18. elokuuta 2008

15.08.2008 perjantai

Lähtöpäivän aamuna joutui taas huomaamaan sen, että asioita on jäänyt liikaa sen viime tipan varaan. Heräsin viideltä ja aloin keräämään tavaraa reppuun ja lentolaukkuun. Ohjelmassa oli vielä pikainen kattoremontti, terveyskeskuksessa käynti ym ym. Lähtö olisi kymmeneltä.

Matkan aikana tulleeseen vaivaan sain aimo annoksen uusia lääkkeitä. Veneen lääkevarasto on jo melkoinen. Mitenkähän selvitään, jos joudutaan veneen kanssa huumeratsiaan jossain Portugalin rannikolla.. Ylermi tuli ja Marjatan kyydissä lähdimme kohti Pirkkalan kenttää. Lähtöselvittelyt menivät muuten ok mutta tietenkin monitoimityökalu oli unohtunut käsimatkatavaroiden joukkoon. Oli vähällä, että olisin joutunut luopumaan siitä, mutta Marjatta kävi pelastamassa sen tarkastajien kynsistä.
.
Koneessa oli hauskaa, kun Ylermi ei saanut turvavyötä riittämään. Se oli parikymmentä senttiä lyhyt vaikka hän oli juuri kertonut laihtuneensa. Lentoemäntäkään ei onnistunut ja toi lopulta metrin mittaisen jatkopalan varastoistaan. Siinä oli jo kasvuvaraakin. Tilanne selvisi kuitenkin, takana oleva matkustaja lopulta huomasi, että turvavyö kierteli väärästä paikasta ja jäi sen vuoksi lyhyeksi. Uskottavuus laihtumisväitteelle parani oleellisesti.

Dublinissa koneelta poistuessa riittää käytäviä käveltäväksi. Lopulta saavuttuamme matkatavarahihnalle jouduimme odottelemaan lähes tunnin ennen kuin Tampereen laukut ilmestyivät hihnalle. Meidän laukkumme oli avattu. Johtuisiko myöhästely siitä, että koneen laukut olivat käyneet läpi jonkin erikoistarkastuksen.

Selvittyämme terminaalista ulos otimme taksin 15 km päähän marinaan veneelle. Veneessä kaikki oli ok. Paikat olivat kuivat erittäin runsaista sateista huolimatta. Sateita ja myrskyistä keliä oli riittänyt koko kolmen viikon ajan jonka olemme nyt olleet poissa mereltä. Emme olisi sanottavasti päässeet eteenpäin vaikka olisimme olleet täällä odottamassa.

Ei kommentteja: