20.08.2008 keskiviikko

Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.
Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.Tuskar Rockin ohituksen jälkeen menetimme mantereen suojan ja jouduimme taistelemaan 12 – 17 m/s länsituulen nostattamaa sivuaallokkoa vastaan. Matka kyllä joutui rivakasti, mutta olo veneessä ei ollut paras mahdollinen. Purjehdimme n. 30 mailia ulos merelle tarkoituksella ottaa sieltä toinen halssi takaisin rannikolle. Viiden aikaan aamulla vaihdoimme halssia ja kymmenen aikaan olimme takaisin rannikon tuntumassa, mutta vielä 40 Nm päässä määräsatamasta Corkista. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätimme käynnistää koneen ja suunnata suoraan kohti Corkia, jonne arvioimme ehtivämme 6 tunnin ajolla. Taistelimme aallokkoa vastaan. Taivaalta tuli sadevettä ja kannelle kaatuneiden aaltojen myötä saimme suolavesiryöppyjä istumakaukaloon. Oli märkää ja kylmää. Tämmöisissä tilanteissa kysyy usein itseltään miksi pirussa tänne on pitänyt lähteä. Kosteutta lisäsi pentterin kattoluukun unohtuminen tuuletusasentoon, jollin kannella virtaava vesi pääsi välistä suoraan sisään.

Yöllä olin ensimmäisen kerran tuntenut pahoinvointia, kun heräsin kovaan merenkäyntiin. Oloa paranneltiin appelsiinimehun avulla ja helpottihan se. Ei ollut kivaa. Puolen päivän aikaan uskomme päästä Corkiin vahvistui ja viestitimme uudelle miehistövahvistukselle, Riitalle ja Matille, että suuntaisivat lentokentältä Corkiin.
Saavuimme Corkin edustalle ja navikoidessamme Corkin kuninkaallisen pursiseuran satamaan, eräs paikallinen veneilijä alkoi oma-aloitteisesti ohjata meitä oikeaan paikkaan. Löysimme oikean marinan usean marinan joukosta ja siellä meidät ohjattiin laituripaikkaan kiinnittymisessä avustaen.
Matkaa legille tuli 191 mailia ja aika 39 tuntia.
Riitta ja Matti odottelivat jo sataman läheisyydessä ja pääsivät heti veneelle tultuaan siivoustalkoisiin. Vene oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Parin tunnin aherruksen jälkeen tuntui jo paremmalta ja uudella miehistöllä oli siivottu hytti. Marinan lämmin suihku tuntui taivaalliselta.
Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään ravintolaan, mutta jouduimme toteamaan, että lähialueen Pubit olivat erikoistuneet juomatarjoiluun ja suolapähkinöihin. Kaipasimme jotain tukevampaa. Palasimme veneelle ja valmistimme keiton eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella.