23.2.2008 Maanantai. Kiertoajelulla Lucialla

Tämän päivän olimme varanneet saareen tutustumiseen vuokra-autolla. Aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen ahtauduimme Mitsun maasturiin. Minä olin ajoluvan haltija ja luonnollisesti toimin kuljettajana. Se tiesi haastavaa päivää. Ajoimme ensin saaren pääkaupungin Castriesin läpi kohti Soufrieriä. Karibian loistoristeilijät poikkeavat Castriesissa. Nytkin niitä näkyi laiturissa olevan neljä. Muutamat ovat varmaankin Suomessa tehtyjä.

Liikenne oli hektistä. Kädet ratissa hikoilivat ja odotin kaikenaikaa rysäystä joltain suunnalta. Tiet olivat kuoppaisia, mutkaisia ja jyrkkiä. Ajoimme Soufrieriin ja tankkasimme auton Shellin asemalla. Paikalle tuli jalkavammainen kerjäämään. Huoltoaseman hoitaja hätisti hänet pois.

Tankattuamme ajoin vahingossa väärälle kadulla ja jouduimme kiertämään pois kapeita kansoitettuja katuja / polkuja pitkin. Kadulla ollut väki huuteli ja jotkut tungeksivat ikkunoihin. Eräs ukko lähti juosten näyttämään tietä ja olisi halunnut siitä korvauksen. Minun mielestäni hän olisi ollut korvausvelvollinen koska haittasi ajamistani. Selvisimme kuitenkin ulosmeno tielle.

Vierailimme tulivuorella, joka on vielä aktiivinen ainakin siinä mielessä, että kraatterin kohdalta nousee kaikenaikaa kuumaa vesihöyryä. Alueella on voimakas rikin tuoksu. Matkalla selvisi, että mm Swedish Match on käyttänyt täältä tuotua rikkiä tulitikuissaan. Tutustuimme myös info – keskuksessa videoin, valokuvin ja selvityksin tulivuorten ihmeellisyyksiin.

Täältä siirryimme meille jo tuttuun paikkaan Jalousie Plantation Resort & Spa rannalle uimaan ja rantaravintolaan lounaalle. Mitsulla oli kova urakka kiskoa meidät ylös matkalla olevista jyrkistä ylämäistä. Ei kuitenkaan hyytynyt vaikka siltä vaikutti.

Viivyimme rannalla pari tuntia ja lähdimme sitten kohti Rodney Baytä. Poikkesimme matkalla Marigot Bayhin katselemaan marinaa ja siellä olleita hienoja pursia. Matka onnistui ilman kolhuja. Soufrierin läpikin mentiin joustavasti eksymättä väylältä. Castriesin kohdalla tuli pimeys. Se muutti ajamisen vieläkin haastavammaksi. Veneelle kuitenkin selvittiin ja oltiin valmiit yöpuulle ilman suurempia viivytyksiä.

22.2.2008 sunnuntai. Vieraita hakemaan lentokentältä

Meritähti on marinassa Saint Lucian saaren pohjoispäässä ja kansainvälinen lentokenttä on saaren eteläkärjessä. Vuokrasimme 7 hengen auton ja lähdimme sillä vieraita vastaan. Auto oli uudehko tehokas maasturi. Vastaanottaessani autoa oli haastavaa saada merkittyä kaikki kolhut ja naarmut. Pieniä sellaisia tuntui löytyvän runsaasti.

Oman mausteensa liikkeellelähdössä antaa totutteleminen vasemman puoleiseen liikenteeseen, kapeisiin teihin ja nopeatempoiseen ajorytmiin. Mikäli näet tiellä vapaata on sinun lähdettävä välittömästi. Mikäli varmistelet vielä katselemalla eripuolille niin huomaat ettei vapaata enää olekaan. Teiden rikkonaisuuden ja syvien kuoppien kanssa saa olla tarkkana.

Matkalla lentokentälle läpi saaren näimme mahtavia maisemia ja paikallista elämää. Söimme lounaan eräällä näköalapaikalla.

Virgin Airlines kone laskeutui. Odottelun jälkeen Merja, Saku, Maiju, Martti ja Jaakko löytyivät laukkuineen. Ahtauduimme maasturiin ja aloitimme matkan takaisin kohti marinaa. Paluumatkalla ihastelimme samoja maisemia kuin tullessa.

Veneelle tultaessa hytit ja punkat jaettiin ja uusi miehistö asettui ”veneeksi”. Illalla suunniteltiin seuraavan päivän purjehdusta ja muonien hankkimista. Kävimme myös tervehtimässä Suvin miehistöä. He odottelivat sopivaa keliä siirtyäkseen Martiniquelle Forte de France, josta Suvin vieraat lentäisivät kotiin

20 – 21.2.2008 Odotusta ja huoltoa

Torstai-iltana olimme jääneet ankkuriin Rodney Bayn edustalle sadan muun veneen seuraan. Yön aikana tuuli nousi navakasti ja se sai tarkkailemaan ankkurin pitävyyttä. Vesa oli jo Suomessa paluunsa jälkeen kertonut, että hiekkapohjassa etuankkurin pito ei ole paras mahdollinen. Hän suositteli vaihtaa etu- ja taka-ankkurit keskenään.

Tuuli repi venettä ja ensimmäisen tarkastuksen perusteella vene ei ollut siirtynyt. Toisella kerralla huomasin sen siirtyneen 30m, mutta pysähtyneen kuitenkin. Liian lähelle muita veneitä ei oltu ajauduttu. Aamulla kuulimme VHF että ankkurissa olevat kyselivät vilkkaasti laituripaikkoja marinasta. Päätimme aamiaisen jälkeen ajaa marinaan.

Marinaan ajaessamme laiturissa oli Oululainen vene Suvi. Kiertelimme laitureita emmekä onnistuneet löytämään vapaata paikkaa. Ajaessamme takaisin Suvin kippari osoitti sopivan paikan ja me ohjasimme siihen.

Suvin miehistössä oli pursiseurasta ja venemerkin keskustelupalstalta tuttuja. Illanaikana vaihdoimme kuulumisia ja saimme hyvän joukon purjehdusvinkkejä Karibian alueelle.

Siivoilimme ja korjailimme venettä. Hankimme uudet airot jollaan ja uudet uimatikkaat Atlantilla rikkoutuneiden tilalle

13 – 19.02.2008 purjehdukset

Jukka, Valery ja Sami saapuivat veneelle perjantaina. Esiinmarssi oli Jukalle ominainen vesitaksilla suoraan laiturille.
Suunnitelmissa oli mennä Martiniquelle, mutta siellä puhjenneiden rauhattomuuksien vuoksi päätimme pysytellä Lucialla. Tarkoitus oli kierrellä saaren rantoja veneellä ja sisäosia autolla. Jäimme vielä yhdeksi yöksi marinaan että kaikki löytäisivät veneestä oman paikkansa. Lauantaina bunkrasimme veneen viikon matkaa varten ja iltapäivällä siirryimme Rodney Bay – lahteen ankkuriin. siellä uitiin puhtaassa ja kirkkaassa merivedessä ja jollailtiin illansuussa Pigeon Islandille. Yö nukutti hyvin. Vallinnut tuuli piti veneen viileähkönä.

Aamulla aamiaisen ja uintien jälkeen suuntasimme kohti Marigot Baytä. Saavuimme sinne hyvissä ajoin iltapäivällä ja kiinnityimme poijuun. Hinta 65 EC$. Olin kuunnellut jo jonkin aikaa veneestä kuuluvaa outoa ääntä. Se kuului vaihde vapaalla tyhjäkäynnillä. Kävin rannalla kyselemässä olisiko ketään huoltomiestä tavoitettavissa. Mooringsin mekaanikko ”BaBa” sanoi, että hän voisi tulla kuulostelemaan ääntä työajan jälkeen.

Hän tutki ja kuunteli aikansa ja ehdotti, että otettaisiin moottori irti vetolaitteesta ja katsotaan mistä ääni tulee. Pitäisi ottaa aamulla laituripaikka marinasta. Hän tulisi illalla töihin. Samalla kun me ihmettelimme outoja ääniä, muu miehistö viihtyi uimarannalla ja marinapalvelujen parissa.

Sain aamulla laituripaikan ja aloin siirtää venettä sinne. Silloin selvisi, että veto oli kadonnut täysin. Saimme avuksi kolme venettä - yksi veti ja kaksi jarrutti. Niin mentiin onnistuneesti laituripaikalle. Jukka vuokrasi auton ja muu miehistö lähti sillä tutustumaan saareen. He olettivat veneilyn loppuneen muutamaksi päiväksi.

Baba saapui kaverinsa kanssa välittömästi irrottamaan moottoria. Tunnin kuluttua tiedettiin että moottorin ja vaihteiston yhdistävien laippojen väliset kumit olivat murtuneet väsymällä tai ylikuormituksesta. Rodney Bayn Volvo huollosta löytyi uusi osa. Se haettiin ja paikalleen asennus alkoi Baban varsinaisen työajan jälkeen. Koekäyttö tapahtui kahden tunnin kuluttua. Kaikki tuntui olevan ok. Juotiin porukalla oluet kerättiin työkalut ja siivottiin paikat. Baban poistuessa kavereineen autoilevat turistit palasivat veneelle. Työ sujui uskomattoman ripeästi. Kiitos vielä Baballe.

Autoileva miehistö oli päivän aikana tutustunut mm tulivuoreen ja Jalousie Plantation Resorts´in uimarantaan Pitonien juurella. Iltapala nautittiin veneellä Marigot Bayn iltahämyssä. Marinassa oli muutama miljoonapursi palkattuine miehistöineen. Niiden kimpussa oli yleensä useampi henkilö pesu- ja kiillotuspuuhissa.

Tiistaina jatkoimme matkaa Pitonien väliseen lahteen saman rannan läheisyyteen jossa muut olivat jo autolla vierailleet. Jukka tuli paikalle autolla ja muut veneellä. Paikka on mahtava, uimme ja snorklasimme. Paikallinen venebisnesmies ”Malcom” organisoi meille grilli-illan. Hän pystytti grillin rannalle ja tuotti sinne tarvittavat illallisainekset juomineen. Aperitiivit olivat tuliset ja vahvat. Tarjottavat maistuivat. Palveluun sisältyi kotiin / veneelle kuljetus. Se osoittautui tarpeelliseksi pimeällä lahdella. Oman veneen erottaminen ei ollut helppoa. Jukka tuli yksin jollalla ja eksyi kauas Meritähdestä. Puhelimen ja runsaiden valotunnisteiden avulla mies saatiin käännytettyä takaisin matkalta kohti Meksikonlahtea.

Keskiviikkona lähdimme porukalla tutustumaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Marjatan ollessa mukana ne on vaikea ohittaa. Tutustuimme myös muuhun ympäristöön. Trooppinen ilmasto ja tuliperäinen maa valtavine korkeuseroineen synnyttävät mahtavan kasvillisuuden ja jylhät maisemat.

Veneelle palatessa vietimme muutaman tunnin uimarannalla. Valery ja Sami kävivät paikallisen järjestämällä sukellusmatkalla. Vedenalaiset maisemat olivat myös olleet vaikuttavat.Yö kului rauhallisesti.

Torstaina oli vieraiden kotiinpaluupäivä. Aamupäivä käytettiin uintiin ja pakkaamiseen. Lentokentälle lähtö tapahtui hyvissä ajoin puolen päivän aikaan. Marjatta ja minä jäimme kahden. Irrotimme Meritähden poijusta ja suuntasimme kohti Rodney Bayn lahtea odottamaan uusia vieraita

Paluu Meritähdelle

ARC – kilpailun jälkeen Meritähti purjehti helmikuun alkuun asti Saint Lucian etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevien saarten edustalla. Kipparina toimi Kalevi. Mukana olivat myös Vappu, Hanna, Vesa ja Jaakko. Veneen liikkeitä tänä aikana pystyi aluksi seuraamaan Winlinkin positioiden perusteella. Tietokone ongelman jälkeen niitä ei saatu päivitettyä. Purjehdus oli ollut mukana olijoiden mukaan antoisa.

Suomessa aika kului nopeasti askarten ja asioiden parissa. Lähdin takaisin veneelle maanantaiaamuna 9.2. lentäen Helsingistä Pariisin kautta Martiniquelle Fort de Franceen. Matka meni hyvin vaikka Pariisissa kentän vaihtaminen on aina hieman sotkuinen operaatio. Bussi piti nytkin tunnin tauon 20 min sijasta, mutta ehdin kuitenkin lennolle ajoissa.

Pariisin kentällä kuulin muutamalta kanssamatkustajalta Martiniquelle levinneistä lakoista ja levottomuuksista. Perillä tilanteen huomasi vaikeudesta saada taksi ja äänekkäästi käyttäytyvistä väkijoukoista. Tilanne oli kuitenkin vielä kohtalaisesti hallinnassa. Sain taksin ja laiturilla oli Kale odottamassa jollan kanssa. Hän tarjosi kyydin Meritähdelle, joka oli kaupungin lahdella ankkurissa.

Illan aikana vaihdoimme kuulumiset ja minä päivitin itseäni veneelle niin pitkään kuin silmät pysyivät avoinna. Vappu ja Kalevi kertoivat laajenneista lakoista ja levottomuuksista. Se oli harmi, koska olimme ajatelleet tutustua saareen loppuviikolla. Suunnitelmia piti tarkistaa.

Aamulla kävin ensin kirjautumassa ulos maasta. Sen jälkeen hyvästelin Vapun ja Kalevin viemälle heidät jollalla kaupungin rantaan odottamaan kyytiä lentokentälle.

Lähdin purjehtimaan kohti Luciaa ja Rodney Baytä. Tuuli ja aallokko olivat kohtalaiset ja matka eteni reippaasti purjeita reivaillen. Kuuden tunnin seilauksen jälkeen saavuin perille. Ehdin hyvissä ajoin ottamaan vastaan perheen naisväen, joka oli tulossa Lontoon kautta Lucialle.

Marjatta, Tiina ja Hilla tulivat veneelle juuri ennen pimeän tuloa. Matka saaren eteläkärjessä olevalta Hewanorran lentokentältä oli taittunut mukavasti ilmastoidulla taksilla. 1h 20 min ja 75 US$.

Tahti veneellä muuttui välittömästi kun naiset kolmessa polvessa asettuivat taloksi. Jäimme marinaan kolmeksi päiväksi odottelemaan lisää vieraita englannista. Jukka, Valery ja Sami olivat tulossa Wakefieldistä. Näiden päivien aikana uitiin sataman altaalla ja hiekkarannalla ja tehtiin tuttavuutta kansainvälisen marinaelämän kanssa.

Sain samalla tilaisuuden hoidella erilaisia papan tehtäviä, jotka olivat matkan aikana jääneet vajaalle hoidolle.

Hyvää Uutta Vuotta 2009 lukijoille

Meritähti purjehtii Karibialla ja sen sijainti päivitetään miehistön toimesta tasaisin väliajoin Winlink sijaintikarttaan. Palaan veneelle helmikuun 9. päivänä ja purjehdimme seuraavan kuukauden ajan alueella Saint Luciasta etelään. Tiedossa olevat miehistön vaihdot ovat Saint Lucialla 12.2, 19.2 ja 22.2 ja 08.3.

Mikäli etsit edullisia lentoja Karibialle niin me olemme löytäneet edullisimmat seuraavalla reitillä. Helsinki - Lontoo Catwick Easy Jet, Lontoo Catwick - Saint Lucia VirginAirlines. Edestakaisen koko matkan hinta on jäänyt hieman alle 700 euron. Virgin lentää lisäksi mm Antiqualle, Tobagolle ja Barbadokselle. Catwikissä pitää yöpyä menomatkalla ( 1 h huone n. 30€ ja 2h huone n. 50€ edullisimmillaan ). Liput pitää tai ainakin voi ostaa netistä ja ne on hyvä varata useita viikkoja aikaisemmin, jolloin hinta on edullisempi. Vihjatkaa jos löytyy parempia vaihtoehtoja.


Tarkoitukseni on päivittää tätä blogia veneelle palattuani viikottain. Lähiaikoina yritän saada sivustolle videoklippejä matkan varrelta, mikäli taidot ovat tallella ja laitteet toimivat.

MERITÄHTI SIJALLE 2. OMASSSA LUOKASSAAN CRUISING B.

Kilpailun lopputulokset on julkistettu 20.12.2008 palkintojenjakotilaisuudessa Rodney Bayssä St Lucialla. Meritähden sijoitus varsinkin omassa luokassaan Cruising B parani oleellisesti. Loppusijoitus oli TOINEN. Sijoituksen paranemiseen omassa sarjassa vaikutti oleellisesti pienet koneajotunnit verrattuna kilpailijoihin. Meidän koneajotuntimme olivat 5,5 h. Eniten moottorilla ajaneet ilmoittivat yli 100 h. Sarjassa oli myös muutama, joka ei ollut käyttänyt moottoria lainkaan.

Sarjan lopputulokset on nähtävissä täällä http://www.worldcruising.com/content/S633650346601743750/ARC%202008%20Results%20by%20Class.pdf

Cruising sarjan kokonaistuloksissa sijoituksemme oli 33. Nämä tulokset on luettavissa täältä http://www.worldcruising.com/content/S633653906697056250/ARC%202008%20Results%20by%20Division.pdf

Kokonaiskilpailun voitti kilpailun pienin vene Madonna, jossa oli norjalainen perhemiehistö Isä, äiti ja kolme alle 10 vuotiasta lasta. Nuorin oli vasta 8 kk ( lähdössä 7 kk ). Norjalaiset ovat perinteistä merenkulkukansaa. Uutta sukupolvea näyttää syntyvän. He tulivat maaliin n. vuorokauden meidän jälkeemme 4,2 m lyhyemmällä veneellä. Uskomaton suoritus.

Lopputulokseen vaikuttaa käytetty kokonaisaika, moottorilla ajomatka ja ns TCF kerroin, jolla tasataan veneiden välisiä laskennallisia eroja. Kertoimen määrittelyssä huomioidaan veneen koko, pituus, leveys, paino, purjeet ja veneen ikä. Laskentakaava on tämmöinen:

The following formula is used to calculate corrected time (CT): CT = ((Elapsed Time + (Engine Hours x Motoring Factor)) x WCC TCF)

Motoring factor oli tänä vuonna tulkintani mukaan 1,1. Tästä voisi päätellä, että moottorilla kilpailun lopputulosten kannalta, kannatti ajaa aina kun nopeus oli enemmän kuin 2,1 x purjeilla saavutettu nopeus.

Polttoainetta mahtuu omaan tankkiimme niin, että sillä voidaan ajaa 60h ja varakanisterien kanssa se olisi riittänyt n. 100 tunnin ajoon.eli parhaassakin tapauksessa sillä olisi voitu tehdä n. 20% matkasta. Purjehtimatta matkaa ei näillä veneillä voi tehdä.