10.09.2008 keskiviikko. II – päivä merellä.

Yö edettiin reipasta vauhtia ihaillen kuutamoa ja tähtitaivasta. Muutamista laivoista saimme AIS – signaalin, mutta näköetäisyydelle emme niitä kunnolla saaneet. Jukka huudahti aamupäivällä , että ”valaita näkyvissä”. Muun miehistön ehdittyä kannelle jouduimme toteamaan ne hieman pienemmiksi meren eläviksi, delfiineiksi. Mukava nekin oli nähdä.

Iltapäivällä Jukka ryhtyi ruuan laittoon. Muu miehistö osallistui aktiivisesti jakaen hyviä ohjeita ja muuta aiheeseen liittyvää konsultaatiota. Jukka paistoi koko mukaan varatun jauhelihavaraston 4x520 gr kerralla. Suunnittelimme, että siitä riittää lihaa neljälle miehelle kolmeen ateriaan. Kari ja Antti tulkitsivat etiketistä, että liha on portugalilaista muulia ja lapussa taisi olla muulin EU korvamerkinnumerokin.

Jauhelihan kanssa tarjoiltiin pitkiä spagetteja runsaahkosti. Vene keikkui aallokossa ja kunnon ottimien puutteessa spagettia luikerteli hieman lautasten ulkopuolellakin. Ruokajuomaksi valittiin 1,5 euron punaviinipullo. Tiskit tiskattiin kylmällä vedellä. Illalla alettiin kysellä lämpimän veden perään, suihkukin olisi mukava. Se oli kipparille uutta, olihan sellainen veneessä, mutta ei sitä oltu käytetty, eikä makeaa vettä pitäisi sellaiseen lotraamiseen käyttää. Mielipide ei saanut täydellistä kannatusta perusteluista huolimatta.

Ruokajuomista syntyi varsinainen puheenaihe vaikka mukaan oli varattu 60l pullotettua vettä. Olutta ja viiniä olisi haluttu enemmän kuin kipparin normi. Myöhemmin kun keli huononi niin, ei sekään enää kelvannut.

Illan käännyttyä yöksi Jukka sai ruorin takana lentokalan syliinsä ja pelästyi niin, että heitti sen muiden ja omaksi harmikseen pois ennen kuin ehdittiin ikuistaa kameralla. Seuraavana päivänä saimme selvityksen, että lentokala elää vedessä, mutta pystyy lentämään 50 – 100 m kerralla paetessaan petokaloja. Vaaniva petokala jää kuuntelemaan, missä se sukeltaa takaisin veteen ja hyökkää äänen perusteella siihen suuntaan. Tämän vuoksi lentokala tekee ensin valelaskun ja jatkaa sitten toiseen suuntaan hämätäkseen petokalaa.

09.09.2008 tiistai. Lähtö kohti Madeiraa.

Aamulla Antti kurkisti takahytin ovesta ja totesin koko suunnitellun miehistön olevan paikalla. Aamiaisella uudelle miehistölle yritettiin opettaa terveellisiä ruokatottumuksia kaurapuuron muodossa. Kari mukautui tilanteeseen urhoollisesti, ei ensimmäisenä aamuna vielä kehdannut rutista. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut koskenut kaurapuurolautaseen 52 vuoteen. Muidenkin kohdalla oli havaittavissa lievää jarrutusta, ennen kuin kattila saatiin tyhjäksi.

Aamun järjestäytymisen jälkeen lähdettiin tutustumaan kaupunkiin ja täydentämään eilisiä ostoksia. Perunat puuttuivat ja Karin mukaan tarvittaisiin uusi tiskiharja. Nykyinen voisi mainosti jatkaa vielä, mutta mieluummin vessan puolella.

Perunoita etsittäessä niitä löytyi ainakin kahta laatua punaisia ja vaaleita. Tiesin kokemuksesta, että punaiset on vaikea saada kypsäksi, 1,5 h keittämisen jälkeenkin ne tuntuivat vielä kovilta. Kari tiesi, ettei niitä ollut tarkoitettukaan keitettäväksi vedessä vaan ne kypsennettäisiin rasvassa. Kaikki pitää opetella kantapään kautta.

Kari etsi urhoollisesti uutta tiskiharjaa, mutta kysely monilla eri kielillä johti siihen, että hänelle tarjottiin muunmuassa lattiaharjaa. Tiskiharjaa ei löytynyt, mutta sieni kuitenkin. Antti lähti hakemaan moottoriin laturinhihnaa ja kiinnityskoukkuja tavaroiden kiinnittämiseksi. Hihnaa ei löytynyt, mutta koukkuja ja ruuveja kyllä. Niillä kiinnitettiin polkupyörät takahytin seiniin.

Tapasin satamassa muita ARC –kilpailuun lähtijöitä. Yhden ruotsalaisen Gävlestä, kaksi norjalaista ja yhden tanskalaisen. Norjalaisveneen kippari kertoi hänellä olevan ongelmia SSB – radionsa kanssa. Sain ylipuhuttua Jukan, joka lähti konsultoimaan asiassa. Tällä tavalla sain oman radiomme eteen hetkeksi tilaa. Konsultointi ei ilmeisesti ollut riittävää, koska yhteyksiä ei ole syntynyt myöhemmin.

Kello 12 irrotimme köydet ja siirryimme marinan toimiston laituriin uloskirjoittautumista varten. Paperit saatiin kuntoon ja maksut hoidettua. Ennen merelle lähtöä laiturissa käytiin läpi oleellisimmat turvallisuusjärjestelyt. Taas kerran todettiin, että vaikka monia eri apuvälineitä on merestä pudonneen nostamiseksi, on kaikkein tärkeintä huolehtia siitä, ettei sinne putoa. Valjaat kiinni kaiken aikaa, kun on kannella.

Lähdettäessä tuulet olivat heikkoja ja ja jouduimme ajamaan koneella pyydysmerkkejä väistellen. Koneella ajoa kesti 7,5 tuntia. Tuuli nousi kuitenkin ja pääsimme jatkamaan purjeilla. Kari laittoi ensimmäisen aterian - kalkkunaa ja perunoita ruokajuomana vesi. Kukaan ei ollut vielä löytänyt kipparin olut- ja viinikätköä.

Antti perehdytti miehistön ehdottamaansa ja hyväksyttyyn vahtivuorojärjestelyyn. 4 tunnin vahtivuorot 2 miestä kerralla vaihdot 2 tunnin välein ja yksi 2 tunnin ”happy hour” joka päivä 18 -20, jolloin ruokailtaisiin.

Tuuli tuli melko takaa ja oli heikko 4 – 5 m/s. Vauhdin saamiseksi leikkasimme tuuleen reilusti toivoen tuulen kääntymistä myöhemmin. näin saimme vauhdiksi 6 – 7 solmua.

.

08.09.2008 maanantai. Cascaisten marina

Aamulla herätessäni veneessä oli jo kova tohina päällä. Riitta ja Matti pakkasivat rinkkansa ja reppunsa kotimatkaa varten, usko kotiin pääsyyn oli luja vaikka lentolippuja ei vielä ollut onnistuttu hankkimaan. Oli maanantaiaamu ja uuden työviikon alku täällä niin kuin suomessakin. Aamiaisen lomassa soitto kotipuolen tuttuun matkatoimistoon ratkaisi ongelman nopeasti. Kohtuuhintainen lento suomeen lähtisi kuuden tunnin kuluttua. Se sai lisävauhtia puuron syöntiin ja valmisteluihin.

Kyselin uudelta miehistöltä tekstiviesteillä erikoistoiveita kauppareissun varalle. Yksi vastaus oli: -ei erityistoiveita, kohtuullisesti olutta ja hieman punaviiniä, ei kuitenkaan mereneläviä. Toinen ohje oli: - sama kuin muillakin. Valinnan jäivät näillä ohjeilla minun vastuulleni. Tulkintani kohtuullisesta määrästä olutta oli 1 pullo miestä kohti päivässä ja 8 pulloa viiniä neljälle miehelle kahden viikon aikana. Pullotettua vettä varasin 60l.

Lähdimme samaa matkaa Riitan ja Matin kanssa. He ottivat taksin lentokentälle ja minä lähdin kävellen kohti Jumbo – ostoskeskuksen mahtavan kokoista elintarvikemyymälää. Käytin apuna vanhaa ostoslistaa, jonka mukaan Corkissa teimme ostoksia Biskajan ylitystä varten. Yritin muokata määriä ja laatuja tilanteen mukaan. Tehtävä osoittautui paljon hankalammaksi kuin kauppareissu kotoisessa S-Marketissa. Mistä löytää tarvitsemansa jättimäisessä myymälässä? Miten tunnistaa tuotteet, kaikki tekstitys oli pääosin paikallisella murteella. Varasin 3 ostoskärryä ja strategiaksi kiertää niiden kanssa myymälän kaikki tuotehyllyt järjestyksessä. Aluksi kärryjen kanssa pääsi jotenkuten kulkemaan, mutta kun ensimmäinen alkoi täyttyä, niiden työntely kävi hankalaksi itselle ja lukuisille muille samaan aikaan ostoksille tulleille.

Valitsin myymälästä kassan läheltä parkkipaikan täysille kärryille. Kierroksen päätteeksi asettauduin kassajonoon reteesti kolmen kukkupäisen kärryn kanssa. Kukaan ei vähään aikaan tullut taakseni jonottamaan. Kassanhoitaja oli pätevä, huomaavainen, erittäin avulias ja puhui vielä sopivasti englantiakin. Huomattuaan tilanteen, vuoroni tullessa, hän tuli kassakoneensa takaa tutkimaan ostoksiani ja teki suunnitelman. Hän ehdotti että ladotaan ensin hihnalle nuo ja sitten nuo kertoi minun tarvitsevan 12 keskikokoista muovikassia. Minun tehtäväni olisi latoa tuotteet hihnalle oikeassa järjestyksessä ja hän lupasi pakata tuotteet kasseihin. Minä siirtäisin täydet kassit tyhjentyneisiin kärryihin.

Homma hoitui hyvin ja joustavasti. Maksoin summan n 330 euroa luottokortilla ja sain kassakuitin, johon taisi mennä puolirullaa paperia. Kysyin häneltä miten saan taksin ja hetken kuluttua hän hoiti paikalle avukseni henkilön, jonka johdatuksella lähdimme viemään kärryjä eteenpäin. Ensin mentiin myymälän toiseen päähän, sitten hissillä ylös ja taas käytäviä pitkin. Lopulta olimme ulkona parkkipaikalla ja siellä oli isohko farmariauto valmiina odottamassa. Olin niin hämmästynyt järjestelyistä, että unohdin kiittää.

Satamassa ajoimme melkein veneelle ja purimme kuorman. Kyyti maksoi 6,5 euroa. Kuljettaja puhisi ja piteli selkäänsä nosteltuaan kassejani. Ilme kirkastui ja selkä suoristui kun huomasin antaa 2 euron kolikon vaivan palkkaa. Suomessa vahtimestaria ei sillä summalla tahdo saada hymyilemään.

Tavaramäärä oli mahtava verrattuna normaaliin kauppareissuun, mutta järjestelemällä vanhat tavarat ja pakkaamalla tiiviisti ne katosivat veneen uumeniin helpohkosti. Toinen asia on miten löytää tarvitsemansa aikanaan.

Siivoilin venettä ja päätin lähteä etsimään internetiä kaupungilta. Odotin ja oletin uusien miehistön jäsenten tulevan illalla 11 aikoihin samalla kyydillä lentokentältä, minulla olisi hyvää aikaa. Sain 5 pisteen vihjeen internetistä eräältä rastatukkaiselta nuorelta mieheltä. Neuvon perusteella löysin kaupungin kirjastoon, jossa oli ilmainen internet käytettävissä 30 min kerrallaan, kun jaksoi jonottaa vuoroaan. Oma jonotusaikani oli 10 min ensimmäisellä kerralla. Kysyessäni toista aikaa, olisi jonottaa jo 50 min. Kaikki oleelliset asiat oli hoidettu, en jäänyt odottelemaan toista puolituntista vaan suuntasin lounaalle paikalliseen Mäkkäriin. Ollessani salaattiannoksen kimpussa soi puhelin ja yllätyksekseni Kari, kotisataman kippari, ilmoitti lähestyvänsä marinaa hyvää vauhtia taksin takapenkillä ja halusi tarkempia ohjeita. Sovittiin tapaamispaikka myöhemmäksi.

Kari löytyi ja kohta olimme järjestelemässä hänelle hyttiä. Kari kiirehti veneelle miehistötäydennykseksi satamaisäntämme Eerikin toimiessa puhemiehenä. Hälytysaika oli lyhyt 2 pv, mutta järjestelyt onnistuivat. Lennot olivat mutkikkaat, piti tulla Oslon kautta ja yöpyäkin siellä. Palvelu lennolla oli olematon. Lentoemännällä oli kaluunoita ja ansiomerkkejä runsaasti hihassa. Runsas matkustaminen oli jättänyt jälkensä. Harmi kun näin tärkeässä tehtävässä ihmisiä ei päästetä ajoissa hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Ymmärtäähän Karin alakuloisuuden, eihän tämän ikäiselle miehelle parempiakaan tilaisuuksia naisen lähelle pääsemiseksi ole, kuin lentokoneessa käytäväpaikalla istuessa

Muutkin tipahtelivat veneelle omia aikojaan yllättäen. Jukka tuli seuraavaksi myös Oslon kautta, mutta ei ollut yöpynyt sentään. Vaimo oli tuonut hänet kentälle toivotellut hyvää matkaa ja oli kiinnostunut milloin paluu tapahtuisi. Hyvä niin. Veneelle Jukka suunnisti omatoimisesti 100 m tarkkuudella, hyvä suoritus.

Antti lähetteli aluksi pelkkiä tekstiviestejä ja pääasiassa koneittensa myöhästelyistä. Lento oli Amsterdamin kautta ja jokin oli sekoittanut aikataulut. Hän ei ehtinyt veneelle valveillaoloni aikana. Jukka hoiti vastaanoton ja tapasimme vasta aamulla aamiaisen valmistelupuuhissa. Kaikki tulivat lentokentältä taksilla. Kari selvisi 30 eurolla ja muut joutuivat maksamaan 50 euroa. Olisikohan tämä sitä joustavaa hinnoittelua.

07.09.2008 sunnuntai

Olin illalla ilmoittanut, että lähden aamulla lenkille pitkästi aikaa. Matkalla mukana raahatut kävelysauvat kaipaavat ulkoiluttamista. Ilmoitin, että muu miehistö on tervetullut liittymään seuraan, mikäli kiinnostaa. Tein lähtöä ennen seitsemää ja huomasin saavani seuraa. Riitta ja Matti lähtivät mukaan, tosin ilman sauvoja. Jututimme ohi mennessämme tanskalaisen jahdin vartijoita, jotka eivät nyt noudattaneet ohjesääntöä kovin tiukasti. Illalla vahdinvaihdossa oli toinen tyyli. Olisikohan kuningas aamu-uninen ja uskalsivat ottaa sen vuoksi rennommin.


Kävelimme rannan tuntumassa tunnin verran yhteen suuntaan, ja sitten käännyimme takaisin. Huomasimme takaisin tullessa käyneemme toisessa kaupungissa, koska kadunvarsi kyltti toivotti meidät tervetulleeksi takaisin Cascaisiin.

Matkalla nähtiin monenmoista rakennusta vanhaa ja uutta. Suurelta vaikuttanut kasino, patsaita ja muuta erikoisista värikkäitä kasveja unohtamatta. Lenkki kesti yli kaksi tuntia ja sen jälkeen aamiainen maistui.

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Lissaboniin kaupunkikierrokselle. Ensin oli kuitenkin huolehdittava viikon aikana kertyneistä pyykeistä. Marinan pesukoneen vuokra oli 6 euroa / koneellinen ja kuivausrumpu vielä saman. Valkoiset ja värilliset periaatteella tarvittaisiin 24 euroa ja itse pitäisi valvoa ja laittaa pesuaineet. Tulin siihen johtopäätökseen, ettei pesula enempää maksa. Viimeksi se maksoi 12 euroa isosäkillinen.

Rautatieaseman takana olevassa liikekeskus Jumbossa olisi pesula. Kaupunkikierrosvarusteiden lisäksi otin mukaan yhden säkillisen pyykkiä. Jumboon oli pitkä matka kävellä ja rautatien alittamiseksi joutui hakemaan yli / alikäytävää pitkään ja hartaasti - hikikin tuli. Lopulta paikallinen vastasi kyselyyni hämmentyneenä jotain minkä voisi vapaasti kääntää vaikka ” miks sinä pohjoisen mies sellaista etsit kierrä pään kautta”. Asema olikin pääteasema ja radan toiselle puolelle pääsi vaivatta asemarakennuksen länsipuolelta kiertämällä. Seuraavalla kerralla tietää tämänkin.

Jumbo oli suuri kauppakeskus ja täynnä väkeä. Pesula löytyi, mutta sen piti ainoana liikkeenä olla sunnuntaisin kiinni. Siinä sitä oltiin T-paita hiestä märkänä keskellä ihmisvilinää reppuselässä ja pyykkisäkki tukevasti matkassa. Alkoi tuntua siltä, että tänään on katseltu uusia paikkoja jo aivan riittävästi. Antaa Lissabonin olla, tahtoo takaisin marinaan ja veneelle. reittikin olisi jo opeteltuna aseman länsipäädyn kautta kiertäen takaisin kotiin pyykkinyytti keikkuen.

Riitta ja Matti olivat täynnä tarmoa ja suuntasivat aseman lippuluukulle. Matti lausui ”tuu tikit tu Lissabon änd bäk”. Viesti meni oikein ymmärrettynä perille. He suuntasivat tikitit kourassa laiturille. Minä palasin marinaan. Ajattelin nauttia Lissabonin nähtävyyksistä edustajien välityksellä.

Veneellä mietin, että eiköhän tuommoisen säkillisen pyykkiä pese käsinkin. Ryhdyin toimeen ja tunnin kuluttua mantookin vaijereita koristivat kuivumaan ripustetut puhtaat pyykit. Siivoilin ja valmistelin venettä. Huomasin viereisille laitureille saapuneen kaksi venettä, jotka olivat vetäneet ARC – lipun liehumaan. Tein samoin ja aloin lukea pentterin sohvalla Madeiran purjehdusopasta sillä seurauksella, että Lissabonin matkaajat herättivät minut palattuaan.

Selvityksestä ymmärsin, että Lissabon oli suuri kaupunki. Siellä on uusia ja vanhoja rakennuksia ja paljon ihmisiä. Kaupunkia voi katsella kiertoajelubussin avonaisesta toisesta kerroksesta, kuten he olivat tehneet. Katselimme vielä varmistukseksi reissulla otetut valokuvat, jotka vahvistivat edellä kerrotun.

Matkalla on oltu yli kymmenen viikkoa. Alkaakohan laiskuus vaivata vai alati eteen tulevat uudet kaupungit ja maisemat turruttaa, kun en vieläkään tuntenut suurempaa tarvetta lähteä Lissaboniin.

Ennen illallista teimme laskelmia Dublinin ja Lissabonin välisistä kuluista. Veneen polttoaineet, veneessä laitettu ja nautitut ruoka ja juomat, satamamaksut ja kaasut tekivät 17 euroa/päivä/henkilö. Tätä voinee pitää kohtuullisena.
Riitan valmistaman illallisen jälkeen mentiin nukkumaan ja odottamaan uutta päivää ja suomesta tulevaa uutta miehistöä

06.09.2008 lauantai

Herätys 05.30. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle heti, kun aamuhämärä sen sallii. Kalastaja-aluksia oli virrannut merelle jo parin tunnin ajan. GPS paikannus mahdollistaa pyydysten löytämisen pimeässä tai ainakin niiden lähelle ajamisen.
Olimme lähtövalmiina ennen aamunkajastusta. Päätimme kuitenkin nauttia varhaisaamiaisen ennen lähtöä. Listalla oli mm kaurapuuroa normaaliin tapaan. Aamiaisen jälkeen 06.55 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan. Ranskalaisveneessä oli vielä hiljaista.

Edellämme ajoi ulos pieniä soutuveneen kokoisia veneitä. Niissä oli yksi mies, ei pelastusliivejä, mutta toisilla oli sentään jonkinmoinen lamppu kulkuvalona. Siellä ne keikkuivat kovassa mainingissa, joka oli lähes yhtä korkea kuin näiden veneiden pituus.

Tuuli oli olematon 1 – 3 m/s, joten ajoimme koneella 6 solmun nopeudella. Matka kestäisi tällä nopeudella 7 tuntia. Eilisen kovan tuulen jäljiltä Atlantilta tuleva maininki oli korkea. Arvioimme sen ensin kerrostalon korkuiseksi, mutta lopulta päätimme että ilmoitetaan sen olleen talon kerroksen korkuisen. Vene ja miehistö saivat sellaista kieputusta, että olisi luullut sisuskalujen olevan pelkkää vatkulia ( mitä lieneekin? ). Mikäli matkalla olisi otettu verikoe, ei putkiloa olisi tarvinnut laittaa sellaiseen heiluriin. Sen olisi voinut jättää vaikka tiskialtaaseen ja toimittaa satamassa laboratorioon.

Väistelimme taas pyydysmerkkejä ahkerasti. Aurinko alkoi lämmittää mukavasti. Lämpöä oli jo 30 astetta ja lisää oli luvassa. Yritin lukea kesken olevan kirjan loppuun, mutta puolen tunnin lukemisen jälkeen oli lopetettava, tunsin merkkejä huonosta olosta. Ne menivät kuitenkin ohi kun lopetin kirjaan tuijottamisen ja aloin seurata horisonttia.

Cascaisten satamaan sisään ajaessamme kiertelimme ensin ankkurointialueen ja totesimme siellä olevan monta matkalla tutuksi tullutta venettä. Ankkurissa oli myös mahtavan kokoinen katamaraani. Se oli rakennettu nopeaksi kilpaveneeksi, eikä siinä näkynyt kruisailu veneiden mukavuuksia. Varsinainen helmi oli satamasta bongattu tanskan kuninkaallinen jahti, joka oli ankkuroituna ulkopuoliseen laituriin. Myöhemmin saimme tietää, että se oli 10 pv vierailulla ja mukana oli kuningasperhettä.

Kiinnityimme ensin polttoainelaituriin ja tankkasimme dieseliä 45,3 l hintaan 1,332 €/l. Suoritin samalla stopilla sataman sisään kirjautumisoperaatiot. Venedokumenttien, passien ja tulliselvitysten lisäksi nyt tarvittiin kopio venevakuutuskirjasta. Eivät päästä ajelemaan marinaan sisään, ellei ole varmuutta vakuutuksesta. Kysyin alennusta ARC :hen osallistumisen perusteella. Sain kuulla, että nauttisimme jopa 20% alennuksesta sillä perusteella. Vuorokausimaksu olisi meille vain 42 euroa. Normaalitaksa olisi yli 50 euroa, onhan sitä siinä. Satama kyllä osoittautui jälkeenpäin erittäin laadukkaaksi ja viihtyisäksi. Ainoa puute oli, että langaton netti kantanut laituripaikallemme asti.

Saimme numeroidun paikan L03. Vihdoin kun ehdimme paikallemme, oli siellä kolme marinan henkilöä ottamassa vastaan köysiämme. Liekö tämä ollut normaalia hyvää palvelua vai varmuustoimenpide muiden veneitten suojaamiseksi.

Kävimme suihkussa, tutustuimme marinaan ja minä otin taas reilut päiväunet, joiden lomassa sain luettua kesken olleen kirjan loppuun. Herätyksenä, kutsu syömään toimi nyt, kuten yleensäkin, hyvin ainakin yhtä hyvin kuin herätyskello. Tarjolla oli pastaa, eikä ollut välipäivää punaviinin suhteen. Tämänkertaisen viinin hinta oli 1,67 euroa/pullo. Jälkiruokana oli jäätelöä kupista ja kuppi tuli tyhjäksi.

Iltaa vietettiin katsomalla televisiosta Eurovision tanssikilpailuja ”Tanssi tähtien kanssa” – sarjan Eurooppa - osiota. Suomalaiset tanssivat hienosti ja tyylikkäästi. Valitettavasti tuomarit, eivätkä puhelinäänestäjät ymmärtäneet antaa riittävästi pisteitä. Tanskalaisten edustaja sitä vastoin sai pisteitä. Kuninkaallisella jahdilla oli varmaankin kova meno päällä kun kuningas ja kuningatar alkoivat tavoitella tämän menestyneen HIP-HOP kappaleen askelkuvioita. Ainakin sieltä aamulla kiikutettiin ulos muutama tyhjä viini ym pullo, joten uskoa sopii että menestystä oli juhlittu. Eivät huomanneet kutsua pohjoismaisen naapurikansan edustajia mukaan.

05.09.2008 perjantai

Heräilimme yöllä kun tuuli nousi. Vene rimpuili köysissään ja tuuli vinkui vaijereissa. Välillä kun joku, tavallisesti paikallinen kalastajavene, ajoi ohi reippaasti muodostaen mahtavat peräaallot, veneemme iskivät toisiinsa. Välissä olevat lepuuttajat olivat näissä iskuissa kovilla. Köysiin oli jätetty lähes metri löysää ja se onneksi antoi veneille tilaa velloa vapaasti.
Aamulla tuuli tuli suoraan veneiden edestä ja piti ne irti toisistaan. Tiedustelin ranskalaiselta lähtisikö hän tänään merelle. Odotin suoraa vastausta, että ei lähtisi, koska minusta se olisi vallankin etelään menijälle ollut hullua. Hän vastasi kuitenkin, että päättää myöhemmin tänään.
Tämä tarkoitti, että me joutuisimme olemaan passissa siltä varalta, että hän päättäisi lähteä.

Laiturille pääsy oli vaikeaa. Ranskalainen vene oli tuulen painamana yli metrin irti laiturista. Hyppääminen ei ollut mahdollista, ei ainakaan takaisin. Yrittäessämme vetää veneen lähemmäs ei tämä 80 jalan pursi hievahtanutkaan meidän voimillamme. Emme uskaltaneet koskea veneen vinsseihin köysien kiristämiseksi. Luovuimme maihin menosta sillä kerralla. Myöhemmin Matti kehitteli menetelmä, jossa oli sekä nuoralla tanssin, että vaimonkannon elementtejä. Riitta ja Matti kumpikin pääsivät laiturille putoamatta välillä satama - altaaseen.

Ranskalainen ei tullut tiedottamaan meille lähtöaikeistaan, mutta heidän aseteltuaan vastapestyjä pyykkejä kannelle kuivumaan, päättelimme että he olivat merelle lähdön sijasta päättäneet pitää pyykkipäivän.

Riitta ja Matti lähtivät turistikierrokselle tiedustelupartiona, minä jäin puuhailemaan veneelle ja liittyisin mukaan sen jälkeen kun ensimmäinen tiedustelukierros olisi tehty. He löysivät kaupungilta linnan kuinkas muuten, sellainen täällä näyttää olevan joka kaupungissa. mahdollisesti kylässäkin. Tämän linnan erikoisuuksiin kuului se, että sinne pääsi korkean veden aikaan sisään suoraan veneellä. Matalan veden aikana väylä oli kuivana. Linna oli taas muutenkin edustava aikansa kivirakennus. Kaupunki osoittautui vilkkaaksi turistikaupungiksi. Ravintoloita ja hotelleja oli runsaasti.

Päätimme mennä ravintolaan syömään. Lähtöä hidasti kuitenkin kolmelta alkanut kova sade, joka mm sai ranskalaisen keräämään pyykkinsä nopeasti ja meidät siirtämään ravintolaan lähtöä. Runsaan tunnin odottelun jälkeen vedimme sadevaatteita päällemme ja lähdimme satamakonttorin kautta. Ilmoitimme lähtevämme huomen aamuna varhain ja maksoimme satamamaksut 24,59 €/yö.

Valitsimme ravintolan, jossa oli puhtaat valkoiset pöytäliinat ( paperia ) ja pöytään istuuduttuamme ryhdyimme tarjoilijan kanssa kommunikoimaan tilauksesta. Aluksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että valitsemme kalaa. Kalan valinnan helpottamiseksi hän toi näytille kaksi lajin ehdokasta, joista valitsimme molemmat. Viinin valinnan jätimme tarjoilijan vastuulle.

Kala osoittautui mainioksi. Onneksi tarjoilija irrotti syötäväksi tarkoitetut osat, muuten olisi niistä syntynyt epäselvyyttä. Alkupaloina oli ollut leipää, juustoa, oliiveja ja sen semmoista. Kalan kanssa tarjolla oli perunoita vihanneksia ja tuoretta salaattia. Ateria oli maukas ja tarjoilijan valitsema viini oli onnistunut. Emme halunneet jälkiruokaa vaan pyysimme laskun. Sen suuruus ylitti odotukset - 90 euroa - eli hyvää kotimaista tasoa. Tästä saimme aiheen laskeskella kuinka kannattavaa on ollut turvautua veneen oman keittiön antimiin.

Ennen veneelle paluuta kävimme nettikahvilassa. Saimme tietää mm että Kimi oli ajanut ulos radalta formula harjoituksissa, mutta piti silti paalupaikkaa realistisena seuraavan viikonvaihteen kisassa. Joku julkkis oli löytänyt uuden poikaystävän.

Sade lakkasi ja tuuli vaimeni ennusteen mukaan. Valmistelimme venettä aamulähtöä varten. Juotiin iltakahvit ja painuttiin nukkumaan varhain.

04.09.2008 torstai

Herätys 06.45. Aamu on pilvinen ja sateen uhka kohtalainen. Lupasimme sveitsiläisille, että emme lähde ennen klo kahdeksaa, joten 08.20 on kohtuullista koputtaa kanteen ja ilmoittaa, että olisimme lähdössä.

Sataman ulkopuolelle päästyämme nostimme purjeet ja nautimme pitkästä aikaa vauhdikkaasta etenemisestä tuulen voimalla. Matkalla oli taas runsaasti kalapyydyksiä ja osan matkaa delfiinit pitivät meille seuraa seuraten venettä. Hyvissä ajoin satamaa lähestyttäessä laskimme purjeet ja ajoimme sisään koneella.

Penichen satama oli aivan täynnä. Pääsimme kiinnittymään lähes 80 jalkaisen ranskalaisen alumiini rakenteisen purjeveneen kylkeen. Kippari oli itse tehnyt veneensä ja oli tarkka kiinnittymisen ja kulun suhteen. Lämpötila oli +32 astetta. Kaupunki osoittautui turistien lomapaikaksi. Ravintoloita oli runsaasti. Me kuitenkin turvauduimme omaan keittiöön.

Loppupäivän aikana otin iltapäivätorkut ja heräsin sopivasti suoraan valmiiksi katettuun illallispöytään. Kiitos Riitalle ja Matille. Ruokana kasviswokkia ja tuoretta leipää. Juomana vesi ja punaviini. Ei tullut säätiedotusta. Nukkumaan klo 21.30.