Yövuoro sujui hyvin. Yhtä hinaajaa jouduttiin väistämään klo 2 aikaan. Aiemmin vastaan tuli hinaaja vetäen porauslauttaa. Tuuli pysyi hyvänä ja nopeus oli 8 solmun luokkaa koko yön. Ylermi oli aloittanut tietovisailut Matin ja muiden päänmenoksi ja viihdyttämiseksi. Mannerheimin hevosten nimet tulivat ylityksellä tutuksi.
Vahdin vaihdon yhteydessä aamu neljältä Riitta huomasi merenkäynnin vatsanpohjukassa. Hän asensi Iisalmen apteekissa suositellut rannekkeet paikoilleen. Sen tehosta ei ole täyttä varmuutta, mutta sanotaanhan, että jokainen tulee autuaaksi oman uskonsa kautta ja niin se orastava pahoinvointikin helpotti eikä uusinut enää kovemmassakaan kelissä. Päivä valkeni 06.30 ja Irlannin mantereesta oli näkyvissä enää heikko siluetti. Aamupuurot jätettiin kuitenkin väliin ja ne korvattiin puolen päivän mysleillä hillolla kuorrutettuina.
Päivän aikana matka jatkui mukavasti. Näimme pyöriäisiä veneen ympärillä, mutta ne olivat niin vikkeliä, ettemme saaneet kunnon valokuvaa. Lämpötila oli aamulla +12 ja päivällä vähän korkeampi. Näimme kolme valasta n. 50 metrin etäisyydeltä. Ne sukeltelivat ja etääntyivät veneestä, mutta niiden vesisuihkut näkyivät pitkään merenpinnalla.
Illalla ajoimme moottorilla 3 tuntia akkujen lataamiseksi. Aurinkoa ei ollut niin paljoa, että paneelit olisivat ladanneet akut päivällä. Virrankulutusta lisäsi lämmittimen päällä olo ja autopilotin ”response” – asetuksen ollessa 9, jolloin se vastasi veneen poikkeamiin aggressiivisesti. Muutin asetukseksi 3, jolloin pilotti työskenteli paljon rauhallisemmin. Ensimmäisen vuorokauden matkaksi tuli 140 Nm. Vuorot toimivat normaalisti, purjeita viriteltiin ja osallistuttiin Ylermin visailuihin eri elämän aloilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti