Kotimatka "lomalle" Suomeen

Aamulla siirryimme kipin kapin kantamuksinemme pääportille odottamaan taksia ja se tuli minuutilleen. Kuljettaja oli kovasti närkästynyt paikallisiin poliitikoihin ja EU / EUROn aikana tapahtuneisiin hintojen korotuksiin. Ei hänellä itsellään tuntunut huonosti menevän. Kertoi omistavansa Thaimaassa loma-asunnon ja asuvansa siellä 6 kk vuodessa.

Minulla oli käsitys, että lentokenttä olisi hiljainen kun menemme sinne varttia vaille viisi aamulla – mitä vielä – siellä oli täysi tohina päällä ja valtavat ruuhkat. Ymmärsimme nyt hyvin miksi meitä oli kehotettu menemään kentälle kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Olimme saaneet varattua Ryanairin aamulennon Lontoon Stanstedin kentälle ja sieltä Tampereelle lähtisi kone yhdeksän tunnin odotuksen jälkeen huh huh.

Kuluihan se aika kentällä ja lopulta laskeuduttiin Tampereen Pirkkalan kentälle. Oma auto oli siellä odottamassa. kiitos Lassille ja Maritalle.

Päivä kahden Malahidessa

Tänään olimme veneellä kaksin Marjatan kanssa. Jatkoimme omia lähtövalmistelujamme, hoidettiin pyykit kuntoon, pakattiin ja sen sellaista. Iltapäivällä lähdimme tutustumaan samaan linnaan joka edellisellä kerralla oli jäänyt kahvioon tutustumiseksi.

Linna oli laajojen nurmikenttien ja puistojen ympäröimä. Linna oli ollut saman suvun hallussa 800 vuotta. Se on melkoinen saavutus. Siihen aikajaksoon mahtuu useampia sukupolvenvaihdoksia, 25 v välein niitä kertyisi 32. Jokunen perheriitakin on saatettu käydä. Linna oli kunnioitusta herättävä ja yksi erikoisuus oli se, että opastuskierroksen ymmärtämisen helpottamiseksi oli useita erikielisiä selostuskansioita tarjolla ja kuinka ollakaan myös suomenkielinen. Edes ruotsinkielistä ei ollut. Yleensä asia on maailmalla toisinpäin.

Illalla pyrimme varmistamaan oman taksitilauksemme. Tarvitsimme taksin klo 04.30. Illaksi kutsuimme vielä amerikkalaisen yksinpurjehtijan oluelle veneeseemme. Mielenkiintoista keskusteltavaa riitti myöhäiseen yöhön, mutta lopulta oli lopetettava, että saisi edes muutaman tunnin unet.

Osa miehistöstä lähtee kotimatkalle

Herätys oli aikaisin Tiinan, Emilian ja Petrin lähdön vuoksi. heillä oli Ryanairin aamulento

Tampereelle. Kantamukset punnittiin tarkkaan ruumaan yksi reppu max 15kg ja käsipakaasi max 10 kg. Punnitus tehtiin jousivaa´alla, jonka tarkkuudesta ei tiedetty. Palautteen mukaan virhettä oli puolikiloa plussaa.

Kantamusten kanssa siirryttiin odottamaan taksia. kello tuli puoli kuusi eikä autoa kuulunut. Odotimme viisi minuuttia ja sitten aloimme selvittää mikä taksin puhelinnumero on. Numeron lopulta löydyttyä ei siihen soittaminen onnistunut suomalaisella kortilla ainakaan ilman mitään suuntanumeroita. Marinan eteisaulan seinältä löytyi kolikko puhelin ja taskusta sopiva kolikko, niin saatiin yhteys taksikeskukseen. Sieltä selvisi, että mitään tilausta ei ollut tehtynä. kaveri oli tainnut pestä kätensä ennen kuin meni puhelimen ääreen. Taksi saatiin kuitenkin paikalle muutamassa minuutissa ja ensimmäinen ryhmä aloitti matkansa kohti lentokenttää. Tekstiviestillä selvisi kaiken menneen ok. Toiset ottivat vielä pienet nokoset ennen päivän puuhiin ryhtymistä.

Päivän aikana selvittelin missä voisi täyttää kaasupullon. Lopulta, kun tiedettiin missä AGA´n 11kg alumiinipullon voisi täyttää, olisi sinne pitänyt ajaa taksilla aamupäivän aikana pulloa näyttämään. Jos pullo hyväksyttäisiin, niin sen voisi jättää sinne ja hakea myöhemmin. Kaasua oli vielä jäljellä 8 kg alkuperäisestä 22 kg. Seitsemän viikon aikana oli kulunut 14 kg eli 2 kg viikkoa kohti. Onnistuin kuitenkin täyttämään kaksi Duon kipparilta lainaksi saamaani 3 kg kaasupulloa täysiin, nyt on kaasua 14 kg jatkoa varten.

Laitoimme myös kaikki likaiset liina- ja muut vaatteet pyykkiin. Kirsi lähti bussilla lentokentälle neljän aikoihin iltapäivällä. Minä vietin muutaman tunnin paikallisessa kirjastossa lukemassa sähköpostia ja uutisia netistä. Matkalla osuimme paikalle, kun hautajaissaattue eteni hiljaa kylän keskustassa kohti kirkkoa saattoväen seuraamana. Etumaisena kulki säkkipillinsoittaja pukeutuneena johonkin kiltin tyyliseen kansallisasuun.

Illalla lähdimme Marjatan kanssa tutustumaan paikallisten pubien iltaelämään. Vilkastahan se oli tämmöisessä lomakeskuksessa loma-aikaan maanantai-iltanakin.

Lähtövalmistelut

Sunnuntaipäivää vietettiin marinassa ja Malahiden kylässä. Tiina, Kirsi, Emilia ja Petri valmistelivat seuraavan päivän lähtöään. Kirsi, Tiina ja Marjatta tekivät muistiinpanoja matkan varrelta mm tätä blogia varten. matkan rahastonhoitajana toiminut Kirsi teki kustannuslaskelmat ja kulujen jaon osallistujien kesken. Illalla pyydettiin marinan päivystysvuorossa ollutta kaveria tilaamaan taksi aamulla varhain klo 05.30. Kaveri kirjoitti asian ylös kämmenselkäänsä tankatessaan samalla erästä venettä.

Päivällä tapasin amerikkalaisen purjehtijan, joka oli tullut yksin Atlantin yli 7,5 m pituisella veneellään. Veneessä ei ollut merellä toimivaa lämmitintä eikä sellaista liettä, jota olisi voinut merellä käyttää. Matkaa hän oli tehnyt seitsemän viikkoa. Koko merellä oloajan hän oli ollut ilman lämmitystä kosteissa vaatteissa ja ilman lämmintä ruokaa ja juomaa. Kaveri vaukutti kuitenkin hyvävointiselta. Melkoinen sissi, en lähtisi yrittämään samaa, mutta jos sellaiseen tilanteeseen ajautuu itse tahtomattaan niin pitää toivoa, että selviää.

Hän jättää veneensä talveksi marinaan ja lentää kotiin Floridaan. Hänen tarkoituksensa on tulla ensi keväänä takaisin ja jatkaa tutustumalla Skotlantiin, Norjaan ja Ruotsin Göta kanavaan.

Iltapalan jälkeen menimme aikaisin yöpuulle, että heräisimme saattelemaan lähtijät.

Tutustuminen Dubliniin

Olimme päättäneet viettää turistipäivän Dublinissa koko porukalla. Malahidesta pääsi keskustaan nopeasti junalla. piipahdimme kuitenkin ensin kirjastossa, jossa ostimme Marjatalle ja minulle paluuliput kotiin internetin kautta. Ne saatiin keskiviikkoaamuksi 30.8. Internetistä selvisi myös, että seuraava juna lähtee viiden minuutin kuluttua. Laitoimme juoksuksi ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa asemalle. Ostimme edestakaiset liput ja menimme keskustaan. Tutustuimme yhdessä joen rannalla olleeseen pula-aikaa kuvaan tilataideteokseen, joka koostui useista ihmishahmoista. Pitkän diskuteerauksen jälkeen Tiina ja Marjatta suuntasivat eläintarhaan, Kirsi valitsi kiertoajelun eri kohteiden kautta Hop-on & Hop-off bussilla ja loput Jari, Petri ja Emilia suuntasivat raitsikalla Jamesonin viskitehtaalle http://www.jamesonwhiskey.com/ . Vanha tehdas oli sisustettu tehdasmuseoksi kun se vuonna 1970 luvun alussa siirsi tuotantonsa uuteen tehtaaseen. Kohde oli suosittu, eikä vähiten pääsylippuun sisältyvän maistiaisdrinkin vuoksi. Esitys oli oivallinen. Juuri kun olin tullut vakuuttuneeksi Jameson wiskin erikoisaromeista, esiteltiin miten wiski suositellaan nautittavaksi. Siinä oli yhtenä muiden joukossa drinkki Whiski – Cola. En oikein ymmärrä miten tunnistaa erikoisaromit Colan seasta. Tämän jälkeen jatkoimme kävellen kaupungin ydin keskustan läpi ja saimme seurata erilaisia sunnuntaitapahtumia. Muutamassa pubissa oli kivasti järjestetty lisätilaa. Pöydän takaa oli avattu ikkuna kadulle. Näin saatiin ikkunan taakse muutamia seisomapaikkoja. Puistossa pysähdyimme syömään eväsleivät kuunnellen lähellä pauhaavaa konserttia.

Tämän jälkeen olimmekin jo valmiit lähtemään takaisin marinaan.

Malahide

Nukuimme pitkään ja syötiin periteisen aamiaisen mm puuroa ilman suolaa. Aamulla telakan työnjohtaja tuli tarkastamaan veneen kolhun ja totesi, että vaikka vuotoa ei ole havaittu on ruhje hyvä paikata, muuten kosteus pilaa lasikuidun päästessään kerrosten väliin. Puolen päivän aikaan Meritähti nostettiin lukin avulla ylös, siirrettiin marinan kentälle ja tuettiin sinne. Korjaus aloitettiin heti hiomalla ruhje auki, niin että paikka voi kuivua viikonvaihteen aikana. Meille järjestettiin portaat, joita myöten pääsimme veneeseen. Jatkoimme siellä asumista samalla tavalla. Aallokko ei enää keikuttanut, mutta muuten olo veneessä jatkui kuten ennen.

Kipparia lukuun ottamatta muu miehistö lähti iltapäivällä tutustumaan Malahiden linnaan. Apuna suunnistuksessa oli satamaesitteen kartta ja kertoman mukaan linna sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä. Miehistö käveli ja käveli ja käveli. Innokkaimmat Marjatta ja Kirsi jatkoivat kun muut jo alkoivat epäröidä ja pysähtyivät kyselemään ja tutkimaan karttaa. Kaikkiaan etujoukko käveli yhteen suuntaan tunnin 10 min sijasta. Muulle joukolle selvisi, että oltiin menossa väärään suuntaan, etujoukkoa ei kuitenkaan enää näkynyt missään. Etsitty linna itse asiassa sijaitsi kaupungin keskustassa ja karttaan merkitty linna olikin aivan muu kuin tekstissä mainittu ja sijaitsi viereisessä kylässä. Sellaista sattuu suuressa maailmassa pienelle ihmiselle. Himo kävelijöitä odotellessaan Tiina, Emilia ja Petri tutustuivat kalliomuodostelmaan ja keräsivät kiviä, sekä simpukoita. Lopulta kaikki olivat matkalla oikeaan linnaan ja oikeaan suuntaan. Linna löytyi, mutta oli jo suljettu siltä päivältä. Kahvio sentään oli avoinna.

Bangor - Malahide / Dublin

Olimme päättäneet lähteä liikkeelle varhain aamulla, että saisimme hyötyä vuorovesivirroista. Aamu oli tuuleton, eikä merenkäyntiäkään ollut lievä sumu oli meren yllä mutta näkyvyys oli silti 2 – 3 mailia. Lähdimme ajamaan aluksi moottorilla päin vuorovesivirtaa. tunnin ajon jälkeen nopeutemme oli 3,5 solmua gps mukaan ja lokin mukaan 5,5 solmua eli 2 solmun vastavirta oli tässä kohdassa saaren ja mantereen välissä. Mantereen puolella oli kivikkoa ja sen vuoksi piti kiertää eteen tulevat punaiset poijut idän puolelta. vene oli automaattiohjauksella ja piti hyvin asetetun kurssinsa. Ajoin läheltä poijua ja ohitettuani sen ja seuraavan poijun muodostaman linjan säädin automaattiohjauksen suunnitelman mukaan 20 astetta oikealle ja sen jälkeen asetin plotteriin uuden reittipisteen. Nostettuani katseeni plotterista ehdin huomata, että vene oli menossa suoraan päin äsken sivuutettu teräspoijua. Suuntaa ei ehtinyt enää muuttamaan vaan veneen keula törmäsi suoraan kookkaaseen poijuun ja vaihtoi siitä suuntaansa ohittaen poijun. Nukkuvat miehistön jäsenet heräsivät pamahdukseen ja aloimme tutkia vaurioita. Kannelta katsoen ruhje ei näyttänyt kovinkaan kummoiselta eikä vettäkään näyttänyt tulevan sisään. Toivuttuamme järkytyksestä päätimme jatkaa matkaa seuraten kertyykö pilssiin vettä. Vuotoa ei päivän aikana havaittu ja teimme purjehduksen suunnitelman mukaan, oikeastaan menimme hyvän sään ja tuulien vallitessa suoraan ilman väli satamaa Dublinin edustalla olevaan Malahiden marinaan.

Törmäys kolhaisi pahasti pahasti kipparin itsetuntoa – syy oli puhtaasti kipparin. Ei ollut tuulta, ei aallokkoa, ei vastaantulijoita eikä ohittajia. Laiminlöin tärkeimmän eli riittävän tähystyksen, ajoin liian läheltä poijua, enkä seurannut miten käännös meni.

Kotivesillä käännökset ovat toteutuneet leppoisilla tuulilla hyvin, nyt tilanteen muutti ymmärtääkseni vuorovesivirta. Ennen käännöstä virtaus tuli lievästi keulan oikealla puolelta ja autopilotti oli ottanut sen huomioon matkan aikana. Käännöksessä oikealle virtaus muuttui keulan vasemmalle puolelle ja pyrki kääntämään venettä yli asetetun 20 astetta. Mikäli matka olisi jatkunut, olisi automaattiohjaus korjannut tilanteen, mutta nyt matka ei riittänyt. Ajoin liian läheltä, enkä valvonut käännöstä välittömästi.

Vähän aikaa tuntui siltä, että lähdetään kotiin, mutta sinnekin oli pahuksen pitkä matka, oli kohta 7 viikkoa tehty matkaa. Jatkoimme apealla mielellä. Tilannetta paransi sopivan tuulen viriäminen. Sammutimme koneen ja kohta vauhtimme nousi 7 – 8 solmuun paikoitellen 9 solmun päälle. Päätimme jatkaa Malahideen asti. Siellä olisi kaikki tarvittavat palvelut myös veneen kolhu olisi esitteen mukaan mahdollista paikata siellä jos se osoittautuisi tarpeelliseksi.

Loppumatkassa aallokko nousi kohtalaisen korkeaksi. Emilia ja Tiina pysyivät punkissaan vaakasuorassa asennossa, mikä osoittautui hyväksi merisairauden ehkäisyasennoksi. Kirsi taisteli pahoinvointia vastaan syöden Fisherman´s Frendejä, joita matkan aikana kului kahdeksan pussillista. Olemme huomanneet, että syöminen ehkäisee pahoinvointia. Ennakkoon voisi luulla toisin, kun on tunne, ettei edellinenkään ateria pysy sisällä.

Olimme perillä satamassa 18.30 tunti ennen laskettua aikaa. Satamaan päästyämme tutkimme laiturilta veneen saamat vauriot. Ne olivat pienellä alalla n. 10x5 cm keulapiikissä, mutta melko syvällä lasikuidussa. Aamulla tulisi ammattimies tarkistamaan mitä pitäisi tehdä. Tiinan ja Kirsin nimipäivän kunniaksi nautimme heidän tarjoamiaan mansikoita ja veneen varastoista löytynyttä vaaleanpunaista kuohuviiniä. Nimipäiväkekkereiden jälkeen, olimme niin väsyneitä, että nukahdimme vaatteet päällä.