Mustique on katsottu, joten lähdimme eteenpäin. Tämä on hieno paikka, mutta tuskin tänne tulee enää palattua, kun tämän on nähnyt. Paikan julkisuusarvo saa uteliaisuuden heräämään ja poikkeamaan tänne. Suuntasimme lähimmlle saarelle Canoanille. Sen ei pitäisi vielä olla turistien kansoittama.
Lähdimme liikkeelle 08:15 ja matka – ajaksi oli arvioitu 4 tuntia. Päästyämme liikkeelle laskimme uistimen veneen perään. Tunnin kuluttua kela pärähti soimaan sen merkiksi, että olisi odotettavissa kalaa.
Jaakko, vanhana kalamiehenä oli laskenut vieheen. Hän sai tai joutui kelaamaan saalista kohti venettä. Halusimme kalan veneeseen ja reivasimme purjeet alas veneen nopeuden pudottamiseksi. Siimaa oli ulkona n. 100 m. Kiinnitimme Jaakolle vapatuen kelaamisen helpottamiseksi. Hitaasti mutta varmasti siima kelautui ja kala alkoi antaa merkkejä itsestään hyppimällä pinnalle ja välillä sukeltaen.
Kalan ollessa veneen vieressä se onnistuttiin saamaan haaviin ja sillä ylös veneeseen. Kala osoittautui tonnikalaksi ja painoa oli 7,5 kg. Kuvaukset tehtiin ja sitten tuli kysymys, että mitäs tällä nyt tehdään? Joku huomasi kuten
entisessä TV suklaamainoksessa että ” syödään se ”. Niin tehtiin. Ensin kuitenkin tehtiin kaikki tarpeelliset puhdistusoperaatiot. Osa nautittiin sushina ja pääosasta tehtiin medaljonkeja. Kalasta tuli kaksi runsasta ateriaa 7 hengelle ja olisi vielä tullut soppakin, jos olisi laitettu.
Canoan saari on pieni. Ankkuroimme Charlestown Bayhin. Illansuussa uimassa käydessä jatkoin hieman pohjan puhdistamista. Naiset kävivät maissa katselemassa ruoka- ja muiden kauppojen tarjontaa. Se osoittautui kovin vaatimattomaksi.
Illansuussa lähistöllemme ankkuroi s/y Karibia. Kävimme moikkaamassa maanmiehiä. Viimeksi olimme nähneet Las Palmasissa marraskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti