Sveitsiläiset lähtivät ja Meritähtikin oli lähtökunnossa. Miehistö oli kannella touhuamassa lähdön kanssa ja marinero laiturilla valmiina lähettämään meidät matkaan. Olin juuri kutsumassa porukan yhteen sopimaan miten ahtaasta paikasta lähdetään liikkeelle, kun keulasta huudettiin, että irti on. Marinero oli hieman hätäinen irrottaessaan köydet laiturista. Yhteistä suunnitelmaa ei ollut, mutta pian oli jokaisella miehistön jäsenellä oma suunnitelma ja niitä esiteltiin eripuolilta huitomalla käsillä erisuuntiin. Tarkkaavaiset gastit tutkivat tilannetta niin, että kipparilla ei aina ollut näkyvyyttä mihinkään oleelliseen suuntaan. Onneksi ei ollut tuulta kuin nimeksi.
Tilanteesta selvittiin ilman törmäyksiä, mutta se oli kipparin täydellinen painajainen. Merelle päästyämme ajoimme ensin muutaman tunnin koneella. Sitten tuuli nousi ja saimme purjeilla mukavan vauhdin, parhaimmillaan 9 solmua. Saavutimme Antin ohjauksessa kaksi samaan suuntaan matkalla ollutta purjevenettä. Ne suuntasivat myöhemmin enemmän itään kohti Lantzarottea.
Yöllä näimme AISin mukaan lähestyvän merkillisen laivan. Sen matkan päämääränä oli Brasilia, nopeutta 12 – 13 solmua, ei ohjattavissa, mutta törmäyskurssilla kuitenkin. Laivan ollessa 5 mailin etäisyydellä näimme siinä runsaasti valoja ja ne vaikuttivat punaisilta. Äkkiä valot sammuivat ja laiva käänsi kurssia 90 astetta etelään kohti Kanarian saaria. Hitaasti se häipyi näytöltä. Myöhemmin Las Palmasin satamassa oli öljynporauslautta hinaajien kanssa. Se sopisi kyseiseksi alukseksi. Hinaus on voinut olla matkalla kohti Brasiliaa, mutta syystä tai toisesta on päätetty poiketa Las Palmasissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti