ja suuntasimme Itämerelle. Tavoitteenamme oli purjehtia Tanskalle kuuluvaan Bornholmiin tällä legillä. Sää oli aurinkoinen ja tuuli heikkoa. Ajoimme koneella ja nostimme myöhemmin isopurjeen avuksi. Kello 09.30 aikoihin vastaamme tuli isohko saksan merivartioston ( Küstenwache ) alus. Kohdallamme se kääntyi ympäri. Se otti meidän kurssimme ja seurasi rinnallamme samalla nopeudella. Kannella alkoi hyörinä kumiveneen ympärillä. Se laskettiin veteen ja Meritähteä kutsuttiin VHF :llä. He ilmoittivat nousevansa veneeseemme ja tekevänsä rutiini tarkastuksen. Toivotin heidät tervetulleeksi. Kumivene tuli viereemme neljän hengen miehistöllä. Kaksi heistä tuli veneeseemme. He olivat kiinnostuneet veneen papereista ja reitistä. Sain esitellä kaikki lupakirjat. Kansainvälisen huviveneen kuljettajan ja radioaseman hoitajan lupakirjaa myöten. Olihan se mukava kun edes joku tällä matkalla oli niistä kiinnostunut. Matkaa oli tehty vuorokautta vaille vuosi, eikä kukaan ollut niitä tähän mennessä kysellyt. Niiden hankkimiseksi kävin lukuisia kursseja neljän vuoden aikana.

Tarkastus meni hyvin, juteltiin niitä näitä. Huomautus tuli kun emme olleet nostaneet kärjellään olevaa kolmiota näkyvälle paikalle. Näytimme, että meillä on sellainen mukana ja lupasimme nostaa sen näkyville. Niin myös tehtiin. He sanoivat tarkistavansa tietomme, ja jos jotain epäselvyyksiä ilmenee, palaisivat puolentunnin sisällä takaisin.

Tuuli voimistui niin, että pystyimme purjehtimaan loppuillan ja yön. Yöllä ei enää tullut täysin pimeä. Uskalsimme purjehtia ilman tutkaa.

Lauantai 13.6.2009 Olympiahafen Kiel

Sovimme illalla, että lähtö on varhain aamulla klo 05.00. Kari tulisi auttamaan veneen liikkeelle saamisessa ja minä ajaisin kohti Kieliä. Saavuttuamme 2 mailin ajon jälkeen takaisin kanavaan huomasin kanavaa pitkin lähestyvän VOR ( Volvo Ocean Race ) kilpaveneen. PUMA Ilmostro http://pumaoceanracingblog.blogspot.com/. Ihmettelimme mitä vene tekee täällä tähän aikaan. Sen pitäisi olla Tukholmassa valmistautumassa kilpapurjehduksen viimeiselle osuudelle Tukholma – Pietari. Täällä se vain oli. Myöhemmin ollessamme kuuloetäisyydellä ruorimies vahvisti, että ovat viemässä venettä Tukholmaan. Vene ei ilmeisesti ollut kuitenkaan varsinainen kilpavene vaan jokin muu tapahtumaan liittyvä Puma vene. Kilpavene oli täyspunainen.

Immirgrantin miehistö kuvasi kanava-ajoa tylsäksi. Me emme tunteneet samoin. Nähtävää oli runsaasti. Laivoja oli välillä sikin sokin, pysähtelyjä ja peruuttamisia. Liikenteen pysähdellessä kokonaan me pystyimme etenemään kanavan reunan tuntumassa pienen syväyksemme ansiosta.
Saavuimme Kiel – Holtenau – sululle parin tunnin ajon jälkeen. Puma ajoi sulkuun edellämme ja sulun hoitaja kävi heidän kanssaan pitkät keskustelut. Luulimme heidän selvitelleen kanavamaksun suorittamista luottokortilla. Sulun avauduttua Puma lähti liikkeelle ja me perässä. Yritimme viestittää sulunhoitajalle missä maksaisimme oman kanavamaksumme. Hän heilautti kättään ja käski jatkaa matkaa.

Meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Paarbuurin puoleisesta yläapuvantista oli irronnut säikeitä Ijmuiden - Cuxhaven välillä. Häiritsin Sakun aamurauhaa suomessa tekstiviestillä. Tiedustelin voisiko hän hakea meille vaijerin korjauspaikan Kielissä. Saku löysi netin avulla lupaavan paikan Olympiahafenista ja me suunnistimme sinne.

Matkaa sululta oli 7 mailia ulos merelle. Yritimme löytää sieltä vapaata meille sopivaa laituripaikkaa. Puikkelehdimme kovassa sivutuulessa venerivistöjen välissä. Onnistuin tuulen viemänä kolauttamaan keulakaiteen muoviputkella suojattuun tolppaan. Kaide vääntyi hieman, mutta on oikaistavissa. Emme löytäneet sopivaa paikkaa. Siirryimme viereiseen Hafen Strande marinaan. Ajoimme suoraan polttoainelaituriin. Tankkasimme 109 l dieseliä ja kyselimme samalla paikkaa. Paikka löytyi.

Kirjauduttuamme marinaan kiipesin Karin ja Jatan avustamana mastoon irrottamaan apuvanttia. Toimenpide onnistui helpohkosti. Vaijerin kanssa suuntasimme rantaa pitkin Olympiahafeniin venetarvikeliikkeeseen jossa vaijeri saataisiin korjattua. Liikkeessä ei ilahduttu lainkaan esittämästäni ongelmasta. Heillä ei kuulemma ollut tämän 7 mm vaijerikoon kaikkia osia. Kaveri sanoi, että Selden tekee ne Bavarialle. Hänellä ei ole mahdollisuutta pitää kaikkia kokoja varastossa. Olimme Saksassa ja ongelmamme koski saksalaisen valmistajan Bavarian vanttia. Kysyin, että miten tämä on mahdollista? Pitääkö meidän jättää vene tänne ja lentää suomeen tai ruotsiin hakemaan osia. Hän sanoi, ettei voi auttaa ja haukkui myös toisen saksalaisen venevalmistajan Hansen samasta syystä.

Liikkeessä oli myös saksalainen purjehtija, joka kuuli asian. Olimme itse jo luovuttamassa. Hän puuttui keskusteluun ja kävi kaverin kanssa läpi eri vaihtoehtoja. Hänen avullaan löytyi ratkaisu. Liikkeessä olevilla osilla voitiin nykyinen vaijeri jatkaa. Jatketulla apuvantilla pääsisimme purjehtimaan kotiin.

Näin tapahtui ja saimme vaijerin parin tunnin odottelun jälkeen. Paikalleen asentaminen onnistui hyvin ja nyt Meritähti olisi taas täydessä iskussa Itämeren ylitykseen. Loppuillan vietimme lepäillen. Illalliseksi Kari laittoi maistuvan kala-aterian.

Perjantai 12.6.2009 Kielin kanavaan

Perjantaipäivä valkeni aurinkoisena ja selkeänä, mutta vielä erittäin tuulisena. Lähdimme polkupyörillä kaupungille hakemaan muona täydennystä. Satamasta sai lainata polkupyöriä. Kolmella pyörällä lähdimme liikkeelle ja etsimään sopivaa markettia. Sellainen löytyi pienen etsinnän jälkeen ja saimme ostettua tarvitsemamme tavarat.

Päätimme lähteä eteenpäin tuulisesta kelistä huolimatta. Tuulta oli 15 - 20 m/s. Meille tuuli oli takamyötäinen, eikä haitannut matkantekoa merkittävästi. Toiseen suuntaan pyrkineen Immigrantin se piti laiturissa. Immigrant olisi ulkomerellä joutunut pohjanmerellä syntyneeseen aallokkoon. Se on tällä tuulella liikaa turvalliselle purjehdukselle.

Irrotimme köydet kello 10.15 ja suuntasimme Elben suistoa myöten kohti Brünsbuttel´ia Kielin kanavan sisäänajosulkua. Erittäin voimakkaaksi noussut tuuli ja vilkas liikenne teki jokisuistossa purjehtimisen vaativaksi. Väistelimme tulevia ja meneviä laivoja. Saavuimme sululle kahden tunnin seilauksen jälkeen.

Ajoitus onnistui hyvin. Emme joutuneet odottelemaan sisäänajoa vaan pääsimme ajamaan suoraan sisään toisten perässä. Yritimme tulkita ohjausvaloja netistä tulostamamme oppaan avulla. Oman ymmärryksemme mukaan sulkuun ei ollut ajolupaa, mutta ajoimme kuitenkin sisään kun toisetkin niin tekivät.

Kielin kanavassa on sulut ainoastaan molemmissa päissä. Korkeusero on metrin luokkaa ja sulutus on sen vuoksi yksinkertaista. Sulun selvittämiseen kului puoli tuntia. Lähtiessämme sulusta liikkeelle Jatta meinasi jäädä kyydistä. Hän onnistui lopulta kipuamaan mukaan Karin avustuksella. Ajelimme kahden muun purjeveneen kanssa kuuden solmun nopeutta eteenpäin. Rahtilaivoja ja muita suurempia aluksia tuli vastaan ja ohitteli meitä harvakseltaan. Matkalla vastaamme tuli suomalainen Meriauran alus. Innokkaana tervehdimme, mutta emme huomanneet aluksessa mitään vastareaktiota. Vahdin oli oltava tarkkana. Yhden rahtialuksen ohittaessa meidät lähietäisyydeltä tempaisi potkurivirran imu veneemme keulaa voimakkaasti. Törmäyksen estämiseksi piti automaattiohjauksesta siirtyä nopeasti käsiohjaukseen.

Kanavan poikki oli useita siltoja ja losseja. Eräs lossi oli erityisen mielenkiintoinen. Se liikennöi rautatiesillan alla ja koko lossi riippui vaijereilla sillan rakenteista. Lossi ei koskettanut vettä lainkaan. Autoilijan kannalta se vastasi normaalia uivaa lossia. Hyvin näytti toimivan.

Kanavassa huvialusten liikennöinti on sallittua ainoastaan päivänvalolla. Laskimme ehtivämme Obereider – järvelle ennen pimeän tuloa. Löysimme sopivan marinan järven pohjukasta. Ajoimme Regatta-Verein Rendsburg marinaan. Saimme kylkipaikan polttoainelaiturista, koska tulimme niin myöhään ja lähtisimme varhain. Kovan sivutuulen johdosta ahtaisiin väleihin ajaminen olisi ollut hankalaa. Marina oli korkealaatuinen ja kohtuuhintainen. Otimme lämpimät suihkut ja painuimme pehkuihin. Unta ei tarvinnut pitkään odotella.