8. syyskuuta 2008

08.09.2008 maanantai. Cascaisten marina

Aamulla herätessäni veneessä oli jo kova tohina päällä. Riitta ja Matti pakkasivat rinkkansa ja reppunsa kotimatkaa varten, usko kotiin pääsyyn oli luja vaikka lentolippuja ei vielä ollut onnistuttu hankkimaan. Oli maanantaiaamu ja uuden työviikon alku täällä niin kuin suomessakin. Aamiaisen lomassa soitto kotipuolen tuttuun matkatoimistoon ratkaisi ongelman nopeasti. Kohtuuhintainen lento suomeen lähtisi kuuden tunnin kuluttua. Se sai lisävauhtia puuron syöntiin ja valmisteluihin.

Kyselin uudelta miehistöltä tekstiviesteillä erikoistoiveita kauppareissun varalle. Yksi vastaus oli: -ei erityistoiveita, kohtuullisesti olutta ja hieman punaviiniä, ei kuitenkaan mereneläviä. Toinen ohje oli: - sama kuin muillakin. Valinnan jäivät näillä ohjeilla minun vastuulleni. Tulkintani kohtuullisesta määrästä olutta oli 1 pullo miestä kohti päivässä ja 8 pulloa viiniä neljälle miehelle kahden viikon aikana. Pullotettua vettä varasin 60l.

Lähdimme samaa matkaa Riitan ja Matin kanssa. He ottivat taksin lentokentälle ja minä lähdin kävellen kohti Jumbo – ostoskeskuksen mahtavan kokoista elintarvikemyymälää. Käytin apuna vanhaa ostoslistaa, jonka mukaan Corkissa teimme ostoksia Biskajan ylitystä varten. Yritin muokata määriä ja laatuja tilanteen mukaan. Tehtävä osoittautui paljon hankalammaksi kuin kauppareissu kotoisessa S-Marketissa. Mistä löytää tarvitsemansa jättimäisessä myymälässä? Miten tunnistaa tuotteet, kaikki tekstitys oli pääosin paikallisella murteella. Varasin 3 ostoskärryä ja strategiaksi kiertää niiden kanssa myymälän kaikki tuotehyllyt järjestyksessä. Aluksi kärryjen kanssa pääsi jotenkuten kulkemaan, mutta kun ensimmäinen alkoi täyttyä, niiden työntely kävi hankalaksi itselle ja lukuisille muille samaan aikaan ostoksille tulleille.

Valitsin myymälästä kassan läheltä parkkipaikan täysille kärryille. Kierroksen päätteeksi asettauduin kassajonoon reteesti kolmen kukkupäisen kärryn kanssa. Kukaan ei vähään aikaan tullut taakseni jonottamaan. Kassanhoitaja oli pätevä, huomaavainen, erittäin avulias ja puhui vielä sopivasti englantiakin. Huomattuaan tilanteen, vuoroni tullessa, hän tuli kassakoneensa takaa tutkimaan ostoksiani ja teki suunnitelman. Hän ehdotti että ladotaan ensin hihnalle nuo ja sitten nuo kertoi minun tarvitsevan 12 keskikokoista muovikassia. Minun tehtäväni olisi latoa tuotteet hihnalle oikeassa järjestyksessä ja hän lupasi pakata tuotteet kasseihin. Minä siirtäisin täydet kassit tyhjentyneisiin kärryihin.

Homma hoitui hyvin ja joustavasti. Maksoin summan n 330 euroa luottokortilla ja sain kassakuitin, johon taisi mennä puolirullaa paperia. Kysyin häneltä miten saan taksin ja hetken kuluttua hän hoiti paikalle avukseni henkilön, jonka johdatuksella lähdimme viemään kärryjä eteenpäin. Ensin mentiin myymälän toiseen päähän, sitten hissillä ylös ja taas käytäviä pitkin. Lopulta olimme ulkona parkkipaikalla ja siellä oli isohko farmariauto valmiina odottamassa. Olin niin hämmästynyt järjestelyistä, että unohdin kiittää.

Satamassa ajoimme melkein veneelle ja purimme kuorman. Kyyti maksoi 6,5 euroa. Kuljettaja puhisi ja piteli selkäänsä nosteltuaan kassejani. Ilme kirkastui ja selkä suoristui kun huomasin antaa 2 euron kolikon vaivan palkkaa. Suomessa vahtimestaria ei sillä summalla tahdo saada hymyilemään.


Tavaramäärä oli mahtava verrattuna normaaliin kauppareissuun, mutta järjestelemällä vanhat tavarat ja pakkaamalla tiiviisti ne katosivat veneen uumeniin helpohkosti. Toinen asia on miten löytää tarvitsemansa aikanaan.

Siivoilin venettä ja päätin lähteä etsimään internetiä kaupungilta. Odotin ja oletin uusien miehistön jäsenten tulevan illalla 11 aikoihin samalla kyydillä lentokentältä, minulla olisi hyvää aikaa. Sain 5 pisteen vihjeen internetistä eräältä rastatukkaiselta nuorelta mieheltä. Neuvon perusteella löysin kaupungin kirjastoon, jossa oli ilmainen internet käytettävissä 30 min kerrallaan, kun jaksoi jonottaa vuoroaan. Oma jonotusaikani oli 10 min ensimmäisellä kerralla. Kysyessäni toista aikaa, olisi jonottaa jo 50 min. Kaikki oleelliset asiat oli hoidettu, en jäänyt odottelemaan toista puolituntista vaan suuntasin lounaalle paikalliseen Mäkkäriin. Ollessani salaattiannoksen kimpussa soi puhelin ja yllätyksekseni Kari, kotisataman kippari, ilmoitti lähestyvänsä marinaa hyvää vauhtia taksin takapenkillä ja halusi tarkempia ohjeita. Sovittiin tapaamispaikka myöhemmäksi.

Kari löytyi ja kohta olimme järjestelemässä hänelle hyttiä. Kari kiirehti veneelle miehistötäydennykseksi satamaisäntämme Eerikin toimiessa puhemiehenä. Hälytysaika oli lyhyt 2 pv, mutta järjestelyt onnistuivat. Lennot olivat mutkikkaat, piti tulla Oslon kautta ja yöpyäkin siellä. Palvelu lennolla oli olematon. Lentoemännällä oli kaluunoita ja ansiomerkkejä runsaasti hihassa. Runsas matkustaminen oli jättänyt jälkensä. Harmi kun näin tärkeässä tehtävässä ihmisiä ei päästetä ajoissa hyvin ansaitulle eläkkeelle.


Ymmärtäähän Karin alakuloisuuden, eihän tämän ikäiselle miehelle parempiakaan tilaisuuksia naisen lähelle pääsemiseksi ole, kuin lentokoneessa käytäväpaikalla istuessa

Muutkin tipahtelivat veneelle omia aikojaan yllättäen. Jukka tuli seuraavaksi myös Oslon kautta, mutta ei ollut yöpynyt sentään. Vaimo oli tuonut hänet kentälle toivotellut hyvää matkaa ja oli kiinnostunut milloin paluu tapahtuisi. Hyvä niin. Veneelle Jukka suunnisti omatoimisesti 100 m tarkkuudella, hyvä suoritus.

Antti lähetteli aluksi pelkkiä tekstiviestejä ja pääasiassa koneittensa myöhästelyistä. Lento oli Amsterdamin kautta ja jokin oli sekoittanut aikataulut. Hän ei ehtinyt veneelle valveillaoloni aikana. Jukka hoiti vastaanoton ja tapasimme vasta aamulla aamiaisen valmistelupuuhissa. Kaikki tulivat lentokentältä taksilla. Kari selvisi 30 eurolla ja muut joutuivat maksamaan 50 euroa. Olisikohan tämä sitä joustavaa hinnoittelua.

Ei kommentteja: