ARC – organisaatio järjestää runsaasti ohjelmaa kahden viikon ajan ennen lähtöä. Päivisin on luentoja ylitykseen liittyvistä aiheista ja iltaisin erilaisia iltatilaisuuksia, joissa osallistujat voivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa kokemuksia. Osallistuminen tilaisuuksiin on vapaaehtoista lukuun ottamatta kipparikokousta.
Päätimme osallistua Las Palmasin kaupungin järjestämään tilaisuuteen perjantaina. Se oli hieno, ympäristö juhlallinen, ohjelma ja tarjoilu laadukas. Kuvat kertokoot lopun.
Miehistö saapui veneelle. Vesa ehti ensimmäisenä kohta puolenpäivän aikaan. Olin häntä vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi helteiseen Las Palmasiin. Teimme veneessä aluksi suursiivouksen odotellessamme Kalevia, Jaakkoa ja Lassea tulevaksi puolen yön aikaan.
Hain heidät kentältä ja olin hukata autoni kentän parkkitaloon. Auto kuitenkin löytyi ja pääsimme ongelmitta veneelle. Nyt oli paikalla koko Atlantin ylittävä miehistö Marttia lukuun ottamatta. Hän tulee viikon kuluttua ja hoitaa samalla viimeisten tarvikkeiden ja varusteiden keräilyn.
Listalla oli vielä mm seuraavia asioita kolmen vuoden puuhailun jälkeen. Ne työllistivät miehistön melkein täyspäiväisesti kahden viikon ajaksi. Tämä lista sopii myös vihjeeksi ja motivaation lähteeksi vastaavaa matkaa suunnitteleville. ARC :n turva- ja katsastusvaatimukset ovat erittäin tiukat ja vaativat. Kaikki pienimmätkin veneen osat tarkistetaan ja varmistetaan
.Muistilistan otos:
-Päivitä Winlinkin positiot
-Irrota HF – puhelimen kaapelit
-Kiinnitä pelastusrenkaan laukku
-Kysy Marjatalta ja Jaskalta jollan peitteestä
-Pyydä alumiiniprofiilia kotoa
-Selvitä tekstiviestit satelliittipuhelimen kautta
-Soita autovuokraamoon 669767515
-Webaston glykolikiertoon venttiili.
-Parraslistan suojalistan ruuvien kiristäminen
-Takareunan kumilistan kiinnitys
-Etuharuksen tokkelin pultin varmistaminen
-Tukirengas pienten kaasupullojen päällekkäin pitämiseksi.
-kaasuliittimen kuparinen tiivisteholkki
-hanki torakkaloukkuja
-Mikroaaltouunin kiinnitys ja uusi lasialusta
-Hae kaasupullot täytöstä
-Volvon varaosat ja tunti mittariongelman ratkaisu
-Impellerin vaihto
-Lukitussokat kaikkien luukkujen kiinnityssäppiin
-Polttoainesuodattimen vaihto
-Hedelmien säilytysverkkojen asennus
-Vanttien läpivientipulttien tiivistäminen
-Etuvessan sulkuventtiilin kahvan kiinnitys
-Alumiinikulmalistaa mukaan Loimaalta
-Sprayhood kuomun tuenta
-Hanki Lehjaa ( keltainen purkki )
-Paikallinen HF - radiomies Las Palmasissa Manfred
-Volvo Suomi ota yhteys
-Toisen 11 kg kaasupullon täyttö Inglesissä
-Rakettien täydentäminen 4 kpl valkoisia
-Vetolaitteen öljyn pinnan tarkastaminen
-Dan Boyn ja pelastusrenkaan/heittoliinan kiinnityksen ja toiminnan tarkastus
-Pelastusrenkaiden, ajoankkurien ja valon kiinnitykset toisiinsa ja testaukset
-Kaurapuuroainekset
-Aurinkopaneelien kiinnityksen tarkastus
-Mistä saa tuoretta leipää
-Hanki halpa kello
-Vanerin palat isoihin luukkuihin
-Vesiletkun jatkopala
-Vodafonen kortin lataus
-Kännykkä
-Vodafonen liittymän kautta tiedonsiirtonopeus on 19,2 kbps
-Tuuliperäsimen lavan kiinnitys ja peräsimen toiminnan selvittäminen.
Markku oli luvannut tulla käymään veneellä marraskuun alussa. Hän lensi Las Palmasiin lauantaina Tukholman ja Madridin kautta. Sain Jussilta ohjeet miten kentältä tullaan marinaan. Ensin otetaan bussi no 60, sillä päätepysäkille ja loppupätkälle taksi. Välitin ne Markulle. Hän vanhana maailman matkaajana selvisi reissusta hyvillä tyylipisteillä, vaikka ei malttanutkaan noudattaa annettua ohjetta.
Ainoa ongelma syntyi matkalaukusta. Moganin bussin kuljettaja vaatii Markkua laittamaan laukkunsa ruumaan. Päätepysäkillä kuljettaja lähti niin kiireesti, että Markku ei ehtinyt ottamaan sitä ulos ruumasta.
Laukunmetsästys värittikin seuraavan parin päivän ohjelmaamme. Pelastukseksi osoittautui tallella ollut matkalippu. Bussiaseman palvelupisteessä ilmoitettiin, että lipussa olevan koodin perusteella tiedetään bussin numero ja kuljettajan nimi.
Tiistaiaamuna palvelupisteestä soitettiin ja ilmoitettiin, että laukun voi noutaa heiltä. Sisällön tarkastuksessa myöhemmin ilmeni, että sieltä oli verotettu kaksi pakettia kahvia ja sateenvarjo. Reissulla aina rähjääntyy ja mittatappioita tahtoo syntyä.
Vietimme aikaa tutustuen kaupunkiin. Maanantai – iltana kävimme tutustumassa paikalliseen Suomi – kerhoon. Kerholla oli tanssi-ilta ja Markku innokkaana tanssijana tanssitti kaikki vapaat tytöt. Kerholla oli iloinen tunnelma ja vilkas meno päällä. Jäsenten ikärakenteesta johtuen siellä tunsi itsensä nuoreksi. Nautimme kerhon baarin edullisista antimista ja osallistuimme arpajaisiin. Illan arpajaisten pääpalkinto, hunaja rommi pullo, osui Markulle. Arpajaisvoiton jälkeen alkoi kuulua supinaa, että paikka on tarkoitettu vain jäsenille. Lähdimme jatkamaan matkaa.
Markku tuli muutamaksi päiväksi ottamaan aurinkoa. Valitettavasti sitä oli tarjolla hyvin rajallisesti. Taivaalla roikkui useina päivinä sitkeästi pilvipeite. Päätimme mennä viimeisenä päivänä saaren eteläosaan Puerto Ricon turistikeskukseen. Gran Canarian eteläosa on melko aurinkovarmaa aluetta. Saaren keski- ja pohjoisosan vuoret pysäyttävät pohjoisesta tulevat sadepilvet.
Vuokrasimme auton ja ajoimme Markulle ennestään tutun hotellin paikoitusalueelle. Markku parkkeerasi itsensä hotellin uima-altaalle ja minä sisälle jonkinmoiseen yhteistilaan kirjoittelemaan näitä tarinoita. Illalla auringon laskeuduttua ajoimme Inglesiin. Tutustuimme siellä ostoskeskukseen ja myöhemmin Jorma Kalevin ylläpitämään Tiffany yökerhoon. Paikka oli vilkas ja muistutti sisustukseltaan suomalaisia 70 luvun yökerhoja.
Markun lento lähti perjantaiaamulla 02:45, joten emme voineet viipyä illan vietossa puoltayötä pidempään. Markku lähti ja kuin kohtalon oikusta seuraava päivä avautui aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin ennen.
Las Palmasissa käytin ensimmäiset päivät tutustumalla paikkoihin ja selvittämällä töitä, jotka ovat edessä ennen lähtöä. Markku on tulossa käymään veneellä marraskuun alussa ennen kilpailumiehistön saapumista. Olisi tärkeää saada ajoissa suomeen tieto kaikista sieltä tuotavista tavaroista.
Yksi tärkeimmistä on etuharuksen pultin vaihtaminen paremmin lukittavaan ja varmistettuun. Kesällä on Hangon edustalla vastaavasta veneestä kaatunut masto. Veneen kippari varoitti asiasta soittamalla ja asia on hoidettava ennen lähtöä. Meritähdessä on jälkiasennuksena tehty kutteristaagi ja se osaltaan varmistaa edellisen kaltaisen onnettomuuden mahdollisuutta. Pultti on kuitenkin vaihdettava pidempään ja paremmin lukittavaan.
Vesa teki hyviä korjausehdotuksia ja niistä valittiin lopulta kahdella mutterilla lukittava ja sokalla varmistettu malli. Aluksi oli tarkoituksena vaihtaa yksi pultti, mutta Vesa ilmoitti, että lähes samalla vaivalla vaihdetaan kaikki kolme etuharuksen alapään pultit. Niin tehtiin.
Veneen käyttöönotosta lähtien Volvon kierrosluku / tuntimittaria on vaivannut digitaalisen käyttötunteja osoittavan näytön sammuminen eripituisiksi ajoiksi. Olen ollut yhteydessä Volvoon useaan otteeseen ja saanut erilaisia vastauksia ongelmaan. Olin nytkin yhteydessä Suomen Volvoon ja nyt lopullinen päätös oli, että ongelma ei ole enää takuun piirissä aika on kulunut umpeen. Kaikki tähänastinen osoittautui asian pitkittämiseksi.
Ei ollut helppoa asioida mittariasiassa paikallisen marinassa sijaitsevan Volvo edustajankaan kanssa. Täällä ongelmat liittyivät enemmänkin yhteisen kielen puutteeseen ja paikalliseen toimintatapaan. Menin esittämään asiani yhtenä aamuna. Kohtalaista englantia puhuva myyjä ymmärsi asiani ja kertoi, että pitää odottaa johtajan saapumista paikalle, koska hänellä on kokemusta tämmöisistä asioista. Johtaja tulisi tunnin kuluttua. Tulin tunnin kuluttua uudelleen. Johtaja ei ollut ilmestynyt paikalle, oli jostain syystä myöhässä. Ehdottivat, että tulisin iltapäivällä uudelleen. Menin uudelleen ja tapasin herran. Hän kuunteli asiani, mutta yhteinen kommunikointi kielemme sisälsi niin vähän molempien ymmärrettävissä olevia sanoja, että jouduimme odottelemaan puoli tuntia ennen kuin saimme apua kaupungilta palanneelta sihteeriltä.
Lopulta uskoimme ymmärtävämme toisiamme ja keskityimme varsinaiseen tekniseen ongelmaan ja sen ratkaisuun. Johtaja päätyi ehdottamaan, että hän lähettää paikalle asiantuntijan, tässä tapauksessa veneen sähköistyksestä ymmärtävän henkilön. Useiden puheluiden jälkeen hän ilmoitti kaverin tulevan paikalle seuraavana aamulla 8 – 9 ja minun pitäisi olla paikalla. Olin paikalla ja odottelin kello 11 asti ennen kuin menin kysymään pitääkö odottelua vielä jatkaa ja kuinka kauan. Johtaja oli paikalla kun astuin sisään ja ilmeisesti arvasi asiani kun kysyi heti, eikö kukaan ole tullut vielä. Vastasin, että ei ole. Muutaman puhelinsoiton jälkeen minulle ilmoitettiin uusi aika klo 13:30.Olin veneellä odottamassa ja 13:45 ilmestyi paikalle kaksi hyvää englantia puhuvaa nuorehkoa reipasta kaveria. He ryhtyivät ripeästi selvittämään asiaa ja viiden minuutin kuluttua ilmoittivat, että mittari on rikki ( yllätys ) ja pitää laittaa uusi tilalle.
Kerroin että olen taistellut mittarin kanssa kolme vuotta ja ennen kuin ostan uuden haluaisin tietää olisiko se parempi. Kaverit ymmärsivät ongelmani ja sanoivat, että pitää kysyä johtajalta. he soittivat ja hän ilmoitti tulevansa heti n. 300 m kävelymatkan päästä. 15 min odottelun jälkeen he soittivat uudelleen ja konttorilta ilmoitettiin johtajan kyllä lähteneen jo jonkin aikaa sitten. Jatkoimme odottelua, mutta puolen tunnin kuluttua luovuimme. Sihteeri pyysi puhelimessa minua tulemaan huomenna myymälään.
Edellä kerrottu on n. puolet mittarinvaihtotarinasta. Lopulta, kun mittari otettiin hyvin varustetun varaosavaraston hyllystä, sen vaihtoon kului minulta puolituntia. Koko operaatioon kului kaikkiaan 8 pv. Toivottavasti se täyttää odotukset.
Tilaamani varaosapaketin kiemuroista voisi kertoa samantyyppisen tarinan. Samoin kaasupullojen täytöstä, Minigripp tyyppisten suljettavien pussien hankkimisesta jne. Vastapainona voisi myös luetella erinomaisesti toimivia palveluita.
Ongelmissa pitänee katsoa itseensä ja sitkeästi opetella maan tavoille. Turha ihmetellä miksei maa opi omille tavoille. Kaikissa tilanteissa palvelu on ollut ystävällistä ja käytös miellyttävää.Olen listannut erilaisia asioita runsaat kaksi sivua. Varaamani kuukauden aika ennen lähtöä ei tunnu tällä vauhdilla ylimitoitetulta.
Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja valmistelin merelle lähtöä. Irrotin köydet 7.45 ja ajoin ulos. Rannan tuntumassa ei tuulta ollut lainkaan, mutta olin ilmeisesti viisastunut omasta kokemuksesta ja satamassa saamastani vihjeestä, jonka mukaan tuuli olisi heikkoa aluksi, mutta kun tulisin saaren itäisimmän pisteen itäpuolelle pääsisi pohjoistuuli puhaltamaan vapaasti ja itäinen niemenkärki kiihdyttäisi sen vielä voimakkaammaksi.
Ohjeet ja olettamukset pitivät paikkansa tuuli tuli suoraan pohjoisesta ja synnytti melkoisen aallokon. Minua ei kiinnostanut lainkaan jatkaa matkaa kryssien tuulta vastaan vaan vedin genuan sisään ja jätin puolet isosta purjeesta tasapainottamaan menoa. Ajoin koneella, mutta suoraan aaltoja vastaan ei voinut ajaa ryskytys oli liian kova. Luovin koneella ajaen 30 astetta kummankin puolen. Silti meno oli ikävää ja ryskäytteli aina välillä tosi epämukavasti.
Yritin ajaa varovasti, mutta yhdellä heilahduksella astiakaapin ovi rävähti auki, lautaset ja mukit levisivät pentterin lattialle. Onneksi ne eivät olleet särkyvää materiaalia. Mikroaaltouunin pohja-alusta sen sijaan oli lasia ja sen sain satamaan päästyäni kerätä pieninä murusina lattialta. Uunin oven lukko ei pitänyt vaikka uuni on asennettu veneeseen nähden poikittain.
Perille päästiin kuitenkin tälläkin legillä. Ajoin polttoainelaituriin klo 15.15. Päivämatkaksi tuli 39 merimailia. Tankkasin veneen odotellessani satamakonttorin avautumista klo 16. Konttori aukesi ja menin ilmoittautumaan. Yritin neuvotella paikasta niin, että suomalaisveneet voisivat olla toistensa vieressä, perustelin asiaa turvallisuudella. Satamassa oli ollut häiriöitä ja veneisiin oli murtauduttu. Ehdotuksiani ei noteerattu, mutta liekö siitä ollut kuitenkin apua kun lupasivat Meritähdelle paikan laiturista no 10. Laiturissa on pitkäaikaisia ”asukkaita” ja se mielletään turvallisempana.
Lähdin siirtämään venettä kohti paikkaa no 43. Lähestyin sitä peruuttaen ja huomasin kohta suomen lipun ja veneen perässä heiluttavan miehen. Siellä oli Jussi toivottamassa tervetulleeksi. Olin kuullut Jussista tuttavien kautta aikaisemmin. Hän on maailman ympäripurjehduksensa jälkeen viettänyt useita vuosia talvet Las Palmasin satamassa.
Meritähti saatiin onnistuneesti kiinni laituriin ja tästä sitä ei enää irrotettaisi kuin harjoitusmielessä ennen ARC lähtöä. Tämänkin purjehduspäivän jälkeen uni maistui. Olin tyytyväin mukavasta laituripaikasta
Meritähti oli Puerto Ricon satamassa kolme päivää ja neljä yötä. Päivien aikana siivosin ensin kaiken sen sotkun, jonka olin saanut aikaiseksi tulomatkalla, pesin vaatteitani ja veneen kannen ja muun niihin kuivuneesta suolakerroksesta. Perjantai – illan vietin lenkkeillen auringon laskun jälkeen. Irlantilaisesta pubista kantautunut musiikki houkutteli lopulta sinne iltaoluelle. Paikka oli taas melkein täynnä ja ihmisillä tuntui olevan hauskaa.
Lauantaiksi vuokrasin auton ja lähdin käymään Las Palmasissa. Päivä oli kuuma eikä autossa ollut jäähdytystä. Matkalla poikkesin Teidessä moottoritien varrella olleeseen rautakauppaan ja ostin sieltä vesiletkun 2 x 20m. Mukana tuli sopivasti erilaisia liittimiä ja suuttimia, ei tosin sellaista jolla letkut olisi saanut liitettyä toistensa jatkoksi.
Kävin katsomassa satamassa ja siellä oli ainakin yksi suomalainen vene. Päättelin sen olevan Xian, joka osallistuu myös ARC kisaan. Kävin myös katsomassa Suomi seuran tiloissa. Siellä olisi mahdollisuus käydä ruokailemassa ja illanvietossa. Toiminta oli alkanut edellisellä viikolla ja sitä pyörittivät täällä talvisin asuvat suomalaiset. He ovat pirteitä eläkeläisiä ja seuran toiminta tuo mukavaa aktiviteettia ja hyödyttää jäseniä.
Sunnuntaipäivän vietin veneellä kirjoitellen tätä blogia ja puuhaillen kaikkea pientä. Aamulla viereen tuli tuttu tanskalaisvene. Se oli tullut yöllä Teneriffan San Miquelin satamasta ja saanut tehdä matkaa erittäin tuulisessa kelissä. He olivat kuitenkin päättäneet lähteä matkaan, koska luvassa oli vielä kovempaa tuulta. Tänne piti päästä, koska isovanhemmat Tanskasta olivat tulossa. Päivällä paikka oli niin kuuma ja helteinen, että ilman varjon tuomaa suojaa, ei olisi jaksanut tehdä mitään. Illansuussa kävin luovuttamassa avaimet, lähtisin maanantaiaamuna kohti Las Palmasia.
Kello herätti puoli neljän aikaan aamulla. Nopea aamiainen, pakkausten viimeistely ja kiireesti matkalle kohti pohjoista lentokenttää. Marjatan lento lähtisi 07.30 ja matka kentälle kestäisi tunnin. Moottoritietä pitkin matka onnistui hyvin ja joutuisasti. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja löysimme tarvittavat portit ja geitit. Edessä oli hyvästelyt ja pitkä matka varsinkin Marjatalla. Hän olisi kotona 21 tuntia liikkeelle lähtömme jälkeen.
Lähdin ajamaan kentältä takaisin veneelle ja nyt aamuliikenne oli jo huomattavasti vilkkaampaa, paikoitellen ruuhkaista. Täällä ajaminen on pelottavaa johtuen epävarmuuden tunteesta ja paikallisten nopeista reaktioista. Äänimerkkiä painellaan herkästi mitä erilaisista syistä, eikä se aina kohdistu omaan ajamiseen. Takana ajava voi antaa pitkän äänimerkin ja se osoittautuukin tervehdykseksi paikalliselle vastaantulijalle tai jollekin tienvarressa olevalle.
Päädyin onnistuneesti takaisin veneelle. Jätin auton ja avaimet marinaan ja valmistelin veneen lähtökuntoon. Nyt piti ottaa huomioon liikkeellelähtö yksin ja erityisesti rantautuminen seuraavaan marinaan yksin. Kello 8:45 irrotin köydet ja lähdin ajamaan ulos satamasta. Otin tavoitteeksi ajaa Puerto Ricoon n. 50 merimailin päähän. Tunsin edelliseltä käynniltä sataman vastaanottolaiturin ja osasin asetella köydet ja lepuuttajat niin, että selviäisin tarvittaessa.
Ulkomerelle päästyäni tuuli oli vaimeaa, mutta kahden metrin korkuinen maininki keikutteli venettä. Otin rohkeasti kaikki purjeet auki ja sain siitä koneella ajaessani solmun lisää nopeutta. Kahden tunnin matkanteon jälkeen tuuli oli noussut niin, että sammutin moottorin. Tuuli voimistui hitaasti ja tuli noin 70 astetta keulasta paarpuurin puolelta. Maininki ja aallokko tuli samasta suunnasta. Olin matkalla Teneriffan eteläpäästä Gran Canarian eteläosaan. Päästyäni kunnolla irti rannan tuntumasta tuuli nousi saarten välisessä ”solassa”. Vauhti nousi nopeasti kahdeksaan solmuun, aallokko kasvoi ja alkoi aina välillä lyödä sisään istumalaatikkoon. Reivasin etupurjetta ja päästin puomin enemmän tuulen suuntaan. Pienet reivaukset eivät auttaneet riittävästi, koska tuuli kiihtyi koko ajan. Paarpuurin puoleinen vessan ikkuna oli unohtunut auki, vettä oli lattialla..
Menin turvavyön kanssa liinoihin kiinnittyneenä mastolle rullaamaan isoa purjetta sisään. Siinä oli hankalinta se että yksin operoidessani jouduin vapauttamaan ison purjeen ensin ja se hakkasi tuulessa kuin vietävä ennen kuin sain sen rullattua kireäksi.
Matka jatkui. Suolaista vettä, tosin melko lämmintä, tuli päälleni. Parraslista oli usein vedessä ja vene kallistui muutaman kerran niin paljon, että aloin miettimään paljonkohan se kestää kallistusta kaatumatta. Ilman merenkäyntiä purjeveneen ei pitäisi kaatua kovassakaan tuulessa eikä kallistuksessa. Veneen kallistuessa purjeen kallistava voima pienenee ja samaan aikaan kölin oikaisu momentti kasvaa. Jossain pisteessä oikaisumomentti voittaa kallistavan momentin. Tuulta on harvoin ilman aaltoja ja aallon korkeus riippuu siitä vapaasta matkasta joka tuulella on aallon kasvattamiseksi. Aallokossa on aina välillä suurempi aalto. Se on jokin kerrannainen. Tämmöisen ”mamma” – aallon iskiessä valmiiksi kallistuneen veneen sivulle on veneen kaatuminenkin mahdollinen.
Lopulta genuasta oli ulkona enää 1,5m läpyskä ja isosta oli ulkona 20%. Vauhti oli silti 8,5 – 9,5 solmun välissä. Tuuli oli 15 m/s ja kävi puuskissa 18 – 19 m/s. Positiivista tässä oli se, että matka määräsatamaan kutistui reipasta tahtia. Perillä olin klo 15:30 ja matkaa kertyi vähän vaille 50 merimailia. Keskinopeus oli noin 7 solmua irrotuksesta kiinnittymiseen. Satamassa oli vastaanottaja, joten kiinnittymisessä vastaanottolaituriin ei olut vaikeuksia. Menin maksamaan satamamaksua. Sisäänkirjautumisoperaatioiden ollessa meneillään taakseni jonottamaan tuli vaalea kaveri joka tervehti suomeksi. Kaveri esitteli itsensä Teemuksi. Hän kipparoi englantilaista suomalaisvalmisteista Swan 57 venettä täällä omistajan lukuun. Veneen nimi on Tenareze. Kyydissä oli parasta aikaa englantilaisia vieraita. Vene osallistuu myös ARC – kilpailuun Teemun kipparoimana ja suomalaisella miehistöllä.
Sain laituripaikan ja siihen peruuttaminen oli koko matkan surkein esitys. Tuuli oli voimakas ja se tuli sivusta silloin kun piti peruuttaa vene rivien välissä oman paikan kohdalle. En uskaltanut pitää riittävää vauhtia ja ajauduin sivuttain kiinni kahden veneen keulaan. Oma keulapotkurikaan ei jaksanut taistella tuulta vastaan. Tilanteen pelasti kaksi sataman kaveria ja Teemu työntämällä viereisten veneitten keuloilta. Riittävä vauhti olisi antanut eväät taistella tuulta vastaan, mutta olisiko käännös osunut ahtaaseen väliin jää arvoitukseksi. Nyt selvittiin kuitenkin ilman vaurioita, mutta tyylipisteet jäivät kehnoiksi.
Varasin paikan neljäksi yöksi ajattelin tutustua paikkoihin käymällä mm Las Palmasissa ja kunnostaa venettä. Päivän matkanteon jäljiltä merivedestä kastuneet ja sittemmin kuivuneet vaatteet olivat aivan valkoiset kuivuneesta suolasta. Olin valmis pitkille yöunille väsyttävän, mutta hienon purjehduspäivän jälkeen.
Miehistö saapui veneelle. Vesa ehti ensimmäisenä kohta puolenpäivän aikaan. Olin häntä vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi helteiseen Las Palmasiin. Teimme veneessä aluksi suursiivouksen odotellessamme Kalevia, Jaakkoa ja Lassea tulevaksi puolen yön aikaan. 
Listalla oli vielä mm seuraavia asioita kolmen vuoden puuhailun jälkeen. Ne työllistivät miehistön melkein täyspäiväisesti kahden viikon ajaksi. Tämä lista sopii myös vihjeeksi ja motivaation lähteeksi vastaavaa matkaa suunnitteleville. ARC :n turva- ja katsastusvaatimukset ovat erittäin tiukat ja vaativat. Kaikki pienimmätkin veneen osat tarkistetaan ja varmistetaan
Markku oli luvannut tulla käymään veneellä marraskuun alussa. Hän lensi Las Palmasiin lauantaina Tukholman ja Madridin kautta. Sain Jussilta ohjeet miten kentältä tullaan marinaan. Ensin otetaan bussi no 60, sillä päätepysäkille ja loppupätkälle taksi. Välitin ne Markulle. Hän vanhana maailman matkaajana selvisi reissusta hyvillä tyylipisteillä, vaikka ei malttanutkaan noudattaa annettua ohjetta.
Vesa teki hyviä korjausehdotuksia ja niistä valittiin lopulta kahdella mutterilla lukittava ja sokalla varmistettu malli. Aluksi oli tarkoituksena vaihtaa yksi pultti, mutta Vesa ilmoitti, että lähes samalla vaivalla vaihdetaan kaikki kolme etuharuksen alapään pultit. Niin tehtiin.
Lopulta uskoimme ymmärtävämme toisiamme ja keskityimme varsinaiseen tekniseen ongelmaan ja sen ratkaisuun. Johtaja päätyi ehdottamaan, että hän lähettää paikalle asiantuntijan, tässä tapauksessa veneen sähköistyksestä ymmärtävän henkilön. Useiden puheluiden jälkeen hän ilmoitti kaverin tulevan paikalle seuraavana aamulla 8 – 9 ja minun pitäisi olla paikalla. Olin paikalla ja odottelin kello 11 asti ennen kuin menin kysymään pitääkö odottelua vielä jatkaa ja kuinka kauan. Johtaja oli paikalla kun astuin sisään ja ilmeisesti arvasi asiani kun kysyi heti, eikö kukaan ole tullut vielä. Vastasin, että ei ole. Muutaman puhelinsoiton jälkeen minulle ilmoitettiin uusi aika klo 13:30.Olin veneellä odottamassa ja 13:45 ilmestyi paikalle kaksi hyvää englantia puhuvaa nuorehkoa reipasta kaveria. He ryhtyivät ripeästi selvittämään asiaa ja viiden minuutin kuluttua ilmoittivat, että mittari on rikki ( yllätys ) ja pitää laittaa uusi tilalle.
Perille päästiin kuitenkin tälläkin legillä. Ajoin polttoainelaituriin klo 15.15. Päivämatkaksi tuli 39 merimailia. Tankkasin veneen odotellessani satamakonttorin avautumista klo 16. Konttori aukesi ja menin ilmoittautumaan. Yritin neuvotella paikasta niin, että suomalaisveneet voisivat olla toistensa vieressä, perustelin asiaa turvallisuudella. Satamassa oli ollut häiriöitä ja veneisiin oli murtauduttu. Ehdotuksiani ei noteerattu, mutta liekö siitä ollut kuitenkin apua kun lupasivat Meritähdelle paikan laiturista no 10. Laiturissa on pitkäaikaisia ”asukkaita” ja se mielletään turvallisempana.
