ARC – kilpailun säännöt edellyttävät, että jokainen miehistö tekee mm ”Mies yli laidan” – harjoituksen. Säännöissä ja ohjeissa painotetaan myös miehistön tutustumista veneen toimintaan ja erityisesti turvavarustukseen.
Lähdimme päiväksi merelle tarkoituksena kokeilla kaikkia purjeita, testata köysijärjestelyt, tuuliperäsin, laahusgeneraattori ja ajoankkuri, MOB harjoituksen lisäksi. Liikkeelle lähdettäessä perehdytettiin miehistö pakoputken sulkuventtiilin toimintaan. Moottori ei käynnisty mikäli venttiili ei ole täysin avoinna. Moottorin käynnistymättömyyttä ihmeteltiin porukalla ja kun hehku ei auttanut starttimoottorin pyörittämiseen paljastin asian ja venttiili käytiin avaamassa.
Olimme olleet turvallisesti laiturissa useita viikkoja ja merelle lähtöön piti varautua huolellisesti. Satama- altaasta ulos ajettuamme nousi aallokko 3 – 4 m korkuiseksi. Testasimme purjeita vastaiseen halsseja vaihdellen. Miehistön hilpeys katosi kasvoilta pikkuhiljaa kokeilujen edetessä. Aaltojen keinutus sai aikaan kutkutusta vatsanpohjaan useammalle.
Makeavesikoneen kokeilu epäonnistui. Pumppu ei lähtenyt toimimaan ja kohtalaisen keinutuksen vuoksi päätimme siirtää kokeilun satamaan. Siellä käynnistys onnistui illansuussa.
Kalevi viritti tuuliperäsimen. Se osoittautui toimivaksi ja uskomme sen palvelevan hyvin ylityksen aikana. Merilounaan ajaksi laskimme ajoankkurin mereen. Lilluimme lounaan ajan ankkurin varassa ja nopeutemme oli n. 0,7 solmua.
Ruokailu piristi mainiosti kalvenneita ilmeitä ja jatkoimme harjoituksia uusin voimin. Niitä tarvittiinkin välittömästi. Ajoankkurin nostaminen osoittautui työläämmäksi kuin olimme ajatelleet. Seuraavalla kerralla sekin onnistuisi mallikkaasti.
”Mies yli laidan” – harjoitukseen olimme Kalevin kanssa suunnitelleet yllättävää tilannetta, joka vastaisi mahdollisimman paljon aitoa putoamista mereen. Ilmoitin, että mereen hyppääjä valittaisiin vetämällä pitkää tikkua – lyhin tikku hyppää pelastettavaksi. Kaikki olivat juuri vetäneet tikkunsa ja keskittyivät vertailemaan tikkujen pituuksia, niin kuului veneen perästä loiskahdus ja huuto APUA. Olimme sopineet Kalevin kanssa, että en puutu tilanteeseen mitenkään vaan taltioin tapahtumat videolle.
Tilanne tuli yllätyksenä muulle miehistölle. Valitettavasti kaikki olivat niin ymmällä tilanteesta, että kukaan ei ryhtynyt varsinaisiin pelastustoimiin.Jokainen vain ihmetteli, mitäs tämä nyt on? Odottelin jonkin aikaa ja ryhdyin sitten antamaan komentoja Kalevin pelastamiseksi. Aloin pelätä harjoituksen muuttuvan tositoimiksi, kun vene etääntyi pelastettavasta. Kalevi saatiin ylös, mutta tilanne oli yllättäen kääntynyt vakavaksi. Kalevin liivi oli alkanut tyhjentymään ja hän pysyi lopuksi pinnalla pelkän uimataitonsa ansiosta.
Tapahtuma käytiin läpi tarkkaan ja yksimielisesti todettiin harjoitus tarpeelliseksi.
Kilpailun viralliset avajaiset järjestettiin sunnuntaina. Tilaisuudessa eri maiden veneitten miehistöt muodostavat lippukulkueen. Kunkin maan ja pursiseurojen lippuja pidettiin esillä mahdollisimman näyttävästi. Suomalaismiehistöjen keskuudessa oli syntynyt idea näkyvyyden ja huomion maksimoimiseksi. Neljä miestä kannatteli olkapäillään kahta puomia ja Tenarezen perämies Senja kantoi lippua istuen puomilla. Saimme tavoiteltua huomiota. Kahden kilometrin marssi meni hyvin, Senja putosi puomeilta vain kerran, eikä silloinkaan maahan asti.
Perillä oli virallisten lippujen nostotilaisuus. Suomen lippu nousi Senjan toimesta salkoon ryhdikkäästi ja ARC 2008 tuli virallisesti avatuksi. Martti saapui viimeisenä miehistön jäsenenä paikalle iltapäivällä.
ARC – organisaatio järjestää runsaasti ohjelmaa kahden viikon ajan ennen lähtöä. Päivisin on luentoja ylitykseen liittyvistä aiheista ja iltaisin erilaisia iltatilaisuuksia, joissa osallistujat voivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa kokemuksia. Osallistuminen tilaisuuksiin on vapaaehtoista lukuun ottamatta kipparikokousta.
Päätimme osallistua Las Palmasin kaupungin järjestämään tilaisuuteen perjantaina. Se oli hieno, ympäristö juhlallinen, ohjelma ja tarjoilu laadukas. Kuvat kertokoot lopun.
Miehistö saapui veneelle. Vesa ehti ensimmäisenä kohta puolenpäivän aikaan. Olin häntä vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi helteiseen Las Palmasiin. Teimme veneessä aluksi suursiivouksen odotellessamme Kalevia, Jaakkoa ja Lassea tulevaksi puolen yön aikaan.
Hain heidät kentältä ja olin hukata autoni kentän parkkitaloon. Auto kuitenkin löytyi ja pääsimme ongelmitta veneelle. Nyt oli paikalla koko Atlantin ylittävä miehistö Marttia lukuun ottamatta. Hän tulee viikon kuluttua ja hoitaa samalla viimeisten tarvikkeiden ja varusteiden keräilyn.
Listalla oli vielä mm seuraavia asioita kolmen vuoden puuhailun jälkeen. Ne työllistivät miehistön melkein täyspäiväisesti kahden viikon ajaksi. Tämä lista sopii myös vihjeeksi ja motivaation lähteeksi vastaavaa matkaa suunnitteleville. ARC :n turva- ja katsastusvaatimukset ovat erittäin tiukat ja vaativat. Kaikki pienimmätkin veneen osat tarkistetaan ja varmistetaan
.Muistilistan otos:
-Päivitä Winlinkin positiot
-Irrota HF – puhelimen kaapelit
-Kiinnitä pelastusrenkaan laukku
-Kysy Marjatalta ja Jaskalta jollan peitteestä
-Pyydä alumiiniprofiilia kotoa
-Selvitä tekstiviestit satelliittipuhelimen kautta
-Soita autovuokraamoon 669767515
-Webaston glykolikiertoon venttiili.
-Parraslistan suojalistan ruuvien kiristäminen
-Takareunan kumilistan kiinnitys
-Etuharuksen tokkelin pultin varmistaminen
-Tukirengas pienten kaasupullojen päällekkäin pitämiseksi.
-kaasuliittimen kuparinen tiivisteholkki
-hanki torakkaloukkuja
-Mikroaaltouunin kiinnitys ja uusi lasialusta
-Hae kaasupullot täytöstä
-Volvon varaosat ja tunti mittariongelman ratkaisu
-Impellerin vaihto
-Lukitussokat kaikkien luukkujen kiinnityssäppiin
-Polttoainesuodattimen vaihto
-Hedelmien säilytysverkkojen asennus
-Vanttien läpivientipulttien tiivistäminen
-Etuvessan sulkuventtiilin kahvan kiinnitys
-Alumiinikulmalistaa mukaan Loimaalta
-Sprayhood kuomun tuenta
-Hanki Lehjaa ( keltainen purkki )
-Paikallinen HF - radiomies Las Palmasissa Manfred
-Volvo Suomi ota yhteys
-Toisen 11 kg kaasupullon täyttö Inglesissä
-Rakettien täydentäminen 4 kpl valkoisia
-Vetolaitteen öljyn pinnan tarkastaminen
-Dan Boyn ja pelastusrenkaan/heittoliinan kiinnityksen ja toiminnan tarkastus
-Pelastusrenkaiden, ajoankkurien ja valon kiinnitykset toisiinsa ja testaukset
-Kaurapuuroainekset
-Aurinkopaneelien kiinnityksen tarkastus
-Mistä saa tuoretta leipää
-Hanki halpa kello
-Vanerin palat isoihin luukkuihin
-Vesiletkun jatkopala
-Vodafonen kortin lataus
-Kännykkä
-Vodafonen liittymän kautta tiedonsiirtonopeus on 19,2 kbps
-Tuuliperäsimen lavan kiinnitys ja peräsimen toiminnan selvittäminen.
Markku oli luvannut tulla käymään veneellä marraskuun alussa. Hän lensi Las Palmasiin lauantaina Tukholman ja Madridin kautta. Sain Jussilta ohjeet miten kentältä tullaan marinaan. Ensin otetaan bussi no 60, sillä päätepysäkille ja loppupätkälle taksi. Välitin ne Markulle. Hän vanhana maailman matkaajana selvisi reissusta hyvillä tyylipisteillä, vaikka ei malttanutkaan noudattaa annettua ohjetta.
Ainoa ongelma syntyi matkalaukusta. Moganin bussin kuljettaja vaatii Markkua laittamaan laukkunsa ruumaan. Päätepysäkillä kuljettaja lähti niin kiireesti, että Markku ei ehtinyt ottamaan sitä ulos ruumasta.
Laukunmetsästys värittikin seuraavan parin päivän ohjelmaamme. Pelastukseksi osoittautui tallella ollut matkalippu. Bussiaseman palvelupisteessä ilmoitettiin, että lipussa olevan koodin perusteella tiedetään bussin numero ja kuljettajan nimi.
Tiistaiaamuna palvelupisteestä soitettiin ja ilmoitettiin, että laukun voi noutaa heiltä. Sisällön tarkastuksessa myöhemmin ilmeni, että sieltä oli verotettu kaksi pakettia kahvia ja sateenvarjo. Reissulla aina rähjääntyy ja mittatappioita tahtoo syntyä.
Vietimme aikaa tutustuen kaupunkiin. Maanantai – iltana kävimme tutustumassa paikalliseen Suomi – kerhoon. Kerholla oli tanssi-ilta ja Markku innokkaana tanssijana tanssitti kaikki vapaat tytöt. Kerholla oli iloinen tunnelma ja vilkas meno päällä. Jäsenten ikärakenteesta johtuen siellä tunsi itsensä nuoreksi. Nautimme kerhon baarin edullisista antimista ja osallistuimme arpajaisiin. Illan arpajaisten pääpalkinto, hunaja rommi pullo, osui Markulle. Arpajaisvoiton jälkeen alkoi kuulua supinaa, että paikka on tarkoitettu vain jäsenille. Lähdimme jatkamaan matkaa.
Markku tuli muutamaksi päiväksi ottamaan aurinkoa. Valitettavasti sitä oli tarjolla hyvin rajallisesti. Taivaalla roikkui useina päivinä sitkeästi pilvipeite. Päätimme mennä viimeisenä päivänä saaren eteläosaan Puerto Ricon turistikeskukseen. Gran Canarian eteläosa on melko aurinkovarmaa aluetta. Saaren keski- ja pohjoisosan vuoret pysäyttävät pohjoisesta tulevat sadepilvet.
Vuokrasimme auton ja ajoimme Markulle ennestään tutun hotellin paikoitusalueelle. Markku parkkeerasi itsensä hotellin uima-altaalle ja minä sisälle jonkinmoiseen yhteistilaan kirjoittelemaan näitä tarinoita. Illalla auringon laskeuduttua ajoimme Inglesiin. Tutustuimme siellä ostoskeskukseen ja myöhemmin Jorma Kalevin ylläpitämään Tiffany yökerhoon. Paikka oli vilkas ja muistutti sisustukseltaan suomalaisia 70 luvun yökerhoja.
Markun lento lähti perjantaiaamulla 02:45, joten emme voineet viipyä illan vietossa puoltayötä pidempään. Markku lähti ja kuin kohtalon oikusta seuraava päivä avautui aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin ennen.
Las Palmasissa käytin ensimmäiset päivät tutustumalla paikkoihin ja selvittämällä töitä, jotka ovat edessä ennen lähtöä. Markku on tulossa käymään veneellä marraskuun alussa ennen kilpailumiehistön saapumista. Olisi tärkeää saada ajoissa suomeen tieto kaikista sieltä tuotavista tavaroista.
Yksi tärkeimmistä on etuharuksen pultin vaihtaminen paremmin lukittavaan ja varmistettuun. Kesällä on Hangon edustalla vastaavasta veneestä kaatunut masto. Veneen kippari varoitti asiasta soittamalla ja asia on hoidettava ennen lähtöä. Meritähdessä on jälkiasennuksena tehty kutteristaagi ja se osaltaan varmistaa edellisen kaltaisen onnettomuuden mahdollisuutta. Pultti on kuitenkin vaihdettava pidempään ja paremmin lukittavaan.
Vesa teki hyviä korjausehdotuksia ja niistä valittiin lopulta kahdella mutterilla lukittava ja sokalla varmistettu malli. Aluksi oli tarkoituksena vaihtaa yksi pultti, mutta Vesa ilmoitti, että lähes samalla vaivalla vaihdetaan kaikki kolme etuharuksen alapään pultit. Niin tehtiin.
Veneen käyttöönotosta lähtien Volvon kierrosluku / tuntimittaria on vaivannut digitaalisen käyttötunteja osoittavan näytön sammuminen eripituisiksi ajoiksi. Olen ollut yhteydessä Volvoon useaan otteeseen ja saanut erilaisia vastauksia ongelmaan. Olin nytkin yhteydessä Suomen Volvoon ja nyt lopullinen päätös oli, että ongelma ei ole enää takuun piirissä aika on kulunut umpeen. Kaikki tähänastinen osoittautui asian pitkittämiseksi.
Ei ollut helppoa asioida mittariasiassa paikallisen marinassa sijaitsevan Volvo edustajankaan kanssa. Täällä ongelmat liittyivät enemmänkin yhteisen kielen puutteeseen ja paikalliseen toimintatapaan. Menin esittämään asiani yhtenä aamuna. Kohtalaista englantia puhuva myyjä ymmärsi asiani ja kertoi, että pitää odottaa johtajan saapumista paikalle, koska hänellä on kokemusta tämmöisistä asioista. Johtaja tulisi tunnin kuluttua. Tulin tunnin kuluttua uudelleen. Johtaja ei ollut ilmestynyt paikalle, oli jostain syystä myöhässä. Ehdottivat, että tulisin iltapäivällä uudelleen. Menin uudelleen ja tapasin herran. Hän kuunteli asiani, mutta yhteinen kommunikointi kielemme sisälsi niin vähän molempien ymmärrettävissä olevia sanoja, että jouduimme odottelemaan puoli tuntia ennen kuin saimme apua kaupungilta palanneelta sihteeriltä.
Lopulta uskoimme ymmärtävämme toisiamme ja keskityimme varsinaiseen tekniseen ongelmaan ja sen ratkaisuun. Johtaja päätyi ehdottamaan, että hän lähettää paikalle asiantuntijan, tässä tapauksessa veneen sähköistyksestä ymmärtävän henkilön. Useiden puheluiden jälkeen hän ilmoitti kaverin tulevan paikalle seuraavana aamulla 8 – 9 ja minun pitäisi olla paikalla. Olin paikalla ja odottelin kello 11 asti ennen kuin menin kysymään pitääkö odottelua vielä jatkaa ja kuinka kauan. Johtaja oli paikalla kun astuin sisään ja ilmeisesti arvasi asiani kun kysyi heti, eikö kukaan ole tullut vielä. Vastasin, että ei ole. Muutaman puhelinsoiton jälkeen minulle ilmoitettiin uusi aika klo 13:30.Olin veneellä odottamassa ja 13:45 ilmestyi paikalle kaksi hyvää englantia puhuvaa nuorehkoa reipasta kaveria. He ryhtyivät ripeästi selvittämään asiaa ja viiden minuutin kuluttua ilmoittivat, että mittari on rikki ( yllätys ) ja pitää laittaa uusi tilalle.
Kerroin että olen taistellut mittarin kanssa kolme vuotta ja ennen kuin ostan uuden haluaisin tietää olisiko se parempi. Kaverit ymmärsivät ongelmani ja sanoivat, että pitää kysyä johtajalta. he soittivat ja hän ilmoitti tulevansa heti n. 300 m kävelymatkan päästä. 15 min odottelun jälkeen he soittivat uudelleen ja konttorilta ilmoitettiin johtajan kyllä lähteneen jo jonkin aikaa sitten. Jatkoimme odottelua, mutta puolen tunnin kuluttua luovuimme. Sihteeri pyysi puhelimessa minua tulemaan huomenna myymälään.
Edellä kerrottu on n. puolet mittarinvaihtotarinasta. Lopulta, kun mittari otettiin hyvin varustetun varaosavaraston hyllystä, sen vaihtoon kului minulta puolituntia. Koko operaatioon kului kaikkiaan 8 pv. Toivottavasti se täyttää odotukset.
Tilaamani varaosapaketin kiemuroista voisi kertoa samantyyppisen tarinan. Samoin kaasupullojen täytöstä, Minigripp tyyppisten suljettavien pussien hankkimisesta jne. Vastapainona voisi myös luetella erinomaisesti toimivia palveluita.
Ongelmissa pitänee katsoa itseensä ja sitkeästi opetella maan tavoille. Turha ihmetellä miksei maa opi omille tavoille. Kaikissa tilanteissa palvelu on ollut ystävällistä ja käytös miellyttävää.Olen listannut erilaisia asioita runsaat kaksi sivua. Varaamani kuukauden aika ennen lähtöä ei tunnu tällä vauhdilla ylimitoitetulta.
Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja valmistelin merelle lähtöä. Irrotin köydet 7.45 ja ajoin ulos. Rannan tuntumassa ei tuulta ollut lainkaan, mutta olin ilmeisesti viisastunut omasta kokemuksesta ja satamassa saamastani vihjeestä, jonka mukaan tuuli olisi heikkoa aluksi, mutta kun tulisin saaren itäisimmän pisteen itäpuolelle pääsisi pohjoistuuli puhaltamaan vapaasti ja itäinen niemenkärki kiihdyttäisi sen vielä voimakkaammaksi.
Ohjeet ja olettamukset pitivät paikkansa tuuli tuli suoraan pohjoisesta ja synnytti melkoisen aallokon. Minua ei kiinnostanut lainkaan jatkaa matkaa kryssien tuulta vastaan vaan vedin genuan sisään ja jätin puolet isosta purjeesta tasapainottamaan menoa. Ajoin koneella, mutta suoraan aaltoja vastaan ei voinut ajaa ryskytys oli liian kova. Luovin koneella ajaen 30 astetta kummankin puolen. Silti meno oli ikävää ja ryskäytteli aina välillä tosi epämukavasti.
Yritin ajaa varovasti, mutta yhdellä heilahduksella astiakaapin ovi rävähti auki, lautaset ja mukit levisivät pentterin lattialle. Onneksi ne eivät olleet särkyvää materiaalia. Mikroaaltouunin pohja-alusta sen sijaan oli lasia ja sen sain satamaan päästyäni kerätä pieninä murusina lattialta. Uunin oven lukko ei pitänyt vaikka uuni on asennettu veneeseen nähden poikittain.
Perille päästiin kuitenkin tälläkin legillä. Ajoin polttoainelaituriin klo 15.15. Päivämatkaksi tuli 39 merimailia. Tankkasin veneen odotellessani satamakonttorin avautumista klo 16. Konttori aukesi ja menin ilmoittautumaan. Yritin neuvotella paikasta niin, että suomalaisveneet voisivat olla toistensa vieressä, perustelin asiaa turvallisuudella. Satamassa oli ollut häiriöitä ja veneisiin oli murtauduttu. Ehdotuksiani ei noteerattu, mutta liekö siitä ollut kuitenkin apua kun lupasivat Meritähdelle paikan laiturista no 10. Laiturissa on pitkäaikaisia ”asukkaita” ja se mielletään turvallisempana.
Lähdin siirtämään venettä kohti paikkaa no 43. Lähestyin sitä peruuttaen ja huomasin kohta suomen lipun ja veneen perässä heiluttavan miehen. Siellä oli Jussi toivottamassa tervetulleeksi. Olin kuullut Jussista tuttavien kautta aikaisemmin. Hän on maailman ympäripurjehduksensa jälkeen viettänyt useita vuosia talvet Las Palmasin satamassa.
Meritähti saatiin onnistuneesti kiinni laituriin ja tästä sitä ei enää irrotettaisi kuin harjoitusmielessä ennen ARC lähtöä. Tämänkin purjehduspäivän jälkeen uni maistui. Olin tyytyväin mukavasta laituripaikasta
Meritähti oli Puerto Ricon satamassa kolme päivää ja neljä yötä. Päivien aikana siivosin ensin kaiken sen sotkun, jonka olin saanut aikaiseksi tulomatkalla, pesin vaatteitani ja veneen kannen ja muun niihin kuivuneesta suolakerroksesta. Perjantai – illan vietin lenkkeillen auringon laskun jälkeen. Irlantilaisesta pubista kantautunut musiikki houkutteli lopulta sinne iltaoluelle. Paikka oli taas melkein täynnä ja ihmisillä tuntui olevan hauskaa.
Lauantaiksi vuokrasin auton ja lähdin käymään Las Palmasissa. Päivä oli kuuma eikä autossa ollut jäähdytystä. Matkalla poikkesin Teidessä moottoritien varrella olleeseen rautakauppaan ja ostin sieltä vesiletkun 2 x 20m. Mukana tuli sopivasti erilaisia liittimiä ja suuttimia, ei tosin sellaista jolla letkut olisi saanut liitettyä toistensa jatkoksi.
Kävin katsomassa satamassa ja siellä oli ainakin yksi suomalainen vene. Päättelin sen olevan Xian, joka osallistuu myös ARC kisaan. Kävin myös katsomassa Suomi seuran tiloissa. Siellä olisi mahdollisuus käydä ruokailemassa ja illanvietossa. Toiminta oli alkanut edellisellä viikolla ja sitä pyörittivät täällä talvisin asuvat suomalaiset. He ovat pirteitä eläkeläisiä ja seuran toiminta tuo mukavaa aktiviteettia ja hyödyttää jäseniä.
Sunnuntaipäivän vietin veneellä kirjoitellen tätä blogia ja puuhaillen kaikkea pientä. Aamulla viereen tuli tuttu tanskalaisvene. Se oli tullut yöllä Teneriffan San Miquelin satamasta ja saanut tehdä matkaa erittäin tuulisessa kelissä. He olivat kuitenkin päättäneet lähteä matkaan, koska luvassa oli vielä kovempaa tuulta. Tänne piti päästä, koska isovanhemmat Tanskasta olivat tulossa. Päivällä paikka oli niin kuuma ja helteinen, että ilman varjon tuomaa suojaa, ei olisi jaksanut tehdä mitään. Illansuussa kävin luovuttamassa avaimet, lähtisin maanantaiaamuna kohti Las Palmasia.
Kello herätti puoli neljän aikaan aamulla. Nopea aamiainen, pakkausten viimeistely ja kiireesti matkalle kohti pohjoista lentokenttää. Marjatan lento lähtisi 07.30 ja matka kentälle kestäisi tunnin. Moottoritietä pitkin matka onnistui hyvin ja joutuisasti. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja löysimme tarvittavat portit ja geitit. Edessä oli hyvästelyt ja pitkä matka varsinkin Marjatalla. Hän olisi kotona 21 tuntia liikkeelle lähtömme jälkeen.
Lähdin ajamaan kentältä takaisin veneelle ja nyt aamuliikenne oli jo huomattavasti vilkkaampaa, paikoitellen ruuhkaista. Täällä ajaminen on pelottavaa johtuen epävarmuuden tunteesta ja paikallisten nopeista reaktioista. Äänimerkkiä painellaan herkästi mitä erilaisista syistä, eikä se aina kohdistu omaan ajamiseen. Takana ajava voi antaa pitkän äänimerkin ja se osoittautuukin tervehdykseksi paikalliselle vastaantulijalle tai jollekin tienvarressa olevalle.
Päädyin onnistuneesti takaisin veneelle. Jätin auton ja avaimet marinaan ja valmistelin veneen lähtökuntoon. Nyt piti ottaa huomioon liikkeellelähtö yksin ja erityisesti rantautuminen seuraavaan marinaan yksin. Kello 8:45 irrotin köydet ja lähdin ajamaan ulos satamasta. Otin tavoitteeksi ajaa Puerto Ricoon n. 50 merimailin päähän. Tunsin edelliseltä käynniltä sataman vastaanottolaiturin ja osasin asetella köydet ja lepuuttajat niin, että selviäisin tarvittaessa.
Ulkomerelle päästyäni tuuli oli vaimeaa, mutta kahden metrin korkuinen maininki keikutteli venettä. Otin rohkeasti kaikki purjeet auki ja sain siitä koneella ajaessani solmun lisää nopeutta. Kahden tunnin matkanteon jälkeen tuuli oli noussut niin, että sammutin moottorin. Tuuli voimistui hitaasti ja tuli noin 70 astetta keulasta paarpuurin puolelta. Maininki ja aallokko tuli samasta suunnasta. Olin matkalla Teneriffan eteläpäästä Gran Canarian eteläosaan. Päästyäni kunnolla irti rannan tuntumasta tuuli nousi saarten välisessä ”solassa”. Vauhti nousi nopeasti kahdeksaan solmuun, aallokko kasvoi ja alkoi aina välillä lyödä sisään istumalaatikkoon. Reivasin etupurjetta ja päästin puomin enemmän tuulen suuntaan. Pienet reivaukset eivät auttaneet riittävästi, koska tuuli kiihtyi koko ajan. Paarpuurin puoleinen vessan ikkuna oli unohtunut auki, vettä oli lattialla..
Menin turvavyön kanssa liinoihin kiinnittyneenä mastolle rullaamaan isoa purjetta sisään. Siinä oli hankalinta se että yksin operoidessani jouduin vapauttamaan ison purjeen ensin ja se hakkasi tuulessa kuin vietävä ennen kuin sain sen rullattua kireäksi.
Matka jatkui. Suolaista vettä, tosin melko lämmintä, tuli päälleni. Parraslista oli usein vedessä ja vene kallistui muutaman kerran niin paljon, että aloin miettimään paljonkohan se kestää kallistusta kaatumatta. Ilman merenkäyntiä purjeveneen ei pitäisi kaatua kovassakaan tuulessa eikä kallistuksessa. Veneen kallistuessa purjeen kallistava voima pienenee ja samaan aikaan kölin oikaisu momentti kasvaa. Jossain pisteessä oikaisumomentti voittaa kallistavan momentin. Tuulta on harvoin ilman aaltoja ja aallon korkeus riippuu siitä vapaasta matkasta joka tuulella on aallon kasvattamiseksi. Aallokossa on aina välillä suurempi aalto. Se on jokin kerrannainen. Tämmöisen ”mamma” – aallon iskiessä valmiiksi kallistuneen veneen sivulle on veneen kaatuminenkin mahdollinen.
Lopulta genuasta oli ulkona enää 1,5m läpyskä ja isosta oli ulkona 20%. Vauhti oli silti 8,5 – 9,5 solmun välissä. Tuuli oli 15 m/s ja kävi puuskissa 18 – 19 m/s. Positiivista tässä oli se, että matka määräsatamaan kutistui reipasta tahtia. Perillä olin klo 15:30 ja matkaa kertyi vähän vaille 50 merimailia. Keskinopeus oli noin 7 solmua irrotuksesta kiinnittymiseen. Satamassa oli vastaanottaja, joten kiinnittymisessä vastaanottolaituriin ei olut vaikeuksia. Menin maksamaan satamamaksua. Sisäänkirjautumisoperaatioiden ollessa meneillään taakseni jonottamaan tuli vaalea kaveri joka tervehti suomeksi. Kaveri esitteli itsensä Teemuksi. Hän kipparoi englantilaista suomalaisvalmisteista Swan 57 venettä täällä omistajan lukuun. Veneen nimi on Tenareze. Kyydissä oli parasta aikaa englantilaisia vieraita. Vene osallistuu myös ARC – kilpailuun Teemun kipparoimana ja suomalaisella miehistöllä.
Sain laituripaikan ja siihen peruuttaminen oli koko matkan surkein esitys. Tuuli oli voimakas ja se tuli sivusta silloin kun piti peruuttaa vene rivien välissä oman paikan kohdalle. En uskaltanut pitää riittävää vauhtia ja ajauduin sivuttain kiinni kahden veneen keulaan. Oma keulapotkurikaan ei jaksanut taistella tuulta vastaan. Tilanteen pelasti kaksi sataman kaveria ja Teemu työntämällä viereisten veneitten keuloilta. Riittävä vauhti olisi antanut eväät taistella tuulta vastaan, mutta olisiko käännös osunut ahtaaseen väliin jää arvoitukseksi. Nyt selvittiin kuitenkin ilman vaurioita, mutta tyylipisteet jäivät kehnoiksi.
Varasin paikan neljäksi yöksi ajattelin tutustua paikkoihin käymällä mm Las Palmasissa ja kunnostaa venettä. Päivän matkanteon jäljiltä merivedestä kastuneet ja sittemmin kuivuneet vaatteet olivat aivan valkoiset kuivuneesta suolasta. Olin valmis pitkille yöunille väsyttävän, mutta hienon purjehduspäivän jälkeen.
Otimme aamulla hyvissä ajoin uuden startin kohti Teide – vuorta. Matkalla poikkesimme hakemaan pesulasta sinne eilen jättämämme pyykit. Saimme ne puhtaina, mankeloituina ja viikattuina yli 20 kg hinta 29 euroa. Samalla ostimme viereisestä marketista mukaamm salaattilounaat ja vettä juotavaksi.
Edellisen päivän ajoharjoittelu auttoi. Löysimme helposti oikealle reitille. Teide – vuoren huippu näkyi auringossa houkuttelevana. Etenimme mutkaista, mutta hyvä tasoista päällystettyä tietä San Miquelin kautta ylöspäin. Tien varrella oli runsaasti pengerviljelyksiä joissa kasvoi mm viiniköynnöksiä ja perunaa.
Matkalla n. 1500m korkeudessa sijaitsi Vilaflorin kylä. Kylän kohdalla alkoi mäntymetsävyöhyke. Muutama kilometri kylän jälkeen saimme ihailla Vilaflorin jättimäistä mäntyä. Mänty on 45 m korkea ja sen halkaisija on 316 cm. Puu keräsi runsaasti ihailijoita ihmettelemään sen kokoa.
Lähdettyämme eteenpäin oli äkkiä yhdessä neulansilmäkurvissa tien tukkona pieni kuorma-auto. Autoa lastattiin miesvoimin männyn neulasilla. Niitä käytetään mm. eläinsuojissa kuivikkeina. Ylöspäin ajettaessa mäntymetsä harveni ja näköalapaikoilta sai ihailla upeasti laaksojen ja rinteiden yli avautuvia näköaloja merelle.
Teiden kansallispuiston keskellä kohoaa varsinainen tulivuori Teide. Maisema on vaihtelevaa mustan, ruskean ja okran sävyisiä hiekka- ja laavakivialueita on tien molemmin puolin. Emme olleet liikkeellä yksin. Henkilö-, paketti-, maasto- ja linja-autoja kulki tiellä yhtenä virtana.
Teiden huipulle pääsee vaijerihissillä. Hissi kuljetti tasaista tahtia ihmisiä ylös ja toi takaisin tullessaan toisia alas. Vuoroaan odottavien määrä oli niin suuri, että päätimme jättää huipulla käynnin väliin.
Jatkoimme matkaa ja vierailimme tienvarressa olleessa luontokeskuksessa. Siellä esiteltiin filmien, kuvien ja piirrosten avulla tulivuoren syntyä. Tuliperäisen maan kasvisto esiteltiin erikseen ympärille rakennetussa puistossa.
Tähän aikaan mikään kasvi ei kukkinut. Kukinta-aika on keväällä ja kesällä. Seudun harvinaisesta kasvista, kuningatarneidon kielestä oli merkkinä korkea kuivunut runko ja siitä erottuvat haivenet. Marjatta oli erityisen kiinnostunut kasveista ja haluaisi joskus nähdä niiden kukkivan. Hänellä oli mukana opaskirjana Hannu ja Leena Aarnion ”Luontomatkalle Kanarian saarille. Teneriffa ja Gomera”. Kirjassa on runsaasti kuvia saaren kasvillisuudesta ja sitä voi muutenkin suositella yhdeksi seudun matkaoppaaksi.
Laskeuduttaessa Teideltä alas kohti pohjoista alkoi mäntymetsien jälkeen puukanerva- ja laakeripuumetsät. Puissa oli runsaan kosteuden merkkinä naavaa. Mekin saimme konkreettisesti todeta tulleemme sadevyöhykkeelle. Ilma muuttui sateiseksi ja usvaiseksi nopeasti. Ajaminen oli ajoittain vaikeaa huonon näkyvyyden johdosta. Päätimme pysähtyä nauttimaan aamulla hankkimamme eväät ja odottaa samalla sään selkenemistä.
Sään selkiinnyttyä lähdimme liikkeelle alaspäin. Maisemat muuttuivat viljaviksi rinteiksi ja asutusta oli runsaasti. Tavoitteenamme oli kiertää takaisin satamaan saaren luoteisnurkan kautta. Eksyimme kuitenkin Puerto de La Cruzin kaupungin ruuhkiin. Sieltä ulos pääseminen ja uudelleen reitille ajo vei energiat niin, että valitsimme helpoimman käsillä olleen vaihtoehdon. Ensin moottoritietä kohti
Santa Cruzia, Teneriffan pohjoisen lentokentän ohi ja sitten etelään johtavalle moottoritielle. Sateisella ja sumuisella kelillä se tuntui järkevältä vaihtoehdolta.
Näillä saarilla on paljon nähtävää. On vain hyväksyttävä se ettei muutamassa päivässä ehdi joka paikkaan perusteellisesti tutustua. Ilmasto on tähän aikaan samanlainen kuin kotona Suomessa parhaaseen kesäaikaan. Varsinaista rantalomaa emme ehtineet viettää, emmekä sellaista odottaneetkaan. Olemme muillakin matkoillamme tottuneet retkeilemään ja hakeutumaan uusiin kiinnostaviin kohteisiin.
Ehdimme veneelle hyvissä ajoin valmistelemaan huomista lähtöä. Marjatta lähtisi aamulla lentäen kotiin ja minä lähden viemään Meritähteä yksin Gran Canarian puolelle. Marinan väki sai kuitenkin aikaan vielä äksoniä ilmoittamalla, että meidän pitää siirtää veneemme viimeiseksi toiseen paikkaan. Mereltä oli tulossa 24 metrinen vene ja sille piti saada tilaa. Meritähti siirrettiin ja hoidin myös kaikki muodollisuudet aikaista aamulähtöä varten.
Paikallemme ilmestyi englannin lipun alla purjehtinut 80 jalkainen Oyster – purjevene. Vene oli kaikin puolin hieno. Tämmöinen ei ole aivan jokaisen saatavilla. Rajoitteena on hinta, joka lienee yli 5 miljoonaa euroa. Harvoin kukaan voi omaa venettään koosta riippumatta kutsua halvaksi. Tämä ei ainakaan, vaikka tämmöiset ostetaan Swan veistämön edustajan mukaan taskurahoilla.
Marjatta pakkasi tavaransa kotimatkaa varten. Lähtö olisi huomenaamulla varhain pohjoiselta lentokentältä.
Aamulla otimme vastaan varatun vuokra-auton. Lähdimme sillä tutustumaan lähiseutuun. Keräsimme veneestä mukaamme pyykit ja veimme ne samalla lähistöllä sijaitsevaan pesulaan.
Pesulan löytämiseksi olimme saaneet paikalliset ohjeet ja se löytyi vaivattomasti. Tilanne oli aivan toinen, kun piti löytää ulos loma-asutuksen keskeltä. Olimme suunnitelleet Teide - vuorelle menoa, mutta jo ohi kulkevalle moottoritielle löytäminen tuntui hankalalta. Aluetta rakennettiin vielä ja opasteet ja viitat olivat ilmeisesti pystytysvuorossa vasta viimeisenä, jos silloinkaan.
Lopulta onnistuimme kiperien tilanteiden ja harhailujen jälkeen löytämään moottoritielle. Lähdimme ajamaan sitä pohjoiseen kohti Santa Cruzia. Ohitimme muutaman kilometrin päässä sijainneen Teneriffan eteläisen lentokentän. Käännyimme jonkin matkan päästä kohti Teide – vuorta ja etenimme ylöspäin n. 30 km mielenkiintoista mutkaista tietä. Tie johdatti meidät läpi kylien ja pikkukaupunkien. Ehdittyämme puoliväliin matkalla Teide-vuorelle jouduimme huomaamaan vuoren huipun ympärille kerääntyneet pilvet. Vuoren huippu ei ollut enää näkyvissä ja pilvikerros tiivistyi kaiken aikaa. Tämä tarkoitti, että emme näkisi ylhäällä riittävästi. Päätimme kääntyä takaisin ja suunnata loppupäiväksi saaren eteläosassa olleisiin rantakohteisiin.
Matkalla tankkasimme auton paikallisella edullisella bensalla 0,75 euroa litralta. ”Huoltoaseman baarissa” söimme lounaaksi maittavat tabakset. Saavuttuamme Los Americanoksen keskustaan ja ranta-alueelle jouduimme toteamaan sen ahtaaksi ja vilkkaaksi. Omalla autolla liikkuessa on hienoa siirtyminen paikasta toiseen. Kun haluaa tämmöisessä taajamassa välillä tutustua paikkoihin kävellen joutuu joskus toteamaan parkkipaikan löytämisen olevan mahdotonta. Niin kävi meillekin. Totesimme kuitenkin hiekkarannan olevan hienon ja edustalla olevan kolme purjevenettä ankkurissa. Päätimme ajaa takaisin marinaan omalle veneelle, sieltä löytyisi parkkipaikka.
Päivän aikana oli marinaan tullut tuttu tanskalainen vene. Olimme olleet aikaisemmin yhdessä mm Cascaisissa. Veneellä purjehti nuorehko pariskunta kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa. He olivat myös matkalla Karibialle, mutta eivät ole mukana ARC – kisassa.
Illalla lähdimme kävelylle lomakeskuksen illanviettoalueille. Valitsimme lopulta englantilaisen pubin ja ahtauduimme sisään tiivis tunnelmaiseen siistiin kapakkaan. Väkeä oli paljon ja kaikki seurasivat englannin liigan jalkapallo-ottelua Mancester United – Chelcea. Ottelua näytettiin usealta suurelta screeniltä ja meille oli uutta, että eri screeneillä oli erilaista kuvaa samasta ottelusta. Mielestämme kaikki tuli suorana lähetyksenä. Mikäli näin on, niin ottelu lähetetään useaa kanavaa pitkin samanaikaisesti ja ne on ohjattu eritavoin. Mancester voitti ottelun. Yleisö seurasi innokkaana ottelua. Me olimme enemmän kiinnostuneet pubin tarjoilusta.
Pimeässä illassa kävelimme marinaan valaisematonta rantapolkua pitkin. Meren mainingit löivät pauhaten rantakiviin.
Säännöissä ja ohjeissa painotetaan myös miehistön tutustumista veneen toimintaan ja erityisesti turvavarustukseen. 
pyörittämiseen paljastin asian ja venttiili käytiin avaamassa.
Makeavesikoneen kokeilu epäonnistui. Pumppu ei lähtenyt toimimaan ja kohtalaisen keinutuksen vuoksi päätimme siirtää kokeilun satamaan. Siellä käynnistys onnistui illansuussa.
”Mies yli laidan” – harjoitukseen olimme Kalevin kanssa suunnitelleet yllättävää tilannetta, joka vastaisi mahdollisimman paljon aitoa putoamista mereen. Ilmoitin, että mereen hyppääjä valittaisiin vetämällä pitkää tikkua – lyhin tikku hyppää pelastettavaksi. Kaikki olivat juuri vetäneet tikkunsa ja keskittyivät vertailemaan tikkujen pituuksia, niin kuului veneen perästä loiskahdus ja huuto APUA. Olimme sopineet Kalevin kanssa, että en puutu tilanteeseen mitenkään vaan taltioin tapahtumat videolle.
