Muutaman tunnin odottelun jälkeen piti luopua toivosta, ilma vain paheni. Tämä tarkoitti sitä, että seuraava tilaisuus olisi maanantaina. Aloimme elää sen mukaan. Ensiksi asensimme istumalaatikon kaikki sivut ym kiinni, ettei pelkkä katos lennä tuulen mukana Irlannin mereen.
Kävimme hakemassa Ylermille purjehdusvarusteita. Etsimme takkia, housuja ja saappaita. Paikallisessa sinänsä hyvin varustetussa liikkeessä tahtoivat koot loppua kesken, mutta saappaita lukuun ottamatta löysimme sopivat tamineet hintaa 220 euroa. Parhaan laadun valtamerelle tarkoitettu puku oli maksanut yli 1000 euroa, Ylermin rahat säästyivät kun koko ei ollut sopiva. Myyjänä oli viehättävä Portugalilais - rouva, joka olisi helposti saanut Ylermin avaamaan lompakkonsa reilumminkin. Saappaat haettiin
paikallisesta rautakaupasta. Rautakauppa oli semmoinen vanhanajan rautakauppa jollaisena tämänikäiset rautakaupan muistavat. Saappaat haettiin puisen varastorakennuksen ullakkokerroksesta, joka oli täynnä puusta paikalla tehtyjä hyllykköjä täynnä tavaraa hintamerkintä mukana. Tässä tapauksessa vähän alle 20 euroa. Muistui mieleen myös Speden elokuva jossa rautakaupan toimintaa kuvattiin.
Iltapäivällä tuuli laantui ja aloin tehdä huoltotöitä. laitoin Vesan ansiokkaasti tekemälle 3-osaiselle lisäpuomille ( 4 - 9m ) kaidekiinnityksen. Tätä puomia on tarkoitus käyttää tarvittaessa myös hätärikinä. Asensin turvaliinan istumalaatikkoon. Se kiertää nyt istumalaatikon lattialla pöydän ympäri. Siihen voi kiinnittyä kajuutasta noustessa kohta portailta ja siirtyä yhdellä kiinnityksellä ruorille. Kannelle liinat on asennettu jo aiemmin. Kursseilla ja pelastuskoulutuksessa on käyty läpi monia
asioita millä pelastetaan ihminen, joka on veden varassa. Se on tärkeää. Vielä tärkeämpää on mielestäni kuitenkin se johtopäätös, jonka olen monen muun ohella tehnyt: - veteen ei pidä joutua - tee kaikkesi ettet sinne joutuisi. Merestä ei ketään helposti pelasteta vaikka olet kuinka kurssitettu ja varustettu.
Illalla sain houkuteltua Ylermin pubiin, siinä oli yllätys yllätys hieman tekemistä. Luulisin, että vanha maailman meriä kolunnut seilori haluasi Irlantilaiseen pubiin vuosien tauon jälkeen. Pubiin mentiin ja paikka oli viehättävä väkeä runsaasti ja muutenkin ok. Ylermi tilasi juomaksi Black and Ten. Baarimikko ymmärsi mitä se tarkoittaa ja allekirjoittaneelle selitettiin, että siinä on puolet Guinesiä ja puolet lageria. Jotain kummaa on kuitenkin vuosien saatossa tapahtunut. Parikymmentä vuotta
sitten tämmöisiltä reissuilta olisi palattu aamulla lompakko huomattavasti kevyempänä 5 -10 olutta nauttineena. Nykyisin ensimmäisen pintin puolivälissä rupeaa miettimään, että eiköhän lähdetä kotiin. Varhaiset aamuhetket aivot kirkkaina, hyvin nukutun yön jälkeen, ovat houkuttelevampi vaihtoehto kuin riehakas ilta ja yö.
Iltapalaksi makkara ja sitten nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti