Aamiaisen jälkeen pakkasimme itsemme vuokrattuun autoon. Varasimme mukaan lämpimiä sadevaatteita ohjeiden mukaan. Saari on muodoltaan pyöreähkö. Syvälle uurtuneet laaksot alkavat saaren keskustasta ja suuntautuvat säteittäin merta kohti. Saari on pinnaltaan rikkonainen ja kokonaisuudessaan kuin kuivunut hedelmä. Tiet ovat hyviä ja päällystettyjä ja ne luikertelevat jyrkkien vuorenrinteiden reunamia pistäytyen aina välillä tunnelissa. Laaksoissa on seinämiä otettu viljelykselle pengertämällä. Niissä on mm banaani ja viiniviljelmiä. Viljelmien kasteluvesi kerätään patorakennelmilla vuorilta sadeaikoina virtaavasta vedestä.
Saaren keskellä sijaitsee Garajoyn luonnonpuisto, joka on julistettu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Alueella sijaitsee Kanarian saarten parhaiten säilynyt laakeripuumetsä ( Laurinsilva ). Ajoimme luonnonpuiston läpi. Lähdimme ensin ajamaan saaren länsireunaa pohjoiseen, jossa ensimmäinen kaupunki on Agulo. Matkalla sinne tie kierteli kuivahkoja vuorenrinteitä. Ylhäältä avautui huimaavia maisemia alas laaksoihin tai merelle. Jatkoimme sieltä matkaamme Vallehermosan kaupunkiin, jossa kävimme täydentämässä retkemme eväitä paikallisessa Spar – kaupassa. Sieltä matkamme jatkui kohti Valle Gran Rey´tä, mutta käännyimme puolivälistä luonnonpuistoon johtavalle tielle.Ajettuamme ylemmäksi kohti luonnonpuistoa ilma muuttui ensin sumuiseksi ja sitten vähitellen sateiseksi. Ajoittain oli vaikea nähdä eteensä ja vastaantuleva liikenne oli huomioitava erittäin tarkasti kapeilla mutkaisilla teillä näkyvyyden ollessa vain muutama kymmenen metriä. Paikalliset tottuneina pitivät yllä reipasta vauhtia ja niin oli koko ajan perässä joku odottamassa ohituspaikkaa ja vastaantulijoita suhahteli vastaan pelottavalla nopeudella aina vähän väliä.
Kasvustossa kosteus suosii sammalia ja jäkäliä, jotka kasvavat kellokanervien rungoilla. Olimme varanneet mukaan kävelysauvat, mutta sateesta ja vaikeasta maastosta johtuen annoimme niiden olla rauhassa.Sumun ja sateen keskellä vilahti kyltti ”Information Center” käännyimme sinne ja ajettuamme kilometrien matkan sankan metsän reunustamaa tietä väistellen vastaan ajavia busseja ja maastureita löysimme perille. Center vastasi suomalaisia luontokeskuksia. Siellä esiteltiin monin tavoin saaren historiaa luontoa ja elinkeinoja.Sieltä pois ajaessamme päädyimme takaisin aamuiselle tielle, jota myöten lähdimme kohti San Sebastania. Kolmen pakettiauton ryhmä ohitti meidät ja minä lähdin ajamaan perässä. Yritin pysytellä vauhdissa mukana ja se onnistui juuri ja juuri Marjatan seuratessa vierellä aivan kalpeana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti